keskiviikko 31. joulukuuta 2014

29.-31.12.2014 - vuoden loppu

Vuoden viimeiset valoisat tunnit menivät lähinnä kotipihan linnustoa kiikaroidessa. Tosin katseltavaa meillä myös riitti. Piharuokinnoillamme näkyi enimmillään 30 pikkuvarpusta, 30 varpusta, 25 keltasirkkua, seitsemän talitiaista, kuusi sinitiaista, viisi punatulkkua, kaksi käpytikkaa, kaksi hömötiaista, kuusitiainen, viherpeippo ja ainakin yksi pikkuvarpusen ja varpusen risteymälintu. Lähipuissa pistäytyi myös jokunen varis ja harakka sekä enimmillään noin 30 tilheä.

Tiistaina käväisin Särkikankaalla etsimässä Hietajärven Teuvon muutamaa päivää aikaisemmin Tiiraan ilmoittamia vuorihemppoja, mutta löysin vain 45 urpiaista. Samalla kävin Tohmossa tutkailemassa Karvakkojoen sulapaikkoja. Tohmon kiepaus palkittiin Asutusalueentien varresta löytyneillä närhellä, puukiipijällä ja pyyllä. Paluumatkalla näkyi pyy myös Kiuaskorventien risteyksessä ja Riekkotien varresta löytyi taviokuurna.

Keskiviikkona ajoin vielä mutkan Kotajoella ja Kalkonniemessä, mutta mitään mainittavaa ei sillä reissulla löytynyt. Vuoden kolmen viimeisen päivän kokonaislajimäärä nousi kuitenkin yhdeksääntoista keskustan yllä lentäneillä kesykyyhkyillä.


Vuoden viimeiset linnut näkyivät kotipihassa - ja päivän viimein pimettyä oli vuosi siltä osin pulkassa. Aktiivisesta retkeilystä huolimatta kulunut vuosi ei tarjonnut yhtään uutta spondea tai edes spontaania raria, ja elislistakin karttui vain Hailuodon mustakurkkurautiaisella. Vuodareita tuli kuitenkin ihan kohtuulliset 215 kappaletta - eli näköjään aivan sama määrä kuin edellisvuonnakin. Lapissa havaitsin 175 lajia, joista uusia LLY -pinnoja oli peräti viisi, eli isolokki, mustapäätasku, pikkujoutsen, luhtakerttunen ja leveäpyrstökihu. Mutta pinnoista viis, vuoteen mahtui joka tapauksessa jälleen monta upeaa reissua ja kokemusta. Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuita. Yksi tavoitteeni tulevalle vuodelle onkin havaita yli 200 lajia pohjoiskalottialueella eli pelkästään napapiirin pohjoispuolella! Saapa nähdä kuinka käy... ;-)

tiistai 30. joulukuuta 2014

22.-28.12.2014 - joulu Simojärvellä

Maanantai-iltana lomailu jatkui Simojärvellä, josta olimme vuokranneet sopivasti Marjaniemi -nimisen mökin. Pääpaino oli tietenkin sukuloimisella ja joulun vietolla, mutta piipahdin jo tiistaina vilkaisemassa minkälaista elämää Kaitavirrasta tänä talvena löytyy. Kirpeässä pakkaskelissä uiskentelivat sulassa sovussa laulujoutsen ja sinisorsa, ja sillan ympärillä sukelteli kolme koskikaraa.


Anoppi oli kuullut aamukävelyllään Jyrilässä helmipöllön, joten kävin iltasella yrittämässä pöllöä - ja siellähän se puputti kellon näyttäessä iltaseitsemää.

Jouluaatto ja -pyhät kuluivat visusti sisätiloissa, mihin kannusti myös yli 25 asteen pakkanen. Lauantaina kävin kuitenkin kävelemässä talvilintureittini, vaikka pakkasta oli edelleen 27 astetta. Itse asiassa tyyni pakkaskeli oli laskentaa ajatellen oikein mukava, mutta linnut olivat vähissä. Aloituspaikassani Aittoniemessä oli jäniksillä ollut näköjään oma jouluateriansa, minkä oli mahdollistanut pari rikkinäistä heinäpaalia. Ainoat niemestä irronneet lintulajit olivat teeri ja käpytikka.


Lähes kaikki laskentani linnut löytyivät muutamalta reitin varrella olevalta piharuokinnalta, ja loppujen lopuksi päivän saldoksi tuli seuraavanlainen lista: teeri 4, käpytikka 2, hömötiainen 19, sinitiainen 6, talitiainen 13, urpiainen 14 ja punatulkku 9. Ainoat nisäkäshavainnot olivat kaukana Simojärven jäällä lepäilleet yhdeksän poroa ja appivanhempien ruokinnan alla kurkistellut määrittämättä jäänyt myyrä.


Sunnuntaina samalla ruokinnalla pistäytyi vielä närhi, ja kotimatkalla Kaitavirran joutsen ja karat olivat edelleen paikalla, mutta sinisorsaa ei enää näkynyt. Myös Piittisjärven Ristisalmella kökötti kara.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

21.12.2014 - talvipäivän täsmäretkeilyä

Lauantaina olivat vuorossa vielä Joulukirkko ja todistusten jakaminen, ja sitten alkoi joululoma. Itse aloitin sen huristelemalla Ouluun, jossa yövyin veljeni Rikun luona - ja seuraavan päivän koko valoisa aika olikin sitten varattu retkeilylle.

