Sieltä jatkoimme palatsin ja Westminsterin väliseen St Jamesin puistoon, joka osoittautui olevan melkoinen vesilintupaikka. Tosin vesilinnuista vain osa oli luonnonvaraisia ja osa tarhalintuja, mutta se ei menoa haitannut. Puistossa oli leppoisa tunnelma kun ihmiset kuljeskelivat hiekkateitä nautiskelemassa hyvästä säästä ja ruokkimassa lintuja ja oravia.
Ensimmäisenä innostuin kuvaamaan punapäänarskuja, joista yhdellä naaraalla oli myös poikaset matkassaan.
Poikasia näkyi monilla muillakin lajeilla, kuten kyhmyjoutsenilla ja nokikanoilla.
Itselleni uusi tuttavuus oli afrikanhanhi, joka ei turhia arkaillut, vaan tuli syömään muksuilta yli jäänyttä hot dog -sämpylää.
Lammikon rannoilla patsasteli jokunen harmaahaikara ja merihanhi.
Ja muista vesilinnuista näkyvillä oli ainakin kanadanhanhia, punasotkia ja uiveloita...
...sekä sinisorsia, tukkasotkia, liejukanoja, helppoa ruokaa kärkkyviä kesy- ja sepelkyyhkyjä, nokivariksia jne. Muksuista hauskinta oli kuitenkin harmaaoravien ruokkiminen.
Ja olihan myös paikalliset kummallisuudet - eli pelikaanit - käytävä katsomassa.
Puistosta jatkoimme Thamesin rantaan, josta hyppäsimme Big Benin kohdalta taas metroon ja jatkoimme loppupäiväksi Luonnonhistorialliseen museoon. Museon edustalla oli katettu tila, jossa oli perhosnäyttely, jossa toinen toistaan värikkäämmät perhoset lentelivät näyttelyvieraiden ympärillä. Siellä pystyi myös seuraamaan perhosten kuoriutumista.
Museon puolelta löytyi puolestaan kuoriutuvia dinosauruksen poikasia.
Suurimmat näytteillä olevat otukset olivat tosi isoja.
Ja harvinaisimmat tosi harvinaisia.
