28.-29.12.2015 - Kemijärven talvilaskennat

Alkuviikolla jatkoin talvilintulaskentoja eli kävin kävelemässä Isokylän ja keskusta-alueen reittini. Maanantai oli niin kylmä, ettei autonikaan suvainnut lähteä aamulla liikkeelle, mutta onneksi olin sopinut Niemen Tapanin kanssa, että hän tulisi mukaan laskentaan, ja pääsimme reitin alkupisteeseen Kalkonniemeen mukavasti Ylen autolla.

Kalkonniemen ja Imposenniemen alue oli nyt harvinaisen tyhjä linnuista, eikä nisäkkäitäkään näkynyt kuin lumijälkien muodossa.

Isokylän laskennan ainoita piristäjiä olivat teeret, joita löytyi niin peltojen reunoilta kuin talojen pihapuistakin. Loppupätkän pelto-osuudella teimme laskennasta pienen radiojutun, joka ajettiin ulos vielä samana iltana.

Kaikkiaan reitin varrella näkyivät seuraavat linnut: teeri 19, käpytikka 1, hömötiainen 2, sinitiainen 2, talitiainen 18, harakka 18, varis 11, korppi 2, varpunen 20, pikkuvarpunen 2, viherpeippo 20 ja punatulkku 3. Päivän paras havainto tuli oikeastaan vasta kotipihasta, kun huomasin tutun järripeippokoiraan palanneen ruokinnallemme.

Tiistaina aloitinkin keskusta-alueen reittini tihrustamalla jo aamuyhdeksän jälkeen pihamaalle, josta järri kohta löytyikin. Kaupungilla tuntui heti olevan lintuja liikenteessä ihan eri malliin kuin edellisillä reiteilläni. Alkumatka sujui aika utuisissa merkeissä, mutta ilokseni pakkanen oli lauhtunut paristakymmenestä noin viiteentoista asteeseen, joten ulkoiluilma oli taas mitä mainioin.

Kiertotien jälkeen kävin vilkaisemassa Taiteilijaresidenssin edustan koristeomenapuun, ja siellähän se jouluinen räkätti edelleen smyygaili.

Pöyliöjärveä ohittaessani taivas oli edelleen harmaa, mutta Särkikankaalle päästyäni päivä alkoi taas paistaa - niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin, sillä löysin reitin varrelta yhden uuden ruokinnan, jossa oli yllätyksekseni myös naaraspeippo. Tässä vaiheessa olin saanut laskentaan jo kolme sellaista lintua (räkättirastas, peippo ja järripeippo), jotka olivat Tiiran mukaan lajiensa ainoat edustajat LLY:n alueella koko joulukuussa!

Loppupätkä sujuikin varsin valoisissa merkeissä, vaikka jalat alkoivatkin olla melkoisen väsyneet kolmen peräkkäisen päivän lompsimisesta.

Kaikkiaan Kemijärven keskustan reitiltä löytyivät seuraavat linnut: kesykyyhky 10, käpytikka 1, räkättirastas 1, hömötiainen 2, sinitiainen 23, talitiainen 84, harakka 15, varis 29, varpunen 36, pikkuvarpunen 23, peippo 1, järripeippo 1, viherpeippo 58, punatulkku 4 ja keltasirkku 16 - sekä kaksi oravaa.

24.-27.12.2015 - jotain joululintuja...

Jouluaattokaan ei sujunut ilman bongausreissua, sillä aamupäivällä Uinon Kaukolta tulleen jouluntoivotus -tekstarin lopussa luki että "rätkä on edelleen hengissä sokoksen omenapuissa". Niinpä juuri ennen joulurauhan julistusta polkaisin vielä fillarilla S-marketille ostamaan maksalaatikkoa ja hoidin samalla talvikisapinnaksi räkättirastaan - joka Tiiran mukaan oli muuten ainoa lajiaan Oulun pohjoispuolella koko joulukuussa! Kotipihalla oli jouluaterialla nyt mm. 22 keltasirkkua, 12 viherpeippoa ja kymmenkunta varpusta.

Jouluaatto ja -päivä menivät pääasiassa kotioloissa, mutta Tapaninpäivänä ajelimme Simojärvelle sukuloimaan. Koukkasin menomatkalla mutkat Kulmunginniemen ja Juujärven sulapaikoilla, mutta ne olivat tyhjiä linnuista. Itärannantien varressa patsasteli sentään komea hiiripöllö ja Päiväjoen kohdalla näkyi toinen. Piittisjärven pikku-uikku oli edelleen löytöpaikallaan samoin kuin Kaitavirran joutsenkin.

