20.9.2015 - kabareet Tauvossa

Sunnuntai valkeni selkeänä ja tyynenä, joten odotukset päivän suhteen olivat korkealla. Yllättäen verkoilla oli kuitenkin jopa edellispäivää hiljaisempaa. Asema-alueella pyöri taas ainakin kaksi taigauunilintua, mutta kaikki verkkoihin eksyneet fyllarit olivat edelleen vain pajulintuja ja tiltaltteja. Iloksemme Hanna kantoi kuitenkin verkoilta pari mukavaa yllätyspussia, joista ensimmäisessä oli komea vanha cabaret -tyyppinen urpiainen, joka oli samalla ensimmäinen rengastamani "ruskourpiainen".

Toisesta yllätyspussista putkahti esiin yllättävän iso ja komea vanha kivitaskukoiras, jota tutkiessamme pohdimme jopa leucorhoa -alalajin mahdollisuutta.

Myös Tynjälän Matti ja Annikki saapuivat asemalle jo aamusella, ja suunnistivat aamukahvien jälkeen Ulkonokan kierrokselle meidän muiden tyytyessä kiertämään verkkoja ja staijaamaan tornissa.

Aamupäivän muita verkkolajeja olivat mm. pikkutikka, punatulkku ja kuusitiainen.

Edellispäivinä oli pitkin Pohjois-Suomea kuulunut viestejä hurjasta valkoposkihanhimuutosta, ja mekin näimme aamun aikana yli 400 valkoposkea. Mukava yllätys oli myös kaksi muuttomatkalla ollutta räyskää, ja kelluipa nokan edustalla parvi kyhmyjoutseniakin.

Iltapäivällä lintujen tulo loppui kokonaan, joten laitoimme verkot pauloille tulevia rengastajia odottamaan, siivosimme aseman, hoidimme paperityöt loppuun ja lähdimme palailemaan kuka minnekin. Viikonlopun rengastussaldoksi kertyi 118 rengastusta, jotka jakautuivat seuraavasti: punarinta 21, pajusirkku 18, talitiainen 11, hömötiainen 10, pajulintu 9, pyrstötiainen ja urpiainen 7, tiltaltti 6, sinitiainen 5, punatulkku ja peippo 3, helmipöllö, niittykirvinen, laulurastas, hippiäinen ja keltasirkku 2 sekä pikkutikka, käpytikka, varpuspöllö, sinirinta, kivitasku, räkättirastas, kuusitiainen ja järripeippo yksi kutakin.

Kotimatkan aluksi kuuntelin radiosta kun RoPS otti riemukkaan 0-2 voiton HJK:sta Veikkausliigan kärkiottelussa. Koska valkoposkia oli ollut liikkeellä myös Lapissa yritin ehtiä valoisan aikana Ranualle Toivakan pelloille asti tarkistaakseni olisiko noilla hyvillä lintupelloilla hanhia. Projekti onnistui kuin onnistuikin, sillä illan hämärtyessä laskin pellon takaosasta viitisenkymmentä valkkaria. Reissun viimeiseksi lintuhavainnoksi jäi Ulkuniemessä auton valoissa vilahtanut ja kohta myyrää matkimalla aivan lähelleni saamani suopöllö.

19.9.2015 - Ulkonokalla tuulee taas

Lauantaiaamu valkeni iloksemme sateettomana, vaikka edellispäivänä ja vielä yölläkin tuli vettä välillä todella paljon. Aamun ensimmäiset verkkokierrokset tuottivat lähinnä punarintoja, jokusen pajusirkun ja urpiaisen sekä sinirinnan. Pikkuhiljaa alkoi liikkua myös hömö-, sini- ja talitiaisia sekä iloksemme myös pyrstötiaisia.

Jossakin vaiheessa aamua lintuja oli käsiteltävänä sentään jo sen verran, että muut miehittäjät (eli Janne, Hanna ja Peunan Antti) kävivät verkoilla, ja itse istuin asemalla mittaamassa, punnitsemassa ja rengastamassa niitä. Soitimme useammallakin eri atrapilla taigauunilinnun ääntä, ja havaitsimmekin aamun aikana todennäköisesti ainakin neljä eri inoa, mutta verkkoon ei yksikään niistä suostunut lentämään. Sen sijaan pajulintuja ja tiltaltteja roikkui tuon tuostakin atrappien luona ja muuallakin, ja saimme kiinni pari hippiäistäkin.

