sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21.12.2014 - talvipäivän täsmäretkeilyä

Lauantaina olivat vuorossa vielä Joulukirkko ja todistusten jakaminen, ja sitten alkoi joululoma. Itse aloitin sen huristelemalla Ouluun, jossa yövyin veljeni Rikun luona - ja seuraavan päivän koko valoisa aika olikin sitten varattu retkeilylle.

Sunnuntaiaamuna olin jo 07:30 Hailuodon lautalla, ja oli edelleen aivan pimeää kun saavuin Marjaniemeen. Navakan tuulen pöllyttäessä lunta hipsin pikkuhiljaa sopivaan tuulensuojaiseen paikkaan tarkkailemaan, milloin lähitienoon ainoalla ruokintalaudalla alkaisi näkyä liikettä. Vähän ennen yhdeksää alkoi kuulua keltasirkkujen tiksutusta, ja kohta Siiran Jomppekin ilmaantui paikalle kiikaroimaan. Oli edelleenkin varsin hämärää, kun putkeni kuvaan ilmaantui klo 09:18 tavoittelemamme laji - paikalla jo reilun viikon ajan viihtynyt Suomen kymmenes mustakurkkurautiainen! Lintu vilisteli maassa keltasirkkujen seassa muutamaan otteeseen, ja katosi juuri kun saimme seuraamme aamun kolmannen bongarin.


Varmaan parikymmentä minuuttia kylmässä tuulessa hytistyämme näin linnun taas vilaukselta ja hoksasin sen lennähtävän läheisen ulkohuusin (tms.) alle. Sieltä lintu siirtyi kohta hyväksi toviksi istuskelemaan terhakan näköisenä rakennuksen nurkalla olevan metallipurnukan päälle - jolloin me kaikki kolme näimme sen nyt erittäin hyvin. Edellisen kerran olin yrittänyt bongata mustakurkkurautiaista Helsingistä 19.10.1987, jolloin myöhästyin linnusta vain niukasti. No - nytpä tuo tuli paikattua...

Alunperin olin ajatellut sponderetkeillä jonkin verran Hailuodossa, mutta kova tuuli ja teille kinostunut lumi eivät siihen kannustaneet, ja kun Pöllään ajettuani huomasin sisälahtien olevan jäässä, päätinkin siirtyä saman tien mantereelle.

Pääsin 11:30 lauttaan, ja ennen Oulun keskustaan saapumistani näin vain kaksi laulujoutsenta Riutussa. Seuraavaksi löysin itseni Laanilasta Kemiran altaalta, mutta hetken kiikarointi ei tarjonnut mitään sinisorsia kummempaa. Sitten jatkoin Hietasaaren ruokinnalle, jossa näkyi heti kolme kameramiestä ja aivan heidän edessään kaksi nakkelia.


Nakkeleista toinen näytti normaalilta, mutta toinen oli turhankin pörheä. Paikalla hääri myös joukoittain tiaisia, joukossaan ainakin kolme kuusitiaista.


Ja kohta näin vilaukselta kohdelajinikin - eli paikalla jo lokakuusta asti viihtyneen viitatiaisen, joka nyhjötti paikallaan oksalla ja näytti sekin kaikkea muuta kuin hyvävointiselta.


Nappasin siitä(kin) jonkinmoisen dokumenttikuvan, jonka jälkeen lintu katosi äännellen ja epävarman näköisesti matalalla lentäen lähimetsään. Puolisen tuntia odoteltuani (ja sotkettuani näköjään kameran kuvausasetuksetkin) lintu löytyi uudelleen, ja oli nyt jo vähän aktiivisempi, mutta pörhisteli yhä höyheniään - vaikka pakkasta oli vain muutama aste.


Päivän alkaessa pikkuhiljaa hämärtyä ajelin takaisin  Kemiran altaalle - ja nyt tärppäsi. Etsimäni pikku-uikku putkahti (lajityypilliseen tapaan) kuin tyhjästä keskelle allasta, ja juuri kun sain sen kiikariini, huomioni kiinnittyi sen takana olevan siltarakennelman takapuolella vilahtaneeseen lintuun. Tarkempi tarkastelu osoitti epäilyni oikeiksi. Altaalta reilu viikko takaperin ilmoitettu liejukana oli yhä paikalla uiden kohta ilokseni vesialueen poikki.


Tähän olikin kaamosajan täsmäretki hyvä päättää ja suunnata auton keula taas kotia kohti - olinhan saanut päivän aikana mm. eliksen (mustakurkkurautiainen), kaksi PPLY -pinnaa (mkr ja viitatiainen) ja kolme talvipinnaa (mkr, viitatintti ja liejukana). Aika huikea retkisaldo vuoden pimeimpään ajankohtaan!