26.10.2014 - Valkoisen meren äärellä

Sunnuntaiaamu alkoi perinteisellä talviaikasekoilulla, sillä oma puhelimeni ei ollut sittenkään huomioinut muutosta, ja olin ylhäällä taas tuntia liian aikaisin. Aamukahdeksalta lompostelin huonekaverini Tero Kärkkäisen kanssa aamiaiselle, jonka jälkeen jatkoin noin tunniksi kiertelemään lähikatuja ja keskustaa. Kaupungin lajisto oli pitkälti samaa kuin edellispäivänäkin (koiria myöten), mutta Niva -joen sillalta löysin sentään koskikaran ja yhden tilhiparven seurasta räkätin.

Meren läheisyydestä kertoi ainoastaan pari keskustan päällä pyörähtänyttä harmaalokkia. Kaupungin rakenne olikin sikäli hankala, että sen halki kulkevan Murmanskin radan ja meren väli oli lähes kokonaan satama-aluetta. Eli rantaan ei näin pikaisella aamukävelyllä ollut mitään asiaa.

Aamukymmeneltä hyppäsimme taas koko porukalla bussiin ja ajelimme katsomaan Kantalahden kirkkoa, jossa oli juuri alkamassa ortodoksimessu. 

Sieltä jatkoimme sumun peitossa olleiden lähituntureiden välistä Umban suuntaan, josta piti olla hyvä näköala Vienanmerelle. Sumu haittasi kuitenkin myös siellä, mutta joitakin haahkaparvia mereltä sentään löytyi.

Seuraavaksi pysähdyimme jossakin isommassa tavaratalossa, jonka jälkeen sain houkuteltua retken vetäjät ja bussikuskin siihen, että vilkaisisimme kaupungin karttaan merkityn rannassa olevan ”havainnointipaikan”. Ei se kyllä kovin hääppöinen ollut, mutta pääsimmepä sentään käymään Valkoisen meren rannassa. Vain yksi haahkaparvi kellui merellä ja sen yllä lensi kalalokki.

Palasimme vielä kertaalleen keskustaan lyhyelle kauppakierrokselle - jonka antia oli reissun ainoa lintukuva - ennen kuin bussin keula suunnattiin taas kohti länttä.

Aika alkumatkasta näkyi tienvarsipuissa muutama teeri ja melkein heti niiden jälkeen havahduin kuusimetsää vasten lentäneeseen oudon vaaleaan lintuun. Ensimmäinen ajatus oli riekko ennen kuin tajusin linnun haukaksi, joka kääntyi lentämään bussiamme kohti ja laskeutui kuusen latvaan. Tunturihaukkahan se mitä todennäköisimmin oli… Jossakin purossa näkyi vielä koskikara, ennen kuin saavuimme viimeiseen etappiimme Alakurttiin, jossa kävimme tuhlaamassa viimeisiä rupliamme parissa pikkukaupassa.

Päivän jo hämärtyessä selvitimme taas rajamuodollisuudet, ja kotiin ehdin joskus iltakuuden aikoihin.