28.9.2014 - Kemijärven vesseleitä

Sunnuntaiaamuna lähdin taas retkelle - tosin tällä kertaa päätin pysytellä vain Kemijärven alueella. Aloitin keskustasta Taiteilijanniemen kärjestä, jonne näkyi komeat 670 laulujoutsenta, jotka olivat kaiken lisäksi lähes kaikki yhtenä tiiviinä parvena. Seuraavaksi jatkoin tehdasalueelle, jonka portilla sirisi jo hippiäinen. Jätevesijärvelle lompsiessani havaitsin puolenkymmentä niittykirvistä, västäräkin ja lapinsirkun ja järven rantapuissa kuhisi vähintään 80 viherpeipon parvi.

Itse altaalla oli taas komeasti vesilintuja. Valtalaji oli sinisorsa, joita laskin 190. Lisäksi ynnäsin 60 tavia, 30 haapanaa, 10 jouhisorsaa ja kaksi lapasorsaa sekä puolenkymmentä telkkää ja tukkasotkaa. Portille palaillessani pomppasi erään altaan vierustalta siivilleen kulorastas.

Seuraavaksi jatkoin Kostamon suuntaan, jossa pikainen komppausyritys Ruostekorven kurkipelloilla tuotti vain yksinäisen pajusirkun. Varrion edustalla näkyi kuitenkin sen verran joutsenia, että kurvasin uimarannalle laskemaan niitä. Saldoksi kertyi 135 joukahaista.

Palailin kotiin vähän puolenpäivän jälkeen, ja seuraava ulkoiluaktiviteetti olikin pihanurmikon leikkaaminen. Jossakin vaiheessa havahduin kuitenkin ruohonleikkurin jyrinän yli kuuluvaan kiivaaseen taksutukseen, joka onneksi jatkui myös leikkurin pysäytettyäni. Pihapensaassa näkyi nopea vilahdus, ja mustapääkerttu katosi jonnekin naapureiden puolelle. Vielä tätä havaintoa sulatellessani hoksasin toisen poikkeuksellisen linnunääneen, ja pihapensaaseen ilmaantui tiltaltti.

Kello kahdeksantoista aikoihin suuntasin koulullemme auttamaan seuraavana päivänä pidettävän konsertin järjestelyissä. Hoidettuamme lavan esiintymiskuntoon kuulimme bändin olevan myöhässä ja ehdin siinä välissä piipahtaa Taiteilijanniemessäkin. Joutsenia näkyi nyt vain kourallinen, mutta järvellä uiskenteli sentään härkälintu sekä 65 telkän parvi. Loppuilta menikin sitten toimiessani suomalaisiin suosikkibändeihini lukeutuvan kls:n roudausapuna.

27.9.2014 - Rovaniemen kiertueella

Lauantaina olin taas aamulla tien päällä, sillä olin luvannut viedä tyttäremme kolmen kaverinsa kanssa Rovaniemelle. Kaupunkiin päästyämme jätin tytöt Revontulikeskukseen ja jatkoin itse Ala-Korkaloon, jossa tapasin kohta Allun ja Ruonakosken Antin, ja jatkoimme Antin autolla koluamaan Rovaniemeä.

Suuntasimme ensimmäisenä Ala-Korkalon jäteasemalle komppaamaan alueen ruderaatteja. Lunta ei ollut täällä enää lainkaan, ja peippojen ja rastaiden ohella löysimme mm. 10 niittykirvistä, viisi pajusirkkua ja rautiaisen. Tässä vaiheessa retken mukavimmasta havainnosta vastasi vielä ilmaan pompannut taivaanvuohi.

Seuraavaksi ajelimme Aronperälle, josta löytyikin sitten jo vaikka mitä… Jo autolle näimme muutaman heinikon seasta kurkistelevan kapustarinnan, ja lähdettyämme liikkeelle löysimme pari kivitaskua, lapinsirkun, taivaanvuohen ja jaloistani pompanneen jänkäkurpankin. Etsiessämme jänkäkurpan laskeutumispaikkaa hätisti paikalle ilmaantunut polkupyöräilijä viisi kapustarintaa taivaalle. Ja kohta kahlaajatarjonta vain lisääntyi, kun päästyämme täyttömaa-alueen kärkeen Antti huomasin vieressämme lentävän pienemmän kahlaajan. Suosirri pyörähti ohitsemme, laskeutui hetkeksi kentälle ja nousi taas taivaalle. Palatessamme kohti alueen tyveä löysimme toisen taivaanvuohen, kuudennen kapustarinnan, jaloistani lähti taas jänkäkurppa ja siirryttyämme Ounasjoen rantaan syöksyi lähisaaren rastaiden sekaan nuori muuttohaukkakin.

