Torstain retkisuunnitelma syntyi hetken mielijohteesta
keskiviikkoiltana. Soittelin Hamarin Allulle ja juttelimme niitä näitä.
Jossakin vaiheessa totesin, että Lintutiedotuksen mukaan Enontekiön
Sotkajärveltä jo toukokuun lopussa löytynyt amerikantukkasotka viihtyy paikalla
edelleen, ja että sielläkin olisi ihan kiva käydä. Siihen Allu totesi, että hän
on menossa seuraavana päivänä Enontekiölle – ”joten hyppää kyytiin ja tuu
bussilla pois”.
Ja niinpä löysin itseni jo aamukahdeksalta Rovaniemen
linja-autoasemalta, johon jätin autoni ja jatkoin Allun kyydillä kohti
pohjoista. Ensimmäisen pysähdyksen teimme Kittilän Karinnokan komealla
lintutornilla, jossa ei kuitenkaan mitään vajaata puoltasataa törmäpääskyä ja
räkätin maastopoikuetta kummempaa näkynyt.
Jatkoimme Sirkan, Tepaston ja Puljun kautta Enontekiön
puolelle, jossa vastaamme alkoi tulla sadekuuroja. Nunnasesta löysimme vain
suolta meitä pällistelleen hirven, ja pysähdys Peltovuomassa oli sekin sateen
vuoksi hiljainen - eikä Vuontisjärvelläkään montaa lintua näkynyt, mutta oli
kyllä oikein mukavaa liikkua pitkästä aikaa vanhoissa tutuissa
retkimaisemissani.
Seuraavaksi piipahdimme Yrjö Kokko -tornissa, jonka olin
itse aikoinaan vihkinyt käyttöön Kokon tyttären Annan kanssa. Tornin kuvitus
taas on veljeni vaimon Hannan käsialaa. Perinteisen hiljaista oli nyt
täälläkin – vain kahdeksan pikkulokkia ja jokunen lapintiira leijaili
Joentekiäisen päällä.
Vanhaan kotikylääni Hettaan päästyämme käväisimme Ounasloman
piha-alueella etsiskelemässä vielä alkukuusta paikalla viimeksi oleillutta
mandariinisorsaa. Päätettyämme jatkaa matkaa Sotkajärvelle huomasin paikallisen
luontokuvaajan ja ystäväni Tapio Huttusen ajavan ohitsemme. Lähdimme
perään ja tavoitimmekin Tapsan ja päädyimme vaihtamaan kuulumisia
hänen kuva- ja korttivarastoonsa.
Päästyämme viimein pääkohteeseemme Sotkajärvelle olivat
odotukset korkealla ja ne täyttyivätkin pian. Komea amerikantukkasotkakoiras
löytyi kuin löytyikin uiskentelemasta tornin edustalla olevasta tukkasotka- ja
telkkäparvesta. Kyseessä oli kylläkin jo kolmas Suomessa näkemäni
amerikantukkasotka (edelliset Vuolijoella 1997 ja Laukaalla 2010), mutta arvokasta LLY -pinnaa oli mukava juhlistaa Allun
loihtimilla kahveilla ja muilla eväillä.
Ja olihan lintu mukava lisä samalla paikalla näkemieni
harvinaisten vesilintujen listaan, jossa olivat jo mm. lyhytnokkahanhi, amerikanhaapana,
harmaasorsa, kuparisorsa, allihaahka ja pikku-uikku.
Amerikanvieraan lisäksi laskin paikalta 52 tukkasotkaa, 22
telkkää, 5 uiveloa ja kymmenkunta tavia. Järvellä uiskenteli joutsenpariskunta
kolmen untuvikkopoikasensa kanssa ja aivan lähimpien lintujen seasta löytyi mustakurkku-uikku. Jossakin vaiheessa järven takaosassa pyörähti komea
valkopyrstöinen merikotka, ja näkyipä siellä kurkikin.
Sotkajärveltä palasimme Hettaan ja komppasimme huolella
Närpistöjokivartta mandariinisorsan toivossa. Koska kello alkoi olla jo
uhkaavan paljon, rukkasimme retkisuunnitelmaamme hieman uusiksi ja jatkoimme
Palojoensuun kautta Muonioon.
Viimeiseksi yhteiseksi retkikohteeksemme jäi tällä erää
Muonionjärven Puthaanrannan lintutorni, jonka edustalla näkyi kyllä
monipuolisesti vesilintuja, mutta ainoat lajit jotka ehdin kiireessä kirjata olivat neljä jouhisorsaa ja puolenkymmentä tervapääskyä.
Kahvittelimme nopeasti paikallisella huoltoasemalla, jonka jälkeen
hyppäsin klo 17 Muoniosta Rovaniemelle jatkavaan bussiin ja Allu suuntasi kohti
Kilpisjärveä. Bussimatkakaan ei mennyt onneksi ihan ilman yllätyksiä, sillä
Pöntsön kohdalla tien yli lensi muuttohaukka ja heti perään näkyi
Veitservasassa tuulihaukkakin.
Päästyäni Rovaniemelle kävin vielä pikaisesti Aronperällä,
jossa näkyi puolenkymmentä pikkutylliä ja kuulin metsäviklon ja tiltaltin.
Kemijärvelle päästyäni piipahdin (jo kolmatta kertaa) Tohmossa yrittämässä
siellä kuun alussa kertaalleen havaittua satakieltä. Loppuillan ohjelmasta
vastasi sitten omalaatuinen jalkapallomaaottelu Espanja – Tahiti (10-0).