Sunnuntaiaamuna olin jo 07:30 Hailuodon lautalla, ja oli edelleen aivan pimeää kun saavuin Marjaniemeen. Navakan tuulen pöllyttäessä lunta hipsin pikkuhiljaa sopivaan tuulensuojaiseen paikkaan tarkkailemaan, milloin lähitienoon ainoalla ruokintalaudalla alkaisi näkyä liikettä. Vähän ennen yhdeksää alkoi kuulua keltasirkkujen tiksutusta, ja kohta Siiran Jomppekin ilmaantui paikalle kiikaroimaan. Oli edelleenkin varsin hämärää, kun putkeni kuvaan ilmaantui klo 09:18 tavoittelemamme laji - paikalla jo reilun viikon ajan viihtynyt Suomen kymmenes mustakurkkurautiainen! Lintu vilisteli maassa keltasirkkujen seassa muutamaan otteeseen, ja katosi juuri kun saimme seuraamme aamun kolmannen bongarin.


Varmaan parikymmentä minuuttia kylmässä tuulessa hytistyämme näin linnun taas vilaukselta ja hoksasin sen lennähtävän läheisen ulkohuusin (tms.) alle. Sieltä lintu siirtyi kohta hyväksi toviksi istuskelemaan terhakan näköisenä rakennuksen nurkalla olevan metallipurnukan päälle - jolloin me kaikki kolme näimme sen nyt erittäin hyvin. Edellisen kerran olin yrittänyt bongata mustakurkkurautiaista Helsingistä 19.10.1987, jolloin myöhästyin linnusta vain niukasti. No - nytpä tuo tuli paikattua...

Alunperin olin ajatellut sponderetkeillä jonkin verran Hailuodossa, mutta kova tuuli ja teille kinostunut lumi eivät siihen kannustaneet, ja kun Pöllään ajettuani huomasin sisälahtien olevan jäässä, päätinkin siirtyä saman tien mantereelle.

Pääsin 11:30 lauttaan, ja ennen Oulun keskustaan saapumistani näin vain kaksi laulujoutsenta Riutussa. Seuraavaksi löysin itseni Laanilasta Kemiran altaalta, mutta hetken kiikarointi ei tarjonnut mitään sinisorsia kummempaa. Sitten jatkoin Hietasaaren ruokinnalle, jossa näkyi heti kolme kameramiestä ja aivan heidän edessään kaksi nakkelia.


Nakkeleista toinen näytti normaalilta, mutta toinen oli turhankin pörheä. Paikalla hääri myös joukoittain tiaisia, joukossaan ainakin kolme kuusitiaista.


Ja kohta näin vilaukselta kohdelajinikin - eli paikalla jo lokakuusta asti viihtyneen viitatiaisen, joka nyhjötti paikallaan oksalla ja näytti sekin kaikkea muuta kuin hyvävointiselta.


Nappasin siitä(kin) jonkinmoisen dokumenttikuvan, jonka jälkeen lintu katosi äännellen ja epävarman näköisesti matalalla lentäen lähimetsään. Puolisen tuntia odoteltuani (ja sotkettuani näköjään kameran kuvausasetuksetkin) lintu löytyi uudelleen, ja oli nyt jo vähän aktiivisempi, mutta pörhisteli yhä höyheniään - vaikka pakkasta oli vain muutama aste.


Päivän alkaessa pikkuhiljaa hämärtyä ajelin takaisin  Kemiran altaalle - ja nyt tärppäsi. Etsimäni pikku-uikku putkahti (lajityypilliseen tapaan) kuin tyhjästä keskelle allasta, ja juuri kun sain sen kiikariini, huomioni kiinnittyi sen takana olevan siltarakennelman takapuolella vilahtaneeseen lintuun. Tarkempi tarkastelu osoitti epäilyni oikeiksi. Altaalta reilu viikko takaperin ilmoitettu liejukana oli yhä paikalla uiden kohta ilokseni vesialueen poikki.


Tähän olikin kaamosajan täsmäretki hyvä päättää ja suunnata auton keula taas kotia kohti - olinhan saanut päivän aikana mm. eliksen (mustakurkkurautiainen), kaksi PPLY -pinnaa (mkr ja viitatiainen) ja kolme talvipinnaa (mkr, viitatintti ja liejukana). Aika huikea retkisaldo vuoden pimeimpään ajankohtaan!

perjantai 19. joulukuuta 2014

20.11.-19.12.2014 - lukukauden loppu

Marraskuun loppu ja suurin osa joulukuusta olivat lintuhavaintojen puolesta melkoista hiljaiseloa. Lähialueiden sulapaikat olivat tyhjiä linnuista, ja talviaikaan siirryttyä ei päivänvaloa arkena juurikaan näkynyt. Torstaina 20.11. pyörähdin tyttären kanssa Lapin keskussairaalassa, ja samalla reissulla yritin pikaisesti bongata Rovaniemellä oleillutta pähkinänakkelia. Ainoiksi havismerkinnöiksi jäivät Ahokankaantien ruokinnalta laskemani 15 pikkuvarpusta, ja iltapäivällä kotipihalta laskemani 20 saman lajin edustajaa.

Sunnuntaina 23.11. kävin ajelemassa lenkin Juujärven ja Luusuan sulapaikoilla. Vähät sulat olivat tyhjiä, eikä reissulla näkynyt muutenkaan mitään mainittavaa.


