7.-10.10.2014 - lähiretkiä

Parikkalan reissun jälkeen oli luvassa useita kokouksia, mutta ehdin välissä maastoonkin. Tiistaina hyppäsin heti koulun jälkeen Kemijärvelle ajelleen Allun kyytiin ja kävimme pikaretkellä lähipaikoilla. Kalkonniemi (ja Isokylän puoli muutenkin) oli hiljainen. Vain Imposenniemen kärjessä lennähtänyt punarinta päätyi haviksen sivuille. Alakallaanvaarassa näkyi seitsemän mustalintua, mutta Pitkänsillan edustalla oli komeasti lintuja. Pengertien kärkeen näkyi paljon sorsia, joiden joukosta löysimme Allulle lokakuun pinnakisaa varten jouhisorsan. Sillan levikkeelle näkyi 630 joutsenta, sekä mukava yllätys - lähisaaren rannassa ruokaillut kanadanhanhi. Siihen retki pitikin jo lopettaa, sillä minun piti ehtiä viideksi seurakuntatalolle johtamaan Lapsityön johtokunnan kokousta.

Keskiviikon ja torstain ainoat havikset olivat kotipihan yllä molempina aamuina lennelleet noin 80 räkättiä sekä koulumatkalla Kuumalammella näkemäni niittykirvinen. Tosin torstaina virittelin pitkästä aikaan verkkoja kotipihalle ja rengastin koulupäivän jälkeen 24 tali-, 4 sini- ja 3 hömötiaista.

Perjantaina kävin koulun jälkeen kävelemässä lenkin Jätevesijärvellä. Altaan valtalaji oli jälleen sinisorsa, joita oli nyt 215 kappaletta. Muita vesiäisiä edustivat vain 10 tavia, kolme tukkasotkaa, kolme telkkää, mustalintu ja jouhisorsa. Altaan reunametsässä rätisi ainakin kolme kulorastasta. Alakallaanvaaran ainoat mainittavat linnut olivat jälleen mustalintuja, joita oli nyt viisi. Myös Pitkänsillan lintumäärät olivat tiistaisia alhaisempia. Joutsenia näkyi vain 265, tukkasotkia 57 ja mustalintuja kaksi. Käväisin myös Riekonniemessä ja Pöyliöjärvellä, mutta jouduin tyytymään vain syksyisiin järvimaisemiin.

5.10.2014 - vanhoja poikia viiksekkäitä

Sunnuntaiaamuna suuntasimme ehkä hieman yllättäen naapuriyhdistyksen reviirille - eli Etelä-Savoon. Olimme päätyneet siihen, että viime päivien havaintojen valossa meidän kannatti painua Saimaalle eli tässä tapauksessa nykyisen Savonlinnan, entisen Punkaharjun, Hirvikoskelle.

Jo automatkalla näkyi useita hanhiparvia ja saapuessamme seitsemän maissa Saimaan rantaan oli hanhia edelleen liikkeellä. Kovin kauaa emme ehtineet rannassa seistä, kun Hanna huomasi jo ensimmäisen nuoren kihun, ja kohta löytyi toinen ja kolmaskin. Linnut lentelivät kaukana selällä, mutta aamun mittaan kaksi niistä kävi sen verran lähellä, että saimme määritettyä ne leveäpyrstökihuiksi.

Harmiksemme muutto hiipui melko nopeasti, joten aamun saldoksi jäi 3500 valkoposkihanhea, 70 allia, 15 jouhisorsaa, 10 tukkakoskeloa, 9 kaakkuria, 5 kuikkaa, mustalintu ja naurulokki. Vaikka meno oli jo hiljaista päätimme staijailla paikalla kello kymmeneen asti - ja se kannatti. Yhtäkkiä Janne karjaisi, että ”Norppa” - ja kohta tuijotin putkella outoa kapistusta, joka ensin muistutti uppotukkia, mutta varmistui etukenossa uivan saimaannorpan sieraimiksi viimeistään silloin, kun otus nosti pyöreän päänsä hetkeksi vedenpinnan yläpuolelle. Sitten se oli pitkään sukelluksissa, kunnes löytyi uudelleen kurkistelemasta vedestä niin, että pää ja sievän pyöreä kuono näkyivät jo oikein hyvin. Elishän siitä tuli, sillä vaikka olinkin viettänyt ison osan lapsuuteni kesistä Saimaan rannoilla, olin viettänyt ne sellaisilla alueilla joilla norppia ei esiintynyt.

