21.12.2014 - talvipäivän täsmäretkeilyä

Lauantaina olivat vuorossa vielä Joulukirkko ja todistusten jakaminen, ja sitten alkoi joululoma. Itse aloitin sen huristelemalla Ouluun, jossa yövyin veljeni Rikun luona - ja seuraavan päivän koko valoisa aika olikin sitten varattu retkeilylle.

Sunnuntaiaamuna olin jo 07:30 Hailuodon lautalla, ja oli edelleen aivan pimeää kun saavuin Marjaniemeen. Navakan tuulen pöllyttäessä lunta hipsin pikkuhiljaa sopivaan tuulensuojaiseen paikkaan tarkkailemaan, milloin lähitienoon ainoalla ruokintalaudalla alkaisi näkyä liikettä. Vähän ennen yhdeksää alkoi kuulua keltasirkkujen tiksutusta, ja kohta Siiran Jomppekin ilmaantui paikalle kiikaroimaan. Oli edelleenkin varsin hämärää, kun putkeni kuvaan ilmaantui klo 09:18 tavoittelemamme laji - paikalla jo reilun viikon ajan viihtynyt Suomen kymmenes mustakurkkurautiainen! Lintu vilisteli maassa keltasirkkujen seassa muutamaan otteeseen, ja katosi juuri kun saimme seuraamme aamun kolmannen bongarin.

Varmaan parikymmentä minuuttia kylmässä tuulessa hytistyämme näin linnun taas vilaukselta ja hoksasin sen lennähtävän läheisen ulkohuusin (tms.) alle. Sieltä lintu siirtyi kohta hyväksi toviksi istuskelemaan terhakan näköisenä rakennuksen nurkalla olevan metallipurnukan päälle - jolloin me kaikki kolme näimme sen nyt erittäin hyvin. Edellisen kerran olin yrittänyt bongata mustakurkkurautiaista Helsingistä 19.10.1987, jolloin myöhästyin linnusta vain niukasti. No - nytpä tuo tuli paikattua...

Alunperin olin ajatellut sponderetkeillä jonkin verran Hailuodossa, mutta kova tuuli ja teille kinostunut lumi eivät siihen kannustaneet, ja kun Pöllään ajettuani huomasin sisälahtien olevan jäässä, päätinkin siirtyä saman tien mantereelle.

Pääsin 11:30 lauttaan, ja ennen Oulun keskustaan saapumistani näin vain kaksi laulujoutsenta Riutussa. Seuraavaksi löysin itseni Laanilasta Kemiran altaalta, mutta hetken kiikarointi ei tarjonnut mitään sinisorsia kummempaa. Sitten jatkoin Hietasaaren ruokinnalle, jossa näkyi heti kolme kameramiestä ja aivan heidän edessään kaksi nakkelia.

Nakkeleista toinen näytti normaalilta, mutta toinen oli turhankin pörheä. Paikalla hääri myös joukoittain tiaisia, joukossaan ainakin kolme kuusitiaista.

Ja kohta näin vilaukselta kohdelajinikin - eli paikalla jo lokakuusta asti viihtyneen viitatiaisen, joka nyhjötti paikallaan oksalla ja näytti sekin kaikkea muuta kuin hyvävointiselta.

Nappasin siitä(kin) jonkinmoisen dokumenttikuvan, jonka jälkeen lintu katosi äännellen ja epävarman näköisesti matalalla lentäen lähimetsään. Puolisen tuntia odoteltuani (ja sotkettuani näköjään kameran kuvausasetuksetkin) lintu löytyi uudelleen, ja oli nyt jo vähän aktiivisempi, mutta pörhisteli yhä höyheniään - vaikka pakkasta oli vain muutama aste.

Päivän alkaessa pikkuhiljaa hämärtyä ajelin takaisin  Kemiran altaalle - ja nyt tärppäsi. Etsimäni pikku-uikku putkahti (lajityypilliseen tapaan) kuin tyhjästä keskelle allasta, ja juuri kun sain sen kiikariini, huomioni kiinnittyi sen takana olevan siltarakennelman takapuolella vilahtaneeseen lintuun. Tarkempi tarkastelu osoitti epäilyni oikeiksi. Altaalta reilu viikko takaperin ilmoitettu liejukana oli yhä paikalla uiden kohta ilokseni vesialueen poikki.

Tähän olikin kaamosajan täsmäretki hyvä päättää ja suunnata auton keula taas kotia kohti - olinhan saanut päivän aikana mm. eliksen (mustakurkkurautiainen), kaksi PPLY -pinnaa (mkr ja viitatiainen) ja kolme talvipinnaa (mkr, viitatintti ja liejukana). Aika huikea retkisaldo vuoden pimeimpään ajankohtaan!

