Jo alkumatkasta löysimme 30 allihaahkan ja yhtä monen haahkan parven, ja samassa rannassa tepasteli viitisenkymmentä merisirriäkin.
Matkan jatkuessa kirjasimme tien varresta mm. merikotkan, 250 pulmusta ja laulujoutsenparin. Piipahdus Kibergin satamaan tarjosi puolestaan reissun ensimmäisen luotokirvisen, kolme karimetsoa, ainakin viisi kyhmyhaahkakoirasta, useita halleja ja varmaan tuhatkunta kaukana merellä viuhtonutta ruokkilintua.
Tunturiylängön ylitettyämme löysimme rannasta pari isolokkia ennen kuin sukelsimme Vardö -tunneliin.
Kaupunkiin päästyämme ajoimme suoraan satamaan tarkistamaan, että muistimme oikein Hornöyan lintusaarelle menevän venekyydin lähtöajan. Samalla kiikaroimme tovin sataman lintuja, joita edustivat mm. muutama isolokki ja lukuisat pikkukajavat.
Yllättäen huomasin sataman vastapuolella katon harjalla kaksi isolokkia, jolla toisella oli lukurengas jalassaan. Kiersimme pikaisesti paikalle ja sain juuri ja juuri luettua renkaan ennen kuin rengaslintu nousi siivilleen ja jätti kaverinsa yksiksensä patsastelemaan.
Sauraavaksi kävimme katsomassa rantarakennusten seinustalla pesineitä pikkukajavia. Tässä yhdyskunnassa ainakin kolmella linnulla oli lukurenkaat.
Kajavia seurailtuamme ajoimme lintusaarten puoleiselle rannalle, jonne oli näköjään rakennettu mukava tarkkailukojukin. Evästimme paikalla ja kiikaroimme välillä saarten suuntaan, jossa viuhtoi mm. karimetsoja, ruokkeja, lunneja ja etelänkiisloja, ja pitkällisen staijaamisen perästä löysin viimein ensimmäisen pohjankiislankin.
Palattuamme satamaan löysimme vielä lukurenkaalliset pikkukajavan ja harmaalokin, ja tovin odotettuamme venekuski ilmaantui paikalle ja kyyti kohti Hornöyaa alkoi.
Heti rantaan päästyämme meitä oli vastassa muutama parvi juhlavan näköisiä karimetsoja.
Kalliot olivat paikoitellen aivan täynnä kiisloja, jotka nousivat välillä siivilleen niin, että pelkäsimme saavamme osan niistä niskaammekin.
Lintuja oli valtavasti, ja osa niistä oli aivan kirjaimellisestikin todella lähellä.
Hipsimme hiljakseen polkua edemmäs ja staijailtuamme hetken rannassa ja ihmeteltyämme mm. korkealla rannassa loikoilleita halleja ja löydettyämme muutamia luotokirvisiä nousimme ylös majakalle asti.
Evästimme ylhäällä olevien rakennusten suojassa ja luin samalla useiden harmaa- ja merilokkien lukurenkaat.
Saaren itärannalla kävi melkoinen tuuli, joka mahdollisti myös lentävien lintujen kuvaamisen.
Maisemat ylhäältä olivatkin melkoisen jylhät.
Ja niitä oli lintujenkin varmasti mukava ihailla.
Lähtiessämme laskeutumaan kohti venerantaa alkoi keli mennä heikommaksi, mutta se ei menoa haitannut.
Ympärillämme olevat linnut kun olivat toinen toistaan sympaattisemman näköisiä.
Pikkuhiljaa tuuli ja sade muuttuivat kuitenkin niin koviksi, että vetäydyin Allun kanssa hetkeksi venerannassa olevan tarkkailukojun suojiin, josta oli kuitenkin näppärä etsiä putkella mm. rinteillä seisoskelleita pohjankiisloja. Kojun takana olevasta karimetsoparvesta löytyi taas muutama lukurengaslintukin.
Hetkeä ennen veneen saapumista kävin vielä rinteen juurella ottamassa kuvan pohjankiisloista sekä räntäsateessa värjötelleestä ruokkiparista.
Olimme olleet venekuskin päivän ainoat asiakkaat, joten olimme saaneet kunnian olla koko päivän ainoat ihmiset saaressa, jossa viisi tuntia meni kuin siivillä. Satamaan päästyämme tutustuimme vielä suojelualueen linnustosta kertoviin opastauluihin, kiertelimme hetken kaupungilla, kävimme kaupassa ja sateen piestessä tuulilasia lähdimme palailemaan kohti Ekkeröyaa.
Paluumatkan ainoaksi mielenkiintoiseksi havainnoksi jäi aamuiselle allihaahkapaikallemme kertynyt noin kolmensadan allihaahkan tiivis kerääntymä.
