lauantai 20. lokakuuta 2012

20.10.2012 - varpuspöllö vierailulla

Loppuviikko jatkui edellispäivien kaltaisena, eli torstaina oli ohjelmassa mm. Lapin Kansan vaalipaneeli ja perjantaina isännöin europarlamentaarikko Sari Essayahin vierailua tänne Kemijärvelle. Marjalintuja näkyi ja kuului kuitenkin ihan retkeilemättäkin, ja torstain ja perjantain aikana havaitsinkin kotipihasta lukuisien tilhien ja räkättien lisäksi niin taviokuurnan kuin laulu- ja punakylkirastaankin.

Lauantaina kävin taas aamusella läpi Isokylän ja kaupunkialueen lintukohteita. Jätevesijärvelle oli kertynyt jälleen sinisorsia - yhteensä 64 kappaletta. Parveen oli yllätyksekseni tuppautunut myös naaraspukuinen jouhisorsa ja näkyipä siellä vielä yksi tavikin. Muuten havainnot jäivät vähiin - vain jokuseen joutseneen, haapanaan, telkkään ja isokoskeloon.

Koskapa oli sopivasti poutapäivä, eikä luntakaan ollut enää riesana, päätin käyttää loppupäivän rästiin jääneisiin pihatöihin. Jossakin vaiheessa viritin kuitenkin myös lintuverkot pyyntiin, sillä saattoihan siinä haravoinnin lomassa jonkun linnunkin rengastaa. Pikkulintuja näkyi kuitenkin pihassa yllättävän vähän, ja kohta todennäköinen syykin selvisi, kun talitiaista jahdannut varpuspöllö pölähti verkkoon.


Pikkupöllö oli oikein mukava piristys pihansiivouksen keskelle. Toinen piristävä lintuvieras oli tietenkin autotallissamme majaileva turturikyyhky, jolle etenkin kuoritut auringonkukansiemenet näyttivät maistuvan oikein hyvin. Lintu ei tunnu paljoa katselijoista häiriintyvän, ja Hietajärven Teuvokin käväisi päivän mittaan katsomassa ja kuvaamassa kyyhkyä.


Iltahämärissä viimeisiä romppeita pihamaalla järjestellessäni kuulin muutaman kerran varpuspöllön viheltävän. Kovinkaan pahasti se ei siis näköjään ottanut nokkiinsa, vaikka joutuikin olemaan hetken mitattavana, punnittavana ja kuvattavana, ja sai tyylikkään alumiinirenkaan karvaiseen koipeensa.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

17.10.2012 - iloisia yllätyksiä

Lokakuu on edennyt hurjaa kyytiä ja etenkin illat ovat täyttyneet erilaisista kokouksista ja muista riennoista - ja myös tulevat kuntavaalit ovat työllistäneet yllättävänkin paljon. Kävin 9.10. Rovaniemellä Maakunnallisen luontokasvatuksen yhteistyöryhmän kokouksessa, jonka jälkeen piipahdin nopeasti Harjulammella ja Aronperällä. Ainoa mainittava havainto oli Aronperällä lennähdellyt äänetön niittykirvinen. Viikon muita havaintoja edustivat vain piharuokinnallamme pistäytyneet närhi ja pähkinähakki.

Syyslomaviikko alkoi niin ikään kiireisenä. Lauantaina kävin kuitenkin läpi lähialueen parhaat lintukohteet, mutta saaliiksi kertyi vain jokunen haapana, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, mustalintu, isokoskelo ja uivelo. Sunnuntaina taas rengastelin jonkin aikaa pihalintuja, joista etenkin talitiaisia näytti olevan roimasti liikkeellä. Muutaman tunnin pyyntisaldoksi kertyikin peräti 44 talitinttiä (39 rengastusta ja 5 omaa kontrollia), kolme hömppää, kaksi sinitiaista, pikkuvarpunen ja viherpeippo.

Autoni pelitti jälleen, sillä taannoinen takkuilu oli johtunut vain jonkin johdon huonosta kiinnityksestä starttimoottoria vaihdettaessa. Niinpä pääsin maanantaina kyyditsemään jopa sisäministeri Räsästä hänen Rovaniemen vierailullaan. Sieltä olikin sitten kiirehdittävä kaupunginvaltuuston kokoukseen, joten linturetket jäivät taas väliin.