20.11.-19.12.2014 - lukukauden loppu

Marraskuun loppu ja suurin osa joulukuusta olivat lintuhavaintojen puolesta melkoista hiljaiseloa. Lähialueiden sulapaikat olivat tyhjiä linnuista, ja talviaikaan siirryttyä ei päivänvaloa arkena juurikaan näkynyt. Torstaina 20.11. pyörähdin tyttären kanssa Lapin keskussairaalassa, ja samalla reissulla yritin pikaisesti bongata Rovaniemellä oleillutta pähkinänakkelia. Ainoiksi havismerkinnöiksi jäivät Ahokankaantien ruokinnalta laskemani 15 pikkuvarpusta, ja iltapäivällä kotipihalta laskemani 20 saman lajin edustajaa.

Sunnuntaina 23.11. kävin ajelemassa lenkin Juujärven ja Luusuan sulapaikoilla. Vähät sulat olivat tyhjiä, eikä reissulla näkynyt muutenkaan mitään mainittavaa.

Jakson loput havainnot kertyivätkin sitten lähinnä kotipihasta tai koulumatkoilta. Näistä havikseen päätyivät mm. keskustan yllä 25.11. kierrellyt 55 variksen yöpymisparvi, pihamme 29.11. ylittänyt vähintään sadan urpiaisen parvi ja joulukuun alkupäivinä useampaan otteeseen havaitsemani taviokuurnat - kuten 5.12. pihapihlajissamme ruokailleet kymmenen lintua.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä kävin hyppytunnilla kävelemässä lenkin Kiertotiellä, josta listasin 15 kesykyyhkyä, 50 tilheä, 50 urpiaista, viisi taviokuurnaa sekä jokusen sini- ja talitiaisen, harakan, variksen, varpusen, pikkuvarpusen, viherpeipon ja punatulkun. Mutta siihenpä joulukuun lajilistan kokoaminen sitten hyytyikin...

Lukuvuoden lopun koesumaa purkaessani pidin kuitenkin (lyhyen koulupäivän ansiosta) perjantaisin ja viikonloppuisin verkkoja vireessä ruokintojemme ympärillä ja rengastelin paperitöiden lomassa pihalintuja. Jakson rengastussaldo oli seuraavanlainen: talitiainen 37, sinitiainen 30, punatulkku 9, pikkuvarpunen 6, tilhi 4, viherpeippo 2, keltasirkku 2, käpytikka 1, harakka 1 ja kuusitiainen 1.  Rengastamani kuusitiaisen lisäksi pihallamme piipahteli joulukuun mittaan toinen ja mahdollisesti kolmaskin kuusitintti.

15.-16.11.2014 - pihalintuja

Viikko vierähti taas nopeasti, ja kaiken kiireen keskellä ehdin vain pari kertaa ulos. Keskiviikkona oli vielä Norvioväylällä jonkinmoinen sula, josta löytyivät tutut telkkä ja tukkakoskelo, mutta seuraavana yönä sekin meni umpeen. Perjantaina pyörähdin Allun kanssa Kalkonniemessä, jonka edusta oli yhä auki, ja kuikka uiskenteli edelleen sulassa.

Viikonloppuna ohjelmassa oli lähinnä kokeiden korjausta, mutta päätin (pihallemme perjantaina asettuneen kuusitiaisen innostamana) kokeilla pitkästä aikaan pihalintupyyntiä. Lauantai oli reilu pakkaspäivä ja lintuja liikkui hämmästyttävän hyvin heti aamukahdeksasta alkaen. Sunnuntai oli lauhempi, mutta onneksi tyyni, ja rengastus jatkui taas koko valoisan ajan - eli noin puoli neljään iltapäivällä.

Molempina aamuina havaitsin jo verkkoja viritellessäni taviokuurnia ja ainakin yksi kuusitiainen pyörähteli pihallamme, vaikkei verkkoihin lentänytkään. Verkkosaalis oli kuitenkin yllättävänkin monipuolinen, sillä rengastin viikonlopun aikana 92 lintua lajivalikoiman ollessa seuraava: talitiainen 41, sinitiainen 26, punatulkku 10, pikkuvarpunen 5, tilhi 3, hömötiainen 3, viherpeippo 2, käpytikka 1 ja varpunen 1.