Jakson loput havainnot kertyivätkin sitten lähinnä kotipihasta tai koulumatkoilta. Näistä havikseen päätyivät mm. keskustan yllä 25.11. kierrellyt 55 variksen yöpymisparvi, pihamme 29.11. ylittänyt vähintään sadan urpiaisen parvi ja joulukuun alkupäivinä useampaan otteeseen havaitsemani taviokuurnat - kuten 5.12. pihapihlajissamme ruokailleet kymmenen lintua.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä kävin hyppytunnilla kävelemässä lenkin Kiertotiellä, josta listasin 15 kesykyyhkyä, 50 tilheä, 50 urpiaista, viisi taviokuurnaa sekä jokusen sini- ja talitiaisen, harakan, variksen, varpusen, pikkuvarpusen, viherpeipon ja punatulkun. Mutta siihenpä joulukuun lajilistan kokoaminen sitten hyytyikin...

Lukuvuoden lopun koesumaa purkaessani pidin kuitenkin (lyhyen koulupäivän ansiosta) perjantaisin ja viikonloppuisin verkkoja vireessä ruokintojemme ympärillä ja rengastelin paperitöiden lomassa pihalintuja. Jakson rengastussaldo oli seuraavanlainen: talitiainen 37, sinitiainen 30, punatulkku 9, pikkuvarpunen 6, tilhi 4, viherpeippo 2, keltasirkku 2, käpytikka 1, harakka 1 ja kuusitiainen 1.  Rengastamani kuusitiaisen lisäksi pihallamme piipahteli joulukuun mittaan toinen ja mahdollisesti kolmaskin kuusitintti.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

15.-16.11.2014 - pihalintuja

Viikko vierähti taas nopeasti, ja kaiken kiireen keskellä ehdin vain pari kertaa ulos. Keskiviikkona oli vielä Norvioväylällä jonkinmoinen sula, josta löytyivät tutut telkkä ja tukkakoskelo, mutta seuraavana yönä sekin meni umpeen. Perjantaina pyörähdin Allun kanssa Kalkonniemessä, jonka edusta oli yhä auki, ja kuikka uiskenteli edelleen sulassa.

Viikonloppuna ohjelmassa oli lähinnä kokeiden korjausta, mutta päätin (pihallemme perjantaina asettuneen kuusitiaisen innostamana) kokeilla pitkästä aikaan pihalintupyyntiä. Lauantai oli reilu pakkaspäivä ja lintuja liikkui hämmästyttävän hyvin heti aamukahdeksasta alkaen. Sunnuntai oli lauhempi, mutta onneksi tyyni, ja rengastus jatkui taas koko valoisan ajan - eli noin puoli neljään iltapäivällä.

Molempina aamuina havaitsin jo verkkoja viritellessäni taviokuurnia ja ainakin yksi kuusitiainen pyörähteli pihallamme, vaikkei verkkoihin lentänytkään. Verkkosaalis oli kuitenkin yllättävänkin monipuolinen, sillä rengastin viikonlopun aikana 92 lintua lajivalikoiman ollessa seuraava: talitiainen 41, sinitiainen 26, punatulkku 10, pikkuvarpunen 5, tilhi 3, hömötiainen 3, viherpeippo 2, käpytikka 1 ja varpunen 1.

maanantai 10. marraskuuta 2014

9.11.2014 - Simojärven syyslaskenta

Aamusella olin taas laskentareitillä, eli lähdin kymmenen kilometrin taipaleelle Simojärven Aittoniemestä Sääskilahteen. Tihkusateinen sää ei havainnointia haitannut, mutta linnut olivat muuten todella vähissä. Aittoniemen läpi kävely tuotti vain muutaman urpiaisen, talitiaisen, punatulkun ja pyyn, ja oikeastaan vain kolmella reittini varrelle osuneella lintulaudalla oli enemmän elämää. Päivän laji oli hömötiainen, joita suorastaan kuhisi kahdella ruokinnalla. Laskennan saldo oli seuraava: pyy 1, käpytikka 4, hömötiainen 41, sinitiainen 5, talitiainen 20, närhi 2, urpiainen 4 ja punatulkku 5. Nisäkkäistä kirjasin oravan ja yhdeltä pikkupurolta löytyivät saukon jäljet.


Iltapäivällä kävimme käppäilemässä Simojärven jäällä, joka olisi ollut loistavassa luistelukunnossa, ja pyörähdin vielä Veikan kanssa Kaitavirralla, jonka sulalta löysimme vain yhden vanhan laulujoutsenen ja kolme koskikaraa.

8.11.2014 - Isokylän syyslaskenta

Alkuviikosta kävin muutamaan otteeseen Pitkälläsillalla, jonka molemmilla puolilla oleili vanha joutsen. Niistä eteläpuolella venesataman edustalla olevan pikkusaaren kyljessä nyhjöttänyt lintu vaikutti varsin heikkokuntoiselta. Norvioväylän sulalla uiskenteli vielä telkkä ja keskiviikkona tukkakoskelokin. Torstain ja perjantain olin Sallan Poropuistossa Itä-Lapin seutuseminaarissa, jonka reissun ainoa lintuhavainto oli kirkonkylällä lennellyt kahdeksan pulun parvi.

Lauantaiaamuna lähdin laskemaan edellisviikonloppuna väliin jäänyttä Isokylän talvilintureittiäni. Yllätyksekseni Kalkonniemen sulan kuikka oli edelleen paikalla, joten laskenta alkoi heti oikein mukavalla laskentalajilla.