Aronperältä jatkoimme Ylikylän venesatamaan, jonka edustalla tepasteli nuori tylli. Tämän jälkeen Antti päätti esitellä meille vielä vähän pohjoisemmaksi jääviä Ylikylän rantaniittyjä. Alue olikin oikein hyvän oloinen, ja näimmekin siellä mm. joen keskellä olevalla särkällä istuskelleen suosirrin ja vastarannan yllä lentäneen nuoren muuttohaukan (jotka tosin saattoivat olla samoja kuin Aronperällä) sekä lapinsirkun.  

Ylikylästä jatkoimme kaupungin halki Niskanperän lintutornille, jonka edustalta ynnäsimme 30 haapanaa, 28 tukkasotkaa, yhdeksän tukkakoskeloa, kahdeksan tavia, viisi sinisorsaa, neljä laulujoutsenta ja uiveloa sekä kaksi kuikkaa. Kaukana erään rantapuun oksilla istuskeli nuori kanahaukka. Lähipelloilta komppasimme ilmaan kolme taivaanvuohta sekä 25 niittykirvistä ja lensipä siellä vielä sepelkyyhkykin.

Kaupunkiin palatessamme meidät yllätti Kuolajokisuussa tien varressa puhelinlangalla päivystänyt hiiripöllö. Sitten nappasin oman autoni Nesteen pihasta ja jatkoimme vielä komeana kahden Astran karavaanina Harjulammelle, jonka tornilta kirjasimme yhteisen retkemme lopetukseksi vielä kaksi silkkiuikkua, 60 sinisorsaa sekä kaupungin yllä lentävät puolenkymmentä naakkaa. 

Piipahdin itse vielä pikaisesti Arktikumin edustalla, jonne näkyi vain 250 harmaalokkia. Tässä vaiheessa alkoi taivaalta tulla jo vettäkin, joten en harmitellut lainkaan, että juuri tässä vaiheessa puhelin soi, ja tytöt ilmoittivat tarvitsevansa autonkuljettajaansa - ja yhden markettikäynnin jälkeen pääsimme jo kotimatkallekin. 

26.9.2014 - Ranuan etutalvessa

Torstaina pyörähdin koulupäivän jälkeen lähialueen parhailla vesilintupaikoilla. Alakallaanvaaran edustalla oli taas runsaasti vesilintuja, ja laskinkin paikalta 400 haapanaa. Pitkänsillan pohjoispuolella oli kuuden mustalinnun parvi, kolme kuikkaa ja 65 haapanaa, ja Riekonniemeen näin vielä 18 uiveloa.

Perjantaiaamuna pakkasin sitten hoidokkipöllömme autoon ja lähdin Tuukan ja Iinan kanssa ajelemaan kohti Ranuaa. Olin muutamaa päivää aikaisemmin varannut pöllölle hoitopaikan eläinpuistosta ja onnistuin samalla saamaan vanhimmat lapsemme samaan paikkaan suorittamaan koulun taksvärkkipäivää.

Kotipihassa kuulin jo rautiaisen, ja vaikka menomatkalla maisema muuttui koko ajan vain lumisemmaksi, näkyi tien varressa runsaasti rastaita kulorastasta myöten. Ranualla lunta oli jo parikymmentä senttiä, ja siinä maisemassa mm. Toivakan lähimaastossa kököttänyt tuulihaukka oli outo ilmestys.

Eläinpuistoon saavuttuamme pöllö pääsi saman tien eläinlääkärin pakeille, ja muksutkin aloittivat kohta päivän urakkansa. Itse puolestani hyppäsin puiston parkkipaikalla Hamarin Allun kyytiin ja lähdimme kiertelemään Ranuan lintupaikkoja.

Aloitimme Kuhajärveltä, jossa uiskenteli vielä kaksi silkkiuikkua sekä 148 isokoskeloa ja yksinäinen uivelo.