Muutamat piipahdukset tornissa tuottivat mm. kahdeksan Ulkonokalla viihtynyttä merikotkaa ja yksinäisen töyhtöhyypän, ja yhdellä verkkokierroksella näimme nokan päällä rundailevan muuttohaukan.

Iltapäivällä suljimme verkot ja kävimme kiertämässä Ulkonokan melkoisessa länsipuhurissa. Edellispäivän rankkasateet ja tuulinen keli olivat todennäköisesti meille pelkkää plussaa, sillä nokalta löytyi oikein mukavasti kahlaajia. Kovassa tuulessa niiden laskeminen oli melkoisen haastavaa, mutta ynnäsimme kierrokselta ainakin 200 suosirriä, 35 kapustarintaa, 10 suokukkoa, 9 tundrakurmitsaa, kolme tylliä, pulmussirriä ja taivaanvuohta, kaksi isosirriä ja mustavikloa sekä jänkäkurpan! Munahiedan reunamilla istuskeli kolmisenkymmentä talvipukuista naurulokkia ja vähän matkan päässä niistä parikymmentä merilokkia. Niittykirvisiä oli kymmenittäin, kiuruja vajaa kymmenen, lapinsirkkuja neljä ja löysimme vielä yhden keltavästäräkinkin, mutta mitään sen kummempaa ei avomaiden komppaaminen tuottanut. Merikylänlahden puolella lepäili satamäärin sorsia, joista pääosa oli haapanoita (320), taveja (110) ja sinisorsia (80), ja Ulkonokan reunamilta saimme siivilleen myös puolenkymmentä riekkoa.  

Iltapyynnin tuloksena saimme varpuspöllön, mutta helmareista ei kuulunut nyt äännähdystäkään.

1.-18.9.2015 - syksy etenee

Syyskuun alkupuolisko hujahti ohi turhankin vauhdikkaasti... Kävin 2.9. Pöyliöjärvellä etsiskelemässä siellä oleillutta tiibetinhanhea, mutta näin vain ohilentävän varpushaukan. Kaksi päivää myöhemmin piipahdin Jätevesijärvellä, jossa vesilinnut olivat kuitenkin hankalasti vastavalossa. Ainoiksi havismerkinnöiksi jäivät kolme lapasorsaa, yhdeksän uiveloa ja ampuhaukka. Pihallakin oli vaisua, sillä sain parilla yrityksellä kasaan vain kaksi rengastusta, ja lauantai 5.9. oli kaiken lisäksi varattu jollekin tympeälle ops/veso -koulutukselle.

Ensimmäisen pitemmän retken teinkin vasta sunnuntaina 6.9., jolloin pyörin muutaman tunnin ajan Kemijärven lähipaikoilla. Ensimmäinen etappini Kalkonniemi tarjosi heti uivan merimetson ja Imposenniemessä ohitseni lensi kolme kurkea, jotka löysin myöhemmin Sallantien varresta. Isokylän pelloilla vilisi räkättirastaita ja näkyi siellä reilun 30 sepelkyyhkyn parvikin. Kallaanvaaran kerrostalojen katoilla näkyi yllättäen neljä pulua, mikä oli ensimmäinen havaintoni lajista tuossa kaupunginosassa. Kävin myös Alakallaanvaarassa, Pitkälläsillalla ja Riekonniemessä laskemassa vesiäisiä. Noiden paikkojen yhteenlaskettu härkälintumäärä oli kahdeksan lintua, joiden lisäksi mieleen jäivät Riekonniemen edustan 103 joutsenta ja paikalla pyörineet räystäspääskyt.

Maanantaina 7.9. kävelin koululle Kuumalammen kautta. Jo alkumatkasta kuului rautiaisen hihitystä ja lammen rannalta löytyi leppälintu ja venesataman puolella näkyi tylli. Kuumalammen ja koulun väliltä löytyi vielä puolenkymmentä pajulintua, kirjosieppo ja toinenkin leppälintu. Kahtena seuraavana päivänä tuuletin taas vähän lintuverkkoja ja kihlasin 9 viherpeippoa, talitiaisen ja vihervarpusen.

