Sunnuntaiaamuna lähdin taas retkelle - tosin tällä kertaa päätin pysytellä vain Kemijärven alueella. Aloitin keskustasta Taiteilijanniemen kärjestä, jonne näkyi komeat 670 laulujoutsenta, jotka olivat kaiken lisäksi lähes kaikki yhtenä tiiviinä parvena. Seuraavaksi jatkoin tehdasalueelle, jonka portilla sirisi jo hippiäinen. Jätevesijärvelle lompsiessani havaitsin puolenkymmentä niittykirvistä, västäräkin ja lapinsirkun ja järven rantapuissa kuhisi vähintään 80 viherpeipon parvi.
Itse altaalla oli taas komeasti vesilintuja. Valtalaji oli sinisorsa, joita laskin 190. Lisäksi ynnäsin 60 tavia, 30 haapanaa, 10 jouhisorsaa ja kaksi lapasorsaa sekä puolenkymmentä telkkää ja tukkasotkaa. Portille palaillessani pomppasi erään altaan vierustalta siivilleen kulorastas.
Seuraavaksi jatkoin Kostamon suuntaan, jossa pikainen komppausyritys Ruostekorven kurkipelloilla tuotti vain yksinäisen pajusirkun. Varrion edustalla näkyi kuitenkin sen verran joutsenia, että kurvasin uimarannalle laskemaan niitä. Saldoksi kertyi 135 joukahaista.
Palailin kotiin vähän puolenpäivän jälkeen, ja seuraava ulkoiluaktiviteetti olikin pihanurmikon leikkaaminen. Jossakin vaiheessa havahduin kuitenkin ruohonleikkurin jyrinän yli kuuluvaan kiivaaseen taksutukseen, joka onneksi jatkui myös leikkurin pysäytettyäni. Pihapensaassa näkyi nopea vilahdus, ja mustapääkerttu katosi jonnekin naapureiden puolelle. Vielä tätä havaintoa sulatellessani hoksasin toisen poikkeuksellisen linnunääneen, ja pihapensaaseen ilmaantui tiltaltti.
Kello kahdeksantoista aikoihin suuntasin koulullemme auttamaan seuraavana päivänä pidettävän konsertin järjestelyissä. Hoidettuamme lavan esiintymiskuntoon kuulimme bändin olevan myöhässä ja ehdin siinä välissä piipahtaa Taiteilijanniemessäkin. Joutsenia näkyi nyt vain kourallinen, mutta järvellä uiskenteli sentään härkälintu sekä 65 telkän parvi. Loppuilta menikin sitten toimiessani suomalaisiin suosikkibändeihini lukeutuvan kls:n roudausapuna.