Sunnuntaina olin liikkeellä jo aamuseitsemältä, sillä alkoi olla korkea aika ruveta tarkistamaan vastuullani olevia kotkareviireitä. Aamun urakaksi olin valinnut kolme Sallassa ja Kemijärvellä sijaitsevaa kohdetta. Ensimmäiset lintuhavainnot tosin kirjasin jo Sallantien varresta Isokylältä, kun yhdellä niitoksella hiippaili 13 töyhtöhyyppää seuranaan kaksi sepelkyyhkyä ja valkoviklo. Seuraava pysäkkini oli Suomulla, jossa kävin pikaisesti kuulostelemassa hotellin edustan purovartta ja lammikoita – lähinnä virtavästäräkin toivossa.
Muilta kotkanpesätarkastajilta kiirineet tiedot olivat kertoneet useiden pesintöjen epäonnistuneen, ja niinpä en ollut kauhean yllättynyt että ensimmäinen tarkistamani pesä oli tyhjä. Vain tuoreet havut pesän reunoilla ja yksinäinen emon sulka pesässä kertoivat pesintää kuitenkin yritetyn.
Toiselle pesälle tullessani vaikutti heti hyvältä, sillä poikkeuksellisesti myös emo oli paikalla ja näkyikin varsin hyvin. Kuvaussessio tosin meinasi kokonaan unohtua, sen verran uupunut olin raahattuani yli 90 -kiloisen ruhoni ja kaikenmaailman tolppakengät, vyöt ja muut rengastusvehkeet pesäpaikalle.
Pesältä löytyikin reipas kotkanpoika eli kokko – ajankohdan kunniaksi siis juhannuskokko ;-)
Rengastettuani linnun se jäi tuijottelemaan rauhansa häiritsijää pesältä ja poistuin paikalta mahdollisimman nopeasti.
Kolmas tarkistamani pesä oli odotusten mukaan musta ja tyhjä kuten edellisvuosinakin. Yksi rengastus kuitenkin lämmitti jo mieltä, ja petolintupäivä oli muutenkin ihan hyvä, sillä onnistuin tien päällä näkemään seitsemäntuntiseksi venyneen retken aikana myös mehiläis- ja hiirihaukan.