Alkumatka oli muuten varsin hiljainen. Imposenniemen kärjessä ruokaillut kymmenen punatulkun parvi oli ainoa vähänkään tavallisuudesta poikkeava havainto. Peräposiontielle päästyäni tien ylitti kuitenkin 11 pyrstötiaisen parvi ja kylällä odotti laskennan ainoa teeri. Pikkuhiljaa alkoi kylältä löytyä myös variksia, harakoita, viherpeippoja, urpiaisia ja keltasirkkuja ja muutama pikkuvarpunenkin. Kärppäläntien molemmin puolin oli melkoinen määrä poroja - laskin huvikseni niitäkin, ja kävelyn saldo oli 175. Karsimustien ruokinnalla oli perinteisen varpusparven seurassa naaraspeippo, ja viimeinen mukava yllätys tuli laskennan päätepisteestä Kotajoelta, jonka ohitti vanha merikotka.


Kaikkiaan havaitsin Isokylän laskennassa seuraavat linnut: teeri 1, kuikka 1, merikotka 1, pyrstötiainen 11, hömötiainen 11, sinitiainen 3, talitiainen 49, harakka 24, varis 18, korppi 2, varpunen 14, pikkuvarpunen 6, peippo 1, viherpeippo 10, urpiainen 40, punatulkku 19 ja keltasirkku 45. Kotimatkalla koetin kiikaroida Pitkänsillan ympäristöä, mutten löytänyt jälkeäkään joutsenista enkä muistakaan vesiäisistä. Illaksi ajelimme Simojärvelle isänpäivän viettoon - ja odottihan sielläkin yksi laskentareitti.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

2.11.2014 - välipäivä

Tuuli yltyi yöllä navakaksi ja lunta tuli taivaan täydeltä, joten käänsin herätyskellon soidessa vain kylkeäni ja siirsin suosiolla Isokylän talvilintureittini kiertämisen jonnekin tulevaisuuteen. Puoliltapäivin päätin kuitenkin lähteä vilkaisemaan, olisiko reittini lähtöpisteessä Kalkonniemen edustalla ollut vielä sulaa. Saavuttuani niemen kärkeen näin heti sulan yllä merikotkan, joka lensi komeasti ohitseni ja jatkoi kohti Soppelaa.


Halista toivuttuani ehdin viimein vilkaista sulalle, ja siellä kellui seuraava yllätys - kuikka!


Keli oli edelleen tuulinen ja luntakin sateli jonkin verran, joten löysin itseni taas kohta Pitkältäsillalta ihmettelemästä jäällä kärvistelleitä yhdeksää vanhaa ja kuuttatoista nuorta joutsenta sekä alueen ainoassa sulassa Norvioväylän sillan alla pulikoinutta telkkää.

Loppupäivän havaintomerkinnät jäivät pihassamme pyörineeseen 10 pikkuvarpusen parveen ja lumisessa maisemassa sinnittelevään melkoisen räjähtäneen näköiseen järripeippokoiraaseen.

lauantai 1. marraskuuta 2014

1.11.2014 - talvi tuli taas?

Marraskuun ensimmäisen päivän ohjelmassa oli Kemijärven keskusta-alueen talvilintulaskenta. Tosin ensimmäinen parempi laji löytyi jo pian aamuseitsemän jälkeen kun könysin keittiöömme aamiaiselle. Mölli -kissamme istui ikkunalla sen näköisenä, että pihalla on jotain... ja kun tarpeeksi tihrustin ulos pimeyteen näkyi kuin näkyikin lintulautamme alla liikettä. Järripeippohan siellä oli aamupalalla.

Yö oli ollut todella kylmä, joten aloitin laskennan ajamalla jo aamuhämärissä Pitkällesillalle tarkistamaan vesilintutilannetta. Yllätyksekseni sillan ympäristö oli jo lähes kauttaaltaan jäässä muutamaa pientä railoa ja Norvioväylän sillan alustaa lukuunottamatta. Yhdessä railossa pulikoi kuitenkin vielä kolme telkkää ja kolme tukkasotkaa ja niiden vieressä kökötti kuusi sinisorsakoirasta. Sillan alta löytyi puolestaan tukkakoskelo. Joutsenia näkyi railoissa ja jäällä yhteensä 83 lintua, ja sillan eteläpuolen ainoassa sulassa nukkui telkkä. Kuultuani sillalle vielä taviokuurnan palasin kotiin ja lähdin kiertämään laskentareittiä. Latokummuntien varresta löytyikin kohta kolme taviokuurnaa lisää ja lähestyessäni Sairaalan rantaa lensi Seinälän yli isokoskelo.


Päästyäni laskentareitillä taas kotipihaan lensi talomme yli parinkymmenen räkätin parvi, Urheilukadun varressa sirisi puukiipijä ja Musiikkiopiston katon reunalla istuskeli varpusen ja pikkuvarpusen risteymälintu. Muutenkin lintuja näkyi hyvin ja keli oli mitä miellyttävin, joten kävely maittoi... Laskennan kokonaissaldo oli lopulta seuraava: laulujoutsen 83, sinisorsa 6, tukkasotka 3, telkkä 4, tukkakoskelo 1, isokoskelo 1, kesykyyhky 23, käpytikka 1, tilhi 72, räkättirastas 25, hömötiainen 6, sinitiainen 14, talitiainen 110, puukiipijä 1, harakka 41, varis 17, varpunen 31, pikkuvarpunen 12, varpunen x pikkuvarpunen 1, järripeippo 1, viherpeippo 48, urpiainen 27, taviokuurna 5, punatulkku 12 ja keltasirkku 3 - sekä neljä oravaa, jotka nekin olivat nyt osa virallista laskentaa.

