27.-28.10.2014 - jotain vaivaista...

Maanantaina käväisin aamulle osuneilla hyppytunneilla kaksikin kertaa Pitkälläsillalla, jossa näkyi nyt 525 joutsenta, 16 sinisorsaa, 10 tukkasotkaa, viisi telkkää, kolme tukkakoskeloa ja kaksi mustalintua. Iltapäivä ja iso osa illastakin meni sitten kaupunginhallituksen kokouksessa. Päivän paras luontohavainto osui kuitenkin kohdalleni vasta kello 20 jälkeen sieltä kotiin kävellessäni, sillä vähän ennen Halosentien liikenneympyrää havahduin siihen että tiellä liikkuu jotakin. Pimeässä ajattelin ensin, että tuuli kuljettaa tietä pitkin lehteä, kunnes hoksasin kohteen olevan joku pikkunisäkäs - varmaan päästäinen… Olin samaan aikaan puhelimessa kolmen viikon Corvon reissulta kotiutuneen Jannen kanssa, mutta katsottuani otusta tarkemmin jouduin lopettamaan puhelun saman tien. Otushan oli mitättömän pieni pitkähäntäinen hiiri - siis vaivaishiiri! Ilokseni hiirulainen jäi nyhjöttämään hetkeksi tien viereen ja sain sohittua siitä kännykkäkameralla jokusen ruudunkin. 

Laitoin illalla yhden kuvista Facebook -seinälleni, mikä sai aikaan mielenkiintoisen keskustelun hiirien määrittämisestä ja pikkunisäkkäiden esiintymisestä Lapissa.

Tiistaina kävin taas koulun jälkeen Pitkälläsillalla. Sulat olivat lauhassa säässä taas laajentuneet, ja joutsenia näkyi enää 445. Sen sijaan sinisorsien määrä oli noussut 22:een ja muita vesiäisiä edustivat tutut kolme tukkakoskeloa, jokunen tukkasotka ja telkkä, kaksi isokoskeloa, mustalintu ja haapana. Sillan yli saapui nuori harmaalokki ja sulan reunalle laskeutui pulmunen.

Iltasella kävin hakemassa Isokylältä talteen siellä ikkunaan törmänneen, kotipihassa elokuussa rengastamani pikkuvarpusen. Kävin myös Uinon Kaukon luona kyselemässä Kemijärven pikkunisäkkäistä, ja kuulin että vaivaishiirien ohella täällä tavataan harvakseltaan myös kotihiiriä. Kaukon mukaan hiirikuvissani näkyviä selkeitä vaivaishiiren pukutuntomerkkejä olivat mm. pienet korvat, pitkä häntä ja kupeiden ruskea sävy.