sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

7.-8.4.2016 - Jäämeri kutsuu

Torstaina kohta koulupäivän päätyttyä hyppäsin autooni ja ajelin Pyhätunturille, josta kyytiini tuli Hamarin Allu. Sodankylän linja-autoasemalla retkiseurueemme täydentyi Kemistä saapuneella Jouko Kärkkäisellä, ja matkaeväät ostettuamme lähdimme jatkamaan kohti pohjoista. Peurasuvannosta löysimme merikotkan ja Porttipahdan padolta isolepinkäisen, isokoskelonaaraan ja pari harmaalokkia, jotka olivatkin ainoat havaintomerkinnät ennen saapumistamme yöpymispaikkaamme Inarin Kaamasen Neljän tuulen tuvalle. Majoittuessamme törmäsimme naapurihuoneessa yllätykseksemme asustelleisiin, rengastusreissulla olleisiin Poutun Pekkaan ja Rantamäen Ariin, joiden kanssa rupattelimme tovin ennen yöpuulle painumista.

Perjantaiaamun aloitimme tuhdilla aamiaisella kiikaroiden samalla piharuokinnalla viihtyneitä taviokuurnia, lapintiaisia ja muita siivekkäitä. Matkan jatkuessa alkoi tienvarsilla näkyä pulmusparvia, Utsjoen Patonivassa tien yli lensi kuukkeli ja Nuorgamiin mennessä olimme havainneet jo kolme hiiripöllöäkin. Pistäydyimme pikaisesti Pulmangin ylängöllä kiikaroimassa mahdollisia tunturilintuja ennen kuin siirryimme rajan yli Norjan puolelle.


Ensimmäinen merkki Jäämeren lähestymisestä olivat pian Skiippagurran jälkeen tuntureiden yllä lentäneet pari merilokkia, ja saavuttuamme Varanginvuonon pohjukkaan löysimme heti toistakymmentä sinisorsaa ja komean ristisorsan.


Jatkaessamme kohti Nessebytä alkoi rannoilla näkyä myös tukkakoskeloita, haahkoja, kala-, harmaa- ja merilokkeja sekä meriharakoita ja näimmepä me yhden isokoskelonkin. Nessebyssä kurvasimme ensimmäisenä kalasataman puolelle, josta löytyi heti pieni parvi kaipaamiamme allihaahkoja sekä parikymmentä pikkukajavaa.



Kävimme kiertämässä myös kirkon takana olevan niemen, joka oli muuten tyhjä, mutta vuorovesirannalta löytyi pari ristisorsaa ja meren puolella näkyi mm. viitisenkymmentä tukkakoskeloa, kymmeniä merisirrejä, kuusi allia ja yksinäinen merimetso.



Vestre Jakobselvin tienoilta löysimme retken ensimmäiset riskilät, naurulokit ja merikotkan. Merisirrejä näytti olevan pitkin rantoja.
  


Lähestyessämme Vadsötä alkoi meren puolella näkyä suuret määrät lokkeja, ja kun löysin sopivan pysähdyspaikan tien vierestä huomasimme merellä myös suuren vesilintulautan. Sateiseksi muuttuneessa kelissä alkoi lintujen tihrustaminen olla aika hankalaa, mutta arvioimme paikalla olevan vähintään 800 haahkaa, joiden seasta laskin ainakin 30 kyhmyhaahkakoirasta ja 20 -naarasta. Merellä ui myös nelisenkymmentä tukkakoskeloa, 30 allihaahkaa sekä retkemme ainoiksi jääneet kolme pilkkasiipeä.


Vadsössä satoi edelleen sen verran ravakasti, että totesimme pikaisesti kaupungin edustan lähes tyhjäksi linnuista ja jatkoimme lähes saman tien Ekkeröyaan kyselemään mahdollista majapaikkaa. Allu saikin käden käänteessä puhuttua meille omakotitalon puolikkaan niemen tyveltä. Odotellessamme lupaa siirtyä kämppäämme laskimme Ekkeröyan sataman edustalta mm. 98 riskilää, 30 tukkakoskeloa, 22 allia, 10 merisirriä, kahdeksan allihaahkaa ja neljä hallia. Pikkukajavia viuhtoi merellä sinne sun tänne.




Päästyämme majoittumaan totesin kämpän aivan erinomaiseksi. Allu ja Jouko olivat majoittuneet täällä edellissyksynä, joten heille talo oli jo tuttu, ja kannettuamme tavaramme sisätiloihin pisti Allu kohta jo pöydän koreaksi.


Ruokailtuamme kävimme vielä Vadsössä kaupassa täydentämässä jääkaappimme sisältöä. Ajomatkan varrelta löysimme päivän viimeisiksi havainnoiksi 200 pulmusta, sateessa mököttäneen merikotkan, laulujoutsenparin ja komean merisirriparven.