Iltapäivällä ajelin vielä Pitkällesillalle tsekkaamaan tilannetta, ja lintujen määrä oli vähentynyt entisestään. Sotkien aamuinen railo oli jäätynyt umpeen ja kaikki kolme tukkasotkaa sekä ainoa jäljelle jäänyt telkkä istuivat nyt jäällä. Välillä ne kävivät lennossa, mutta laskeutuivat taas jäälle siellä lepäilevän joutsenparven seuraan. Niiden ja jokusen joutsenen lisäksi vain Norvioväylän tukkakoskelo oli enää paikalla.


Illan jo pimetessä haravoin vielä jonkin aikaa kotipihalla ja roudailin pihakamppeita varastoon. Yhtäkkiä havahduin jostain aivan läheltäni - ilmeisesti pihakuustemme kätköistä - kuuluvaan vaisuhkoon taksutukseen, ja singahdin hakemaan kiikarin autosta. Taksutus siirtyi saman tien naapurin pihan puolelle ja kohta näin pienen linnun lentävän hetken iltataivasta vasten ja katoavan pimeyteen. Äänestä tuli mieleen lähinnä hernekerttu tai ruskouunilintu - eli joku kova siinä meni, mutta määrittämättä jäi...

perjantai 31. lokakuuta 2014

30.-31.10.2014 - syksyn loppusointuja

Torstaina pyörähdin aamun hyppytunnilla Pitkälläsillalla, jonka ympäristöön oli kerääntynyt kailottamaan reilut 500 joutsenta ja ABC:n edustalta löytyi yhdestä railosta vielä 70 lintua lisää - eli keskusta-alueen kokonaismäärä olikin nyt 580 lintua.


Joutsenten ohella sulapaikoissa näkyi 38 sinisorsaa, 13 tukkasotkaa, viisi tukkakoskeloa ja telkkää sekä yksittäiset haapana, mustalintu ja isokoskelo. Sulan reunalla seikkaili pari pulmusta.


Iltapäivällä kävin uudelleen paikalla, jolloin sillan eteläpuolella lensi myös vanha merikotka.



Myös perjantaina kävin paikalla, mutta yllätyksekseni pakkasyö oli saanut pääosan joutsenista muutolle, vaikka sulaa olikin vielä reilusti. Joutsenia näkyi enää 145, mutta sen sijaan sinisorsien määrä oli noussut (tasan) viiteenkymmeneen. Pengertien vierustalla uiskenteli sympaattisen näköinen tukka- ja isokoskelon muodostama parivaljakko, ja sillan eteläpuolelta löytyi vielä toinenkin isokoskelo. Pitkänsillan yli paineli kymmenen tukkasotkan parvi mahdollisesti muutolle, ja paikalla pohjoispuolen sulassa oli kolme tukkasotkaa, viisi telkkää, kaksi mustalintua ja haapana. Lokakuun viimeisen, pikku hiljaa pakastuvan illan vesilintusaldo oli siis edelleen kahdeksan lajia. Saapa nähdä löytyvätkö ne - tai esim. edelleen kotipihallamme viihtyvä järripeippokoiras - vielä marraskuun ensimmäisen päivän talvilintulaskennassa...

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

27.-28.10.2014 - jotain vaivaista...

Maanantaina käväisin aamulle osuneilla hyppytunneilla kaksikin kertaa Pitkälläsillalla, jossa näkyi nyt 525 joutsenta, 16 sinisorsaa, 10 tukkasotkaa, viisi telkkää, kolme tukkakoskeloa ja kaksi mustalintua. Iltapäivä ja iso osa illastakin meni sitten kaupunginhallituksen kokouksessa. Päivän paras luontohavainto osui kuitenkin kohdalleni vasta kello 20 jälkeen sieltä kotiin kävellessäni, sillä vähän ennen Halosentien liikenneympyrää havahduin siihen että tiellä liikkuu jotakin. Pimeässä ajattelin ensin, että tuuli kuljettaa tietä pitkin lehteä, kunnes hoksasin kohteen olevan joku pikkunisäkäs - varmaan päästäinen… Olin samaan aikaan puhelimessa kolmen viikon Corvon reissulta kotiutuneen Jannen kanssa, mutta katsottuani otusta tarkemmin jouduin lopettamaan puhelun saman tien. Otushan oli mitättömän pieni pitkähäntäinen hiiri - siis vaivaishiiri! Ilokseni hiirulainen jäi nyhjöttämään hetkeksi tien viereen ja sain sohittua siitä kännykkäkameralla jokusen ruudunkin. 



Laitoin illalla yhden kuvista Facebook -seinälleni, mikä sai aikaan mielenkiintoisen keskustelun hiirien määrittämisestä ja pikkunisäkkäiden esiintymisestä Lapissa.

Tiistaina kävin taas koulun jälkeen Pitkälläsillalla. Sulat olivat lauhassa säässä taas laajentuneet, ja joutsenia näkyi enää 445. Sen sijaan sinisorsien määrä oli noussut 22:een ja muita vesiäisiä edustivat tutut kolme tukkakoskeloa, jokunen tukkasotka ja telkkä, kaksi isokoskeloa, mustalintu ja haapana. Sillan yli saapui nuori harmaalokki ja sulan reunalle laskeutui pulmunen.