Sunnuntai oli komea aurinkoinen pakkaspäivä (-18 astetta), ja pääosan lyhyestä päivästä vietinkin sitten Simojärven talvilintureitilläni. Laskenta oli poikkeuksellisen vähälintuinen, johtuen ainakin osittain siitä, että parilla sellaisella pihalla, joissa yleensä oli ollut hyvät ruokintapaikat, ei ollut nyt lainkaan ruokaa tarjolla. Jo Aittoniemen kärjessä näkyivät ensimmäiset teeret, mutta seuraava laji eli käpytikka tuli vastaan vasta päätien varteen päästyäni - mistä löytyi myös harakka. Ensimmäisiä tiaisia varten sain kävellä reilusti yli puolet reitistäni, ja samalta paikalta löytyivät myös ainoat närhet ja laskennan mukavin havainto - kaksi metsäkaurista. Appivanhempien ruokintakaan ei tarjonnut muuta kuin lisää tali- ja hömötiaisia sekä oravan, ja niinpä laskennan saldoksi kertyi vain 17 teertä, käpytikka, 12 hömö-, kolme sini- ja 29 talitiaista, kaksi närheä ja harakka - sekä mainitut nisäkkäät.

Iltapäivällä ajelimme takaisin kotiin, tosin niin että päivän viimeisellä valolla klo 15:30 ehdin vielä varmistaa, että pikku-uikku oli edelleen samassa sulassa kuin aikaisemminkin.

7.-23.12.2015 - arjesta juhlaan

Itsenäisyyspäiväviikonlopun jälkeen alkoi perinteinen koe ja arvosanarumba, ja iltaohjelmasta vastasivat erilaiset talousarviokokoukset, joten talvipinnojen kertyminen ja muukin retkeily oli vähän aikaa melkolailla jäissä. Torstaina 10.12. kävin sentään hyppytunnilla bongaamassa kuusitiaisen yhdeltä ruokinnalta Särkikankaalta ja lauantaina 12.12. nappasin kokeiden korjaamisen ohessa kotipihasta kiinni peräti 46 lintua, jotka jakautuivat seuraavasti; talitiainen 18 rengastusta, 11 kontrollia, sinitiainen 4r, 3k, keltasirkku 4r, pikkuvarpunen 2r, varpunen 1r, 1k, käpytikka 1r ja viherpeippo 1r.

Seuraavat havismerkinnät kirjasin vasta joululoman alettua sunnuntaina 20.12., jolloin kävin taas Kostamossa katsomassa kurkea.

Olin viikolla soittanut Ranuan eläinpuistoon ja saanut luvan viedä lintu sinne, jos sen vaan saisi kiinni. Seurailtuani toista tuntia hyvävointisen ja valppaan näköisen linnun ruokailua kyläläisten sille järjestämällä ruokintapaikalla (jossa tarjottiin Rengastajan käsikirjasta kaivamieni ohjeiden mukaan ainakin viljaa, kalaa ja koiranmakkaraa) tulin siihen tulokseen, ettei sitä kannata vielä edes yrittää ottaa kiinni. Ja varmemmaksi vakuudeksi lintu vielä poistui paikalta lentäen, kun lähitalon pihalla alkoi näkyä liikettä.

Päivän muita havaintoja olivat kurkipaikalla havaitsemani talvikauden ensimmäinen urpiainen ja kotipihalla muutamaan otteeseen vilahtanut varpushaukka.

Maanantaina annoin taas aamulla lintutilanneraportin Lapin radioon ja kävin sitten Veikan kanssa viemässä Iinan vajaaksi vuorokaudeksi Simojärven mummolaan. Hyödynsin reissua tsekkaamalla samalla Kaitavirran sulan. Perinteiseen tapaan paikalta löytyi taas talvehtiva vanha joutsen, ja koskikaroja näkyi peräti kymmenen, mutta mitään sen yllättävämpää ei retki tarjonnut. Sääskilahden rannassa näkyivät kuitenkin tuoreet jäljet, joiden tulkitsin kuuluvan minkille, ja Kultisalmen sulan ympärillä oli tassutellut saukko.