Palattuamme Etelä-Karjalan puolelle ajoimme ensin Saarelle, jossa totesimme yllätykseksemme hanhipeltojen tyhjentyneen. Kullinsuolla sen sijaan oli vielä parituhatta valkoposkea, joita kiikaroidessamme Janne hoksasi (ollessaan Potun kanssa puhelimessa) taivaalla lupaavan näköisen pikkulinnun. Tunturikiuruhan se sieltä tuli ja tipahti ensin peltoon aivan näkymättömiin, mutta löytyi kohta uudelleen ja päätyi jopa nettiin. Tehdessämme jo lähtöä saapui valkoposkien joukkoon vielä jokunen metsä- ja tundrahanhikin – ja siihen olikin retki hyvä päättää.

Kävin vielä Jannen ja Hannan luona syömässä pikaisesti muutaman leivän, pakkasin kamat autoon ja lähdin ajelemaan kohti kotia. Ainoa mainitsemisen arvoinen lintuhavainto matkan varrelta tuli Kiteen Puhoksesta, jossa olevan hanhipellon hanhet olivat saapuessani paikalle jo matkalla jossain horisontin yllä, ja tyhjän pellon päällä risteili vain yksinäinen merikotka. Kotiin saavuin aika tarkkaan keskiyöllä.

4.10.2014 - Parikkalan hanhia ja muuta mukavaa…

Lokakuu alkoi heti vauhdikkaasti, sillä perjantaina ajelin ensin Sallaan, jossa oli Itä-Lapin kuntayhtymän hallituksen kokous. Sieltä jatkoin Via Karelialle, jota ajelin Parikkalaan saakka. Automatkat sujuivat leppoisasti ruskamaisemista nauttien ja jotain Taavi Soininvaaran äänikirjaa kuunnellen. Kahdesti pysähdyin sentään laskemaan joutsenia tien varresta. Kuusamon Nissinvaarassa niitä näkyi 250 ja Valtimon Polvijärvellä 153. Joskus iltakymmenen jälkeen majoituin Jannen ja Hannan luo, ja aloimme valmistautumaan tulevaan retkipäivään.

Siirryimme jo aamuhämärissä Siikalahdelle, sillä tarkoituksemme oli laskea päivän mittaan, kuinka monta lintulajia lahden alueelta löytyy. Tämä oli kuulemma jatkumoa kahtena edellisvuotena vastaavana viikonloppuna käydylle valtakunnalliselle lintupaikkakisalle, johon Siikalahden lajimäärät oli laskettu. Koskapa lahti oli sumun peitossa, lähdimme aluksi kiertelemään pohjoispään metsiä. Raikanniemessä oli yllättävän hiljaista, mutta saimme lajilistalle sentään mm. teeren, palokärjen, tiltaltin ja pikkukäpylinnun. Samaan aikaan Kiljusen Jassi ja Partasen Harri olivat vastaavanlaisella kävelyllä lahden itäosissa. Sumu oli edelleen varsin sakea kun palasimme Patotien tornille, jossa Jassi ja Harrikin jo olivat - ja kohta tornille saapui myös Mortensenin Rolle. Pienen odottelun jälkeen sumu kuitenkin hälveni ja saman tien alkoi myös taivaalla tapahtua.

