6.6.2014 - Lontoon citylintuja

Perjantaiaamuna ajelimme metrolla majapaikastamme Chelsean - Kensingtonin alueelta keskustaan. Suuntasimme ensimmäisenä Buckinghamin palatsin luo seuraamaan helteisessä säässä tapahtunutta vahdinvaihtoa.

Sieltä jatkoimme palatsin ja Westminsterin väliseen St Jamesin puistoon, joka osoittautui olevan melkoinen vesilintupaikka. Tosin vesilinnuista vain osa oli luonnonvaraisia ja osa tarhalintuja, mutta se ei menoa haitannut. Puistossa oli leppoisa tunnelma kun ihmiset kuljeskelivat hiekkateitä nautiskelemassa hyvästä säästä ja ruokkimassa lintuja ja oravia.

Ensimmäisenä innostuin kuvaamaan punapäänarskuja, joista yhdellä naaraalla oli myös poikaset matkassaan.

Poikasia näkyi monilla muillakin lajeilla, kuten kyhmyjoutsenilla ja nokikanoilla.

Itselleni uusi tuttavuus oli afrikanhanhi, joka ei turhia arkaillut, vaan tuli syömään muksuilta yli jäänyttä hot dog -sämpylää.

Lammikon rannoilla patsasteli jokunen harmaahaikara ja merihanhi.

Ja muista vesilinnuista näkyvillä oli ainakin kanadanhanhia, punasotkia ja uiveloita...

...sekä sinisorsia, tukkasotkia, liejukanoja, helppoa ruokaa kärkkyviä kesy- ja sepelkyyhkyjä, nokivariksia jne. Muksuista hauskinta oli kuitenkin harmaaoravien ruokkiminen.

Ja olihan myös paikalliset kummallisuudet - eli pelikaanit - käytävä katsomassa.

Puistosta jatkoimme Thamesin rantaan, josta hyppäsimme Big Benin kohdalta taas metroon ja jatkoimme loppupäiväksi Luonnonhistorialliseen museoon. Museon edustalla oli katettu tila, jossa oli perhosnäyttely, jossa toinen toistaan värikkäämmät perhoset lentelivät näyttelyvieraiden ympärillä. Siellä pystyi myös seuraamaan perhosten kuoriutumista.

Museon puolelta löytyi puolestaan kuoriutuvia dinosauruksen poikasia.

Suurimmat näytteillä olevat otukset olivat tosi isoja.

Ja harvinaisimmat tosi harvinaisia.

3.-5.6.2014 - reissusta toiseen...

Aves Lapponiaa seuranneet pari päivää kuluivat lähinnä reissusta toipuessa ja seuraavaa valmistellessa. Tiistai meni etupäässä pihatöissä, joiden ohessa pihaan kuuluivat niin lehtokertun kuin punavarpusenkin laulu, ja ohitseni lensi kukkuva käki. Torstain puolella, tehdessämme netissä viimeisiä lippuvarauksia samana päivänä alkavaa lomareissuamme varten, tuli Hämäläisen Panulta tekstari, jossa hän kertoi löytäneensä juuri Levärannasta luhtahuitin. Ajelin kohta paikalle, ja siellähän huitti huittailikin komeasti. Laitoin Panulle kiitosviestin, johon tuli kuittaus että Sipovaarassa laulaa viitakerttunen. Kävin vielä kuuntelemassa senkin ennen yöpuulle pääsyä - joskus puoli kolmen aikaan.

Puoliltapäivin ajelimme sitten koko perheen voimin Rovaniemen lentoasemalle. Kiitoratojen suunnasta kuului kiurun laulu - lajin, joka jäi meiltä pinnarallissa saamatta. Iltapäivällä lensimme Helsinkiin ja sieltä tulevan reilun viikon retkikohteeseemme Lontooseen.

Kaupunkia lähestyessämme sen isot puistot näyttivät heti houkuttelevilta, ja myös yksi tulevien päivien retkikohteistamme eli London Wetland Centren kosteikkoalue näytti jo ilmasta varsin lupaavalta. Tulevat päivät sitten näyttäisivät, minkälaista elämää nuo paikat kätkisivät sisäänsä...

