sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

21.-24.6.2012 - juhannus Syötteellä

Torstaiaamuna kävin tarkistamassa edellisiltaisen kotkareviirin vaihtopesän, joka olikin asuttu. Risulinnassaan pällistellyt kotkanpoika saikin kohta pesälleen oudon vieraan ja tuliaisiksi komeat renkaat.


Iltapäivällä lähdimme sitten koko perheen voimin ajelemaan kohti Syötettä, jossa meillä oli tarkoitus viettää juhannusta lähisuvun kesken. Menomatkalla keli oli aamun tapaan varsin kehno, ja ainoaksi merkittäväksi lintuhavainnoksi jäi Posion Livojärven rantahietikolla istuskellut selkälokki.

Perjantai eli juhannusaatto meni sukuloidessa, ja kävimme myös koko porukka (14 henkeä + Puma -koira) patikoimassa lenkin Kellarilammen ja Lauttalammen komeissa harjumaastoissa, mutta sillä reissulla lintuhavainnot jäivät hyvin vähiin. Juhannusyönä tein kuitenkin Jannen ja Hannan kanssa muutaman tunnin retken lähimaastoon. Herätyskello soi lyhyiden nokosten jälkeen jo 02:50, ja hetken perästä kuuntelimme Särkiselän rinteessä laulavaa peukaloista ja rummuttavaa pohjantikkaa, ja seuraava pysähdys tarjosi meille jo retken ensimmäisen sinipyrstönkin. Kuusen latvassa laulanut lintu löytyi myös kaukoputkeen ja paljastui vanhaksi (+2kv) koiraaksi.


Jonkin matkaa ajettuamme kuulimme päätien varteen myös hernekertun. Seuraavaksi kävimme kiertämässä komean Vattukurun luontopolun. Yö tuntui tolkuttoman kylmältä, mutta mielialaa lämmitti kurussa aktiivisesti laulanut ja hyvin näkynyt nuori (2kv) sinipyrstökoiras.


Palatessamme taas kohti kylää kuulimme Särkiselän rinteessä toisenkin peukaloisen, joka jäi aamuretkemme viimeiseksi havaintomerkinnäksi.

Syötteen reissun linturetket jäivät muuten varsin vähiin, mutta ihan hupaisa episodi sattui aivan vuokramökkimme pihassa. Kuulimme sisällä ollessamme, että ikkunaan tömähti joku lintu. Singahdin Tuukan kanssa pihalle katsomaan mitä tapahtui, ja huomasimme pökkyräisen peipponaaraan istuvan talomme seinähirrellä. Kun ojensin käteni ottaakseni linnun kiinni ja tarkistaakseni sen kunnon, se lennähti kuitenkin seinähirren rakoon, ja yllätykseksemme sieltä lensi ulos kaksi lintua! Juuri siinä kohtaan oli leppälinnun pesä, jossa ollut naaraslintu säikähti pesälleen tupsahtanutta peippoa ja lennähti lähipuuhun varoittelemaan.



keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

20.6.2012 - rengastuskauden avaus

Keskiviikkopäivä hurahti taas kaikenlaisissa kotiaskareissa, mutta iltaviideltä lähdin viimein kesän ensimmäiselle kotkareissulle. Kävin tarkistamassa kaksi kotkanpesää, joista ensimmäisessä olikin heti hyvinkin reippaan tuntuinen asukas.


Myöhäisestä ajankohdasta ja suhteellisen kehnosta säästä johtuen muut lintuhavainnot jäivät varsin vähiin. Siirtymätaipaleella tein kuitenkin äkkijarrutukset auton eteen singahtaneen poron ja tien yli kipittäneen rantasipipoikueen takia. Rantasipinuorukaisista kaksi myös rengastin.    


Illan toinen kotkanpesä oli odotusteni mukaisesti tyhjä, eli kyseinen lintupari lienee siirtynyt pesimään aivan toiseen vaaraan, jonka tarkistamisen jätin myöhemmäksi.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

19.6.2012 - Pyhätunturissa

Tiistaiaamuna hyppäsin kohta aamukuuden jälkeen Kemijärvelle piipahtaneen Mika-Petri Harjun kyytiin ja suuntasimme aamuretkelle Pyhätunturiin. Kohteemme oli Oravalampi, jonne kulkevan polun varressa oli viime päivinä havaittu monipuolisesti siivekkäitä. Kohta noustuamme Isokurusta Kemijärven puolelle kuntarajaa kuulimmekin jo sinipyrstön laulua, ja koettaessamme lähestyä lintua kuului jostakin edestäpäin muutamaan otteeseen myös peukaloisen pirteä luritus.