Tiistaina maisema muuttui kertaheitolla lumisateen myötä. Keskiviikkoaamuna laitoin taas lintuverkot vireeseen jatkaakseni tinttipyyntiä. Aamupäivän rengastussaldoksi (takapihan 9 ja etupihan 6 metrisellä lintuverkolla) tuli nyt 22 tali- ja kaksi sinitiaista sekä kolme viherpeippoa. Iloinen yllätys ja kaivattu vuodari oli pyynnin aikana pihapihlajassa piipahtanut mustapääkerttukoiras.



Iltapäivän sekoitti sitten mukavasti kollegaltani Päivi Sallménilta tullut kuvaviesti vanhempiensa pihassa pyörivästä ja kanalaankin tunkevasta oudosta linnusta - joka heti kuvasta oli tunnistettavissa turturikyyhkylajiksi! Poistin ripeästi lintuverkot pyynnistä ja polkaisin vajaan kilometrin päässä olevaan pihaan, johon kyyhky kohta saapuikin.



Lintu osoittautui turturikyyhkyksi ja oli tosiaan hämmästyttävän kesy, eli sen pakoetäisyys oli vain metrin luokkaa. Näin ollen sain siitä jopa kännykällä ihan kelpo kuvia. Seurailin lintua talon emännän kanssa ja sen vointi oli sen verran huolestuttava, että poljin kotiin ja palasin kohta autolla paikalle haavi ja lintuhäkki mukanani. Märän ja kylmissään olevan näköinen lintu päästi edelleen lähelle, mutta karkasi aina haavin alta. Sovin kuitenkin emännän kanssa, että mikäli lintu menee taas kanalaan, he sulkisivat oven jotta saisimme otettua sen hoitoon.


Hetken päästä - kun olin juuri sopivasti ehtinyt mukaan Uusi paikallisuus -hankkeen tuulivoimapaneeliin - sainkin Päivin kautta viestin, että "sun pulu on kiikissä kirjavan kukon eteisessä". Livahdin ensimmäisellä kahvitauolla paikalle, nappasin kyyhkyn matkaani ja järjestin sille lokoisat olot omaan autotalliini, jossa onkin ajan mittaan majaillut lintuja hiiri- ja sinisuohaukasta pikkukajavaan, tiibetinhanheen ja joutseneen asti. Saapa nähdä miten lintu tokenee ja voiko sen vielä päästää luontoon tänä syksynä, vai päätyykö se viettämään talvensa esim. Ranuan eläinpuistossa tai Korkeasaaressa.

PS: Turturikyyhky oli näköjään jo 200. Kemijärvellä havaitsemani lintulaji ja mustapääkertun ja turturin myötä tämän vuoden aikana LLY:n alueella havaitsemieni lintulajien määrä nousi jo sivuamaan Mäkisen Anssin vanhaa alue-ennätystä eli 182 lajia. Tosin Hamarin Allanilla on menossa Lapin lintujen suhteen melkoinen The Big Year ;-)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

6.-7.10.2012 - vessuja, upupa ja nahkahiiri

Viikonloppu alkoi sateisissa merkeissä. Pitkään jatkuneet kehnot säät ja digijärkkärini tilttaaminen Pyhätunturin leirikoulun aikana olivat madaltaneet mielialaa, mutta lauantaina vääntäydyin kuitenkin aamuretkelle ja kävin kiikaroimassa läpi kaupungin lähirannat. Aloitin suljetun sellutehdasalueen Jätevesijärveltä, jossa oli kuitenkin hyvin hiljaista. Linnustoa edustivat vain nelisenkymmentä sinisorsaa, parikymmentä tavia ja yksinäinen telkkä.


Alakallaanvaaran edustalla oli kuitenkin jo huomattavasti enemmän elämää. Ynnäsin kolmesta järvellä sukeltelevasta mustalintuparvesta yhteensä 100 lintua ja Isokylän suunnassa uiskenteli ainakin 350 isokoskelon lautta. Muita vesilintuja edustivat 25 telkkää, seitsemän tukkasotkaa, kolme haapanaa, kaksi kuikkaa ja tukkakoskeloa sekä yksinäinen uivelo. Myös Pitkänsillan levikkeelle näkyi mukavasti lintuja, joskin niiden laskeminen oli huomattavasti vaikeampaa. Tukkasotkia oli molemmin puolin siltaa ainakin 83, mustalintuja 26 ja haapanoita 35. Kaukana pohjoisessa näkyi satoja joutsenia, mutta niin pahasti saarten lomassa, että laskeminen oli jo aivan mahdotonta. Viimeisistä retkikohteistani Pöyliöjärvi oli tyhjä ja Riekonniemen edustalta löytyi vielä nuori härkälintu. Iltapäivä kuluikin sitten opomme eläköitymisjuhlissa ja ilta Uinon Kaukon luona jutustellessa.