Iltasella kävin hakemassa Isokylältä talteen siellä ikkunaan törmänneen, kotipihassa elokuussa rengastamani pikkuvarpusen. Kävin myös Uinon Kaukon luona kyselemässä Kemijärven pikkunisäkkäistä, ja kuulin että vaivaishiirien ohella täällä tavataan harvakseltaan myös kotihiiriä. Kaukon mukaan hiirikuvissani näkyviä selkeitä vaivaishiiren pukutuntomerkkejä olivat mm. pienet korvat, pitkä häntä ja kupeiden ruskea sävy.

26.10.2014 - Valkoisen meren äärellä

Sunnuntaiaamu alkoi perinteisellä talviaikasekoilulla, sillä oma puhelimeni ei ollut sittenkään huomioinut muutosta, ja olin ylhäällä taas tuntia liian aikaisin. Aamukahdeksalta lompostelin huonekaverini Tero Kärkkäisen kanssa aamiaiselle, jonka jälkeen jatkoin noin tunniksi kiertelemään lähikatuja ja keskustaa. Kaupungin lajisto oli pitkälti samaa kuin edellispäivänäkin (koiria myöten), mutta Niva -joen sillalta löysin sentään koskikaran ja yhden tilhiparven seurasta räkätin.


Meren läheisyydestä kertoi ainoastaan pari keskustan päällä pyörähtänyttä harmaalokkia. Kaupungin rakenne olikin sikäli hankala, että sen halki kulkevan Murmanskin radan ja meren väli oli lähes kokonaan satama-aluetta. Eli rantaan ei näin pikaisella aamukävelyllä ollut mitään asiaa.

Aamukymmeneltä hyppäsimme taas koko porukalla bussiin ja ajelimme katsomaan Kantalahden kirkkoa, jossa oli juuri alkamassa ortodoksimessu. 


Sieltä jatkoimme sumun peitossa olleiden lähituntureiden välistä Umban suuntaan, josta piti olla hyvä näköala Vienanmerelle. Sumu haittasi kuitenkin myös siellä, mutta joitakin haahkaparvia mereltä sentään löytyi.


Seuraavaksi pysähdyimme jossakin isommassa tavaratalossa, jonka jälkeen sain houkuteltua retken vetäjät ja bussikuskin siihen, että vilkaisisimme kaupungin karttaan merkityn rannassa olevan ”havainnointipaikan”. Ei se kyllä kovin hääppöinen ollut, mutta pääsimmepä sentään käymään Valkoisen meren rannassa. Vain yksi haahkaparvi kellui merellä ja sen yllä lensi kalalokki.



Palasimme vielä kertaalleen keskustaan lyhyelle kauppakierrokselle - jonka antia oli reissun ainoa lintukuva - ennen kuin bussin keula suunnattiin taas kohti länttä.


Aika alkumatkasta näkyi tienvarsipuissa muutama teeri ja melkein heti niiden jälkeen havahduin kuusimetsää vasten lentäneeseen oudon vaaleaan lintuun. Ensimmäinen ajatus oli riekko ennen kuin tajusin linnun haukaksi, joka kääntyi lentämään bussiamme kohti ja laskeutui kuusen latvaan. Tunturihaukkahan se mitä todennäköisimmin oli… Jossakin purossa näkyi vielä koskikara, ennen kuin saavuimme viimeiseen etappiimme Alakurttiin, jossa kävimme tuhlaamassa viimeisiä rupliamme parissa pikkukaupassa.


Päivän jo hämärtyessä selvitimme taas rajamuodollisuudet, ja kotiin ehdin joskus iltakuuden aikoihin.

25.10.2014 - Kantalahti kutsuu

Lauantaina olin jo aamuvarhaisella Pitkälläsillalla laskemassa joutsenia. Päivän pikkuhiljaa valjetessa ehdin ynnätä BirdLifen joutsenlaskentaa varten 480 lintua (sekä kaksi kiskoilla istuskellutta pulmusta), ennen kuin Anitta vei minut Kuumaniemen torille, jossa hyppäsin itään päin suuntaavaan bussiin. Olin nimittäin lähdössä Janne Kaisanlahden ja Katri Kulmunin järjestämälle viikonloppuretkelle Kantalahteen, eli pääsin viimeinkin tutustumaan itärajan takana avautuviin maisemiin.

Ensimmäisen kahvitauon pidimme tosin Sallassa, mutta sitten siirryimme pikkuhiljaa rajan yli ja matka jatkui kohti Vienanmerta varsin lumisissa maisemissa. Jo rajalla näkyi jokusia talitiaisia ja joku variskin, ja vähitellen retkipinnalistaan löytyivät myös sulajoessa uineet sinisorsat sekä metsissä lennelleet urpiaiset ja korpit. Matkan ainoan pysähdyksen teimme tien varressa olevalla Vermajoen taistelun muistomerkillä.



Metsät olivat matkan varrella suurimmalta osaltaan melkoista vitikkoa, mutta loppumatkasta näkyi myös komeita kynttiläkuusikoita. Menomatkan viimeinen pinna olikin kuusen latvassa istuskellut hiiripöllö.

