Lontoon reissun jälkeiset päivät menivät pitkälti kotitöissä ja heti ensimmäisenä arkipäivänä olivat edessä myös muutamien ehtolaiskuulustelujen korjaaminen ja kaupunginvaltuuston kokous. Samana päivänä istuessani kotona plaraamassa reissukuvia koneellani lensi ikkunan takana kesykyyhky pihapinnaksi. Myöskään ajankohtaan nähden harvinaisen kylmä sää ei sekään oikein innostanut retkeilemään.
Keskiviikkona pyörähdin kuitenkin pikaisesti Pitkälläsillalla ja Pöyliöjärvellä, joissa molemmissa näkyi jokunen härkälintu. Torstaina tein retken jätevesijärvelle, jossa turvelautat olivat edelleen veden alla, ja esim. kahlaajat loistivat poissaolollaan. Järven yllä pörräsi 40 pikkulokkia ja vesilintuja edustivat 140 tavia (jotka olivat yhtä lukuunottamatta kaikki koiraita), uivelokoiras ja peräti kahdeksan lapasorsan parvi.
Perjantaina ajelimme Simojärvelle juhannuksen viettoon. Matkan varren luontohavainnot rajoittuivat Pikkukylässä lentäneisiin hiirihaukkaan ja lehtokurppaan. Juhannusaattoilta oli ihan järkyttävän kylmä ja sateinen, mutta kävimme kuitenkin iltasella fiilistelemässä Kantoniemessä emännän serkun kahta bändiä eli Pöllö Miljardia ja Tre Homonesta. Appivanhempien sauna oli tilapäisessä käyttökiellossa kuistille asettuneen harmaasiepon takia.
Sunnuntaiaamuna heräsimme Aittoniemen mökillä kummaan rapinaan ja uikutukseen. Kuistille oli ilmestynyt emokoira neljän pienen pentunsa kanssa. Melkoisen salapoliisityön jälkeen löysimme viimein koirien kodin - ne olivat lähteneet karkuteille yhdeltä reilun kilometrin päässä olevalta mökiltä, jossa niiden luultiin vielä niitä sinne viedessämmekin olevan nukkumassa pihalla olevassa koirankopissa... No - olipahan ainakin ikimuistoinen herätys.