Staijailimme Patotiellä iltapäivälle saakka, ja ynnäsimme mm. kolmisentuhatta valkoposkihanhea ja lähes kolmesataa kuikkaa, joista suurimmassa parvessa muutti 106 lintua! Pari luhtakanaa huuteli vielä harvakseen tornin lähettyvillä, taivaanvuohi äyskähteli ja pitkän tovin saimme kuunnella myös kahden tiltaltin kutsuääniä. Mukavia muuttajia olivat myös kaksi kaakkuria, merihanhi, hirihaukka, puolenkymmentä varpushaukkaa, pähkinähakki ja 12 pyrstötiaista. 

Harri ja Jassi kävivät välillä käveleskelemässä Patotien itäpuolella ja löysivät pikkulepinkäisen. Singahdettuani Jannen kanssa paikalle oli lepinkäinen harmiksemme jo kadonnut, mutta päiväpinnaksi kuitattiin kuitenkin kaksi vanhaa merikotkaa, muutama kurki ja amiraaliperhonen. Muuton hiivuttua kävin vielä Jannen ja Hannan kanssa Siikalahden tornilla, mutta mitään uutta ei tämä käynti enää tuottanut.

Seuraavaksi piipahdimme pikaisesti Särkisalmen ABC:lla, josta nappasin päivän ensimmäisen kahvikupillisen matkaani ja jatkoimme Saarelle. Tetrisuolta löytyi vain isolepinkäinen ja tien päältä kanahaukka, kunnes pojat soittivat, että Kuposenmäen ympäristössä on paljon hanhia. Ajelimme mäelle jossa Jassi, Harri ja Rolle jo olivatkin - ja lähipellolla ja etenkin järvessä oli tosiaan useana isona lauttana tuhansittain valkoposkia. Kohta myös taivaalla alkoi lapata hanhiauroja, joten katsottavaa todellakin oli. 

Jannen laskujen mukaan näimme paikalta 17 500 valkoposkea ja 1500 Anser -hanhea, joista pääosa oli tundrahanhia, osa metsähanhia ja yhdestä muuttoparvesta löysimme lyhytnokkahanhen ja paikallisten valkoposkien seasta merihanhen. Itseäni kuitenkin ilahduttivat etenkin muutolla näkemämme 550 sepelhanhea ja yhden laulujoutsenparven seassa matkanneet 11 pikkujoutsenta. Lähijärven rantapuissa istuskeli vanha merikotka ja kertaalleen hanhiparveen syöksyi myös kanahaukka. Pikkulinnuista mainittavimpia olivat 15 pyrstötinttiä ja tiltaltti.

Illan jo alkaessa hämärtää ajoimme vielä Kullinsuon pelloille, joilla laidunsi parituhatta valkoposkea. Sitten kävimme noutamassa pesuvehkeet matkaan, söimme pizzat ABC:llä (samalla kuin hanhiparvia valui edelleen kohti etelää) ja jatkoimme Tarvaslammelle Hannan vanhempien luo saunomaan. Jannella ja Hannalla oli siellä myös pöllöpyyntipaikka, joten yritimme saunomisen yhteydessä pyydystää vielä helmareita, mutta pöllöt eivät olleet nyt liikekannalla. Illan mittaan myös seuraavan päivän retkisuunnitelma alkoi jo pikkuhiljaa selkiintyä...

28.9.2014 - Kemijärven vesseleitä

Sunnuntaiaamuna lähdin taas retkelle - tosin tällä kertaa päätin pysytellä vain Kemijärven alueella. Aloitin keskustasta Taiteilijanniemen kärjestä, jonne näkyi komeat 670 laulujoutsenta, jotka olivat kaiken lisäksi lähes kaikki yhtenä tiiviinä parvena. Seuraavaksi jatkoin tehdasalueelle, jonka portilla sirisi jo hippiäinen. Jätevesijärvelle lompsiessani havaitsin puolenkymmentä niittykirvistä, västäräkin ja lapinsirkun ja järven rantapuissa kuhisi vähintään 80 viherpeipon parvi.

