Sään seljettyä lähdimme soutamalla järvelle, josta Allu oli aikaisemmin kesällä löytänyt uuden vaihtopesän yhdelle sääksiparillemme. Siellä emo istuikin pesän reunalla, ja puuhun kiikuttuani pesässä odotti yksinäinen poikanen.
Illalla saunoimme ja uimme helteiden lämmittämässä järvessä, ja seuraavana aamuna kello kahdeksan suuntasimme jälleen sääksenpesille. Nyt matkassamme oli myös Holapan Raimo, jonka tapasimme Kantoniemen tuvilla, josta vuokrasimme myös veneen. Ensimmäiseksi valitsemamme pesäpaikka oli heti asuttu ja pesässä oli kolme komeaa poikasta. Laskin ensimmäisen poikasen maahan ja rengastin sen siellä, sillä Raimon retken tavoite oli saada rengastuskuvia sääksestä. Loput poikaset minulla oli tarkoitus rengastaa pesällä. Palattuani puuhun onnistuin kuitenkin tavalla tai toisella tumpeloimaan, horjahdin yllättäen taaksepäin sellaisessa tilanteessa ettei turvaköysi ollutkaan puun ympärillä, ja siinäpä sitä sitten oltiin... Ainekset isompaankin onnettomuuteen olivat ihan valmiina, mutta loppujen lopuksi selvisin vain vääntyneillä nilkoilla. Pyörähdin kuitenkin niin pahaan asentoon, että ilman Allun ja Raimon apua en olisi päässyt alas, ja siinäkin souvissa meni tunteroinen. Se sääksireissu olikin sitten siinä, sillä tämän rengastajan kiipeämiset oli tältä kesältä kiivetty - ja seuraavat päivät liikkuminen tapahtuikin sitten kainalosauvojen tukemana.
