Ensimmäisen kahvitauon pidimme tosin Sallassa, mutta sitten siirryimme pikkuhiljaa rajan yli ja matka jatkui kohti Vienanmerta varsin lumisissa maisemissa. Jo rajalla näkyi jokusia talitiaisia ja joku variskin, ja vähitellen retkipinnalistaan löytyivät myös sulajoessa uineet sinisorsat sekä metsissä lennelleet urpiaiset ja korpit. Matkan ainoan pysähdyksen teimme tien varressa olevalla Vermajoen taistelun muistomerkillä.
Metsät olivat matkan varrella suurimmalta osaltaan melkoista vitikkoa, mutta loppumatkasta näkyi myös komeita kynttiläkuusikoita. Menomatkan viimeinen pinna olikin kuusen latvassa istuskellut hiiripöllö.
Kantalahteen päästyämme kävimme ensin paikallisella huoltoasemalla (Statoililla) haukkaamassa välipalaa ja jatkoimme yhden kerrostalon alakerrassa olleeseen alueen historiaa esittelevään museoon. Siellä meille esiteltiin mm. kaupugin onnenlintua - haahkaa - esittävä patsas, jonka nokkaa koskettaessa tehdyt toivomukset kuulemma toteutuivat...
Seuraavaksi siirryimme majoittumaan Spolohi -nimiseen hotelliimme, ja koska tässä välissä oli hetkinen vapaata, kävin tsekkaamassa hotellin vierustalla kulkevan Nivajoen läheiseltä riippusillalta.