Ajomatkaan aiheuttivat joitakin mutkia joukkuetovereiltani tulleet toivomukset, että kävisin pohjustelemassa muutamia Yli-Kiimingin lintukohteita. Niinpä löysin itseni Jolosjärven lintutornilta (jossa näkyi vain yksinäinen nokikana) ja Vepsän ja Aittokylän väliseltä pikkutieltä, jossa oli edelliskesänä ollut melkoinen petolintukeskittymä. Nyt havaitsin paikalla vain pikkulepinkäisen ja käenpiian. Myös Sanginjoen Loppula oli pettymys, sillä vielä iltapäivällä alueella oleillut pikkukiljukotka oli ottanut siivet alleen, ja havaintopaikalta löytyi vain laulava tiltaltti, rummuttava palokärki ja muutamia myöhästyneitä bongareita.
Iltayhdeksän aikoihin tapasin Jannen ja Loipon Miskan Vihiluodon Airport -hotellin respassa, ja majoituttuamme kiipesimme päivälliselle yläkerran espanjalaiseen ravintolaan. Jo hotellin ikkunoista näimme Kempeleenlahden puolella mm. fasaanin ja tilhen, ja ruokailtuamme kävelimme lenkin rannassa, josta löysimme mm. puolenkymmentä ristisorsaa, pari mustapyrstökuiria, suosirrin ja vesipääskyn. Sitten olikin aika siirtyä yöpuulle ja latailemaan akkua viikonlopun suurta koitosta varten.
Joskus aamuseitsemän jälkeen heräsin siihen, että Janne totesi ikkunamme takaa kuuluneen juuri turkinkyyhkyn huhuilua. Singahdin ylös ja pihallekin, mutta ainoa mainitsemisen arvoinen laji oli enää pihassa laulanut pensaskerttu. Aamukahdeksalta kipusimme aamiaiselle ja sitä lopetellessamme paikalle saapui joukkueemme kapteeni Nyströmin Harry ja aloimme pikkuhiljaa lyödä lukkoon reittisuunnitelmaamme.
Käytyämme Oulunsalossa kaupassa ajelimme tsekkaamaan, olisiko Akionlahdella mitään sellaista, minkä takia meidän kannattaisi käydä siellä rallissa. Räyskän, nokikanoja ja uiveloita nähtyämme jätimme paikan ja lähdimme ajelemaan kohti Mustaniemeä samat kuviot mielessämme.
Kellon näyttäessä 11:30 päätimme aloittaa vuorokauden mittaisen kisaurakan Mustaniemen rannasta Kotakarin ja Kammonkarin suunnasta löytämillämme kaakkurilla, heinätavilla, valkoposkihanhilla ja merikihulla. Autolla kävellessämme kuittasimme lähimetsästä muutaman sirittäjän, lehtokertun ja harmaasiepon, ja jatkoimme Nenännokalle. Paikan erikoisuus, töyhtötiainen, hoitui melkein heti autosta noustuamme, ja rannasta löysimme mm. kaksi komeaa merikihua, pari ristisorsaa ja jänkäsirriäisen. Pyörähdys Riutussa tarjosi reissun ensimmäiset kyhmyjoutsenet ja kymmenkunta merimetsoa.
Uusi kiepsahdus Akionlahdella antoi vain nokikanan ja punatulkun, mutta Vihiluodosta löytyivät sitten uivelotkin - samoin kuin fasaani, mustapyrstökuiri ja pikkutylli.
Kempeleen läpiajo Teppolan ja keskustan kautta lisäsi lajilistaamme ainakin mustavariksen, pensaskertun, tiltaltin ja merikotkan, ja seuraava etappimme oli Kempeleen Rajakorpi, jossa oli kuulemma havaittu peltosirkkuja. Sirkkuja ei paikalla ollut, mutta löysin ensin tuulihaukan ja Janne blokkasi kohta pedon, joka oli heti ensisilmäyksestä lähtien hälyttävän oloinen. Saatuamme linnun putkeen se oli heti sen verran lähellä, että linnun kaartaessa se oli nopeasti tunnistettavissa vanhaksi kiljukotkaksi! Lintu jatkoi pikkuhiljaa kohti NNE:tä jättäen meidät pellon reunaan kättelemään toisiamme hyvästä haviksesta, joka oli itselleni jopa elis. (Kerran olin tosin aiemminkin kiljukotkan nähnyt - itse asiassa Kirkkonummen Porkkalassa 25.5.1985 - mutta koskapa myöhästyin tuolloin tilanteesta, enkä nähnyt linnun pukutuntomerkkejä, olin jättänyt sen havainnon laskematta. Nytpä tuo olikin jo aika paikata - 31:n vuoden jälkeen...)
