Maanantaina oli ohjelmassa kasiluokkalaiten sotahistoriaretki Sallan suunnalle ja päivä jatkui pitkällä arviointikokouksella. Illalla kävin kuitenkin vilkaisemassa Jyrki Sirolan Ruuhiperään rakennuttamaa lintukosteikkoa. Komeasta kelistä huolimatta lintuja oli kuitenkin hyvin vähän, eikä paikkakaan ainakaan vielä kovin houkuttelevalta näyttänyt. Järvellä näkyi vain laulujoutsenpari, kuikka, valkoviklo ja liro. Vastarannalta löytyi myös pari tilheä.
Myöskään Isokylä ja Pitkäsilta eivät tarjonneet mitään sen kummempaa, mutta Kuumalammen yllä lenteli sentään viitisenkymmentä pikkulokkia.
Tiistaina oli vuorossa koulun liikuntapäivä, ja kodin ja urheilukentän väliltä löytyivät jo aamulla sirittäjä ja hernekerttu. Koulupäivän jälkeen lähdin iltaretkelle Rovaniemelle. Nappasin matkalta Hamarin Allun kyytiini ja ajelimme Paavalniemen tornille. Jo ennen tornipolkua näimme fasaanikukon ja kuulimme hernekertun. Kuitenkaan (koskapa tämän vuoden bongausreissuni olivat tupanneet epäonnistumaan lähes 100 prosenttisesti) en yhtään yllättynyt ettei tornin edustan 67 laulujoutsenen joukosta löytynyt enää pari päivää aikaisemmin havaittuja pikkujoutsenia.
Staijailimme tornissa tovin (shortsit ja t -paitakin tuntuivat tässä kelissä olevan liikaa!) ja vaihdoimme kuulumiset paikalla olleen Laineen Paavon kanssa. Seuraavaksi ajoimme mutkan Jarkonojansuussa ja jatkoimme Kivitaipaleeseen. Tsekkasimme Kivijärven linnut ensin pengertieltä, jonka jälkeen jatkoimme järven taakse nousseelle upouudelle lintutornille.
Torni olikin melkoinen elämys. Minkäänlaisia opasteita ei vielä ollut, sinne pääsy vaati vähintäänkin saappaat (vaikka teki tiukkaa niilläkin), torni huojui sen verran rajusti, että tuntui että sen saisi heiluttamalla kaatumaan, ylätasanteen lattialaudat notkuivat jalkojen alla ja portaat rasahtelivat ikävästi niillä kuljettaessa. Kuitenkin näkymä tornista oli hyvä, joten pienellä fiksaamisella paikasta voidaan kyllä saada hyvinkin suositeltava retkikohde.
Meidän havaintomme paikalta jäivät kuitenkin vain naurulokkikoloniasta löytyneeseen puoleenkymmeneen lapasorsakoiraaseen ja pariin suokukkoon. Palattuamme keskustaan kävimme vielä Harjulammella, jossa näkyi myös suokukkokoiras ja silkkiuikkupari. Retkemme päättyi Arktikumin rantaan, jossa lauloi pensaskerttu.
Keskiviikkoiltana kävin Hietajärven Teuvon ja Tuovisen Aatoksen kanssa Gideon -kokousreissulla Luusuassa. Paluumatkalla kiikaroimme Tuulaniemen ja Kulmunginniemen edustat, mutta paikalla ei ollut juuri muuta kuin muutama kuikka, ja ainoaksi havismerkinnäksi jäi soidinnellut lehtokurppa. Torstain Kuumalammen kierto ei sekään lisähavaintoja tuottanut. Päivän ainoaksi havismerkinnäksi jäi kulttuurikämpän pihalla Väänäsen Karin ja Puikon Eskon kanssa jutustellessani taustalla laulanut hernekerttu - joita tuntuukin näiden helteiden myötä olevan Lapissa ennätysmäärin.