Ajellessani Veikan kanssa takaisin Kemijärvelle huomasin Piittisjärvellä Ristisalmen sulassa uivan koskikaran. Hetken mielijohteesta palasimme sillalle varmistamaan, että olihan uimari varmasti kara - ja samalla huomasin kauempana sulassa toisen uiskentelijan. Siellä sukelteli pikku-uikku! Ilta oli juuri pimenemässä, mutta sain napattua auton ikkunasta muutaman dokumenttikuvan linnusta, ennen kuin jatkoimme taas kotimatkaa.

Tiistaiaamuna hain Iinan jo aamuseitsemältä ja jatkoimme Rovaniemelle, jossa neidillä meni lähes koko päivä LKS:ssa. Pujahdin keskipäivällä sairaalasta pienelle tauolle, ja kipusin Ounasvaaran laella sijaitsevalle ruokinnalle. Retki olikin todella antoisa, sillä paikalla pyöri useita töyhtötiaisia, ainakin kolme pähkinähakkia, kaksi kuukkelia ja puukiipijä. Pääsin samalla lukemaan kahden hakin ja yhden kuukkelin lukurenkaatkin.

Illalla kotona odotti myös mielenkiintoinen yllätys, sillä kesäkuussa 2014 rengastamani kotkanpoika oli löytynyt syyskuussa kuolleena Venäjän Karjalasta Laatokan koillispuolelta. Havainnon teki poikkeuksellisen merkittäksi se, että mennessäni rengastamaan ko. poikuetta lähti emo yllätyksekseni lentoon pesäpuun alta, ja huomasin koko pesän romahtaneen ja vielä varsin pienten poikasten kököttävän puun juurella. Silloin huoletti kovasti, että mitenköhän ne mahtavat selvitä - mutta nyt tuli siis vastaus siihen, että kyllä maakotkakin pystyy saamaan maailmalle myös maassa varttuneet poikasensa.

Aatonaatto meni lähinnä jouluvalmisteluja tehdessä, mutta siinä sivussa laskin piharuokinnalta 25 pikkuvarpusta, 15 talitiaista, 8 viherpeippoa, 5 sinitiaista, 5 harakkaa ja hömötiaisen. Sitten alkoikin olla aika siirtyä pikkuhiljaa joulun viettoon.

5.-6.12.2015 - talviretkeilyä Kemijärvellä

Viikonloppuna jatkoin talvipinnojen keräämistä - tosin nyt pelkästään Kemijärven alueelta. Lauantain kohteekseni valitsin Luusuan suunnan. Kulmunginniemestä ei löytynyt mitään mainittavaa, mutta Juujärven isokoskelo oli samalla paikalla kuin edelliselläkin käynnilläni kaksi viikkoa aikaisemmin. Seuraava kohteeni oli Peunan Karin ruokinta Juujärvellä, jossa olikin mukavasti lintuja. Ja mikä parasta - myös paikalta marraskuun puolella ilmoitettu pähkinänakkeli kävi edelleen aktiivisesti ruokinnalla.

Paikalla pyöri myös ainakin kaksi käpytikkaa, kaksi hömö-, kolme sini- ja 12 talitiaista, kaksi närheä, harakka, 16 varpusta, 6 pikkuvarpusta, kolme punatulkkua (joista yksi oli renkaallinen) sekä 8 keltasirkkua ja jokunen orava.

  

Muuten päivä oli hiljainen, enkä Juujärven ulkopuolelta kirjannut ylös kuin jokusen närhen ja korpin. Lautasalmen kohdalla auton edestä jolkotteli komea kettu ja päivän viimeiseksi havikseksi jäivät kotipihasta laskemani 20 keltasirkkua.

Sunnuntaina lähdin aamun valjettua ajelemaan kohti Javarusta tarkoituksenani tarkistaa löytyisikö kylän läpi kulkevalta joelta mitään mainittavaa.

Sillalle päästyäni kiikariini osui yksinäinen koskikara, mutta koska jokivarsi näytti ihan lupaavalta päätin käydä hieman komppaamassa sen rantoja. Kävelyretki palkittiin, sillä kohta edestäni lehahti lentoon kolmen sinisorsan parvi.