Itse altaalla oli taas komeasti vesilintuja. Valtalaji oli sinisorsa, joita laskin 190. Lisäksi ynnäsin 60 tavia, 30 haapanaa, 10 jouhisorsaa ja kaksi lapasorsaa sekä puolenkymmentä telkkää ja tukkasotkaa. Portille palaillessani pomppasi erään altaan vierustalta siivilleen kulorastas.

Seuraavaksi jatkoin Kostamon suuntaan, jossa pikainen komppausyritys Ruostekorven kurkipelloilla tuotti vain yksinäisen pajusirkun. Varrion edustalla näkyi kuitenkin sen verran joutsenia, että kurvasin uimarannalle laskemaan niitä. Saldoksi kertyi 135 joukahaista.

Palailin kotiin vähän puolenpäivän jälkeen, ja seuraava ulkoiluaktiviteetti olikin pihanurmikon leikkaaminen. Jossakin vaiheessa havahduin kuitenkin ruohonleikkurin jyrinän yli kuuluvaan kiivaaseen taksutukseen, joka onneksi jatkui myös leikkurin pysäytettyäni. Pihapensaassa näkyi nopea vilahdus, ja mustapääkerttu katosi jonnekin naapureiden puolelle. Vielä tätä havaintoa sulatellessani hoksasin toisen poikkeuksellisen linnunääneen, ja pihapensaaseen ilmaantui tiltaltti.

Kello kahdeksantoista aikoihin suuntasin koulullemme auttamaan seuraavana päivänä pidettävän konsertin järjestelyissä. Hoidettuamme lavan esiintymiskuntoon kuulimme bändin olevan myöhässä ja ehdin siinä välissä piipahtaa Taiteilijanniemessäkin. Joutsenia näkyi nyt vain kourallinen, mutta järvellä uiskenteli sentään härkälintu sekä 65 telkän parvi. Loppuilta menikin sitten toimiessani suomalaisiin suosikkibändeihini lukeutuvan kls:n roudausapuna.

27.9.2014 - Rovaniemen kiertueella

Lauantaina olin taas aamulla tien päällä, sillä olin luvannut viedä tyttäremme kolmen kaverinsa kanssa Rovaniemelle. Kaupunkiin päästyämme jätin tytöt Revontulikeskukseen ja jatkoin itse Ala-Korkaloon, jossa tapasin kohta Allun ja Ruonakosken Antin, ja jatkoimme Antin autolla koluamaan Rovaniemeä.

Suuntasimme ensimmäisenä Ala-Korkalon jäteasemalle komppaamaan alueen ruderaatteja. Lunta ei ollut täällä enää lainkaan, ja peippojen ja rastaiden ohella löysimme mm. 10 niittykirvistä, viisi pajusirkkua ja rautiaisen. Tässä vaiheessa retken mukavimmasta havainnosta vastasi vielä ilmaan pompannut taivaanvuohi.

Seuraavaksi ajelimme Aronperälle, josta löytyikin sitten jo vaikka mitä… Jo autolle näimme muutaman heinikon seasta kurkistelevan kapustarinnan, ja lähdettyämme liikkeelle löysimme pari kivitaskua, lapinsirkun, taivaanvuohen ja jaloistani pompanneen jänkäkurpankin. Etsiessämme jänkäkurpan laskeutumispaikkaa hätisti paikalle ilmaantunut polkupyöräilijä viisi kapustarintaa taivaalle. Ja kohta kahlaajatarjonta vain lisääntyi, kun päästyämme täyttömaa-alueen kärkeen Antti huomasin vieressämme lentävän pienemmän kahlaajan. Suosirri pyörähti ohitsemme, laskeutui hetkeksi kentälle ja nousi taas taivaalle. Palatessamme kohti alueen tyveä löysimme toisen taivaanvuohen, kuudennen kapustarinnan, jaloistani lähti taas jänkäkurppa ja siirryttyämme Ounasjoen rantaan syöksyi lähisaaren rastaiden sekaan nuori muuttohaukkakin.