2.6.2014 - Aves Lapponica episode II

Vuorokausi vaihtui jossakin Sodankylän pohjoisosissa teerten pulputtaessa, käkien kukkuessa ja laulurastaiden luritellessa. Porttipahdan patovallin edusta oli täyttynyt ajojäistä, mutta avoimella selällä ui kolme kaakkuria ja tien varressa näkyi koppelon lisäksi riekko. Jostakin saimme harmaalokinkin... Ilmakkiaavalla jänkäsirriäinen, töyhtöhyyppä ja kuovi olivat samoilla sijoilla kuin lauantainakin, ja jängän puolella pitkospuilla seikkaili allikoissa uineita poroja.

Pelkosenniemen Kairalan sillalla lauloi keltasirkku ja koukattuamme kylältä Kemijoen itäpuolella kulkevalle tielle löysimme kohta suopöllönkin. Juuri ennen Arvosjoen siltaa tien yli lensi todennäköinen helmipöllö, mutta jätimme vähän turhan huonosti näkemämme linnun kuitenkin määrittämättä. Aamun ensimmäinen punarinta lauloi sentään paikalla.

Kemijärven puolella tien ylle ilmaantui yllätykseksemme saalista kantava sääksi. Ja toinenkin peto saatiin jonkin ajan päästä, kun pääsin puolestani yllättämään Allun kaukoputkeeni poimimallani merikotkan poikasella.

Edellispäivän sateet olivat synnyttäneet melkoisia usvapilviä. Jousilammen kohdalla sähköjohdolla torkkuneet kalatiirat hoituivat usvasta huolimatta, mutta lapasorsan etsiminen Isokylän lammilta osoittautui turhan hankalaksi. Pitkälläsillalla sumu ei enää haitannut ja härkälintuparin ohella löysimme tyyneltä järveltä iloksemme myös lapasotkaparin. Toisen iloisen vesilintuyllärin tarjosivat heinätavit, jotka olivat Ahvensalmella täsmälleen samassa paikassa, jossa olin katsellut niitä tiistaina koulumme alaluokkalaisten kanssa. Muita uusia lajeja, jotka pikapyörähdys aamuun heräilevässä Kemijärven keskustassa ja Halosenrannalla meille toivat olivat lehtokurppa, sepelkyyhky, lehtokerttu, hömö-, sini- ja talitiainen, varpunen, peippo, punatulkku ja määrittämätön käpylintulaji.

Seuraavaksi ajoimme Rovaniemelle, jonne saapuessamme tien ylittävällä liikennemerkillä istui heti kaksi naakkaa. Keksimme ottaa ensimmäiseksi kohteeksemme Vitikanpään rantatien, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Muutaman minuutin sisään löysimme (harmaasiepon lisäksi) hernekertun, punavarpusen ja satakielen - joka tykitti menemään keskellä Ounasjokea olevassa saaressa! (Tai itse asiassa löysimme ilmeisesti kaksikin eri satakieltä, kuten paikalla käyneet bongarit myöhemmin vahvistivat. Me vaan ihmettelimme kuinka linnun ääni voikaan kuulua niin hyvin, vaikka vaihdoimme vähän väliä paikkaa...).

Pikapyörähdys Aronperälle tuotti pikkutyllin ja Harjulammelta löysimme kolmen silkkiuikun lisäksi kaipaamamme lapasorsankin. Niskanperällä kävimme etsimässä kiurua, mutta jouduimme tyytymään aamun toiseen punavarpuseen. Joissakin liikennevaloissa seistessämme blokkasin tien varresta pari pikkuvarpusta ja kova yritys ydinkeskustassa tuotti viimein pulunkin. Fasaanikukko löytyi sen sijaan Pöykkölästä yllättävänkin kivuttomasti.

Keräkurmitsajahdissa sotkemamme aikataulu puski koko ajan päälle, ja etenemisemme oli sen mukaista. Kivitaipaleen Kivijärvellä kulutimme taas vähän turhankin paljon aikaa, vaikka paikalta hakemamme mustakurkku-uikku näyttäytyikin melkein heti sinne saavuttuamme. Vanttauskosken pato ei yllätyksiä tarjonnut, mutta rinnetien varressa lauloi pari tiltalttia. Auttikönkäällä aikataulumme oli jo niin tiukilla, että kävimme vain vilkaisemassa padolla pesivän koskikaran emmekä lähteneet edes etsimään paikalla mahdollisesti olevaa virtavästäräkkiä - sillä halusimme ehdottomasti varata ainakin tunnin viimeiseen etappiimme Korouomaan.