Muuta mainittavaa ei Javaruksesta löytynyt, eikä Levärannalta, jossa ajoin myös lenkin. Tohmoon päästyäni kolusin tovin Karvakkojoen rantoja, mutta löysin vain närhen ja muutamia punatulkkuja. Päivän viimeisenä keikkana kävin ajamassa lenkin Kelloniemessä tsekkaamassa muutaman tien varressa olevan ruokinnan. Niiltä löytyi nyt vain tali-, sini- ja hömötiaisia, ja tien varressa näkyi pari teertä.

1.-3.12.2015 - pinnallista arjen aherrusta

Tiistaina alkoi joulukuu ja Lapin lintutieteellisen yhdistyksen perinteinen koko joulu- ja tammikuun ajan kestävä talvilintukilpailu. Aloitin päivän kiikaroimalla pihalintuja, ja tuttu järripeippo löytyikin ruokinnaltamme jo aamuhämärissä. Muuten pihapiirissä näkyi olevan ainakin seitsemän pulua, kaksi hömö-, neljä sini ja seitsemän talitiaista, neljä harakkaa, varis, 10 varpusta, 15 pikkuvarpusta, viherpeippo ja 10 keltasirkkua - eli aamu alkoi 11 lajilla.

Valmistautuessani jo kouluun lähtöön tuli Kettusen Einolta Kostamosta tekstari, että kurki on edelleen paikalla! Pikainen kelloonkatsominen kertoi, että saattaisin hyvinkin ehtiä käydä siellä ennen päivän ensimmäistä oppituntia - ja saman tien olin jo tien päällä. Soitin Eikalle matkalta ja hän oli edelleen Kostamossa ja lupasi tulla näyttämään tarkan paikan missä kurki hiippaili. Kohta tapasimmekin kylän keskellä olevalla bussipysäkillä, ja siellä jonkin piharakennuksen vierustalla kurki ruokaili tarmokkaan näköisenä. Seurailimme hetken sen touhuja, ja välillä ohitsemme lensi korppikin, jonka jälkeen jouduinkin kiireellä jatkamaan koululle. Pahkakummuntien päässä odotti vielä yksi mukava yllätys, kun editseni lensi kanahaukka laskeutuen hetkeksi läheisen männyn latvukseen.

Keskiviikkona koulupäiväni loppui jo yhdeltä, ja vaikka olin saanut aamulla Lapponiassa kortisonipiikit molempiin kesästä asti kipeinä olleisiin kantapäihini, päätin käydä pienellä ajelulla - autossa istuminenhan ei jalkoja kuormittaisi... Suuntasin kohti Joutsijärveä, ja Isokylältä ja Mäntyvaarasta löytyi heti pari teeritokkaa. Joutsijärven kylällä lensi närhi, mutta Käsmänjoen sula vaikutti taas kerran epämiellyttävän tyhjältä.

Raahustaessani sillalle kuului jostakin kaukaa kuitenkin outo kyik-kyik-kyik -huutosarja, josta tuli ensin mieleen palokärki tai harmaapäätikka, mutta hetken mietittyäni aloin kallistua sille kannalle, että kyseessä voisi olla joku kotka. Pähkäilyni palkittiin hetken päästä, kun kaukana jokivarressa lensi kaksi vanhaa merikotkaa, joista toinen jäi istumaan männyn latvaan ja huusi taas muutamaan kertaan. Paluumatkalla keskitalven pinnalistani karttui vielä Käsmänperästä löytämilläni käpytikalla ja punatulkuilla.

Torstaina olin virallisesti sairaslomalla, mutta jouduin aamulla käyttämään tytärtämme Rovaniemellä LKS:ssa. Lääkärikäynnin jälkeen piipahdimme ensin Ounasvaaran ruokinnalla, jossa ei näkynyt mitään mainittavaa. Ounaskosken sulasta löytyi kuitenkin isokoskelonaaras ja pikaisen kauppareissun jälkeen Torilta seitsemän naakan parvi. Kotimatkan ajoimme pitemmän kaavan kautta, eli kävin ensin tsekkaamassa Hirvaan perinteisesti hyvän sulapaikan, joka oli kuitenkin nyt tyhjä linnuista. Virallisen kotimatkan ensimmäinen parempi havis oli Apukan pelloilla patsastellut hiiripöllö ja muutamaa kilometriä myöhemmin aivan ajotien varresta aurausmerkin päältä löytyi toinen samanmoinen. Päivän viimeinen tsekkauspiste eli Vikajärven Pieskanmukan sulapaikka tarjosi vielä yhden yllärin. Jokivarteen ajettuamme siellä lensi heti nuori joutsen, joka laskeutui sulaan uimaan - ja olikin sitten jo 23 talvikisaan havaitsemani lintulaji.

