Alkumatka oli sateinen, mutta pikapysähdykset päätien varressa toivat jo tukun peruslajeja eli tukkasotkan, telkän, uivelon, mustaviklon, liron, suokukon, rantasipin, kala-, nauru- ja pikkulokin, keltavästäräkin, niittykirvisen, sinirinnan, punakylkirastaan, pajulinnun, korpin ja urpiaisen. Lihavakalajärvellä näkyivät ensimmäiset pilkkasiivet ja Petsikossa kivitasku. Kenespahta ei uusia lajeja tuottanut, vaikka lupaavalta näyttikin.
Sade loppui kuin tilauksesta juuri kun saavuimme aamun ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseemme eli Skalluvaaran poroerotuspaikalle. En ollut käynyt aikaisemmin koko paikalla, mutta ei sitä turhaan oltu kehuttu...
Lähilammella uiskenteli neljä vesipääskyä sekä tavikoiras, ja takasuolta ja tuntureilta löysimme nopeasti kuusi tunturikihua, kurkiparin ja muutaman kapustarinnan. Erotuspaikalla olivat äänessä sinirintojen lisäksi mm. lapinsirkut ja joku räkättirastaskin, ja poroaidan sisällä olevalla lammikolla vipelsi kaksi suosirriä.
Matkan jatkuessa saimme Utsjoen kirkonkylältä lajilistallemme harakan ja suunnatessamme Tenojokivartta kohti Karigasniemeä ensin pari ampuhaukkaa ja sitten leppälinnun ja kohta maakotkankin. Allu kun yllätyksekseni näytti minulle jokivarressa Norjan puolella olevan kotkanpesän, jossa oli jo mukavan kokoinen valkohöyheninen poikanen.
Nuvvuksen kohdalla hyvien lajien tulo jatkoi, kun kuulimme ensin Ailikkaan rinteeltä sepelrastaan laulua ja kohta löysimme jokivarresta 15 mustalintua ja punajalkaviklon. Lähipellon tulvalammikosta löytyivät myös laulujoutsen, tylli ja pari haapanaa.
Tenovarren ykköskohteemme Teppanansaari ei tuottanut sekään pettymystä, sillä paikalla oli mm. kaksi metsähanhea, pikkukuovi, piekana ja tuulihaukka. Ja tien varresta löytyi lajilistallemme viimein västäräkkikin.
Seuraava etappimme oli Karigasniemen Ailigas, jonka puomia varten Allu oli taas loihtinut meille avaimen. Ajelimme niin ylös tunturiin kuin pääsimme, kunnes suunnaton lumikinos tukki koko tien.
Nousun aikana onnistuimme näkemään tien varressa pulmusparin ja rinteessä näkyi pari tunturikihua. Palatessamme kysäisimme paikalla retkeilleeltä ulkomaalaisretkikunnalta heidän haviksiaan. Kysyminen kannatti, sillä kohta kiikaroimme lumisessa kurussa kiven päällä lepäilevää komeaa kiirunakoirasta.
Ailigaksen poroerotuspaikalla tapasimme kiljuhanhihommiin Porsanginvuonolle matkaavan Risto Karvosen. Kävimme yhdessä kiikaroimassa lähilammikon, josta löytyi huikeat vähintään 27 punakuiria, nelisenkymmentä suokukkoa, kolme vesipääskyä, muutama lapinsirri ja suosirri. Täälläkin näkyi tunturikihuja, ja saapastellessani Allun kanssa kohti Piesjänkää löysimme myös yhden hautovan kihun. Jängällä oli vielä yllättävän talvista ja osa lammista näytti olevan jäässä. Tukkakoskelo saatiin kuitenkin retkipinnaksi ja pikakomppaus tuotti jänkäkurpan, joten tämäkin kiepaus kannatti tehdä.
Tehdessämme juuri lähtöä paikalle saapuivat niin ikään rallissa mukana olevat ivalolaiset Juhani Honkola, Jorma Niemelä ja Esko Sirjola. Vaihdoimme herrojen kanssa kuulumiset, ennen kuin lähdimme jatkamaan kohti Inaria - joskin matkan varrella lajilistamme kasvoi vielä jouhi- ja sinisorsalla, tilhellä, kulorastaalla, pajusirkulla, vihervarpusella ja lapintiaisella.
Pyörähdys kirkonkylällä Juutuanvuonon rannassa tuotti kaakkurin, neljä mustalintua, isokoskelon, valkoviklon ja kirjosiepon, ja Kirakkajokisuussa uiskenteli kuikka.
Ivalon Neitiaavalla kävimme kuuntelemassa pikkusirkkua, ja samalta paikalta löysimme myös metsäkirvisen, pensastaskun ja kolme tervapääskyä. Ivalosta löysimme myös kaikki kolme pääskylajiamme.
Koko rallin epäonnisimman episodin koimme sitten Kaunispäällä ja Urupäällä, joilta haimme turhaan Allun molemmilla paikoilla jokunen päivä aikaisemmin näkemiä keräkurmitsoita. Aikaa paloi hukkaan huomattavasti suunniteltua enemmän, nuijasin Allun Urupäällä näkemän kiirunan ja alkoi vielä sataakin... Mutta toisaalta - tohelointimme noilla tuntureilla sai ainakin itsessäni aikaan sellaisen tsemppimielialan, että kun viimein pääsimme jatkamaan kohti etelää, ainakin oma taistelutahtoni oli huipussaan, eikä väsymyksestä ollut enää tietoakaan.
Ja eipä aikaakaan, kun pääsimme tuulettamaan yön ensimmäisen koppelon tarjoamaa uutta pinnaa...