Laavua kohti taivaltaessamme havaitsimme myös mm. sirittäjän, metsäviklon ja pari tervapääskyä sekä löysimme käpytikan poikaspesän. Noin 700 metriä edettyämme sinipyrstön laulu kuului jälleen, mutta päädyimme siihen, että kyseessä saattoi kuitenkin olla tuo jo aikaisemmin kuulemamme laulaja.

Pidimme pikaisen tauon Oravalammen laavulla, jossa maisemat olivatkin ihailemisen arvoisia. Tehdessämme lähtöä ilmaantui lähipuihin käpylintuparvi, jota kiikaroimalla löysimme yhden naaraspukuisen kirjosiipikäpylinnunkin. Paluumatkalla hotellin parkkipaikalle havaitsimme retken lopetuslajiksi palokärjen.


17.-18.6.2012 - Juujärven viitakerttunen ja kumpp.

Jo sunnuntai-iltana kävin taas pikaisesti retkellä, eli piipahdin entisen sellutehtaan jätevesijärvellä. Paikalla oli nyt ihan kohtuullisesti vesilintuja, sillä taveja näkyi 72, haapanoita 32 ja jouhisorsia 9. Yksi lapasorsakoiraskin uiskenteli muiden vesseleiden seassa. Pitkänsillan pengertieltä näkyi puolenkymmentä kuikkaa ja illan lehtokurppasaldoksi kertyi neljä lintua.

Seuraavana aamuna singahdin maastoon jo aamuvarhaisella, ja jo aamuneljältä olin Juujärvellä kuuntelemassa komeasti laulavaa viitakerttusta, josta olin saanut puhelimitse vinkin Kaisa Juujärveltä.


Läheltä viitakerttusta löytyi myös laulava tiltaltti ja järvellä kellui nuoruuspukuinen kaakkuri. Seitakorvan kala-altailta laskin yllätyksekseni peräti 80 harmaalokkia, jotka olivat saaneet seuraansa myös mm. kaksi selkälokkia  ja esiaikuisen merilokin.

Seuraavaksi ajelin mutkan Tuulaniemessä, josta löytyi mm. hautova joutsen, laulava ruokokerttunen ja uiskenteleva piisami. 


Järven puolella uiskenteli puolestaan viisi kuikkaa.


Itärannantien lammikoilta ja Kulmunginniemestä ei löytynyt enää mitään kummempaa, joskin myös Kulmungintien varressa lauloi tiltaltti, joka jäikin aamuretken viimeiseksi havismerkinnäksi. 

12.-16.6.2012 - pääkaupunkiseudulla

Tiistaina 12.6. löysin taas itseni pääkaupunkiseudulta. Vaimollani meni tiistai ja keskiviikko terveystieto-opintojen merkeissä Helsingissä, joten suunnistin muksujen kanssa Kirkkonummelle vanhempieni luo. Keskiviikkona teimme poikaporukalla retken Espoon Laajalahdelle, jossa pääkohteemme oli pitkospuiden varressa pesivä pussitiainen. Pesä löytyikin helposti ja myös emo käväisi pesällä, joskin nuoremman retkiseuralaiseni putoilut pitkospuilta (mm. koko lähitienoon ainoaan nokkospöheikköön) haittasivat havainnointia ja retki jäi varsin lyhyeksi.


Keskiviikkona pyörähdimme Rendahlin kotieläintilalla, jossa näkyi kaikenlaisia otuksia (kuten alpakoita). Lintumaailman edustajista päällimmäisenä mieleeni jäi pitkästä aikaan kuulemani hempon laulu.


Keskiviikkoiltana siirryimme koko pesue Helsingin Rastilaan, josta olimme vuokranneet mökin kahdeksi yöksi. Heti mökille päästyämme huomasimme läheisen kallion laella kaksi ketunpentua ja illalla jostakin kaukaa kantautui kultarinnan ja satakielen laulua. City -luontoa edusti myös pihassa pyörähdellyt lepakko.