Kahden päivän jalkojenkäyttökiellon ansiosta sain naputeltua viimeiset reilut 300 syksyn rengastustanikin Rengastustoimiston tietokantaan, joten joulukuu alkoi lintujen suhteen oikein mukavasti...  

19.-30.11.2015 - marraskuuta kotikonnuilla

Venäjältä palattuani kävi kuten olin jo ounastellutkin - Kemijärvelle oli tullut talvi. Pitkänsillan ympäristössä ja Kalkonniemessä oli enää muutama pieni sula, joissa ei ollut ensimmäistäkään vesilintua. Kotipihan järrikoiras oli sentään voimissaan, mutta muuten lintumaailma näytti turhankin talviselta.

Lauantaina kävin mutkan Isokylän suunnassa, mutta ainoaksi havismerkinnäksi jäi Imposenniemessä ruokaillut parinkymmenen keltasirkun parvi. Sunnuntaiaamuna suunnistin puolestaan Luusuaan päin. Kulmunginniemen sula oli tyhjä linnuista, mutta Juujärvellä uiskenteli sentään yksinäinen isokoskelo.

Iltapäivällä kävin vielä pikaisen mutkan Kostamossa etsiskelemässä siellä vielä muutama päivä aikaisemmin havaittua kurkea. Lintua ei kuitenkaan enää löytynyt, mutta keskellä Pitkääsiltaa kökötti lyhtypylvään päällä hiiripöllö.

Viikonloppuna ja alkuviikosta pihallamme kävi välillä melkoinen vilinä, ja laskin ruokinnaltamme enimmillään mm. 40 varpusta, 30 pikkuvarpusta, 23 kesykyyhkyä ja 15 keltasirkkua. Tiistaiaamuna ehdin ennen koulun alkua rengastellakin hetken, ja yllätyksekseni pääsin poimimaan pihaverkosta myös tilhen - joka oli samalla koko talven ensimmäinen havaintoni lajista.

Arkiviikon viimeiseksi havaintomerkinnäksi jäi keskiviikkona koululta kotiin lompsiessani Ahvensalmen kentän suunnasta vastaani lentänyt varpuspöllö.

Perjantaina hyppäsin sitten nuorimmaisen kanssa yöjunaan, sillä lauantaina ohjelmassani oli KD:n puoluevaltuuston kokous Tikkurilassa, ja Veikka pääsi samalla Helsinkiin viettämään laatuaikaa isovanhempiensa kanssa.

Kokoukseni päätyttyä jatkoimme Kirkkonummelle, ja sunnuntaina lainasin sitten muutamaksi tunniksi isukin autoa ja kävin retkellä kouluaikojeni keskeisillä linturetkikohteilla Espoon Laajalahdella ja Finnålla.

Laajalahdella olikin mukavasti nähtävää, sillä Maarin torniin näkyi siellä ollessani mm. neljä harmaahaikaraa, 66 kanadanhanhea, haapanapari, 310 tukkasotkaa, viisi uiveloa, viisi merimetsoa, vanha merikotka ja varpushaukka.

Finnån kierros ei sen sijaan mukavasta syyskelistä huolimatta tarjonnut mitään mainittavaa - altaalta löytyi vain pari sinisorsaa ja meren puolellakin näkyi vain perussälää eli kyhmyjoutsenia, tukkasotkia, telkkiä ja isokoskeloita.

Pääkaupunkiseudulla eivät talven tulosta viestineet vielä juuri muut kuin Esplanadin jouluvalot, joita ihmettelimme vielä iltasella ennen junamatkaa lumiseen Lappiin.

13.-18.11.2015 - Turusta Murmanskiin

Perjantaiaamuna olimmekin jo Turussa ja viikonloppu meni sitten festareilla, joissa oma toiminimeni oli Kemijärven kaupungin nuorisotyöntekijä. Paluumatkalle lähdimme sunnuntaina iltapäivällä ja kotona olimme joskus aamuneljän jälkeen. Kahden tunnin "yöunien" jälkeen herätyskello herätti aamuseitsemältä, pakkasin uudet kamat matkaan ja aamuyhdeksältä istuin taas bussissa - nyt matkalla kohti Murmanskia!