Seuraavaksi kiertelimme kunnan eteläosia Kelankylää myöten, mutta lohduttoman luminen maisema ei tarjonnut mitään mainittavaa. Saariharjulle palatessamme lensi tien yli sentään pyy ja kohta Simojärvelle kiikaroidessamme löysimme neljä kuikkaa. Pysähdyimme kahvittelemaan Penämönjoen sillalle, josta onnistuin näkemään metsään karkaavan lehtokurpan. Viimeinen etappimme Roosinginjärvi osoittautui onneksi päivän parhaaksi, sillä järvellä uiskenteli ihan mukavasti vesilintuja.

Laskimme järveltä 57 uiveloa ja hupaisasti aivan saman verran tukkasotkia, 53 isokoskeloa, 15 haapanaa, 10 sinisorsaa, 10 laulujoutsenta, viisi telkkää ja yhden tavin. Järvelle laskeutui kolme kalalokkia ja sen takana lekutteli tuulihaukka. Lisäksi auton ja järven väliä kävellessämme säikytimme lentoon pari metsoa. 

Kello viidentoista kieppeillä Allu palautti minut eläinpuistolle. Otin lapset matkaan ja ajoimme Simojärven mummolaan päiväkahveille. Kotimatkalla, päivän jo hämärtyessä, lensi Autiosaaren kohdalla editsemme hiiripöllö tienvarsipellolla havaitsemansa myyrän kimppuun.

24.9.2014 - räntäpäivän yllättäjät

Aamulla maa oli valkoisenaan lunta ja keli sellainen, että koulumatkakin tuntui viisaammalta suorittaa kävellen kuin kesärenkailla. Iltapäivällä edelleenkin räntäsateisessa säässä koululta kotiin lompsiessani Allu kuitenkin soitti, ja ehdotti pikaista retkeä Kemijärven rannoille. Yhtenä houkuttimena olivat viime päivinä eri puolilla Suomea poikkeuksellisen runsaina esiintyneet leveäpyrstökihut, jollaisen haaveilimme retkeltämme löytävämme.

Päästyäni kotiovelle Allu ajoikin jo pihaamme, ja pakattuani optiikan autoon jatkoimme Kalkonniemen kärkeen. Lumisessa ja sateisessa maisemassa näkyi vain joku orpo västäräkki, muutamia koskeloita ja hetken aikaa sumupilven seassa taivaalla vilahtanut määrittämättä jäänyt lokki.

Kohta kaupungin suunnasta ilmaantui kuitenkin näkyviin neljä lokkilintua, jotka näyttivät heti varsin lupaavilta - ja kohta huikkasinkin Allulle, että katsohan mitä tuolta tulee! Ja kihujahan sieltä tuli - mutta ei sentään toivomiamme lepyjä, vaan neljä vanhaa vaaleaa merikihua, jotka ohittivat meidät vauhdikkaassa matkalennossa ja katosivat järven yllä kohti etelää. Huikea havainto kumminkin - ja kohta hörpimmekin tyytyväisinä pinnakahveja Allun termarista, sillä kyseessä oli itselleni uusi Kemijärvipinna ja Allulle merikihu oli jo vuoden 201. laji LLY:n alueelta.

Kalkonniemestä jatkoimme Pitkänsillan pengertien kautta Pöyliöjärvelle, mutta yhä tihenevässä sateessa loppuretken havainnot jäivät vain jokuseen niittykirviseen ja reilun 50 räkätin parveen. Illan kärvistelin sitten kulttuurikeskuksella kouluverkkouudistukseen liittyvässä kuulemistilaisuudessa. Tosin kotiin palattuani kävin vielä antamassa iltapalaa tuoreimmalle hoidokillemme, eli jo muutaman päivän ajan autotallissamme asustaneelle suopöllölle, jonka Kellokummun Mikko löysi sunnuntaina nälkiintyneenä ja siipensä loukanneena Isokylältä.

19.-21.9.2014 - takaisin Perämerelle

Arkiviikko vierähti taas nopeasti. Piipahdin sentään Jätevesijärvellä, mutten nähnyt mitään lapasorsaa kummempaa. Perjantaina lähdimme ajelemaan jo aamusta kohti Rovaniemeä, jossa tyttärellämme oli lääkäriaika. Matkalla patsasteli Hyypiönsuoran varressa isolepinkäinen ja Vaattungissa ukkometso. Illaksi jatkoimme koko pesueen voimin Ouluun, jossa meillä oli varattuna mökki Nallikarista, ja illan vietimme tunnelmallisessa rantaravintelissa kurssikavereittemme Satu Karjalaisen, Petra Nuotion ja Katja Laaksoviidan kanssa.