Kantalahteen päästyämme kävimme ensin paikallisella huoltoasemalla (Statoililla) haukkaamassa välipalaa ja jatkoimme yhden kerrostalon alakerrassa olleeseen alueen historiaa esittelevään museoon. Siellä meille esiteltiin mm. kaupugin onnenlintua - haahkaa - esittävä patsas, jonka nokkaa koskettaessa tehdyt toivomukset kuulemma toteutuivat...


Kaupungin linnustosta pistivät heti silmään siellä täällä näkyneet talitiaiset, varikset, varpuset ja pulut. Näitä näkyi myös kahdella museon lähellä olleella ruokinnalla. Myös harakoita näkyi harvakseltaan ja siellä täällä lenteli tilhiparvia. Huomiota herättäviä olivat myös useat irtokoirat, joita näkyi kuljeskelevan jopa pienissä laumoissa.

Seuraavaksi siirryimme majoittumaan Spolohi -nimiseen hotelliimme, ja koska tässä välissä oli hetkinen vapaata, kävin tsekkaamassa hotellin vierustalla kulkevan Nivajoen läheiseltä riippusillalta.




Illan jo hämärtyessä jatkoimme keskustaan ja pyörimme tunteroisen alueen kaupoilla. Loppuillan ohjelmaan kuului retkiporukan yhteinen päivällinen paikallisessa ravintolossa, jonka jälkeen olimmekin jo varsin valmiita yöpuulle.

perjantai 24. lokakuuta 2014

20.-24.10.2014 - talven tuntua

Alkuviikko meni melkoisen tiukkaan koulutöiden ja iltakoulujen merkeissä. Maanantainen pyörähdys Alakallaanvaarassa tuotti vielä nelisenkymmentä uiveloa ja mustalintuparven, ja Pitkänsillan ympäristössä näkyi 800 joutsenta. Seuraava "maastokäynti" oli keskiviikkoinen viiden minuutin piipahdus Pitkälläsillalla. Sen aikana ehdin kuitenkin todeta, että kovaa kyytiä kutistuvissa sulapaikoissa oli edelleen satamäärin joutsenia sekä jokunen sinisorsa, mustalintu, telkkä, uivelo ja isokoskelo.

Torstaina suuntasin heti koulun loputtua Pitkällesillalle. Ensivaikutelma oli se, että järvi oli jo kokonaan jäässä, mutta pengertien vierustalla näkyi sentään avovettä ja joutsenia. Ajelinkin ensin pengertien päähän, josta ynnäsin navakassa ja erittäin kylmässä etelätuulessa pitkälti toistasataa joutsenta, jokusen sinisorsan, tukkasotkan ja telkän, mustalinnun ja uivelon ja jään päällä lennelleen kalalokin.


Sillan ylälevikkeeltä pohjoispuolen joutsenmäärä tarkentui kahteensataan, ja yllättäen myös kaukaa sillan eteläpuolelta löytyi railoja, joissa ui tai joiden reunoilla kyhjötti ainakin 500 joutsenta.


Hain välillä nuorimmaisen koulusta, kävin toteamassa Pöyliöjärven olevan kokonaan jäässä ja siirryin sitten ABC:lle kahvittelemaan kotkanpesäreissulta palailevan Piisilän Petrin kanssa. Päätimme lähteä käymään autollani Kalkonniemessä, mutta Pitkänsillan pohjoispuolella istuskellut vanha merikotka sai meidän kääntymään taas pengertielle, jonka vesilintutarjontaan oli ilmaantunut nyt myös tukkakoskelo.



Kalkonniemi sula-alue osoittautui tyhjäksi, joten Petri lähti pikkuhiljaa jatkamaan kohti Sallaa ja itse lähdin emännän hakuun. Iltasella piipahdin vielä kertaalleen Pitkälläsillalla, ja taas vesilintukirjo oli taas hieman muuttunut niin, että päivän saldoksi tuli lopulta 700 joutsenta, 50 sinisorsaa, viisi tukkasotkaa, neljä telkkää, kolme tukkakoskeloa, kaksi mustalintua, isokoskelo ja uivelo.

Perjantaiaamuna kävin käyttämässä tytärtä Rovaniemellä keskussairaalassa. Tuuli puhalsi edelleen rajusti ja välillä tuli lunta, joten oheisretkeily jäi vähiin. Vikakönkään Pieskanmukan kävimme sentään tsekkaamassa - saldona kaksi joutsenta ja tukkasotka.

Kemijärvelle palattuamme suuntasin jälleen Pitkällesillalle, jossa tuli nyt räntää vaakatasossa, joten näkyvyys oli surkea. Kaivoin lähisulasta kuitenkin 260 joutsenta, 10 tukkasotkaa, viisi sinisorsaa, kolme telkkää, mustalinnun, tukka- ja isokoskelon sekä uivelon. Kävin välillä noutamassa osan perheestä kaupasta, ja huomattuani lumipyryn hieman hellittäneen palasimme sillalle, jonka eteläpuolellakin näkyi nyt lintuja päivän joutsensaldon noustessa sitä myöten 430 lintuun.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

18.-19.10.2014 - Kemijärven vesilintuja

Lauantaina lähdimme jo hyvissä ajoin palailemaan Simojärveltä Kemijärvelle. Matkalla ei ihmeitä näkynyt. Hoppulan kala-altaat oli juuri tyhjennetty, joten linnut puuttuivat, ja pikavisiitti Kulmunginniemessä tuotti ainoastaan pyyn. Kahviteltuani pikaisesti kotona jatkoinkin sitten koluamaan Kemijärven paikkoja.

