Päästyäni kotiovelle Allu ajoikin jo pihaamme, ja pakattuani optiikan autoon jatkoimme Kalkonniemen kärkeen. Lumisessa ja sateisessa maisemassa näkyi vain joku orpo västäräkki, muutamia koskeloita ja hetken aikaa sumupilven seassa taivaalla vilahtanut määrittämättä jäänyt lokki.
Kohta kaupungin suunnasta ilmaantui kuitenkin näkyviin neljä lokkilintua, jotka näyttivät heti varsin lupaavilta - ja kohta huikkasinkin Allulle, että katsohan mitä tuolta tulee! Ja kihujahan sieltä tuli - mutta ei sentään toivomiamme lepyjä, vaan neljä vanhaa vaaleaa merikihua, jotka ohittivat meidät vauhdikkaassa matkalennossa ja katosivat järven yllä kohti etelää. Huikea havainto kumminkin - ja kohta hörpimmekin tyytyväisinä pinnakahveja Allun termarista, sillä kyseessä oli itselleni uusi Kemijärvipinna ja Allulle merikihu oli jo vuoden 201. laji LLY:n alueelta.
Kalkonniemestä jatkoimme Pitkänsillan pengertien kautta Pöyliöjärvelle, mutta yhä tihenevässä sateessa loppuretken havainnot jäivät vain jokuseen niittykirviseen ja reilun 50 räkätin parveen. Illan kärvistelin sitten kulttuurikeskuksella kouluverkkouudistukseen liittyvässä kuulemistilaisuudessa. Tosin kotiin palattuani kävin vielä antamassa iltapalaa tuoreimmalle hoidokillemme, eli jo muutaman päivän ajan autotallissamme asustaneelle suopöllölle, jonka Kellokummun Mikko löysi sunnuntaina nälkiintyneenä ja siipensä loukanneena Isokylältä.