Alkuviikon ohjelmassa oli Itä-Lapin kuntayhtymän reissu Venäjälle, ja minut oli kaupunginhallitus nimennyt Kemijärven edustajaksi delegaatioon, jossa olivat mukana myös mm. kuntayhtymän kehittämispäällikkö, Pelkosenniemen ja Savukosken kunnanjohtajat sekä Sallan hallinto- ja kehittämisjohtaja.

Ensimmäinen etappimme oli Kantalahdessa, jossa söimme ja tapasimme sitten ystävyyskaupunkimme johtoporrasta, mikä päätyi niin paikallislehtiin kuin -televisioonkin.

Illalla olimme viimein Murmanskissa, jossa majoituimme Meridian -nimiseen hotelliin. Tiistaiaamuna hotellihuoneeni ikkunasta avautuikin sitten tällainen maisema...

Aamupalan jälkeen kävelimme läheiselle jäähallilla oleville Arktinen alue -messuille, jossa meitä Itä-Lapin lähetystöä haastateltiin jopa paikallisiin TV-uutisiin.

Lounaan jälkeen ehdin käydä pienellä kävelyllä kaupungilla.

Linnuista näkyvimpiä olivat pulut, joita tuntui olevan joka paikassa - eikä ihme, sillä niille sekä varpusille oli ripotettu ruokaa pitkin tienvieruksia.

Vaikka tämän Venäjänreissun lintuhavainnot rajoittuivat niiden lisäksi vain bussin ikkunasta näkemiini harakoihin, variksiin ja korppeihin, tullirakennusten pihoissa pyörineisiin talitiaisiin, pariin viherpeippoon ja kaupungin yllä lennelleisiin isoihin lokkeihin, näkyi kaupungilla lupauksia paremmastakin...

Iltapäivällä osallistuimme Murmanskin kuvernöörin johtamaan isoon Arktinen suunta -tapahtumaan ja ilta päättyi taas juhlavaan päivälliseen.

Keskiviikkoaamuna pakkasimme kamppeemme heti aamupalan jälkeen ja kävimme vielä viereisen Azimut -hotellin Arctica -keskuksessa neuvottelemassa vireillä olevasta Barents Growth Corridor -hankkeesta. Neuvotteluhuoneen ikkunasta avautui ihan mainio näköala kaupungille ja Kuolavuonolle.

Loppupäivän istuimme sitten taas pääosin bussissa kun ajoimme ensin Kantalahteen päivälliselle ja sieltä illaksi kotosalle asti.

10.-12.11.2015 - syksyn viimeisiä

Tiistain ohjelmassa oli tyttären käyttäminen Rovaniemellä LKS:ssa. Pikapyörähdys paluumatkalla Ounasjokisuistossa tarjosi vain 3 kala- ja 35 harmaalokkia. Keskiviikkona käväisin Pitkälläsillalla, jonka molemmin puolin oli vielä ihan mukavasti sulaa. Eteläpuolen sulassa uiskentelivat vielä isokoskelo, tukkasotka, haapana ja seitsemän telkkää. Pohjoispuolella lepäili tuttu 14 sinisorsan parvi. Joutsenia oli paikalla ainakin 90, joista 21 oli nuoria.

Torstaina ehdin vielä käydä mutkan kaupungin sulapaikoilla. Jännän keltaisesta maisemasta löytyi edelleen sulia, ja niin Pitkänsillan isokoskelo kuin kuusi telkkääkin olivat edelleen paikalla.

Joutsenia löytyi yllättäen peräti 138, joista osa oli yllättäen Taitelijanniemen länsipuolelle auenneessa sulassa. Sinisorsia sen sijaan oli enää yksi paikalla.

Illalla alkoi sitten pitkä bussimatka kohti Turkua ja Maata Näkyvissä -festareita.

9.11.2015 - lumikurki

Maanantaiaamu alkoi heti lupaavasti, kun ulos vilkaistessani huomasin pihakuusten katveessa ruokailevan järripeippokoiraan. Kesken koulupäivän sain sitten soiton Kostamosta, jossa kerrottiin lokakuun lopulla sieltä ilmoitetun kurjen olevan edelleen paikalla! Soittajan mukaan lintu oli juuri lennähtänyt pellolta järven jäälle - eli oli siis kuitenkin lentokykyinen. Niinpä heti työpäiväni päätyttyä singahdin Kostamoon, ja sieltähän se kurki löytyi pelloilta kuljeskelemasta.