9.11.2014 - Simojärven syyslaskenta

Aamusella olin taas laskentareitillä, eli lähdin kymmenen kilometrin taipaleelle Simojärven Aittoniemestä Sääskilahteen. Tihkusateinen sää ei havainnointia haitannut, mutta linnut olivat muuten todella vähissä. Aittoniemen läpi kävely tuotti vain muutaman urpiaisen, talitiaisen, punatulkun ja pyyn, ja oikeastaan vain kolmella reittini varrelle osuneella lintulaudalla oli enemmän elämää. Päivän laji oli hömötiainen, joita suorastaan kuhisi kahdella ruokinnalla. Laskennan saldo oli seuraava: pyy 1, käpytikka 4, hömötiainen 41, sinitiainen 5, talitiainen 20, närhi 2, urpiainen 4 ja punatulkku 5. Nisäkkäistä kirjasin oravan ja yhdeltä pikkupurolta löytyivät saukon jäljet.

Iltapäivällä kävimme käppäilemässä Simojärven jäällä, joka olisi ollut loistavassa luistelukunnossa, ja pyörähdin vielä Veikan kanssa Kaitavirralla, jonka sulalta löysimme vain yhden vanhan laulujoutsenen ja kolme koskikaraa.

8.11.2014 - Isokylän syyslaskenta

Alkuviikosta kävin muutamaan otteeseen Pitkälläsillalla, jonka molemmilla puolilla oleili vanha joutsen. Niistä eteläpuolella venesataman edustalla olevan pikkusaaren kyljessä nyhjöttänyt lintu vaikutti varsin heikkokuntoiselta. Norvioväylän sulalla uiskenteli vielä telkkä ja keskiviikkona tukkakoskelokin. Torstain ja perjantain olin Sallan Poropuistossa Itä-Lapin seutuseminaarissa, jonka reissun ainoa lintuhavainto oli kirkonkylällä lennellyt kahdeksan pulun parvi.

Lauantaiaamuna lähdin laskemaan edellisviikonloppuna väliin jäänyttä Isokylän talvilintureittiäni. Yllätyksekseni Kalkonniemen sulan kuikka oli edelleen paikalla, joten laskenta alkoi heti oikein mukavalla laskentalajilla.

Alkumatka oli muuten varsin hiljainen. Imposenniemen kärjessä ruokaillut kymmenen punatulkun parvi oli ainoa vähänkään tavallisuudesta poikkeava havainto. Peräposiontielle päästyäni tien ylitti kuitenkin 11 pyrstötiaisen parvi ja kylällä odotti laskennan ainoa teeri. Pikkuhiljaa alkoi kylältä löytyä myös variksia, harakoita, viherpeippoja, urpiaisia ja keltasirkkuja ja muutama pikkuvarpunenkin. Kärppäläntien molemmin puolin oli melkoinen määrä poroja - laskin huvikseni niitäkin, ja kävelyn saldo oli 175. Karsimustien ruokinnalla oli perinteisen varpusparven seurassa naaraspeippo, ja viimeinen mukava yllätys tuli laskennan päätepisteestä Kotajoelta, jonka ohitti vanha merikotka.

Kaikkiaan havaitsin Isokylän laskennassa seuraavat linnut: teeri 1, kuikka 1, merikotka 1, pyrstötiainen 11, hömötiainen 11, sinitiainen 3, talitiainen 49, harakka 24, varis 18, korppi 2, varpunen 14, pikkuvarpunen 6, peippo 1, viherpeippo 10, urpiainen 40, punatulkku 19 ja keltasirkku 45. Kotimatkalla koetin kiikaroida Pitkänsillan ympäristöä, mutten löytänyt jälkeäkään joutsenista enkä muistakaan vesiäisistä. Illaksi ajelimme Simojärvelle isänpäivän viettoon - ja odottihan sielläkin yksi laskentareitti.

2.11.2014 - välipäivä

Tuuli yltyi yöllä navakaksi ja lunta tuli taivaan täydeltä, joten käänsin herätyskellon soidessa vain kylkeäni ja siirsin suosiolla Isokylän talvilintureittini kiertämisen jonnekin tulevaisuuteen. Puoliltapäivin päätin kuitenkin lähteä vilkaisemaan, olisiko reittini lähtöpisteessä Kalkonniemen edustalla ollut vielä sulaa. Saavuttuani niemen kärkeen näin heti sulan yllä merikotkan, joka lensi komeasti ohitseni ja jatkoi kohti Soppelaa.

Halista toivuttuani ehdin viimein vilkaista sulalle, ja siellä kellui seuraava yllätys - kuikka!