Torstain ykköskohteemme oli Suomenlinna, jonka linnustollista antia olivat etenkin siellä täällä kipitelleet valkoposkihanhipoikueet.


Perjantaina heräsin aamuyöllä lähimetsästä kuuluvaan silmittömään mekkalaan. Ajattelin kettupentueen olevan ainakin osasyyllisiä meteliin, joten nappasin kameran matkaan ja singahdin äänten perään. Älämölön aiheuttajat jäivät kuitenkin epäselviksi ja vähän toissijaisiksikin, kun kohta ulos päästyäni tajusin mäeltä kuuluvan myös kuhankeittäjän laulua. Kuhis myös näyttäytyi lyhyesti ennen kuin painelin jatkamaan unia.


Perjantaina pyörimme vielä Heurekassa ja Linnanmäellä ja yöksi palasimme Kirkkonummelle. Loppureissulta ei kertynyt enää kummempia luontohavaintoja, ja kotosalle palasimme yöjunalla sunnuntaiaamuksi.


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

10.6.2012 - kesäistä Kemijärveä

Sunnuntaipäivä kului pääosin pihahommissa, joskin käydessäni hakemassa huoltoasemalta löpöä ruohonleikkuriin tsekkasin samalla tyynellä järvellä kelluvat vesilinnut; 35 telkkää ja 9 mustalintua. Iltapuolella lähdin kuitenkin taas retkelle, nyt Taivaan tulien kuvausryhmään kuuluvien Karri Terännön, Hannu Kettusen ja Jyrki Karjalaisen kanssa. Ensimmäinen kohteemme oli Myllykummun torni, jossa maisema oli nyt tyystin erilainen kuin edellisellä käynnillämme. Veden nousu Kemijärvessä kun oli muuttanut tornin vierustalla kulkeneen joen järveksi, jossa uiskenteli mm. komea viiden uivelokoiraan parvi. Torniin näkyi myös hautova joutsen, jonka pesäkummulla vierailivat välillä myös liro ja kuovi. Petoja edustivat ampuhaukka, kolme yhtäaikaa taivaalla kaarrellutta kalasääskeä sekä järven pohjukassa pyörähtänyt esiaikuinen merikotka. Tornin juurelta löysimme höyhennetyn riekon.


Myllykummusta jatkoimme Varrioon, jossa ei kuitenkaan ollut kaipailemiamme joutsenia, mutta Hannu hyödynsi kesäistä maisemaa kuvaamalla sitä tv -kameralla Taivaan tulia varten. Varrion ja Kummunkylän väli oli myöskin hiljainen, mutta viimeinen etappimme Pitkänsillan pengertie tarjosi taas paitsi kuvauksellisen tyynen järvimaiseman, myös härkälinnun, lapasorsaparin ja pohjoista kohti taivaltaneen suopöllön.


Erottuamme keskustassa jatkoin kotiin Kuumalammen kautta. Järven puolella uiskenteli silkkiuikku ja eräässä pikkusaaressa ja sen lähivesillä näkyi viitisentoista pikkulokkia. Myös täällä oli 30 telkän parvi. Illan viimeiset kuvat räpsin kotipihan viereisellä niityllä, jossa loistivat kesän ensimmäiset kullerot. Illan viimeiset lintuhavainnot olivat puolestaan kotipihassa ruokaillut punavarpunen ja avoimesta ikkunasta aika ajoin kuulunut lehtokurpan soidin.


8.-9.6.2012 - Le tour de Posio

Voittoisan Aves Lapponian jälkeen ensimmäinen retkeni suuntautui keskiviikkona Kemijärven Jätevesijärvelle. Lintuja oli edelleen varsin vähän, mutta lapasorsapariskunta, pari jouhisorsakoirasta sekä tylli ja pikkutylli päätyivät kuitenkin havikseen asti.