Saavuttuamme viimein Korouoman P -paikalle painelimme saman tien puolijuoksua kanjonin pohjalle saakka. Tosin sen verran jouduimme pysähtymään matkalla, että määritimme lähikuusista kuuluneen sirinän hippiäiseksi ja kikityksen käpytikaksi. Päästyämme alas kävelimme ensin jääputoukselle, jossa totesimme meillä olevan tasan tunnin kisa-aikaa jäljellä. Sen ajan aioimme käyttää kuten edellisvuosinakin - eli ripeään kävelyyn Piippukodalta Pirunkirkon laavulle.

Heti alkumatkasta lauloi taas tiltaltti, ja jonkin matkaa käveltyämme kuulimme rautiaisenkin. Seuraava uusi laji oli jonkin putouksen kohinan takaa kuulunut peukaloinen ja kohta sen jälkeen havahduin taas tuttuun säkeeseen... Lähikoivuista kuului pikkuhiljaa etenevän idänuunilinnun laulua!

Matka jatkui, ja pääsimme huokaisemaan helpotuksesta kun kuulimme viimein kovasti kaipaamamme metsäviklon lentoäänen. Ja ralliajan lähestyessä loppua kuului vielä yksi odottamamme ääni eli puukiipijän sirinä.

Kellon näyttäessä 10:30 olimme vielä matkalla Pirunkirkolle, mutta onneksemme loppumatka ei olisi enää uusia lajeja tarjonnutkaan. Allu laittoi laavulle tulet ja söimme siellä herkullisen lounaan - ja siinä sivussa yritimme uupuneina ynnäillä vuorokauden lajimääräämme, joka näytti yllättävänkin hyvältä...

Uusi ralliennätys oli syntynyt, sillä laskujemme mukaan olimme havainneet peräti 121 lajia.

Paluumatka Piippukodalle tuntui loputtoman pitkältä, ja hiljalleen lompsiessamme näimme suruvaipan ja havaitsimme vielä pyyn ja palokärjen, joita emme ralliin olleet saaneet.

Piippukodalla loikoilimme vartin ja Allu ehti nukahtaakin ennen kuin jaksoimme kiivetä autopaikalle. Kävimme vielä Auttin kievarissa kahvilla ennen kuin Allu heitti minut kotiin väsyneenä mutta oikein tyytyväisenä reissuumme.

1.6.2014 - Aves Lapponica episode I

Heräsimme aamuyhdeksän aikoihin, pistimme paikat kuntoon ja aloimme valmistautua aamupalalle. Ulkona sateli vettä, mutta kävin kuitenkin pikaisen lenkin lähimetsässä kuukkelin tai jonkun muun hyvän pohjustuksen toivossa. Aamukymmenen maissa siirryimme päärakennukseen, johon olimme tilanneet aamupalan. Aamupalan aikana pidimme silmällä ikkunan takana olevaa ruokintaa ja suunnittelemaamme aloituslajia eli taviokuurnaa. Ruokinnalla pyöri järrejä ja viherpeippoja ja piipahtipa siellä joku urpiainen ja punatulkkukin - ja myös kuurnapari oli paikalla. Aamiaispöydässä tapaamamme Dick Forsman kertoi meille sen, mitä olimme jo eilisten säätiedotusten pohjalta toivoneetkin, eli sää oli poutaantumassa lännestä alkaen. Niinpä kello 10:30 aloitimme rallimme taviokuurnalla ja muilla pihalinnuilla ja starttasimme kohti pohjoista.

Alkumatka oli sateinen, mutta pikapysähdykset päätien varressa toivat jo tukun peruslajeja eli tukkasotkan, telkän, uivelon, mustaviklon, liron, suokukon, rantasipin, kala-, nauru- ja pikkulokin, keltavästäräkin, niittykirvisen, sinirinnan, punakylkirastaan, pajulinnun, korpin ja urpiaisen. Lihavakalajärvellä näkyivät ensimmäiset pilkkasiivet ja Petsikossa kivitasku. Kenespahta ei uusia lajeja tuottanut, vaikka lupaavalta näyttikin.

Sade loppui kuin tilauksesta juuri kun saavuimme aamun ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseemme eli Skalluvaaran poroerotuspaikalle. En ollut käynyt aikaisemmin koko paikalla, mutta ei sitä turhaan oltu kehuttu...