Peltosirkkupaikalta siirryimme tietämällemme helmipöllöpaikalle, jossa helmipöllön pojat olivat kuitenkin jo jättäneet pesänsä. Eli helmipöllöjä ei näkynyt eikä kuulunut - mutta paikalla lauloi peltosirkku ja löysimme sieltä pikkulepinkäisen ja uuttukyyhkynkin. Sitten pyörähdimme viirupöllön pesällä, jossa pari poikasta kurkisteli kelossaan ja emokin istuskeli aukean reunassa.
Ajellessamme kohti Liminkaa blokkasi Janne jostain kilometrin päästä että tien yli lensi jotain mielenkiintoista, ja saavuttuamme kyseiseen kohtaan löysimme sinisuohaukkakoiraan. Limingassa lajilistamme täydentyi turkinkyyhkyllä ja tarjosin retkikumppaneilleni elisjäätelötkin paikallisella jäätelökioskilla.
Virkkulan tornille saavuttuamme keli oli yllättäen muuttunut, pohjoisen puoleinen tuuli oli voimistunut ja rantalietteet olivat kadonneet vesimassojen alle. Paikalta päivän mittaan Lintutiedotukseen ilmoitettu jalohaikara löytyi kuitenkin iloksemme jostakin Temmesjokisuun suunnalta, mistä se lensi vielä komeasti Routunkarin puolelle. Vaikka paikallisia kahlaajia ei juuri ollutkaan löysimme taivaalta tundrakurmitsan sekä hauskan sekaparven, jossa oli kaksi jänkäsirriäistä ja pikkusirri. Hyviä hoitoja olivat myös tuulessa lekutellut piekana sekä Lumijokisuussa istuskellut räyskä.
Sannanlahden tornilla meininki oli taas mitä leppoisin, ja meille uusia lajeja olivat ainakin nuolihaukka ja suopöllö.
Seuraavaksi pyörähdimme Karvonlahdella, jonka laitumelta löytyi vaihtopukuinen mustaviklo, ja jatkoimme sitten kiireesti kohti Siikajokea. Matkan varrella näimme taas muutamia suopöllöjä, joista Säären rannassa istunut lintu innosti pojat räiskimään siitä kuviakin. Samalta paikalta löysimme myös karikukon, kapustarinnan ja reissun ainoan järripeipon.
Iltastaiji Varessäikän kärjessä palkittiin neljällä mustalinnulla ja vesipääskyparvella, joiden lisäksi seurailimme neljän hirven edesottamuksia. Niistä kolme kun lähti jostakin Varessäikän eteläpuolelta ensin kahlaamaan ja sitten uimaan kohti Hailuotoa, mutta neljän otus jänisti ja palasi rantaan jääden pois porukasta.
Tauvon Ulkonokalle lompsimme Auringon juuri laskettua, mutta valoa piisasi kyllä edelleen. Keskiyö Tauvossa tarjosikin melkoisia yllätyksiä, sillä kahden kuullun ja yhden nähdyn kaulushaikaran lisäksi kuulimme paikalla ruisrääkän ja luhtakanankin. Valtavilla rantahietikoilla ei kuitenkaan ollut juurikaan toivomiamme kahlaajia, uudeksi lajiksi saimme vain lapinsirrin ja paikalla pyöri muutamia pikkutiiroja sekä surullisen näköinen kettu, joka kuljeskeli kuono maata viistäen ja loikoili välillä hietikolla.
