Tiistaiaamuna Janne nakkasi minut seitsemäksi Raaheen, josta
hyppäsin Turusta Ouluun menevään bussiin. Olin viime tipassa päättänyt palata
kotiin junan sijasta dösällä, sillä tälle autolle oli Matkahuollon nettisivuilla
luvattu jouhevat jatkoyhteydet Kemijärvelle asti, ja aikataulukin näytti kaikin
puolin oikein mukavalta.
Oulussa käväisin pikaisesti linja-autoasemalla aamukahvilla
ja kiiruhtaessani pysäkille säikähdin, kun Rovaniemen bussia ei näkynytkään.
Eskelisen auto tulikin lähtöpysäkille reilut viisi minuuttia myöhässä ja kun
kysyin kuljettajalta jatkoyhteydestä, sain vastauksen, että ”Kemijärven bussi
lähtee puolelta, eli ehdit siihen jos ei olla myöhässä. Mutta niitähän menee
vähän väliä.”
Ihmettelin kuskin asennetta ja huoli alkoi kasvaa pitkin
matkaa, kun aikataulu ei todellakaan näyttänyt pitävän. Jossakin vaiheessa
kuulin kuskin soittavan Rovaniemen Matkahuoltoon ja kertovat, että ollaan
parikymmentä minuuttia myöhässä ja kyydissä olisi ainakin yksi Kemijärven
bussiin menijä. Kuitenkin viralliset kuulutukset autossa kertoivat vain siitä,
että vain Eskelisen pohjoiseen menevät bussit odottavat tätä autoa.
No – saavuttuamme Rovaniemelle sain kuulla Kemijärven
jatkoyhteyden lähteneen, ja seuraava auto lähtisi vasta neljän tunnin päästä! Möllärin
kuskilla ei ollut kuulemma lupaa viivyttää lähtöä yli 15 minuuttia.
Ketutuskäyrä oli tässä vaiheessa jo aika korkealla – Eskelisen kuskin
mokailujen takia koko päivä alkoi olla pilalla.
Keksin kuitenkin yhden tavan ainakin yrittää parantaa
mielialaa – joten hyppäsin taksiin ja ohjeistin kuskin ajamaan ”Ylikylän
risteyksen puomille tai Aronperän täyttömaa-alueelle”. Tosin kerroin samalla tälle
viehkolle nuorelle naiskuljettajalle perusteet outoon osoitteeseen, jottei
luulisi minua aivan pimeäksi…
Ja syyhän oli paikalla muutama päivä sitten oleillut isokirvinen,
jota yritin sitten muutaman tunnin ajan kompata esiin alueen heinikoista -
mutta turhaan. Sain siivilleen ainoastaan yhden kiurun ja niittykirvisen.
Mieliala ei siis ollut yhtään sen parempi lompsiessani
takaisin linja-autoasemalle. Vasta piipahdettuani kahvilla linja-autoaseman
lähihuoltoasemalla ja saatuani siellä paitsi hyvää evästä, myös
perusystävällistä lappilaista palvelua alkoi elämä taas voittaa…
Saavuttuani viimein Kemijärvelle klo 17:45 kävelin rinkkoineni ja kaukoputkineni suoraan seurakuntatalolle siellä klo 18 alkaneeseen kirkkovaltuuston kokoukseen. Kotiin tulo meni siis varsin myöhään, ja voi hyvinkin olla, että menee aika pitkään ennen kuin seuraavan kerran käytän pitkiin siirtymisiin linja-autoa.