Sunnuntain ohjelmassa oli hautajaisreissu Ranuan Saukkojärvelle. Ajoimme kuitenkin Rovaniemen kautta, jossa oli jo useamman päivän ajan oleskellut harjalintu. Pikabongaus onnistuikin, sillä saavuttuamme Vennivaaraan tapasimme heti kolme lintuharrastajaa, jotka olivat juuri nähneet linnun ja sen, mihin se oli mennyt. Hetken päästä töyhtöpää löytyikin erään rivitalon etupihalta, josta joukko leikkiviä lapsia hätisti sen kuitenkin saman tien tiehensä ja kadoksiin. Harjalinnun näkeminen lämmitti kuitenkin jälleen kerran mieltä, vaikka kyseessä oli jo neljäs Lapissa näkemäni harjalintu - edelliset havaintoni olivat Enontekiön Peltovuomasta ja Narttelista sekä Kemijärven Juujärveltä. Näitä aikaisemmin olin havainnut lajin ainakin Espoossa ja Piippolassa, mutta spontaanihavainto lajista odotuttaa vielä itseään.

Nuorimman poikani kummisedän hautajaisten jälkeen ajoimme appivanhempieni luokse Simojärvelle. Koska keli oli pitkästä aikaan oikein mukava päätin pyörähtää pikaisesti Aittoniemen kärjessä. Niemen edustalla ei näkynyt linnun lintua, mutta jämähdin kuitenkin useammaksi tunniksi paikalle koskapa autoni päätti tehdä totaalisen lakon. Edes matalalla rannan yli lentänyt vanha merikotka ei paljoa lohduttanut kun koetin epätoivoisesti saada autoa liikkeelle, ja lopulta sen käynnistäminen onnistui vasta hinauksessa. Myös kotimatkalle lähdettiin niin, että appiukko hinasi autoamme niin pitkään, että sain moottorin käyntiin. Kotimatkasta muodostuikin poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Yllättävin luontohavainto oli klo 18:30 Ranuan ja Rovaniemen kuntarajan molemmin puolin tien päällä lennellyt (pohjan)lepakko! Jännitystä taas piti yllä auto, joka alkumatkan poltti vain akkuvaloa, mutta noin 40 kilometriä ennen Kemijärveä alkoi myös turvatyynyvalo palaa, ajovalot alkoivat himmetä, tuulilasinpyyhkijät nykiä, tuuletin pätkiä, autoradio sammui ja vähän ennen Kemijärveä huomasin bensamittarin neulan pudonneen lähelle nollaa (vaikka tankin piti olla lähes täysi), eivätkä suuntavilkutkaan suostuneet enää kunnolla toimimaan. Pudotettuani muun perheen kotiovelle ajoinkin viime vuosituhannen puolelta asti uskollisesti palvelleen Astrani saman tien huoltamon pihaan odottamaan diagnoosia oudosta käyttäytymisestään.

tiistai 2. lokakuuta 2012

29.9.2012 - Hailuodon syysrallissa

Perjantaina kohta koulupäivän päätyttyä lähdin ajelemaan kohti Hailuotoa ja seuraavana päivänä järjestettävää perinteistä 11 tunnin linturallia. Luusuan Pieskansalmessa kyhjötti tienvarsitolpan nokassa nuori merimetso, mutta muuten lintuhavainnot jäivät ajomatkalla vähiin. Seilasin 19:30 lautalla luotoon ja ajelin Pöllään, jonka tutussa Nokkamökissä muu porukka jo odottelikin. Ilta sujui mukavasti saunomalla, herkuttelemalla ja Nyströmin Harryn Australia -esitelmää katselemalla.

