Hailuodon reissua seurannut viikko oli melkoisen kiireinen.
Maanantai-iltana oli heti kaupunginvaltuuston kokous, mutta tiistai-iltana
ehdin sentään käydä mutkan Jätevesijärvellä. Reissun anti oli kuitenkin niukka,
ja havikseeni tarttui vain kaksi lapasorsaa ja yhtä monta tylliä, lapinsirriä
ja rantasipiä sekä yksinäinen liro.
Perjantai-iltana hyppäsin sitten Iinan kanssa junaan, ja
lauantaiaamun ja -päivän vietin pääosin eduskuntatalolla KD:n puoluehallituksen
kokouksessa samalla kun neiti pyöri keskustassa isovanhempiensa kanssa. Illalla
menimmekin sitten Kirkkonummelle vanhempieni luo, ja aamukuudelta starttasin
retkelle lähimaisemiin.
Suuntasin ensin Järsön pelloille, jossa oli Tiiran mukaan
nähty mukavasti kahlaajia, mutta paikalla oli varsin hiljaista. Vaihdoin
pikaisesti kuulumiset pellon reunalta löytyneiden Forstenin Annikan ja
Lindholmin Anteron kanssa ja jatkoin Saltfjärdenin lintutornille.
Jo Saltin reunapelloilla näkyi mukavasti hanhia ja
saavuttuani tornille merikotka pöllytti juuri lentoon monisatapäistä meri-,
valkoposki- ja kanadanhanhien tokkaa. Merikotkan lisäksi torniin näkyi mm.
neljä harmaahaikaraa, kaksi ruskosuohaukkaa ja varpushaukka ja lähipellon yltä
kuului lapinkirvisen kutsuääntä. Kiinnostavinta paikalla olivat kuitenkin
kahlaajat, joita löytyi paitsi läheiseltä niitokselta, myös taivaalta.
Varsinkin muutama kohdalle osunut sadekuuro näytti saavan kahlaajiin liikettä.
Olin tornilla noin klo 07 - 08:45, jonka aikana laskin paikalta peräti 105
tylliä, joista osa nousi lentoon niitokselta tai kauempaa Saltilta ja osa oli
ohimuuttavia. Lisäksi niitokselta löytyi tai siellä piipahti tuon ajan puitteissa 10
suosirriä, kaksi kuovisirriä, kahdeksan suokukkoa, kaksi taivaanvuohta, 20
liroa sekä yksittäiset valko- ja mustaviklot.
Seuraavaksi ajelin vanhempieni luo aamupalalle ja kävin
viemässä Iinan kyläilemään serkuille. Tähän saumaan sain taas parisen tuntia
retkiaikaa, jonka käytin vierailemalla Ämmässuon kaatopaikan portin takana. Tähän
minua houkuttelivat etenkin paikalta edellispäivänä ilmoitetut aroharmaalokit,
vaikkakin tiesin lintujen olevan huonosti havaittavissa alueen ulkopuolelta. No
– retken havaintosaldo jäi muutamaan kertaan kuulemaani hempon ääneen, mutta
tulipahan kuitenkin yritettyä.
Iltapäivän vietimme tutustumalla Nuuksiossa sijaitsevaan Haltian opastuskeskukseen, jonka jälkeen kävimme morjenstamassa mummiani Helsingissä ja suuntasimme taas yöjunalla pohjoiseen.
