Lokakuu alkoi heti vauhdikkaasti, sillä perjantaina ajelin ensin Sallaan, jossa
oli Itä-Lapin kuntayhtymän hallituksen kokous. Sieltä jatkoin Via Karelialle, jota ajelin Parikkalaan saakka. Automatkat sujuivat leppoisasti ruskamaisemista
nauttien ja jotain Taavi Soininvaaran äänikirjaa kuunnellen. Kahdesti pysähdyin sentään
laskemaan joutsenia tien varresta. Kuusamon Nissinvaarassa niitä näkyi 250 ja
Valtimon Polvijärvellä 153. Joskus iltakymmenen jälkeen majoituin Jannen ja
Hannan luo, ja aloimme valmistautumaan tulevaan retkipäivään.
Siirryimme jo aamuhämärissä Siikalahdelle, sillä tarkoituksemme oli laskea päivän mittaan, kuinka monta lintulajia lahden alueelta löytyy. Tämä oli kuulemma jatkumoa kahtena edellisvuotena vastaavana viikonloppuna käydylle valtakunnalliselle lintupaikkakisalle, johon Siikalahden lajimäärät oli laskettu. Koskapa lahti oli sumun peitossa, lähdimme aluksi kiertelemään pohjoispään metsiä. Raikanniemessä oli yllättävän hiljaista, mutta saimme lajilistalle sentään mm. teeren, palokärjen, tiltaltin ja pikkukäpylinnun. Samaan aikaan Kiljusen Jassi ja Partasen Harri olivat vastaavanlaisella kävelyllä lahden itäosissa. Sumu oli edelleen varsin sakea kun palasimme Patotien tornille, jossa Jassi ja Harrikin jo olivat - ja kohta tornille saapui myös Mortensenin Rolle. Pienen odottelun jälkeen sumu kuitenkin hälveni ja saman tien alkoi myös taivaalla tapahtua.
Siirryimme jo aamuhämärissä Siikalahdelle, sillä tarkoituksemme oli laskea päivän mittaan, kuinka monta lintulajia lahden alueelta löytyy. Tämä oli kuulemma jatkumoa kahtena edellisvuotena vastaavana viikonloppuna käydylle valtakunnalliselle lintupaikkakisalle, johon Siikalahden lajimäärät oli laskettu. Koskapa lahti oli sumun peitossa, lähdimme aluksi kiertelemään pohjoispään metsiä. Raikanniemessä oli yllättävän hiljaista, mutta saimme lajilistalle sentään mm. teeren, palokärjen, tiltaltin ja pikkukäpylinnun. Samaan aikaan Kiljusen Jassi ja Partasen Harri olivat vastaavanlaisella kävelyllä lahden itäosissa. Sumu oli edelleen varsin sakea kun palasimme Patotien tornille, jossa Jassi ja Harrikin jo olivat - ja kohta tornille saapui myös Mortensenin Rolle. Pienen odottelun jälkeen sumu kuitenkin hälveni ja saman tien alkoi myös taivaalla tapahtua.
Staijailimme Patotiellä iltapäivälle saakka, ja ynnäsimme mm. kolmisentuhatta valkoposkihanhea ja lähes kolmesataa kuikkaa, joista suurimmassa parvessa muutti 106 lintua! Pari luhtakanaa huuteli vielä harvakseen tornin lähettyvillä, taivaanvuohi äyskähteli ja pitkän tovin saimme kuunnella myös kahden tiltaltin kutsuääniä. Mukavia muuttajia olivat myös kaksi kaakkuria, merihanhi, hirihaukka, puolenkymmentä varpushaukkaa, pähkinähakki ja 12 pyrstötiaista.
Harri ja Jassi kävivät välillä käveleskelemässä Patotien itäpuolella ja löysivät pikkulepinkäisen. Singahdettuani Jannen kanssa paikalle oli lepinkäinen harmiksemme jo kadonnut, mutta päiväpinnaksi kuitattiin kuitenkin kaksi vanhaa merikotkaa, muutama kurki ja amiraaliperhonen. Muuton hiivuttua kävin vielä Jannen ja Hannan kanssa Siikalahden tornilla, mutta mitään uutta ei tämä käynti enää tuottanut.
Seuraavaksi piipahdimme pikaisesti Särkisalmen ABC:lla, josta nappasin päivän ensimmäisen kahvikupillisen matkaani ja jatkoimme Saarelle. Tetrisuolta löytyi vain isolepinkäinen ja tien päältä kanahaukka, kunnes pojat soittivat, että Kuposenmäen ympäristössä on paljon hanhia. Ajelimme mäelle jossa Jassi, Harri ja Rolle jo olivatkin - ja lähipellolla ja etenkin järvessä oli tosiaan useana isona lauttana tuhansittain valkoposkia. Kohta myös taivaalla alkoi lapata hanhiauroja, joten katsottavaa todellakin oli.
Seuraavaksi piipahdimme pikaisesti Särkisalmen ABC:lla, josta nappasin päivän ensimmäisen kahvikupillisen matkaani ja jatkoimme Saarelle. Tetrisuolta löytyi vain isolepinkäinen ja tien päältä kanahaukka, kunnes pojat soittivat, että Kuposenmäen ympäristössä on paljon hanhia. Ajelimme mäelle jossa Jassi, Harri ja Rolle jo olivatkin - ja lähipellolla ja etenkin järvessä oli tosiaan useana isona lauttana tuhansittain valkoposkia. Kohta myös taivaalla alkoi lapata hanhiauroja, joten katsottavaa todellakin oli.
Jannen laskujen mukaan näimme paikalta 17 500 valkoposkea ja 1500 Anser -hanhea, joista pääosa oli tundrahanhia, osa metsähanhia ja yhdestä muuttoparvesta löysimme lyhytnokkahanhen ja paikallisten valkoposkien seasta merihanhen. Itseäni kuitenkin ilahduttivat etenkin muutolla näkemämme 550 sepelhanhea ja yhden laulujoutsenparven seassa matkanneet 11 pikkujoutsenta. Lähijärven rantapuissa istuskeli vanha merikotka ja kertaalleen hanhiparveen syöksyi myös kanahaukka. Pikkulinnuista mainittavimpia olivat 15 pyrstötinttiä ja tiltaltti.
Illan jo alkaessa hämärtää ajoimme vielä Kullinsuon pelloille, joilla laidunsi
parituhatta valkoposkea. Sitten kävimme noutamassa pesuvehkeet matkaan,
söimme pizzat ABC:llä (samalla kuin hanhiparvia valui edelleen kohti etelää) ja
jatkoimme Tarvaslammelle Hannan vanhempien luo saunomaan. Jannella ja Hannalla
oli siellä myös pöllöpyyntipaikka, joten yritimme saunomisen yhteydessä
pyydystää vielä helmareita, mutta pöllöt eivät olleet nyt liikekannalla. Illan
mittaan myös seuraavan päivän retkisuunnitelma alkoi jo pikkuhiljaa selkiintyä...