Perjantaina iltapuolella lähdin sitten kohti Posiota Eero Fiskin pikkubussilla Itä-Lapin lintumatkailuryhmän palaveriin ja maastoretkelle. Samaan autoon olivat jo Pelkosenniemellä hypänneet Ahtisen Jarmo, Nyyssösen Ola, Pihajoen Ossi ja Rautiaisen Tapio, joten matka sujui mukavasti jutustellen - joskin yksi pikajarrutus ja U-käännöskin päästiin ennen Posiota tekemään. Sen aiheuttivat Mourujärvellä tepastelleet fasaanit - koiras ja kaksi naarasta. Saavuttuamme majapaikkaamme Kirintövaaran Kirikeskukseen aloitimme välittömästi varsin antoisan palaverin paikalle saapuneiden posiolaisten kanssa. Kokouksen jälkeen oli vuorossa iltapalaa, saunomista ja juuri alkanutta EM-jalkapalloa, sekä kävin välillä vähän pihallakin kämppikseni Jarmon kanssa kuulostelemassa iltalaulajia, joita pyrki ansiokkaasti edustamaan ainakin laulurastas. Jo huoneemme ikkunasta näkyvä maisema antoi lupauksia siitä, että seuraavan päivän retkestä voisi tulla ihan mielenkiintoinen. Nukkumaan painuimme joskus lähempänä puoltayötä valmiina herätykseen, joka olisi 04:30. 


Lauantain ensimmäisen retken teimme jo ennen aamupalaa, ja sille saimme seuraksemme myös Sassalin Marikan. Ensimmäinen kohteemme oli aivan kylän keskellä sijaitseva Kotilampi, jonne olin jo aikaisemminkin haaveillut lintutornia tai muuta havainnointipaikkaa. Kartoitimme sopivan paikan ja kiikaroimme lammelle, josta löytyi mm. uivelo ja joitakin nauru- ja pikkulokkeja - joskin lokkien määrä oli nyt huomattavasti pienempi kuin aikaisemmilla käynneilläni muutama vuosi takaperin. Kotilammelta jatkoimme läheiselle Ahosenlahden lintutornille. Täällä lajistoa edustivat lähinnä jokunen joutsen, kuikka ja rantasipi, mutta torni oli komea ja se yhdistettynä Kotilampeen näytti sopivan hyvin lähiretkikohteeksi esim. alueen koululaisille.


Komean Livojärven Säikänsalmelta laskimme 11 kuikkaa ja 8 tukkakoskeloa ja läheisestä Kellinniemestä löysimme koppelon ja muutaman teeren lisäksi lisää kuikkia ja joutsenia. Aamun viimeinen etappi oli pikkutien ympärille levittäytyvä, Holapan Raimon meille neuvoma Mustasuo, jonka lajistoa edustivat mm. kurki, mustaviklo ja tuulihaukka - ja osa porukastamme onnistui havaitsemaan siellä jopa suolintuna aina mielenkiintoisen töyhtöhyypän.  


Keskeytimme retkemme aamupalan ajaksi, tosin havainnointia emme keskeyttäneen silloinkaan - sillä Kirikeskuksen aamiaispöydästä näimme jo päivän ensimmäisen selkälokkimme. Aamiaisen jälkeen lähdimme kiertämään Yli-Kitkaa niin, että aloitimme jo aikaisemmilla retkilläni hyväksi toteamaltani Ukkosenlammelta. Täällä etenkin valkoviklot yllättivät runsaudellaan - niitä oli toistakymmentä. Pari kuikkaa uiskenteli lammella samoin kuin muitakin vesilintuja ja veden pinnassa risteili pääskyjä. Varpushaukka kantoi saalista lammen yllä ja horisontissa kaarteli hiirihaukkakin. Akanlahdella pistäydyimme ensin yhdessä soramontussa laskemassa aika tarkkaan sata törmäpääskynkoloa. Särkiselän puolelta löysimme puolestaan aivan tien vierestä härkälintupariskunnan sekä uivelokoiraan ja selkälokin. 