Lauantaiaamuna suuntasin heti Nallikarin rantaan, mutta lupaavista maisemista huolimatta mitään mainittavaa ei löytynyt.

Myös Hietasaaren lintutornin edusta oli tyhjä linnuista.

Muun perheen päästyä viimein jalkeille jatkoimmekin sitten kylpylän puolelle ja loppupäivän vietimme veljeni Rikun perheen luona.

Sunnuntaiaamuna kolusin taas Nallikaria, lähinnä viime päivinä runsaana esiintyneiden taigauunilintujen toivossa. Ainoa fyllari jonka löysin oli kuitenkin (vain) tiltaltti. Seuraavaksi ajoimme Limingan Virkkulaan, jossa tutustuimme ensin opastuskeskukseen ja mm. siellä esillä olleisiin Hannan lintumaalauksiin.

Tornilta löytyi sitten jo lintujakin, sillä Routunkarin puolella lepäili 400 taigametsähanhea, ja metsureita ynnätessäni näin tiiviin parven seassa pari lyhytnokkahanheakin. Lumijokisuuhun laskeutui puolestaan 60 valkoposkihanhen parvi, joiden lisäksi lahden pohjukasta löytyi mm. paikallinen muuttohaukka ja kahdeksan tylliä. Lisäksi lahdella lenteli ainakin kolme eri ruskosuohaukkaa ja kertaalleen näin lennossa myös kahdeksan suokukon parven.

Loppupäivä menikin sitten taas mm. kylästellessä, ja kotimatkankin ainoa luontohavainto oli nopeasti pudonnut ulkolämpötila pohjoisvirtauksen laskiessa lämpötilaa noin kymmenellä asteella.

14.9.2014 - Ulkonokalle tuulee

Sunnuntaiaamu oli suhteellisen tuulinen, eikä muuttoa juurikaan mennyt. Niinpä keskityin itse rengastamiseen muun porukan kiertäessä aktiivisesti verkkoja. Edellispäivän tapaan valtalajina oli hömötiainen (20 r), ja myös pajusirkkuja tuli useita (13 r).  

Punarintoja rengastimme nyt viisi, sinitiaisia kolme ja talitiaisia, rautiaisia, vihervarpusia ja laulurastaita kutakin kaksi.

Yksi punakylkirastaskin eksyi verkkoon, mutta mukavin yllätys oli Antin verkosta poimima pikkutikka, jota keräännyimme ihastelemaan koko porukalla.

Muita mukavia verkkolajeja olivat kaksi tiltalttia ja reissun viimeiseksi rengastuksekseni jäänyt kuusitiainen.

Asemalta lähtö oli suhteellisen pitkä prosessi, sillä lyhyelle miehityksellemme ei ollut luvassa jatkoa. Oma urakkansa oli niin lintuaseman paperitöissä, aseman siivoamisessa kuin verkkojen pois ottamisessakin.

Antin ja Mikon lähdettyä kohti Oulua käväisin vielä Jannen, Hannan ja Allun kanssa Ulkonokalla, mutta havainnot jäivät lähinnä 22 tyllin parveen sekä jo edellispäivänä laskemiimme sirreihin ja ristisorsaan.

Jatkoin vielä Jannen ja Hannan kanssa Raaheen, josta pojat olivat löytäneet edellispäivän pinnarallissaan sitruunavästäräkin. Sittistä ei nyt löytynyt, mutta kaatopaikan kulmilla oli muuten ihan mukavasti lintuja, kuten kolme lajia pääskyjä, tiltaltti sekä aina mukava tikliparvi.

Täältä jatkoimme sitten omiin suuntiimme, eli Janne ja Hanna kohti Parikkalaa ja minä kohti Kemijärveä, jonne saavuin viimein joskus iltayhdentoista aikoihin.

13.9.2014 - Tauvon tunnelmia

Lauantaiaamu valkeni sumuisena, mutta meillä oli heti aamuhämärästä asti kädet täynnä töitä, kun virittelimme aseman lintuverkkoja pyyntiin. Paikalla kun ei ollut kukaan rengastanut vielä tänä syksynä!