Aronperältä jatkoimme Ylikylän venesatamaan, jonka edustalla tepasteli nuori tylli. Tämän jälkeen Antti päätti esitellä meille vielä vähän pohjoisemmaksi jääviä Ylikylän rantaniittyjä. Alue olikin oikein hyvän oloinen, ja näimmekin siellä mm. joen keskellä olevalla särkällä istuskelleen suosirrin ja vastarannan yllä lentäneen nuoren muuttohaukan (jotka tosin saattoivat olla samoja kuin Aronperällä) sekä lapinsirkun.  

Ylikylästä jatkoimme kaupungin halki Niskanperän lintutornille, jonka edustalta ynnäsimme 30 haapanaa, 28 tukkasotkaa, yhdeksän tukkakoskeloa, kahdeksan tavia, viisi sinisorsaa, neljä laulujoutsenta ja uiveloa sekä kaksi kuikkaa. Kaukana erään rantapuun oksilla istuskeli nuori kanahaukka. Lähipelloilta komppasimme ilmaan kolme taivaanvuohta sekä 25 niittykirvistä ja lensipä siellä vielä sepelkyyhkykin.

Kaupunkiin palatessamme meidät yllätti Kuolajokisuussa tien varressa puhelinlangalla päivystänyt hiiripöllö. Sitten nappasin oman autoni Nesteen pihasta ja jatkoimme vielä komeana kahden Astran karavaanina Harjulammelle, jonka tornilta kirjasimme yhteisen retkemme lopetukseksi vielä kaksi silkkiuikkua, 60 sinisorsaa sekä kaupungin yllä lentävät puolenkymmentä naakkaa. 

Piipahdin itse vielä pikaisesti Arktikumin edustalla, jonne näkyi vain 250 harmaalokkia. Tässä vaiheessa alkoi taivaalta tulla jo vettäkin, joten en harmitellut lainkaan, että juuri tässä vaiheessa puhelin soi, ja tytöt ilmoittivat tarvitsevansa autonkuljettajaansa - ja yhden markettikäynnin jälkeen pääsimme jo kotimatkallekin. 

26.9.2014 - Ranuan etutalvessa

Torstaina pyörähdin koulupäivän jälkeen lähialueen parhailla vesilintupaikoilla. Alakallaanvaaran edustalla oli taas runsaasti vesilintuja, ja laskinkin paikalta 400 haapanaa. Pitkänsillan pohjoispuolella oli kuuden mustalinnun parvi, kolme kuikkaa ja 65 haapanaa, ja Riekonniemeen näin vielä 18 uiveloa.

Perjantaiaamuna pakkasin sitten hoidokkipöllömme autoon ja lähdin Tuukan ja Iinan kanssa ajelemaan kohti Ranuaa. Olin muutamaa päivää aikaisemmin varannut pöllölle hoitopaikan eläinpuistosta ja onnistuin samalla saamaan vanhimmat lapsemme samaan paikkaan suorittamaan koulun taksvärkkipäivää.

Kotipihassa kuulin jo rautiaisen, ja vaikka menomatkalla maisema muuttui koko ajan vain lumisemmaksi, näkyi tien varressa runsaasti rastaita kulorastasta myöten. Ranualla lunta oli jo parikymmentä senttiä, ja siinä maisemassa mm. Toivakan lähimaastossa kököttänyt tuulihaukka oli outo ilmestys.

Eläinpuistoon saavuttuamme pöllö pääsi saman tien eläinlääkärin pakeille, ja muksutkin aloittivat kohta päivän urakkansa. Itse puolestani hyppäsin puiston parkkipaikalla Hamarin Allun kyytiin ja lähdimme kiertelemään Ranuan lintupaikkoja.

Aloitimme Kuhajärveltä, jossa uiskenteli vielä kaksi silkkiuikkua sekä 148 isokoskeloa ja yksinäinen uivelo.