Seuraavaksi pysähdyimme staijailemaan Porosaareen johtavan sillan pieleen, josta löytyikin sitten päivän mukavin yllätys. Aluksi paikalta näkyi vain peruslajeja, kuten kuikkia, tukkakoskeloita, pikkulokkeja ja selkälokki. Jossakin vaiheessa löysin Visaselän yltä sääksen, joka lähti kantamaan kalaa kohti itää. Seurasin lintua putkellani, kun Ola totesi, että sitä vastaan lensi toinen petolintu. Saman tien kun sain tämän toisen linnun putkeeni se kaarsi komeasti paljastaen siiven alapintojen värityksen, hartioiden värin ja pyrstön muodon, ja pääsin hihkaisemaan muille, että sehän on haarahaukka! Lintu kaarteli tovin taivaalla, jolloin koko porukkamme ehti sitä ihastelemaan, ja katosi sitten pikkuhiljaa jonnekin Parakkasaaren taakse. Mahtavan spontaanihavainnon kunniaksi nautimme paikalla Eeron tarjoamat pinnakahvit, ennen kuin jatkoimme taas retkeämme. Kahvitellessamme ohitsemme lensi vielä kuuden kurjen parvi.


Seuraavaksi kolusimme Lohirannan kaunista kylämaisemaa, ja venevajojen katveesta näimme jälleen mm. pari selkälokkia ja viitisentoista veden pinnassa kieppuvaa tervapääskyä. Jossain vaiheessa yritimme tilapäisesti kuntarajankin, ja Kuusamon puolella pistäydyimme Vasaraperän tornissa, josta näkyi mm. kolme härkälintua ja pari uiveloa. Vasaraperästä lähdimme taas palailemaan Posiolle päin. ja yksi pääkohteistamme löytyikin heti kuntarajalta. Päästyämme Koivulahden rantaan löytyi vastarannalta ensin komea vanha merikotka ja hetken kiikaroinnin jälkeen totesimme lahdella olevan ainakin kahdeksan härkälintua ja 11 pikkulokkia. Paikka teki vaikutuksen retkikuntaamme, joka päättikin yksimielisesti esittää lintutornin rakentamista lahden rantaan. Loppumatka Posiolle sujuikin sitten varsin vauhdikkaasti. Edes pysähdys Mourusalmella ei tuonut havaintolistalle enää mitään mainittavaa, joten kohta löysimme itsemme lounaalta kirkonkylän pizzeriasta. 

Kotimatkalle kohti pohjoista lähdimme kuitenkin Perä-Posion kautta sillä toiveella, että matkalta löytyisi vielä jotain kiikaroitavaa. Perä-Posiolta löysimmekin suopöllön ja Ristilästä ja Honkarannalta vielä muutaman selkälokin. Koska hoksasin reittimme kulkevan varsin läheltä Sallan Paloperän lintutornia piipahdimme sielläkin toteamassa, ettei tornin ympäristön puustoa oltu useista esityksistäni huolimatta vieläkään karsittu, ja että näkyvyys tornista oli edelleen valitettavan heikko. Lintuja ei paikalla ollut nyt juuri muuta kuin jokunen haapana ja jouhisorsa sekä tukku pääskyjä. 


Retkikuntamme motivaatiosta kertoi se, että löysimme ennen Kemijärveä itsemme vielä Suomulahdenkin tornista, jossa totesimme rakenteiden ja näkyvyyden olevan kyllä huippuluokkaa, mutta opasteet tornille puuttuivat vielä kokonaan! Täältä kirjasimme vielä reilut 30 tavia, 8 haapanaa ja parikymmentä tervapääskyä. Viimeiset kiikaroinnit tehtiin Räisälän lossilta, jonka jälkeen olimmekin sitten Kemijärvellä, ja leppoisa kiertoajelu oli osaltani finaalissa. 

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

4.-5.6.2012 - Aves Lapponiassa

Maanantaiaamuna nukuimme pitkään ja aamukymmeneltä lompsimme aamukahveille Neljän tuulen tuvalle. Kahvittelun ohessa ihastelimme ikkunan takana ruokailleita taviokuurnia ja vaihdoimme kuulumisia paikalle pölähtäneen Finnaturen ranskalaisryhmän oppaana toimineen Sillanpään Matin kanssa. Sitten ajelimme linturallin aloituskohteeseemme Karigasniemen Ailigaksen juurelle ja aloimme valmistautua 24 tunnin rypistykseen.