Aamulla mökkiporukkamme jakautui kahteen joukkueeseen, joista toiseen kuuluivat lisäkseni veljeni Janne, Harry Nyström ja Jari Kiljunen ja toiseen Mikko Ala-Kojola, Antti Peuna ja Antti Vierimaa. Molempien joukkueiden aloituspaikaksi oli kuitenkin valikoitunut Riisinnokka ja sopuisasti myös aloituslajimme oli sama, eli meidän porukkamme löytämä pohjantikka. Aamustaiji Riisinnokalla oli poikkeuksellisen antoisa, vaikka merellä ei kummempaa muuttoa näkynytkään. Lajilistalle päätyivät mm. kyhmyjoutsen, lapasotka, alli, mustalintu, merikotka, sinisuohaukka, ampuhaukka, kapustarinta, suosirri ja pikkutikka. Parhaita havaintoja olivat kuitenkin mereltä löytynyt tumma merikihu ja ohitsemme lentänyt myöhäinen ruskosuohaukka.


Palattuamme autolle oli myös peruslajilista saanut mukavasti täydennystä. Muutaman kiepauksen jälkeen löysimme itsemme Kirkkosalmen lintutornista, jossa lajilista täydentyi mm. harmaasorsalla, nokikanalla, piekanalla, varpushaukalla ja haarapääskyllä. Torniin näkyi myös paikallinen sinisuohaukka ja ainakin seitsemän merikotkaa.

Täältä jatkoimme Petsamon laiturille, josta löytyi peräti viisi mustakurkku-uikkua ja pari metsähanhea, ja Kaaralta löysimme yhdeltä pellolta lisää metsureita sekä komean 150 kurjen parven. Kohta hoksasimme myös naakan ja Ojakylästä hoidimme varpusen ohella parikymmentä pikkuvarpusta. Kiepahdus Huikussa tuotti pari pilkkasiipeä ja Pökönnokan komppaus vain suuren määrän kiuruja. Pökönnokalla oli myös parinkymmenen kapustarinnan ja yhden suosirrin sekaparvi, mutta mitään uusia kahlaajia ei toiveistamme huolimatta löytynyt.


Palatessamme kylälle näimme Ojakylän pikkuvarpuspaikalla nyt myös kaksi pulua. Risteillessämme kylän pinnassa totesimme rastaita olevan saaressa aivan valtavasti ja myös mm. merikotkia ja isolepinkäisiä näkyi tuon tuostakin. Löydettyämme Koivukylästä tuulihaukan suuntasimme Marjaniemeen, jonka edustalla  kellui härkälintu, ja näkyipä siellä hyljekin. Olimme suunnitelleet lopettavamme rallin Keskiniemeen, ja päätimme varata sinne riittävästi aikaa - ja kohta komppasimmekin jo alueen niittyjä ja rantahietikoita.


Keli oli ollut koko rallin ajan upea, ja esim. merellä uivat kuikkalinnut oli helppo määrittää kaukaakin. Keskiniemi oli kuitenkin lintujen puolesta nyt pettymys, ja vain kuikkaa ja tylliä rikkaampina päätimme lopettaa rallimme jonnekin aivan muualle. Pienen pohdinnan jälkeen singahdimme Kuivasäikälle ja totesimme kohta tehneemme oikean ratkaisun, sillä rallin viime metreillä löysimme 40 kapustarinnan, 15 suosirrin ja taivaalle karkailevien taivaanvuohien seasta kolme tundrakurmitsaa ja lapinsirkun.


Purkutilaisuudessa paljastui, että tupajoukkueemme olivat ottaneet rallissa komean kaksoisvoiton. Mikko ja Antit (Napalminallet) saivat kasaan 86 lajia ja me (Mehu-Janne ja tummat marsalkat) 83 lajia, joista kesykyyhky tosin myöhemmin diskattiin lintujen paljastuttua olevan lähtöisin läheisestä kyyhkyslakasta. Ilta sujui taas mökissä mukavissa merkeissä saunomalla ja hyvin sujunutta rallia fiilistelemällä.

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana ja sateisen oloisena, ja jo ennen aamuyhdeksää oli tupa siivottu ja väki ulkona. Kävin itse Peunan Antin kanssa mutkan Marjaniemessä hakemasta kalahallilta opetuskäyttöön tilaamani kalat ja bonuksena muutaman kilkin, ja kiikaroimme siinä sivussa alueen lintuja. Muu porukka kävi puolestaan mutkan Ulkokarvossa, mutta mitään kummempaa emme ehtineet löytää kun jo tapasimmekin lauttarannassa ja matka kohti mannerta alkoi. Lautalta näin vielä Antin kanssa noin sadan (metsä)hanhen parven ja Riutun edustalta laskimme 70 naurulokkia. Jossakin Kemin seudulla näimme vielä piekanan ennen kuin pudotin Antin Rovaniemelle ja jatkoin kotiin Kemijärvelle.