Seuraavaksi kiertelimme kunnan eteläosia Kelankylää myöten, mutta lohduttoman luminen maisema ei tarjonnut mitään mainittavaa. Saariharjulle palatessamme lensi tien yli sentään pyy ja kohta Simojärvelle kiikaroidessamme löysimme neljä kuikkaa. Pysähdyimme kahvittelemaan Penämönjoen sillalle, josta onnistuin näkemään metsään karkaavan lehtokurpan. Viimeinen etappimme Roosinginjärvi osoittautui onneksi päivän parhaaksi, sillä järvellä uiskenteli ihan mukavasti vesilintuja.

Laskimme järveltä 57 uiveloa ja hupaisasti aivan saman verran tukkasotkia, 53 isokoskeloa, 15 haapanaa, 10 sinisorsaa, 10 laulujoutsenta, viisi telkkää ja yhden tavin. Järvelle laskeutui kolme kalalokkia ja sen takana lekutteli tuulihaukka. Lisäksi auton ja järven väliä kävellessämme säikytimme lentoon pari metsoa. 

Kello viidentoista kieppeillä Allu palautti minut eläinpuistolle. Otin lapset matkaan ja ajoimme Simojärven mummolaan päiväkahveille. Kotimatkalla, päivän jo hämärtyessä, lensi Autiosaaren kohdalla editsemme hiiripöllö tienvarsipellolla havaitsemansa myyrän kimppuun.

24.9.2014 - räntäpäivän yllättäjät

Aamulla maa oli valkoisenaan lunta ja keli sellainen, että koulumatkakin tuntui viisaammalta suorittaa kävellen kuin kesärenkailla. Iltapäivällä edelleenkin räntäsateisessa säässä koululta kotiin lompsiessani Allu kuitenkin soitti, ja ehdotti pikaista retkeä Kemijärven rannoille. Yhtenä houkuttimena olivat viime päivinä eri puolilla Suomea poikkeuksellisen runsaina esiintyneet leveäpyrstökihut, jollaisen haaveilimme retkeltämme löytävämme.

Päästyäni kotiovelle Allu ajoikin jo pihaamme, ja pakattuani optiikan autoon jatkoimme Kalkonniemen kärkeen. Lumisessa ja sateisessa maisemassa näkyi vain joku orpo västäräkki, muutamia koskeloita ja hetken aikaa sumupilven seassa taivaalla vilahtanut määrittämättä jäänyt lokki.

Kohta kaupungin suunnasta ilmaantui kuitenkin näkyviin neljä lokkilintua, jotka näyttivät heti varsin lupaavilta - ja kohta huikkasinkin Allulle, että katsohan mitä tuolta tulee! Ja kihujahan sieltä tuli - mutta ei sentään toivomiamme lepyjä, vaan neljä vanhaa vaaleaa merikihua, jotka ohittivat meidät vauhdikkaassa matkalennossa ja katosivat järven yllä kohti etelää. Huikea havainto kumminkin - ja kohta hörpimmekin tyytyväisinä pinnakahveja Allun termarista, sillä kyseessä oli itselleni uusi Kemijärvipinna ja Allulle merikihu oli jo vuoden 201. laji LLY:n alueelta.

Kalkonniemestä jatkoimme Pitkänsillan pengertien kautta Pöyliöjärvelle, mutta yhä tihenevässä sateessa loppuretken havainnot jäivät vain jokuseen niittykirviseen ja reilun 50 räkätin parveen. Illan kärvistelin sitten kulttuurikeskuksella kouluverkkouudistukseen liittyvässä kuulemistilaisuudessa. Tosin kotiin palattuani kävin vielä antamassa iltapalaa tuoreimmalle hoidokillemme, eli jo muutaman päivän ajan autotallissamme asustaneelle suopöllölle, jonka Kellokummun Mikko löysi sunnuntaina nälkiintyneenä ja siipensä loukanneena Isokylältä.