Lintu vaikutti kaikin puolin hyvävoimaiselta ja hiippaili lumisella pellolla valppaan näköisenä. Seuraakin sillä näytti olevan...

Paluumatkalla pysähdyin Pitkälläsillalla kolmessa pisteessä. Sillan eteläpuolella oli vielä nelisenkymmentä joutsenta, kuusi telkkää, tukkasotka ja isokoskelo. 

Pohjoispuolella lepäili puolestaan 14 sinisorsan parvi ja kaikkein kauimmaisessa sulassa pulikoi mukavana yllätyksenä viiden naaraspukuisen pilkkasiiven parvi.

Loppupäivä ja lähes koko ilta menikin sitten visusti sisätiloissa - eli tyypilliseen maanantaiseen tapaan kaupungintalolla kaupunginhallituksen kokouksen merkeissä.

8.11.2015 - Simojärven syyslaskenta

Sunnuntaina olin jälleen varhain liikkeellä, tosin nyt koko pesueen kanssa. Suuntasimme Ranuan Simojärvelle, jossa muu perhe jäi appivanhempieni luo aloittelemaan isänpäivän viettoa, ja itse jatkoin saman tien talvilintulaskentareitilleni.

Yllättäen Ranuan puolella ei ollutkaan lainkaan lunta, ja koko Simojärvi oli edelleen sula. Syksyisestä maisemasta huolimatta reitin alkupätkä oli todella hiljainen - kirjasin koko Aittoniemen osuudelta vain harakan ja pari hömötiaista.

Simojärventielle päästyäni matka jatkui edelleen hyvin vähälintuisissa merkeissä, sillä tien varren pihoilla ei oltu vielä aloitettu talviruokintoja. Hautaniemen kohdalta tuli ensimmäinen pienoinen yllätys, kun taivaalta löytyi harmaalokki. Perinteisesti hyvä lintupaikka eli Marjaniemen kohdalla oleva piharuokinta oli kuitenkin toiminnassa, ja lukuisien tiaisten ja silmäpuolen närhen joukosta löytyi myös kaksi kuusitiaista.

Reitin kummallisin havainto tuli kuitenkin vasta Sääskilahtea lähestyessäni, kun tieltä löytyi hämmästyksekseni rupikonna! Minulla meni hetki ennen kuin uskalsin todeta sen hengettömäksi - niin tuoreelta ja hyvänkuntoiselta se vaikutti. Mutta silmät sillä olivat kiinni ja kieli ulkona sen lötköttäessä jäisellä tienpinnalla kohdassa, jossa sula oja kulki tien ali. (Myöhemmin selvisi että anoppi oli nähnyt saman otuksen samassa paikassa ja samassa tilassa jo varhain aamulla, mutta edellispäivänä se ei kuulemma ollut siinä vielä ollut). Viimeinen uusi laji löytyi reittini päätepisteestä Sääskilahdesta, kun rannasta lähti kaksi isokoskeloa.

Kaikkiaan näin reitilläni seuraavat linnut: isokoskelo 2, harmaalokki 1, käpytikka 1, hömötiainen 21, kuusitiainen 2, sinitiainen 11, talitiainen 28, närhi 3, harakka 4 ja korppi 2.

Iltapäivällä käväisin vielä Veikan kanssa mutkan Simojärven hautausmaan rannassa ja kalasatamassa. Jälkimmäinen etappi tarjosi yllättäen vielä kolmen vanhan kuikan parven.

2.-7.11.2015 - vesiäisiä ja rengaslöytöjä

Marraskuun ensimmäisellä viikolla kävin joka päivä ainakin jonkinmoisen mutkan kaupungin rannoilla vesilintujen perässä. Laulujoutsenten määrä oli huipussaan torstaina, jolloin laskin Pitkänsillan ympäriltä 342 kansallislintuamme. Samana päivänä oli sillan kupeeseen kerääntynyt 30 sinisorsaa, joiden joukosta löysin yllätyksekseni vielä haapanankin. Joutsenten seassa näkyi päivittäin muutamia tukkasotkia ja uiveloita. Telkkien lukumäärät olivat sen sijaan toisella kymmenellä ja isokoskeloitakin uiskenteli vielä sekä yksittäin että parvissa.