Pikkuhiljaa alkoi lintujakin ropista verkkoihin, valtalajien ollessa hömötiainen (18), talitiainen (9), punarinta (5) ja pajusirkku (4 rengastusta). Muualta maasta oli jo tihkunut tietoja töyhtötiaisvaelluksesta, ja näkyi niitä liikkuvan täälläkin. Yhteensä havaitsimme seitsemän tinttiä, joista kaksi rengastimmekin.

Muita mukavia verkkolajeja olivat nuoruuspukuinen punarinta, puukiipijä ja pari rautiaista.

Lisäksi rengastin aamun ja iltapäivän mittaan neljä pajulintua, kaksi sinitiaista, laulurastaan ja keltasirkun.

Mikko ja Antti olivat lähteneet jo ennen heräämistämme Raahen pinnaralliin, joten suurimman osan päivästä miehitysvastuussa olivat kolme Aaltoa. Iltapäivällä, tehdessämme juuri lähtöä Ulkonokalle, Hamarin Allu kuitenkin soitti ja kertoi olevansa tulossa asemalle Lumijoen suunnasta. Niinpä odottelimme että Allu ehti paikalle ja lähdimme nokalle.

Jo alkumatkasta koimme mukavan yllätyksen, kun laidunalueen reunalta pölähti lehtoon reilun kymmenen riekon parvi. Munahiedan puoli oli sen sijaan todella hiljainen. Vain yksinäinen ampuhaukka piristi tunnelmaa.         

Ulkonokkaa kohti kävellessämme huomasin meitä kohti lentävän vaalean kihun. Jossakin vaiheessa Janne totesi, että olkaapa tarkkoina, tämä saattaakin olla tunturikihu. Kohta sen jälkeen lintu laskeutui mereen ja lepäsi hetken, mutta jatkoi sitten ohitsemme ollen kuin ollenkin komea vanha tunturikihu!

Nokalta löysimme mm. kahdeksan pulmus-, seitsemän suo- ja neljä pikkusirriä, kapustarinnan, tyllin ja 19 suokukkoa. Lukuisien sorsien seassa lepäili ristisorsa, alueella kierteli mielenkiintoisen värinen esiaikuinen merikotka ja Merikylänlahden päällä lensi merihanhi. Omat ohjelmanumeronsa tarjosivat epäilyttävän kähmy niittykirvinen ja järkyttävässä sulkasadossa ollut oudosti äännellyt kiuru. 

Palattuamme asemalle olivat Antti ja Mikko jo paikalla nostamassa verkkoja ylös pauloilta ja kohta aloitimme taas pöllöpyynninkin. Ilta sujui leppoisasti syöden ja jutustellen, ja puoleenyöhön mennessä rengastimme vielä 11 helmipöllöä.

8.-12.9.2014 - Stadista Tauvoon

Kulunut viikko oli taas toimintaa täynnä. Maanantai meni kokoustellessa ja tiistai-iltana lähdimme lähes koko kaupunginvaltuuston ja muutaman viranhaltijan voimin Helsinkiin. Jo menomatkalla pidimme iltakoulua ja söimme hyvin konferenssivaunussa, ja keskiviikon ja torstain ohjelmaan kuuluivat mm. vierailu sosiaali- ja terveysministeri Rädyn luona, kansanedustajatapaaminen eduskunnassa, vierailu Metsäteollisuus ry:n konttorissa, kuntamarkkinat ja kuntavierailu Järvenpäähän. Lintu- ja luontohavainnot jäivät tuossa tuoksinassa vähiin – mutta jonkin verran ehdin sentään ihailla kaunista pääkaupunkiamme piipahtaessani keskiviikkoiltana mummini luona.

Yöjunamme palasi perjantaina Kemijärvelle, kävin pitämässä päivän oppitunnit, ja kohta olin taas tien päällä – tosin nyt matkalla kohti Siikajokea. Alkumatkaan osui yksi täsmäpysähdys, kun jonkin verran edelläni Simojärveä kohti ajellut Hamarin Allu soitti nähneensä Luusuassa hiiripöllön. Pysähdyttyäni nuottien mukaiselle paikalle en nähnyt ensin mitään, mutta kohta takaani alkoi kuulua kiikitystä, joka kuulosti lähinnä tuulihaukalle. Tuulihaukka siellä lensikin tien yllä, mutta syy kiihkeälle ääntelylle johtui siitä, että hiiripöllö ajoi sitä takaa! 

