Vähän kymmenen jälkeen olin viimein perillä määränpäässäni Kolarin Kurtakossa, jossa ajelin erään talon vierustalle valmiina kiikaroimaan sen lintulautaa. Kohta pihalle ilmestyi talon isäntä, eikä mennyt kuin hetki kun istuin jo sisällä kahvittelemassa lämpimän leivinuunin vieressä, josta olikin paljon mukavampi seurailla lintulaudan tapahtumia. Kello 10:58 sitten tärppäsi, ja Rauni ja Auvo Vaattovaaran lintulaudalla jo marraskuun alusta asti vieraillut valkopäätiainen saapui ruokailemaan. Valkopäätiainen oli kohdallani jo kolmas lajin edustaja - edelliset olin nähnyt Ruukissa 1992 ja Sallassa 2007 - mutta kauniin linnun seuraileminen piristi kyllä kovasti kylmää pakkaspäivää. Räpsin ikkunan läpi joukon dokumenttikuvia ja kahvittelin ja rupattelin vieraanvaraisen isäntäväen kanssa vielä tunteroisen, ennen kuin lähdin ajelemaan pikkuhiljaa kohti kotia.
Paluumatkalla päätin hetken mielijohteesta käydä tsekkaamassa Ylläksen maisematien ja Äkäslompolon ja piipahdin myös luontokeskus Kellokkaassa verestämässä muistoja vuodelta 2000, jolloin olin noissa maisemissa lintulaskentahommissa. Äkäslompolossa pakkasta oli yhtäkkiä vain vähän toistakymmentä astetta, tunturissa tuuli ja näkyvyyttä oli varsin niukasti. Kylältä löysin vain varpusparven ja pari talitiaista sekä Äkäsjoessa pulikoivan koskikaran.
Jatkettuani matkaa kohti Kittilää lensi Kukaslompolonvaaran kohdalla tien yli hiiripöllö, joka jäikin päivän viimeiseksi lintuhavainnoksi. Sodankylässä piipahdin vielä Pihajoen Ossin ja Raisan luona iltapäiväkahvilla ennen kuin jatkoin kotiin valmistautumaan seuraavana päivänä alkavaa kevätlukukautta varten.