Keli oli edelleen tuulinen ja luntakin sateli jonkin verran, joten löysin itseni taas kohta Pitkältäsillalta ihmettelemästä jäällä kärvistelleitä yhdeksää vanhaa ja kuuttatoista nuorta joutsenta sekä alueen ainoassa sulassa Norvioväylän sillan alla pulikoinutta telkkää.

Loppupäivän havaintomerkinnät jäivät pihassamme pyörineeseen 10 pikkuvarpusen parveen ja lumisessa maisemassa sinnittelevään melkoisen räjähtäneen näköiseen järripeippokoiraaseen.

1.11.2014 - talvi tuli taas?

Marraskuun ensimmäisen päivän ohjelmassa oli Kemijärven keskusta-alueen talvilintulaskenta. Tosin ensimmäinen parempi laji löytyi jo pian aamuseitsemän jälkeen kun könysin keittiöömme aamiaiselle. Mölli -kissamme istui ikkunalla sen näköisenä, että pihalla on jotain... ja kun tarpeeksi tihrustin ulos pimeyteen näkyi kuin näkyikin lintulautamme alla liikettä. Järripeippohan siellä oli aamupalalla.

Yö oli ollut todella kylmä, joten aloitin laskennan ajamalla jo aamuhämärissä Pitkällesillalle tarkistamaan vesilintutilannetta. Yllätyksekseni sillan ympäristö oli jo lähes kauttaaltaan jäässä muutamaa pientä railoa ja Norvioväylän sillan alustaa lukuunottamatta. Yhdessä railossa pulikoi kuitenkin vielä kolme telkkää ja kolme tukkasotkaa ja niiden vieressä kökötti kuusi sinisorsakoirasta. Sillan alta löytyi puolestaan tukkakoskelo. Joutsenia näkyi railoissa ja jäällä yhteensä 83 lintua, ja sillan eteläpuolen ainoassa sulassa nukkui telkkä. Kuultuani sillalle vielä taviokuurnan palasin kotiin ja lähdin kiertämään laskentareittiä. Latokummuntien varresta löytyikin kohta kolme taviokuurnaa lisää ja lähestyessäni Sairaalan rantaa lensi Seinälän yli isokoskelo.

Päästyäni laskentareitillä taas kotipihaan lensi talomme yli parinkymmenen räkätin parvi, Urheilukadun varressa sirisi puukiipijä ja Musiikkiopiston katon reunalla istuskeli varpusen ja pikkuvarpusen risteymälintu. Muutenkin lintuja näkyi hyvin ja keli oli mitä miellyttävin, joten kävely maittoi... Laskennan kokonaissaldo oli lopulta seuraava: laulujoutsen 83, sinisorsa 6, tukkasotka 3, telkkä 4, tukkakoskelo 1, isokoskelo 1, kesykyyhky 23, käpytikka 1, tilhi 72, räkättirastas 25, hömötiainen 6, sinitiainen 14, talitiainen 110, puukiipijä 1, harakka 41, varis 17, varpunen 31, pikkuvarpunen 12, varpunen x pikkuvarpunen 1, järripeippo 1, viherpeippo 48, urpiainen 27, taviokuurna 5, punatulkku 12 ja keltasirkku 3 - sekä neljä oravaa, jotka nekin olivat nyt osa virallista laskentaa.

Iltapäivällä ajelin vielä Pitkällesillalle tsekkaamaan tilannetta, ja lintujen määrä oli vähentynyt entisestään. Sotkien aamuinen railo oli jäätynyt umpeen ja kaikki kolme tukkasotkaa sekä ainoa jäljelle jäänyt telkkä istuivat nyt jäällä. Välillä ne kävivät lennossa, mutta laskeutuivat taas jäälle siellä lepäilevän joutsenparven seuraan. Niiden ja jokusen joutsenen lisäksi vain Norvioväylän tukkakoskelo oli enää paikalla.

Illan jo pimetessä haravoin vielä jonkin aikaa kotipihalla ja roudailin pihakamppeita varastoon. Yhtäkkiä havahduin jostain aivan läheltäni - ilmeisesti pihakuustemme kätköistä - kuuluvaan vaisuhkoon taksutukseen, ja singahdin hakemaan kiikarin autosta. Taksutus siirtyi saman tien naapurin pihan puolelle ja kohta näin pienen linnun lentävän hetken iltataivasta vasten ja katoavan pimeyteen. Äänestä tuli mieleen lähinnä hernekerttu tai ruskouunilintu - eli joku kova siinä meni, mutta määrittämättä jäi...