Lähilammella uiskenteli neljä vesipääskyä sekä tavikoiras, ja takasuolta ja tuntureilta löysimme nopeasti kuusi tunturikihua, kurkiparin ja muutaman kapustarinnan. Erotuspaikalla olivat äänessä sinirintojen lisäksi mm. lapinsirkut ja joku räkättirastaskin, ja poroaidan sisällä olevalla lammikolla vipelsi kaksi suosirriä.

Matkan jatkuessa saimme Utsjoen kirkonkylältä lajilistallemme harakan ja suunnatessamme Tenojokivartta kohti Karigasniemeä ensin pari ampuhaukkaa ja sitten leppälinnun ja kohta maakotkankin. Allu kun yllätyksekseni näytti minulle jokivarressa Norjan puolella olevan kotkanpesän, jossa oli jo mukavan kokoinen valkohöyheninen poikanen.

Nuvvuksen kohdalla hyvien lajien tulo jatkoi, kun kuulimme ensin Ailikkaan rinteeltä sepelrastaan laulua ja kohta löysimme jokivarresta 15 mustalintua ja punajalkaviklon. Lähipellon tulvalammikosta löytyivät myös laulujoutsen, tylli ja pari haapanaa.

Tenovarren ykköskohteemme Teppanansaari ei tuottanut sekään pettymystä, sillä paikalla oli mm. kaksi metsähanhea, pikkukuovi, piekana ja tuulihaukka. Ja tien varresta löytyi lajilistallemme viimein västäräkkikin.

Seuraava etappimme oli Karigasniemen Ailigas, jonka puomia varten Allu oli taas loihtinut meille avaimen. Ajelimme niin ylös tunturiin kuin pääsimme, kunnes suunnaton lumikinos tukki koko tien.

Nousun aikana onnistuimme näkemään tien varressa pulmusparin ja rinteessä näkyi pari tunturikihua. Palatessamme kysäisimme paikalla retkeilleeltä ulkomaalaisretkikunnalta heidän haviksiaan. Kysyminen kannatti, sillä kohta kiikaroimme lumisessa kurussa kiven päällä lepäilevää komeaa kiirunakoirasta.

Ailigaksen poroerotuspaikalla tapasimme kiljuhanhihommiin Porsanginvuonolle matkaavan Risto Karvosen. Kävimme yhdessä kiikaroimassa lähilammikon, josta löytyi huikeat vähintään 27 punakuiria, nelisenkymmentä suokukkoa, kolme vesipääskyä, muutama lapinsirri ja suosirri. Täälläkin näkyi tunturikihuja, ja saapastellessani Allun kanssa kohti Piesjänkää löysimme myös yhden hautovan kihun. Jängällä oli vielä yllättävän talvista ja osa lammista näytti olevan jäässä. Tukkakoskelo saatiin kuitenkin retkipinnaksi ja pikakomppaus tuotti jänkäkurpan, joten tämäkin kiepaus kannatti tehdä.

Tehdessämme juuri lähtöä paikalle saapuivat niin ikään rallissa mukana olevat ivalolaiset Juhani Honkola, Jorma Niemelä ja Esko Sirjola. Vaihdoimme herrojen kanssa kuulumiset, ennen kuin lähdimme jatkamaan kohti Inaria - joskin matkan varrella lajilistamme kasvoi vielä jouhi- ja sinisorsalla, tilhellä, kulorastaalla, pajusirkulla, vihervarpusella ja lapintiaisella.

Pyörähdys kirkonkylällä Juutuanvuonon rannassa tuotti kaakkurin, neljä mustalintua, isokoskelon, valkoviklon ja kirjosiepon, ja Kirakkajokisuussa uiskenteli kuikka.

Ivalon Neitiaavalla kävimme kuuntelemassa pikkusirkkua, ja samalta paikalta löysimme myös metsäkirvisen, pensastaskun ja kolme tervapääskyä. Ivalosta löysimme myös kaikki kolme pääskylajiamme.