Rallimme starttasi keskeltä Piesjänkää, jonne saapastelin Allun kanssa Topin jäätyä komppaamaan poroerotuspaikan ympäristöä. Aloituslajiksi nappasimme kello 12:25 taivaalla leijuvan piekanan, ja lajilistamme alkoi samantien kasvaa mm. sinirinnoilla, lapinsirkuilla, kapustarinnoilla ja ylitsemme lentäneellä punakuirilla. Maisema oli vielä hämmästyttävän keväinen, eli kesästä ei vielä tuntunut olevan tietoakaan - toisin kuin etelämpänä Lapissa.


Järviltä löysimme mm. muutamia pilkkasiipiä, mustalintuja ja alleja, ja suokomppaus lisäsi listallemme vesipääskyjä, suokukkoja ja mustaviklon. Isommista linnuista paikalta löytyivät yhden joutsenen ohella myös kolme metsähanhea ja kurkea. Lähestyessämme poroerotuspaikkaa ilmaantuivat taivaalle myös kovasti odottelemamme tunturikihut kolmen linnun voimin, ja erotuspaikan reunalammelta laskimme 18 vesipääskyä, 10 kapustarintaa sekä lapin- ja suosirrit, ja kohta näimme retkemme ensimmäisen tuulihaukankin.


Seuraava kohteemme oli Ailigastunturi, jonka rinteessä näkyi puolenkymmentä kivitaskua ja pari keräkurmitsaa. Täälläkin näkyi yksi tunturikihu ja alarinteessä piekana. Allun mersu oli kovassa testissä Ailigaksen rinteissä, mutta pääsimme kuitenkin laelle asti, ja mikä tärkeintä, myös renkaat pysyivät ehjinä.


Siirryttyämme Inarin puolelle (lajilistan näyttäessä 38:aa) olivat ensimmäiset uudet retkilajimme korppi ja sitä jahdanneet ampuhaukka ja kaksi pikkukuovia. Juuri ennen Neljän tuulen tupaa lensi hiiripöllö tien poikki ja tuvalta saimme kahvittelun yhteydessä listallemme taviokuurnan ja viherpeipon. Siggavuonossa lista jatkui isokäpylinnulla, mutta esimerkiksi kiertoajelu Koppelon tiellä ei antanut mitään kummempaa. Koko päivän jatkunut kova ja kylmä pohjoistuuli tuntui hiljentäneen linnut ja muutenkin uudet pinnat alkoivat olla jo tiukassa. Pikku-Petsamon pikkusirkku lauloi kuitenkin edelleen ja myös edellispäivänä löytämämme Saariselän virtavästäräkki lensi kunniakierroksen ylitsemme, vaikka ilta oli siinä vaiheessa jo varsin pitkällä. Harmiksemme Saariselällä vielä samana päivänä äänessä ollut sinipyrstö oli hiljentynyt tai jatkanut matkaa, mutta lohdutukseksi saimme listallemme vielä koskikaran, ennen kuin siirryimme Sodankylän puolelle lajilistan näyttäessä nyt 62 lajia.

Sodankylän pääkohteemme oli Sompiojärven lintutorni, jonne ehdimme joskus lähempänä puoltayötä. Tien varressa oli kylmää, tuulista ja hiljaista, ja lukuisat suokuuntelut ja -staijit eivät tuoneet toivomiamme jänkien kahlaajia. Lintutornilta löysimme kuitenkin mm. muutaman uivelon ja pikkulokin sekä peräti kuusi merikotkaa, joista viisi kökötti rantaviivassa yhtenä parvena! Staijatessamme tornissa Topi teki tulet läheiselle laavulle, jossa paistoimme pikaisesti makkarat ja söimme myöhäisen päivällisen. Vielä koppelo hoitui listalle ennen kuin pääsimme päätielle ja matka jatkui kohti etelää.

Ohitimme Sodankylän keskustan varsin ripeästi ja vähät pysähdyksemme tuottivat pettymyksiä peräjälkeen. Myös Lismanaavan lenkki oli tyhjää täynnä (yksi ukkometso vain näkyi), ja kurjuutta lisäsi riekko, jonka vain Allu kuuli, ja jota emme siten saaneet listallemme. Lupaus paremmasta tuli kuitenkin Rovaniemen Alanammassa, josta löytyi tien varressa kököttävä sarvipöllö.