Torstain retkestä teki erityisen myös kaupungin pohjoispuolella liikuskellut vanha merikotka. Lokkilintuja sen sijaan edusti vain Pöyliöjärvellä ja Pitkälläsillalla näkemäni nuori harmaalokki. Torstain ja perjantain välinen yö oli sen verran kylmä, että pääosa Pitkänsillan ympäristöstä meni jäähän, ja perjantaina näin pikaisella käynnilläni vain 12 telkkää ja vajaat sata joutsenta.

Keskiviikkona ehdin myös rengastella, ja 10 tali-, kolmen sini- ja yhden hömötiaisen lisäksi pääsin kihlaamaan taas harakankin.

Viikon huikein rengastukseen liittynyt tapahtuma oli kuitenkin mitä yllättävin löytökirje. Kesäkuun alussa eli 6.6. pihassamme rengastamani nokkavarpunen oli päätynyt lokakuun alussa jonkin petolinnun saaliiksi Puolassa 1663 kilometrin päässä rengastuspaikaltaan! Sääli tietenkin linturiepua, mutta tämä oli käsittääkseni ensimmäinen Puolassa tavattu Suomessa rengastettu nokkanisse, ja linnun kulkema matkakin oli kotimaan tilastojen kolmanneksi pisin. Kaikenkaikkiaankin kyse oli harvinaisesta tapauksesta, sillä suomalaisia nokkavarpusia on löydetty vain kourallinen ulkomailta.

Lauantai oli kokouspäivä, eli minun piti olla jo puoliltapäivin Rovaniemellä KD:n Lapin piirin hallituksen kokouksessa ja sitä seuraavassa syyskokouksessa. Olin kuitenkin heti aamun valjettua liikkeellä, ja kävin ensimmäisenä Pitkälläsillalla. Sen eteläpuolen railoissa oli vielä 90 joutsenta ja toistakymmentä telkkää, ja yhdestä pienestä telkkäparvesta löytyi tukkasotkakin. Lähes sillan alta löytyi myös neljä sinisorsaa seuranaan torstainen haapana.

Jatkoin seuraavaksi kohti Luusuaa, mutta yöllä oli tullut sen verran paljon lunta, että jätin suosiolla Kulmunginniemen väliin. Juujärven pohjoispäähän uskalsin sentään ajaa, vaikka sekin tie oli auraamatta, ja järveltä löytyi kuusi isokoskeloa. Seitakorvan ohella myös Vanttauskosken padon ympäristö oli tyhjä linnuista, joten seuraavaksi kiikaroin vähän pitempään Tennilässä, jossa oli ollut kuun alussa vielä myöhäinen tuulihaukka.

Viimeinen etappini oli Ounasjokisuisto, jonne tähystelin ensin Arktikumin edustalta, mutta sekin alue oli nyt jäässä. Lainaanrannan puolella silmiini osui kuitenkin sankaksi tihenneessä sumussa uinut kolmen vesilinnun parvi. Saatuani linnut putkeen ne osoittautuivat alleiksi ja samalla löysin sumun seasta myös joutsenperheen ja muutamia lokkeja - ja mikä mielenkiintoisinta, yhdellä joutsenista oli kaularengas. Ajoin vähän lähemmäs lintuja, ja kipitin rannassa olevan laiturin päähän, jolloin huomasin, että lokkeja olikin kahta kokoa. Jäällä oli jonkin matkan välein toisistaan sekä neljä kalalokkia että viisi harmaalokkia. Joutsenemon lukurengas osoittautui suomalaiseksi - ja samalla varsinaiseksi nestoriksi, sillä kyseessä oli vuonna 1995 Sallassa rengastettu joutsen. Itse asiassa tuo 20 -vuotias lintu lienee nyt peräti toiseksi vanhin Suomessa dokumentoitu kansallislintumme! Sitten jouduinkin singahtamaan kokouspaikalle, josta olin jo vähän myöhässä. Illalla ohjelmassa olivat puolestaan Hietajärven Teuvon 60 -vuotispäivät Kemijärvellä, jonne veimme lintuharrastajaporukalla lahjaksi komean Laineen Paavon maalaaman ukkometson.