Koko rallin epäonnisimman episodin koimme sitten Kaunispäällä ja Urupäällä, joilta haimme turhaan Allun molemmilla paikoilla jokunen päivä aikaisemmin näkemiä keräkurmitsoita. Aikaa paloi hukkaan huomattavasti suunniteltua enemmän, nuijasin Allun Urupäällä näkemän kiirunan ja alkoi vielä sataakin... Mutta toisaalta - tohelointimme noilla tuntureilla sai ainakin itsessäni aikaan sellaisen tsemppimielialan, että kun viimein pääsimme jatkamaan kohti etelää, ainakin oma taistelutahtoni oli huipussaan, eikä väsymyksestä ollut enää tietoakaan.

Ja eipä aikaakaan, kun pääsimme tuulettamaan yön ensimmäisen koppelon tarjoamaa uutta pinnaa...

31.5.2014 - kohti pohjoista...

Lauantaina soi taas Suvivirsi ja kesäloma alkoi. Omiin velvollisuuksiini kuului vielä päättötodistusten jako valvontaluokkani oppilaille, ja kevätjuhlan jälkeen piipahdin yhden oppilaan valmistujaisjuhlassa, mutta sitten alkoi pakkaaminen ja valmistautuminen ihan toisenlaisiin kuvioihin.

Iltapäivällä Allu kaartoi mersunsa pihaamme ja matka kohti pohjoista alkoi. Kohteenamme oli Inarin Kaamanen ja reissun syy seuraavana päivänä starttaava Aves Lapponia -linturalli. Ensimmäisen pysähdyksen teimme Pelkosenniemen Mullakkoaavan kohdalla, jossa perinteisessä paikassa eli Samperin Savotta -kyltin kohdalla lauloi pikkusirkku.

Sodankylän Ilmakkiaavalla tihkusateinen pikapysähdys tuotti pari surisevaa jänkäsirriäistä, kuovin ja kolme töyhtöhyyppää. Sompiojärven lintutornilla oli yllättävän hiljaista. Tyynellä järvellä uiskenteli sentään 24 vesipääskyä ja takarannalla istuskeli merikotka. Lisäksi tornille kuului käki.

Sompiojärven tieltä löysimme vielä ukkometson ja kohta Vuotsoon saavuttuamme seisoi tien laidassa riekkokukko. Se jäikin viimeiseksi havaintomerkinnäksi ennen saapumistamme määränpäähämme Neljän tuulen tuvalle, josta olimme vuokranneet meille jo perinteikkääksi muodostuneen pikkumökin.

Lämmitimme yötä vasten vielä rantasaunan ja kävimme uimassakin, ennen kuin vetäydyimme yöpuulle latailemaan akkuja tulevaa rallia varten.

26.-30.5.2014 - viimeinen kouluviikko

Vaikka edellisviikko oli ollut melkoinen koettelemus, ei tällä seuraavallakaan päässyt heti huilaamaan. Maanantaina heti aamukahdeksasta alkaen minulle oli nakitettu linturetkien vetäminen kaikille koulumme 7.-9. luokille, ja iltapäivällä odotti kaupunginhallituksen kokous. Alkuviikosta sää viileni rajusti, mutta maisema oli jo mukavan vihreä ja pihapiirissämme olivat kullerotkin kukassa.

Tiistaina vedin puolestaan retket 3.-5. luokille. Retkikohteena meillä oli Kuumalampi ja isompia oppilaita kävelytin myös Kemijärven rannoilla. Maanantain retkiltä mieleen jäivät Ahvensalmelta lentoon pompannut metsäviklo ja Kuumalammella uiskennellut heinätavipariskunta. Tiistaina Kuumalammen Kirnukummussa lauloi lehtokerttu, ja lisäksi pääsimme pienempien oppilaiden kanssa katselemaan niin ikään heinätaviparia, piisamia ja hautovaa räkättiä - sekä tietenkin Kuumalammella pesivää joutsenparia.

Tiistai-illan ja seuraavan yön vietin puolestaan Pöyliöjärven rannassa Lohelan rantamökeissä valvontaluokkalaisteni kanssa.

Viedessäni reissun ruokalastia mökeille lauloi rannassa hernekerttu. Lyhyen leirikoulumme jälkeen, hakiessani viimeisiä tavaroitamme pois mökeiltä, lenteli kaupungin yllä pari tervapääskyä.

Helatorstaina sää alkoi taas lämmetä, joten pyörähdimme koko perheen voimin Kalkonniemessä. Ainoana lintuhavaintona kirjasin paikalta lähes ylitsemme kohti etelää lentäneen 11 merimetson parven.