Varhainen aamu Rovaniemellä olikin sitten melkoista lajitulvaa, sillä meiltä puuttuivat vielä lukuisat peruslajit peippoa myöten. Aloitimme Ylikylästä lehtokertulla ja jatkoimme Aronperälle, josta löytyi pari pikkutylliä, jouhisorsa, töyhtöhyyppä, selkälokki ja punavarpunen. Simulan Jukan pihasta yritimme turkinkyyhkyä - ja hämmästykseksemme myös löysimme sen heti. Harjulampi lisäsi listallemme silkkiuikun, Kuolajokisuu lapasorsan ja Niskanperä mm. kuikan, tervapääskyn ja ruokokerttusen. Eri puolilta kaupunkia poimimme myös pulut, naakat ja iloksemme myös spontaanit sirittäjän ja tiltaltin. Pohjustettu mustakurkku-uikku löytyi hautomasta Tuomilammelta ja sama keikka kartutti listaamme myös pyyllä ja lehtokurpalla. Paavalniemi ja Pöyliövaara eivät enää lisälajeja tuoneet, joten jatkoimme Kivijärvelle, mutta nyt alkoi taas tökkiä... Onneksi pahimpia puutelajeja (hippiäinen, metsäkirvinen, harmaasieppo) kertyi kuitenkin tasaista tahtia, joten suurin paniikki alkoi pikku hiljaa väistyä, vaikka kiire koko ajan olikin, ja ralliaika alkoi vääjäämättä lähestyä loppuaan.

Vanttauskoskella tuli taas yksi pettymys lisää, sillä alkanut sade ja kalanviljelyaltailla hääränneet työntekijät pitivät sääkset piilossa. Lohdutuksena paikalla pyöri kuitenkin esiaikuinen merilokki, ja myös kaksi laulavaa sirittäjää piristivät tunnelmaa. Juotasjärven jälkeen teimme radikaalin päätöksen - lopettaisimme rallimme Korouoman pohjalle.

Ralliaikaa oli jäljellä enää puolisentoista tuntia, kun lähdimme laskeutumaan Korouoman pohjalle kohisevan Koivukönkään viertä. Kiireinen ralli olikin mukava lopettaa kertakaikkisen upeassa maisemassa kävellen ja alkukesän äänimaailmasta nauttien. Pinnarallien perinteinen ongelmalaji, närhi, rääkäisi kohta kuruun saavuttuamme, ja polun varresta kuului muutamin paikoin pohjansirkkujen tiksutusta. Olimme kuulleet, että paikalla oli havaittu pikkusieppo muutama päivä aikaisemmin, mutta siinä vaiheessa kun lintu lauloi lyhyen säkeen purovarressa oli väsymys taas tipotiessään. Kyseessä oli minulle jopa ensihavainto lajista Pohjois-Suomessa!

Käytimme viimeisen kisatunnin kävelyyn kurun pohjalla, ja kun viimeinen minuutti alkoi, pysähdyimme polunvarteen kuuntelemaan, jos vielä jostain kuuluisi vaikkapa peukaloisen laulua. No - ei kuulunut peukkua, mutta laulava puukiipijä korvasi komeasti sen puutteen - ja rallin lopetus muuttui aivan huikeaksi, kun vierestämme alkoi yhtäkkiä kuulua pikkusiepon laulua. Päätimme rallimme spontaaniin pikkusieppoon! Fiilis oli muutenkin katossa, kun totesin puukiipijän olevan 117 rallilajimme, joka tiesi myös uutta kisaennätystä.



Seisoskelimme tovin niillä sijoillamme - edelleen aika tuhdissa vaatetuksessa, esim. itselläni oli kahdet tuulipuvun housut päällekkäin - jonka jälkeen lähdimme palailemaan samoja jälkiä takaisin päin. Vietimme kuitenkin kurussa vielä toista tuntia mm. makkaroita paistaen ja kahvitellen, jonka aikana näimme vielä mm. varpushaukan, närheä jahtaavan ampuhaukkapariskunnan ja kuulimme palokärjen ja pikkukäpylintuja, ennen kuin poistuimme paikalta ja lähdimme ajelemaan kohti Kemijärveä. Retken viimeiseksi lintuhavainnoksi kirjasimme Juujärven ja Luusuan välillä perinteisellä pesimälammellaan uiskennelleen kaakkurin. (Havaitsimme reissumme aikana myös muuttohaukan ja maakotkan, molemmat spontaanisti, mutta selvästi pesien lähellä, joten tarkat paikat jääköön nyt kertomatta - mutta nekin lisäsivät tietenkin omalta osaltaan linturallin hohtoa. Upea vuorokausi kerta kaikkiaan!).

