Kävimme ensin kävelemässä lenkin alueen eteläosissa, jossa pääaltaalle (Main Lake) havainnointi tapahtui etupäässä komeista piilokojuista.
Ainoassa lintutornissa eli Peacock Towerissa oli peräti hissi.
Vaikka oli helteinen keskipäivä, lajistoa löytyi oikein mukavasti. Näkyvimpiä lintuja olivat noki- ja liejukanat, joiden poikueita oli siellä täällä.
Vesilinnuista runsaimpia olivat sini- ja harmaasorsat, puna- ja tukkasotkat, kyhmyjoutsenet ja meri- ja kanadanhanhet. Myös silkkiuikku ja lapasorsa löytyivät altaalta.
Lokkilinnuista altailla näkyi nauru-, harmaa-, selkä- ja merilokkeja sekä joku kalatiirakin.
Ja kahlaajapuolella näkyvin laji oli töyhtöhyyppä, jonka lisäksi löysin tornin edustalta rantasipin ja punajalkaviklonkin.
Harmaahaikaroita näkyi vähän väliä, ja pääsin jopa seuraamaan lähietäisyydeltä kun yksi niistä saalisti vesiliskon.
South route:n varteen oli rakennettu mielenkiintoisen näköinen lepakkotalo nahkasiipien majoittumista varten.
Myös laululintuja oli jonkin verran äänessä.
Mustarastaan lisäksi äänessä olivat ainakin seuraavat lajit: rautiainen, punarinta, mustapääkerttu, rytikerttunen, tiltaltti, hippiäinen, peukaloinen ja viherpeippo. Mukavimpia laulajia olivat lyhyesti lurautellut etelänsatakieli ja muutamassa paikassa kuulemani silkkikerttunen. Tali- ja sinitiaisia näkyi muutamin paikoin ja muita varpuslintuja edustivat törmäpääskyt, harakat, närhi, naakat, nokivarikset ja kottaraiset. Jossakin vaiheessa järven yllä lensi västäräkkikin. Lintujen kuuntelua haittasivat tosin lentokoneet, joita jyrisi jatkuvasti alueen yli.
Myös kauluskaijoja kuului ja näkyi monin paikoin.
Edellä mainittujen lintujen lisäksi kierroksen lajilistalle kertyivät kesy-, uuttu- ja sepelkyyhky sekä tervapääsky. Iloinen yllätys oli myös edestäni polulta siivilleen noussut vihertikka.
Käytyämme keskuksella kahvilla havaitsimme ison porukan kerääntyneen läheiselle altaalle katselemaan (tarha)saukkojen ruokintanäytöstä. Yllätyksekseni huomasin, että keskuksen toisella puolella oli aidattuja altaita toisensa perään teemalla "Wetlands of the World" - ja kaikenlaisia vesilintuja sieltä sitten löytyikin. Aluksi lajisto oli tuttua, kuten kilju-, punakaula- ja afrikanhanhia sekä pikkujoutsenia.
Sitten lajisto muuttui huomattavasti mielenkiintoisemmaksi, kun tavallisten telkkien ja uiveloiden ohella alkoi näkyä myös harvinaisuuksia, kuten...
harjakoskelo
pikkutelkkä
valkopääsorsa
ruskosotka
marmorisorsa
ja morsiosorsa.
Väliin mahtui tavallisiakin lajeja, kuten haapanoita, jouhisorsia ja jopa haahka.
Seuraavilla altailla linnut olivat sitten jo sellaisia, että piti välillä itsekin turvautua lintukirjaan:
pisamatavi
pikkutavi
pulmussorsa
ruskoviheltäjäsorsa
punaviheltäjäsorsa
sirppiviheltäjäsorsa
kyhmysorsa
puuhanhi
ja mustajoutsen
Länsireitin toinen pää oli taas nimetty villiksi puoleksi (Wild side) luonnonlintuja ajatellen ja muun porukan jo hyydyttyä kävin Veikan kanssa kiertämässä senkin. Yhdeltä kojulta löysin kaksi lentävää silkkihaikaraa, ja saman kojun ikkunan takana oli myös ruokintalauta pikkulintuja varten. Aivan lenkin päässä olleen piilokojun luona näimme vielä pikku-uikun.
Paluumatkalla pysähdyimme kuuntelemaan outoa ääntä, joka paljastui soidintavaksi mölysammakoksi.
Koska muksuille oli jäänyt tarve päästä vielä jonnekin ruokkimaan oravia ajelimme keskustaa kohti palatessamme vielä Hyde Park Corneriin ja teimme pienen retken tuohon kuuluisaan puistoon. Sunnuntai-illan kunniaksi paikalla oli runsaasti ihmisiä, mutta vaikka Serpentine Lake kuhisi polkuveneitä ja rantatiet kulkijoita, oli järvellä myös hämmästyttävä määrä lintuja, kuten kyhmyjoutsenia, afrikan-, meri- ja kanadanhanhia, harmaa- ja sinisorsia, punapäänarskuja, noki- ja liejukanoja sekä naurulokkeja.
Vielä juuri ennen kämpille pääsyämme löysin hyvän lintupäivän lopuksi South Kensingtonista laulavan kuusitiaisen ja pyrstötiaispoikueen.