Lähdettyämme taas liikkeelle lensi automme edestä yllättäen iso pöllö, joka jäi onneksemme istumaan lähimetsään - lapinpöllö! Ja piipahdettuamme utuisella Säikänlahdella sama toistui kohta uudelleen - auton edestä hirvitornin päältä nousi siivilleen huuhkaja, jonka tosin itse nuijasin kun katselin juuri takapenkillä sivuikkunasta ulos. Mutta pääasia että kolme neljästä linnun havaitsi, jotta siitä saatiin virallinen pinna listaan.
Seuraavaksi löysimme itsemme Raahesta Pitkäkarin lintutornista, jonka edustalla uiskenteli muutamia kanadanhanhia ja pilkkasiipiä ja kuulimme myös aamuyön ensimmäisen satakielen. Raahen puolelta kuittasimme vielä neljä mustakurkku-uikkua ja jatkoimme Pyhäjoelle. Kuulimme lisää satakieliä, ruisrääkkiä ja luhtakanankin, ja Pyhäjokivarresta löysimme viitakerttusen. Muita aamuyön laulajia edustivat mm. mustapääkerttu sekä muutamat peukaloiset ja puukiipijät.
Aamustaijille könysimme Elävisluodon kärkeen. Kaakkureita oli muutolla pitkälti toistakymmentä, joiden ohessa näimme kuikan ja muutaman härkälinnunkin. Ruokkejakin liikkui peilityynellä merellä noin 15 linnun verran.
Palattuamme Siikajoen puolelle suunnistimme Varttiin etsimään metsälajeja hyvällä menestyksellä - palokärjen, pohjantikan ja kulorastaan ohella näimme komean ukkometsonkin. Sitten siirryimme paikkaan X, jossa joukkueeni jäsenet olivat kahtena vuonna havainneet ralleissaan reviiriä pitävän niittysuohaukkakoiraan - ja kuinkas ollakaan, sieltä sellainen taaskin löytyi!
Seuraavaksi olimme suunnitelleet aamustaijia Alhonmäellä, mutta koskapa kaksi paikalta eniten kaipaamamme lajia eli kangaskiuru ja hemppo löytyivät melkein heti autosta noustuamme, jatkoimmekin taas Sääreen. Mitään uutta paikka ei kuitenkaan enää tarjonnut, ja aikaisemmin aamulla muutaman muun joukkueen näkemä lampiviklokin oli joko poistunut tai kadonnut lämpöväreilyyn.
Niinpä koska meillä oli enää reilu tunti aikaa päätimme viettää sen Virkkulassa, ja siirryimme sinne. Noin viisi minuuttia ennen saapumistamme oli tornin ohittanut saalista kantava arosuohaukkakoiras, mutta eipä hätää... Miska blokkasi sen lentelemästä edelleen Pitkännokan päällä. Lintu lensi siellä jonkinmoista soidinlentoa saalis yhä kynsissään. Ja hetken päästä tornin edestä lensi kaksi suohaukkanaarasta, jotka jäivät Lumijokisuuhun kaartelemaan. Sinisuohaukan ja arosuohaukan sekaparvi!
Torniin kertyi pikkuhiljaa myös muita joukkueita, jotka kuittailivat itselleen pinnoja lähirannoilla käyskennelleestä tundrakurmitsasta, pikkusirristä ym. - jotka olimme saaneet jo edellispäivän puolella. Ralliajan lähestyessä jo loppuaan löysi Miska vielä kanahaukankin, josta tuli sitten viimeinen rallilajimme - eli laji n:o 155.
Rallimme loputtua pyörähdimme pikaisesti Tupoksen ABC:lla, jonka jälkeen Harry heitti meidät Vihiluotoon. Täältä jatkoin Jannen ja Miskan kanssa vielä Ouluun etsiskelemään rantakurvia Harryn palatessa Virkkulaan johtamaan rallin purkutilaisuutta. Helteisessä kelissä ei kurvia löytynyt, mutta muuttava piekana sentään säväytti vielä jonkin verran. Sittenpä lähdin palailemaan kohti Kemijärveä ja kotona odottavia koepinoja Miskan ja Jannen suunnatessa Mikkeliin ja Parikkalaan. Matkan varrella saimme sitten tiedon, että olimme sijoittuneet kolmanneksi yhdentoista joukkueen rallissa - eli ihan tyytyväisiä saimme olla suoritukseemme. Ja olimmekin.
