Jo automatkalla näkyi useita hanhiparvia ja saapuessamme seitsemän maissa Saimaan rantaan oli hanhia edelleen liikkeellä. Kovin kauaa emme ehtineet rannassa seistä, kun Hanna huomasi jo ensimmäisen nuoren kihun, ja kohta löytyi toinen ja kolmaskin. Linnut lentelivät kaukana selällä, mutta aamun mittaan kaksi niistä kävi sen verran lähellä, että saimme määritettyä ne leveäpyrstökihuiksi.
Harmiksemme muutto hiipui melko nopeasti, joten aamun saldoksi jäi 3500 valkoposkihanhea, 70 allia, 15 jouhisorsaa, 10 tukkakoskeloa, 9 kaakkuria, 5 kuikkaa, mustalintu ja naurulokki. Vaikka meno oli jo hiljaista päätimme staijailla paikalla kello kymmeneen asti - ja se kannatti. Yhtäkkiä Janne karjaisi, että ”Norppa” - ja kohta tuijotin putkella outoa kapistusta, joka ensin muistutti uppotukkia, mutta varmistui etukenossa uivan saimaannorpan sieraimiksi viimeistään silloin, kun otus nosti pyöreän päänsä hetkeksi vedenpinnan yläpuolelle. Sitten se oli pitkään sukelluksissa, kunnes löytyi uudelleen kurkistelemasta vedestä niin, että pää ja sievän pyöreä kuono näkyivät jo oikein hyvin. Elishän siitä tuli, sillä vaikka olinkin viettänyt ison osan lapsuuteni kesistä Saimaan rannoilla, olin viettänyt ne sellaisilla alueilla joilla norppia ei esiintynyt.
Palattuamme Etelä-Karjalan puolelle ajoimme ensin Saarelle, jossa totesimme yllätykseksemme hanhipeltojen tyhjentyneen. Kullinsuolla sen sijaan oli vielä parituhatta valkoposkea, joita kiikaroidessamme Janne hoksasi (ollessaan Potun kanssa puhelimessa) taivaalla lupaavan näköisen pikkulinnun. Tunturikiuruhan se sieltä tuli ja tipahti ensin peltoon aivan näkymättömiin, mutta löytyi kohta uudelleen ja päätyi jopa nettiin. Tehdessämme jo lähtöä saapui valkoposkien joukkoon vielä jokunen metsä- ja tundrahanhikin – ja siihen olikin retki hyvä päättää.
Kävin vielä Jannen ja Hannan luona syömässä pikaisesti muutaman leivän, pakkasin kamat autoon ja lähdin ajelemaan kohti kotia. Ainoa mainitsemisen arvoinen lintuhavainto matkan varrelta tuli Kiteen Puhoksesta, jossa olevan hanhipellon hanhet olivat saapuessani paikalle jo matkalla jossain horisontin yllä, ja tyhjän pellon päällä risteili vain yksinäinen merikotka. Kotiin saavuin aika tarkkaan keskiyöllä.