Torstaina 10.9. kävin koulun jälkeen hysyjahdissa Puuttoniemessä, josta löytyi tiltaltti. Seuraavana aamuna kävelin taas koululle Kuumalammen kautta. Koulurakennuksen jo häämöttäessä edessäni kuulin yhtäkkiä takaani taigauunilintumaisen kutsuäänen. Lähdin äänen perään ja kuulin sen varmaan reilut kymmenkunta kertaa, mutta en saanut ainakin yhden tiltaltin kanssa koivujen latvuksissa liikkunutta lintua näkyviini, ennen kuin oli pakko luovuttaa, sillä olin luvannut viedä kasiluokkalaiset maastoon ja tältä oppitunnilta en kerta kaikkiaan voinut myöhästyä. Kävin päivällä vielä muutaman kerran paikalla, mutta ino oli jatkanut matkaansa, ja havainto jäi siis vain pelkäksi äänihavainnoksi. Pienenä lohtuna oli yhdeltä hakureissulta koululle palatessani näkemäni ainakin neljän vaeltavan lapintiaisen parvi. Illalla kävin Rovaniemellä RoPSin pelissä. Illan jo hämärtyessä keskuskentän ohitti epäilyttävästi harmaahaikaraa muistuttanut lintu - ja sellainenhan se sitten olikin. 

Lauantaina 12.9. kävin taas Jätevesijärvellä, jossa näkyi ainakin 75 haapanaa, 170 tavia, 10 sinisorsaa, 15 jouhisorsaa, 5 lapasorsaa, 12 tukkasotkaa, 25 telkkää ja 10 uiveloa. Lammen rannoilla lenteli kolme isolepinkäistä, pieni urpiaisparvi ja yksinäinen sinirinta ja rantapusikossa karjui rautiainen. Kotimatkalla laskin Pitkänsillan ympäristöstä jo 269 laulujoutsenta. Iltapäivän pihalintupyynnin tulos oli viisi rengastusta (kaksi talitiaista, pajulintu, pikkuvarpunen, viherpeippo) ja yhdeksän omaa kontrollia, joista peräti kuusi oli vanhoja hömötiaisia, joista vanhin oli vuodelta 2010.

Syyskuun alkupuoliskon parhaaksi lintupäiväksi osui sunnuntai 13. päivä, jonka aloitin pitkällä aamukävelyllä kaupungille. Sumuisesta säästä huolimatta kävelyretkeni päätavoite täyttyi mukavasti Taitelijanniemen kärjestä palaillessani, kun havahduin jo tutuksi tulleeseen taigauunilinnun kutsuääneen. Nyt lintu näyttäytyikin komeasti tienvarren puissa, ja torstainen pettymys vaihtui suureksi riemuksi. Kiertotien kerrostalojen luona kuului taas hieman saman sorttinen ääni – mutta kuitenkin sen verran erilainen, etten lainkaan yllättynyt, kun lähipuuhun ilmestyikin liikekannalla ollut kuusitiainen. Puuttoniemen lähivesillä uiskenteli tukka- ja isokoskelopoikueita, mutta mitään sen kummempaa en kävelyltäni löytänyt.

Iltapäivällä suunnistin kuitenkin Veikan kanssa Isokylälle, ja Porolammen pelloilta löysimme varsin myöhäisen pensastaskun.

Parhaaksi paikaksi osoittautuivat nyt Karsimustien pellot, joilla näimme ensin varisten kanssa koivussa istuneen merikotkan, joka jatkoi matkaansa jonnekin Kotavaaran suuntaan.

Samalta paikalta löysimme yllättäen peräti 19 kottaraista sekä mm. kolme kurkea ja sepelkyyhkyn.

Päivän rengastussaldoksi tuli kuusi viherpeippoa, kolme talitiaista, pikkuvarpunen ja järripeippo.

Seuraavan viikon havikset tulivat taas pääosin koulutyön yhteydessä. Tiistaina 15.9. välituntipihamme yli lensi palokärki ja autopaikan luona sirisi 11 tilhen parvi. Keskiviikkona koulun vierustalla lauloi kottarainen ja piipahtaessani hyppytunnilla Riekonniemessä näin sieltä merikotkan. Torstai-iltapäivä kului taas pihalintujen merkeissä, ja päivän saldoksi tuli nyt 16 rengastusta (9 viherpeippoa, neljä talitiaista ja kolme järripeippoa) ja 14 omaa kontrollia.

Perjantaina lähdin pian koulupäivän päätyttyä ajelemaan kohti Tauvoa, ja sadesäästä huolimatta Pieskansalmen kohdalla lensi vielä sääksi ja Hoppulassa merikotka. Lintuasemalle saavuttuani siellä oli jo pöllöpyynti käynnissä ja ilta päättyi kahteen rengastettuun helmipöllöön.