Entinen sellutehdasalue oli sekin hiljainen ja Jätevesijärvi oli odotusteni mukaisesti jo kokonaan jäässä. Vain räkättiparven seasta kuulunut punakylkirastaan sirahdus jäi mieleen. Sen sijaan Alakallaanvaaran edustalla näkyi jo lintuja. Joutsenia näytti olevan vielä runsaasti, ja ulapalla uiskenteli useita uiveloparvia. Ynnäsin paikalta 60 uiveloa ja 18 mustalintua, ja niitä tihrustaessani löysin myös pilkkasiiven ja kaksi allia. Räpyläjalkaisia laskiessani putken kuvaan eksyi järvellä lentänyt lokki, joka oli yllätyksekseni talvipukuinen naurulokki.

Siirryttyäni Pitkällesillalle löysin saman naurulokin kohta uudelleen. Pitkänsillan levikkeeltä laskin yhteensä 830 joutsenta (joista noin 125 oli nuoria), joiden seassa näkyi ainakin kuutisenkymmentä sinisorsaa, kymmenisen haapanaa, neljä mustalintua, sekä joitakin tukkasotkia, telkkiä ja isokoskeloita.

Piipahdin vielä Riekonniemessä ja Pöyliöjärvellä, joista ensimmäinen kohde palkitsi kolmella lapasotkalla. Päivän viimeiset havismerkinnät olivat kotipihassa ruokailleet pari järripeippoa ja peippo.

Sunnuntaiaamuna Allu nappasi minut kyytiinsä puoli yhdeksältä, ja jatkoimme Särkikankaalle, josta retkiseuraksemme tuli Kemijärvelle sukuloimaan saapunut Bäckmanin Mika. Ajelimme ensin Alakallaanvaaraan, jossa näkyi taas hyvin uiveloita. Suurimmassa parvessa oli aika tarkkaan 70 lintua, joten paikan kokonaismäärä oli peräti 75 ungeloa. Muutama mustalintuparvikin kellui edelleen järvellä.

Kävimme pikaisesti Kalkonniemessä, jonka edustan totesimme tyhjäksi, ja palasimme Pitkällesillalle.


Pitkänsillan pohjoispuolelta löytyi poikien iloksi kaksi allia, ja joutsenia laskin nyt 850. Pöyliöjärvellä ei näkynyt taaskaan kuin muutama isokoskelo, mutta Riekonniemen lapasotkista oli yksi edelleen paikalla.

Lopetimme retkemme jo ennen puoltapäivää, sillä omassa ohjelmassani oli Muumit Rivieralla -elokuva. Iltapäivän havainnot olivat keittiön ikkunasta laskemani 110 tilheä ja kolme järriä.

17.10.2014 - lokkiparatiisissa

Torstaina lähdimme jo aamupäivällä Simojärvelle, jätimme esikoisen ja kissat mummolaan ja jatkoimme muulla pesueella iltapäiväksi eläinpuistoon. Tarhaeläinten ohella vesilintulammikolla pyöri varpusparvi, josta löytyi myös pikkuvarpunen. Paluumatkalla tien yli lensi hiiripöllö, Kaitavirrassa visersi koskikara ja juuri ennen Simojärveä näyttäytyi koko päivän kummallisin otus - tien varressa meitä uteliaana pällistellyt hännätön kettu.

Perjantaina olin taas aamuvarhaisella tien päällä, nyt matkalla kohti Rovaniemen Kuusiselkää. Portilla tapasin Hamarin Allun ja Ruonakosken Antin, ja saatuamme päällemme huomioliivit jatkoimme sisälle kaatopaikka-alueelle. Retkemme tavoitteena oli etsiskellä kaatopaikalla ruokailevien harmaalokkimassojen seasta lukurenkaallisia lokkeja sekä tsekkailla löytyisikö niiden joukosta mitään muuta mielenkiintoista.

Kaatopaikan yläosaan päästyämme löysimmekin kohta sekä nuoren merilokin että myöhäisen västäräkin, mutta muuten lajisto olikin sitten yksipuolisesti harmaalokkeja.




Ja niitä olikin sitten tosi paljon... Muutamaan kertaan koko alueen lokit nousivat taivaalle yli- tai ohilentäneiden petolintujen säikäyttäminä, jolloin arvioimme paikalla olevan ainakin 2500 harmaalokkia.




Kertaalleen kaatopaikan yli lensi kaksi maakotkaa ja pariin otteeseen näimme merikotkan. Pikkuhiljaa alkoi lokkien seasta löytyä myös lukurenkaallisia lintuja, ja loppujen lopuksi saimme kuvattua ja luettua mukavat seitsemän eri harmaalokkia, joista kaksi (kuvien keltarenkaiset linnut) olivat omia rengastuksiani Simojärveltä.




Poistuttuamme viimein Kuusiselästä käväisimme vielä pikaisesti Kivitaipaleen Kivijärvellä, jonka totesimme olevan jo kauttaaltaan jäässä. Sitten jatkoin Simojärvelle, jossa appivanhempien ruokinnalla pyöri iso joukko hömötiaisia sekä jokunen viherpeippo - mutta ei mitään sen kummempaa.


Koska päivää oli vielä tovi jäljellä, houkuttelin Tuukan ja Iinan matkaani ja pyörähdimme katsomassa vieläkö Aittoniemen edusta olisi sulana. Olihan siellä sulaa, ja järvellä komea ainakin 800 isokoskelon lautta sekä kiertelevä pilkkasiipi.