Aamu valkeni aurinkoisena Neljän tuulen tuvalla, ja odotukset tulevaa linturallia varten olivat heti korkealla. Pakattuamme automme suuntasin hammasharja kourassa kahvilan puolelle, jossa törmäsin yllätyksekseni taviokuurnia etsimään tulleeseen Halosen Jormaan ja koko Pellon luontokerhon joukkueeseen – eli todennäköisesti pahimpiin kilpailijoihimme! Heillä oli näköjään ralli jo käynnissä.
Me taas ajelimme vielä kaikessa rauhassa Karigasniemen Ailikkaan erotuspaikalle, jossa tapasimme kuvausreissulla olevat Vasaman Veikon ja Kojolan Ilpon. Hetken jutustelun jälkeen kävelin Allun kanssa pitkälle Piesjängän reunalle ja aloimme hakea sopivaa aloituslajia.
Kello 10:55 olimme ympäröineet itsemme tunturikihuilla, kivitaskuilla, lapinsirkuilla ym. siivekkäillä ja pistimme rallikellon käyntiin. Tästä lähtisi 24 tunnin rypistys, jonka aikana yrittäisimme löytää mahdollisimman monta lintulajia Lapin lintutieteellisen yhdistyksen toimialueelta.
Keli oli lähes helteinen, ja Allukin aloitti rallitaipaleen jopa ilman paitaa, vaikka useana aikaisempana vuotena olimme törmänneet Piesjängällä lumisateisiin.
Lajeja alkoi ropista heti huikealla sykkeellä. Jängän kompattuamme olimme löytäneet jo mm. kymmenkunta tunturikihua, kuusi allia, pilkkasiipiparin, kaksi jänkäsirriäistä, kaksi soidintavaa jänkäkurppaa sekä suureksi riemuksemme myös lapinkirvisparin – ja tietenkin ison liudan alueen peruslintuja kuten taveja, tukkasotkia, telkkiä, kapustarintoja, pikkukuoveja, mustavikloja, liroja, taivaanvuohia, suokukkoja, niittykirvisiä, keltavästäräkkejä, sinirintoja, järripeippoja ja urpiaisia.
Lähestyessämme erotuspaikkaa näkyi yhdellä pikkulampareella komea seitsemän punakuirin parvi ja erotuspaikan lammikoilta löytyi jokunen tylli ja kolme lapinsirriäkin.
Seuraavaksi jatkoimme Ailigastunturille, jonne ajoimme (kiitos Allun hankkiman avaimen) taas ylös asti. Laelta löytyikin yksi toivomistamme lajeista, eli keräkurmitsa.
Pitkä siirtyminen Kaamaseen ei tuottanut juuri muuta kuin lisää pilkkasiipiä, ja Neljän tuulen tuvan kahvipöytä ei (todennäköisesti hellesään takia) tarjonnut nyt toivomaamme kuurnaa, mutta viherpeippojen ja urpiaisten lisäksi ruokinnalla pistäytyi sentään lapintiainenkin.
Seuraava tärkeä etappi oli vasta Ivalossa, josta kaivoimme ensin pulun ja jatkoimme sitten Pikku-Petsamoon, jossa perinteiseen paikkaan kuului nyt kaksi laulavaa pikkusirkkua ja pinnalistamme kasvoi myös keltasirkulla ja töyhtöhyypällä. Mellanaavan tien varresta löytyivät sitten kuovi ja pensastaskukin, mutta muuten Mellanaapa oli iso pettymys, jota edes soidintava jänkäkurppa ei lieventänyt. Mieliala koheni kuitenkin pian Honkolan Juhanin kahvipöydässä, jossa saimme konkreettista evästystä jatkoralliamme varten.
Siirryttyämme Sodankylän puolelle alkoi taivaalla näkyä uhkaavia pilviä ja välillä tuli jo vettäkin. Porttipahdan mustakurkku-uikku hoitui kaatosateessakin, samoin kuin iloksemme paikalle eksyneet kaksi selkälokkia. Sompiojärvelle ajoimme kilpaa etelästä lähestyvän ukkosrintaman kanssa, emmekä ehtineet olla tornissa kuin hetken ennen kuin sade alkoi oikein tosissaan. Se hetki oli kuitenkin antoisa, ja tuotti lajilistan täydennykseksi 12 uiveloa, neljä mustalintua, kolme vesipääskyä ja näkyipä tornista lapinsirrikin. Sateen alta paetessamme tuli hiekkatiellä vastaan ukkometso.
Maanantain lähetessä loppuaan löysimme vielä Sattasesta suopöllön ja tempaisimme Sodankylästä lennossa matkaan muhevat hampurilaiset. Vuorokausi vaihtui toiseksi jossakin Sodankylän eteläpuolella siirtyessämme pohjoisen linnuston parista etsimään eteläisiä laulajia.