3.6.2012 - matkalla pohjoiseen

Sunnuntai-iltapäivänä, toivuttuani jo jonkin verran edellispäivänä päättyneestä lukuvuodesta ja edellisillan lakkiaiskiertueesta, Hamarin Allu ja Kalavaisen Topi ilmaantuivat ovellemme ja starttasimme perinteiselle kesänaloitusretkellemme kohti pohjoista. Tarkoituksemme oli osallistua kolmatta peräkkäistä kertaa samalla joukkueella LLY:n Aves Lapponia pinnaralliin.

Matka alkoi heti lupaavasti rengasrikolla, joten linturalli tultaisiin sinnittelemään ilman vararengasta. Päätimme pistäytyä matkan varrella vain muutamalla lintukohteella, joista ensimmäisellä eli Sodankylän Ilmakkiaavalla paras havaintomme oli tornista löytämämme Leppäsen Timo, jolta saimme muutamia arvokkaita tietoja mm. Utsjoen ja Inarin viime päivien lintuhavainnoista.


Porttipahdan kalasatamassa kukkui käki ja Saariselältä teimme heti mukavan löydön, kun Kaunispään laskettelurinteen alaosassa kuulimme hetken ajan virtavästäräkin laulua. Inarissa teimme treffit Osmosen Ollin ja Riitan kanssa Pikku-Petsamoon, jossa yritimme bongata jonkun ranskalaisryhmän löytämää kultarintaa, mutta saimme tyytyä paikalla laulaneisiin pikkusirkkuihin. Iltayhdentoista aikaan majoituimme Kaamasessa Neljän tuulen tuvan pikkumökkiin keskiyön auringon paistaessa suoraan sisään tuvan ikkunasta.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

21.5.-1.6.2012 - loppukiri

Toukokuun loppu hurahti pääasiassa kouluhommien merkeissä. Tosin jonkin verran tuli oppilaiden kanssa myös ulkoiltua, kuten 21.5. oman valvontaluokkani 7A:n kanssa Ailangassa, mutta lintuhavainnot jäivät vähiin.


Kuun lopulla onnistuin saamaan Lapin alueella vain kaksi vuodenpinnaa, jotka molemmat kotipihalta. Synttäripäivänäni 23.5. aloin ihmetellä ikkunalaudalla istuvan kissamme omituista ääntelyä. Purrin närkästyksen kohteena oli ikkunan takana ruokinnalla pomppiva punavarpuskoiras. Seuraavan päivän vuodari oli puolestaan pihaan kantautunut hernekertun laulu, ja toinen parempi laji oli Kuumalammella 9C luokan kanssa näkemäni silkkiuikku.

Retkeilytauon suurin syy oli kuitenkin se, että olin 25.-31.5. valvojana ensin Sounds 2012 -reissulla Turussa kahden kemijärveläisnuorista koostuneen bändin (Fobian ja R3belsin) kanssa ja heti sen perään 9B:n luokkaretkellä Helsingissä. Mukavaa toki oli - joskin aika työntäyteistä - sillä ko. kiertueen aikana korjasin myös neljän luokan kokeet ja naputtelin koneelle 193 kevättodistusarvosanaa. Oli jännä huomata miten paljon pitemmällä etelärannikon kevät olikaan meihin verrattuna. Esimerkiksi räkättirastailla oli jo poikaset lennossa ja varsinkin Korkeasaaressa kipitteli siellä täällä vastakuoriutuneita valkoposkihanhipoikueita.


Kesäkuun ensimmäisen päivän iltana käväisin sadesäässä mutkan Isokylän pelloilla jäljittämässä paikalta ilmoitettua mahdollista haikarahavaintoa. Pellot olivat saaneet mukavasti vihreyttä sitten viime näkemän, mutta nuottien mukaiselta paikalta löytyi vain kurki sekä iso lierojahtiin saapunut kala- ja naurulokkiparvi, jonka seassa oli myös esiaikuinen tuhkaselkälokki.