Lauantaiaamuna nakkasin Anittan yliopistolle lukion maantiedon opettajille suunnattuun koulutukseen, ja hetken vallitsevaa säätä ja päälle puskevaa myrskyä pähkäiltyäni suuntasin retkelle Tauvoon. Päästyäni viimein Munahiedalle ilma oli vielä kirkas, mutta tuuli jo melkoinen.
Etelän puoleinen myräkkä oli nostanut veden poikkeuksellisen korkealle, joten kahlaajia ja muitakaan lintuja ei tarvinnut kaukaa hakea. Kaukoputkea ja havainnoitsijaakin ravistellut Rauli -myrsky hankaloitti kuitenkin sekä määrittämistä että lintujen laskemista, joten yritin kävellä mahdollisimman lähelle rantahietikolla ruokailleita kahlureita.
Lähisärkän kahlaajaparvessa oli ainakin 110 suosirriä, 90 suokukkoa, 10 tylliä, 2 valkovikloa ja pikkusirriä sekä komea vanha tundrakurmitsa.
Isosirrejä laskin muiden kahlureiden seasta enimmillään 28 kappaletta...
...ja pulmussirrejä kuusi.
Paikalla pyöri vielä kaksi pikkutiiraakin - vanha ja nuori lintu.
Taivas tummui nopeasti rannalla ollessani ja yhtäkkiä alkoi tuulen mukana tulla myös vettä.
Sade oli niin raju, että jo ensimmäinen kuuro ajoi kaikki kahlaajat lentoon ja kastuin itsekin saman tien läpimäräksi. Autolle päästyäni jouduinkin vaihtamaan sukkia lukuunottamatta kaikki vaatteet kuiviin.
Ouluun palattuani hain Anittan Linnanmaalta ja piipahdettuamme vielä velipojan luona lähdimme palailemaan Kemijärvelle. Kotimatkan ainoiksi havainnoiksi jäivät pian Jäälin jälkeen Kuusamontien yli lentänyt vanha merikotka ja jossakin Ranuan puolella tiellä patsastellut kettu.
Sunnuntaina kävin iltapäivällä pyöräilemässä lenkin Jätevesijärvellä. Tuuli oli edelleenkin melko navakka ja tunnelma muutenkin syksyinen. Vesilinnut olivat vähentyneet reilusti ja mielenkiintoisempaa lajistoa edustivat lapasorsa ja punasotka - yksi molempia lajeja. Lietteillä näkyi kolme tylliä ja puolenkymmentä suokukkoa ja taivaalla kaarteli jokunen kurki.
Altaan vieressä olevan kentän yllä lenteli ilokseni kaksi lapinkirvistä sekä lapinsirkku, ja kärppä kävi nappaamassa myyrän aivan edestäni rantatieltä. Paikalla oli myös nuori jänis, joka ei ollut oikein moksiskaan vaikka kävelin sen ohi vain noin viiden metrin päästä.
Paluumatkalla vaihdoin tovin kuulumisia sienestämässä olleiden Hietajärven Teuvon ja Antoninan kanssa. Päästyäni Pitkällesillalle jouduin puskemaan ihan tosissani vastatuulta vasten, kunnes... vastaani lensi nuori karikukko! Yllättyneenä pistin pyörän parkkiin ja lähdin linnun perään, ja jahdattuani sitä tovin sain napattua pengertien etelärannalla kähmyilleestä linnusta putken läpi muutaman dokumenttikuvankin.