Toisen pysähdyksen tein Hoppulan kala-altailla, jossa luin yhden vuonna 2013 Simojärvellä rengastamani harmaalokin. Sitten jatkoin suoraan Ouluun, josta hain Tynjälän Matilta pinon pesussa olleita lintupusseja, piipahdin ostamassa viikonlopun eväät Tupoksesta ja jatkoin Tauvoon. Parkkipaikalle saavuttuani Janne soitti jo asemalta ja pyysi minua kiirehtimään. Jonkin verran minua aikaisemmin lintuasemalle ehtineet Janne ja Hanna sekä Ala-Kojolan Mikko ja Peunan Antti olivat viritelleet pyyntiin osan verkoista ja pöllöpyynti oli täydessä käynnissä. Hanna oli ehtinyt rengastaa jo pari helmaria ja päästyäni asemalle jatkoin lintujen pulttaamista. Ilta vierähtikin lähinnä helmipöllöjen merkeissä, joita saimme kiinni yhteensä 11, joista yksi oli jo valmiiksi rengastettu. Atrapin vaiensimme joskus lähempänä yhtä ehtiäksemme nukkua edes jokusen tunnin ennen tulevaa maastopäivää.

1.-7.9.2014 - alkavaa ruskaa

Syyskuun ensimmäinen merkittävämpi lintuhavainto oli tiistaina kaupungin keskustan yli muuttanut 20 merimetson parvi. Torstaina koulullamme oli liikuntapäivä, jonka yhteydessä kävelimme lenkin läheisen Pitkävaaran päällä.

Pitkävaaran reissu tuotti vain jokusen tintti- ja käpylintuparven. Illalla kävin katsomassa Kostamon Ruostekorven hyvät kurkipellot, mutta paikalla oli vain puolenkymmentä pitkäkaulaa. Alakallaanvaaran edustalla uiskenteli 90 haapanaa.

Perjantaina kävin 6. luokkalaisten kanssa puulajiretkellä Ahvensalmella, jossa tiksutteli pohjansirkku. Heti koulusta päästyäni suuntasin sitten Jätevesijärvelle. Vesilintuja näkyi reippaasti, mutta paha vastavalo hankaloitti niiden laskemista. Yllätyksekseni järven rantapusikoita pitkin eteni kaksi lapintiaista ja vastarannalla oli jälleen muutamia kahlaajia, joista määritin kolme tylliä ja ainakin yhden pikkusirrin. Paluumatkalla näkyi Pitkänsillan pohjoispuolen kivillä kolme merimetsoa ja sillan ympäristössä ui viisi kuikkaa.

Lauantaina kävimme koko perheen voimin Pyhätunturissa. Jo menomatkalla lensi Tapionniemessä kanahaukka. Pyhätunturin lenkin lintuhavaintoja edustivat puukiipijä, jokunen pikkukäpylintu, lukuisat hömötiaiset ja Karhunjuomalammen laavujen luona pyörähtäneet kolme kuukkelia.

Maisemat olivat jälleen hienoja ja keli hyvä, joten mikäs siellä oli ollessa...

Sunnuntain ensimmäinen parempi havis oli Purri -kissamme keittiön ikkunasta huomaama tuuletustelineen päällä istunut varpushaukka. Tosin nappasin jo ennen haukan tuloa pihaltamme kiinni pari lintua, joista mainittavin oli neljä vuotta aikaisemmin rengastamani hömötiainen.

Iltapäivällä kävin taas Jätevesijärvellä, jossa valo oli nyt hyvä ja vesiäiset mukavasti laskettavissa. Taveja oli ainakin 270, haapanoita 140, telkkiä 90, tukkasotkia 25, jouhisorsia 18, sinisorsia 17, uiveloita kuusi ja lapasorsia viisi - eli paikalla oli yhteensä kuutisensataa vesilintua. Vesiäisten lisäksi alueella näkyi paljon västäräkkejä, muttei juurikaan mitään muuta.

Kotimatkalla käväisin Alakallaanvaarassa, jonne näkyi Isokylän edustalla lennellyt noin 150 variksen yöpymisparvi. Pitkänsillan edustalta ei sen sijaan löytynyt enää mitään kirjattavaa.