sunnuntai 27. lokakuuta 2013

27.10.2013 - talvimaiseman piristäjiä

Perjantaina lähdin suoraan koulusta Helsingin koneelle, sillä illalla oli edessä KD:n strategiaseminaari sisäministeriössä ja lauantaiaamuna puoluehallituksen kokous eduskunnan pikkuparlamentissa. Laitoin jo hyvissä ajoin LLY:n sähköpostilistalle vetoomuksen, että joku kävisi ainakin lauantaina laskemassa Kemijärven joutsenet koskapa viikonloppuna oli BirdLifen "joutsenbongaus" -tapahtuma - jota ajatellen olisi toki tärkeää tietää, montako joutsenta Kemijärvellä vielä lauantaina on.

Palatessani reilun +10 asteen Helsingistä kotiin Kemijärven pikkupakkaseen myöhään lauantai-iltana ei Tiirassa kuitenkaan ollut minkäänlaisia havaintoja Kemijärven kaupunkialueelta. Eli vaikka paikalla oli vielä torstaina koko Suomen suurin joutsenkerääntymä, ei se näköjään saanut lappilaisia lintuharrastajia innostumaan joutsenretkestä Kemijärvelle!? Severinkankaan Juha oli kuitenkin havainnut päivän mittaan Päiväjoen maisemissa pitkälti toistasataa muuttavaa joutsenta, joten vaikutti vahvasti siltä, että linnut olivat nyt lähteneet.

Sunnuntaiaamuna epäilykseni osoittautuivat oikeiksi, sillä vaikka vanhan pumppaamon pohjoispuolella oli edelleen sulaa, ei siellä ollut kuin kourallinen joutsenia. Sen sijaan muita vesilintuja oli paikalla vielä paljon. Sinisorsia uiskenteli sulassa 120 parvi, ja puolisukeltajia edustivat myös haapana ja tavi. Tukkasotkia ja mustalintuja oli molempia neljä ja telkkiä 15. Joutsenia näin Pitkänsillan levikkeeltä enimmillään 29, jotka kaikki olivat sillan pohjoispuolella, ja samalle paikalle kuului myös pulmunen.

Ajoin mutkan myös Kaisansalmella, joka oli jäässä, ja Kalkonniemessä, jossa tapasin niin ikään retkellä olleen Uinon Kaukon. Kauko oli sitä mieltä, että ainakin kaupungilla kuuluneista joutsenten äänistä päätellen myös perjantai oli jo ollut aktiivinen muuttopäivä.


Kalkonniemen eteläpuolen sulalle ilmaantui niemessä ollessamme kahdeksan joutsenta, ja seuraavasta etapistani Alakallaanvaarasta laskin vielä 21 joutsenta.

Kävin retken lopuksi mutkan Pöyliöjärven rannassa, vaikkei se mikään joutsenpaikka olekaan. Yhtenä motiivina oli Laukkasen Sampolta saamani Facebook -viesti, jonka mukaan hän oli edellispäivänä nähnyt järvellä naurulokin – helikopterista! Yhtään lokkia ei paikalla kuitenkaan nyt ollut, mutta vesilintuja sitäkin enemmän. Harmaassa ja lumisateisessa säässä löysin järveltä 24 isokoskeloa, 12 telkkää, kaksi mustalintua ja aina mukavat kuusi allia. Yhtäkkiä huomasin kaukoputken kuvassa Gavian, joka näytti heti hämmästyttävästi kaakkurilta - ja olikin sellainen! Yllätyksen toinen osa oli se, kun hoksasin linnun olevan järvellä nuoren kuikan kanssa. Koetin ottaa oudosta parivaljakosta jonkun dokumenttikuvan kännykällä kaukoputken läpi, mutta melkoista suttua kuvista tuli...


Tiesin Hamarin Allun olevan retkellä Rovaniemellä ja yritin soittaa hänelle potentiaalisesta lokakisapinnasta, mutta linnut ottivat saman tien siivet alleen ja poistuivat taivaalle. Kävin vielä Ikihirren lähirannasta katsomassa järven sulapaikat uudelleen, mutta Gavioita ei enää näkynyt. Uutena havaintona tuli kuitenkin tavi.

Iltapäivällä Imporannan Aulikki soitti pihapiirissään edellisillasta asti könynneestä kurpasta, jonka määritys tuntui olevan vielä auki. Kun kuulin linnun olevan taas paikalla ajelin Imposenniemeen - ja lehtokurppahan siellä taapersi hangella kaivellen aina välillä nokallaan maata lumen alta.

torstai 24. lokakuuta 2013

22.-24.10.2013 - joukhaisia laskemassa

Tiistaina pääsin taas alkuillasta Pitkällesillalle. Tosin aika hätäisesti, kun välillä piti hakea tytär musiikkiopistolta ja viedä nuorimmainen ja emäntä samaan paikkaan - ja ehtiä vielä itsekin vanhempainiltaan. Lisäksi keli oli melko sumuinen ja hämäräkin alkoi jo laskeutua - mutta toisaalta nyt iso osa joutsenista oli pakkaantunut pienelle alueelle Pitkänsillan entisen pumppaamon yläpuolelle, mikä helpotti laskemista ja teki tilanteesta muutenkin huikean! Lisäksi samassa sulassa uiskenteli myös seitsemän lapasotkaa, kolme mustalintua ja pilkkasiipi.


Kaiken kaikkiaan Pitkänsillan ympäristössä oli edelleen 1600 joutsenta, joista aika tarkkaan 1000 sillan pohjoispuolella. Heti illan eteläpuolella taas näkyi pienessä railossa peräti 170 sinisorsaa, neljä haapanaa ja kaksi tavia. Kauempana jäällä istuskeli merikotka.

Keskiviikkona suuntasin heti koulusta vapauduttuani Alakallaanvaaraan, jonne iso osa joutsenista oli nyt siirtynyt. Nyt havainnointia haittasi sankka lumisade, mutta siitä huolimatta eteläpuolen railoista oli laskettavissa 520 joutsenta. Merikotka oli taas paikalla ja vesiäisiä edustivat 75 sinisorsaa, viisi telkkää, neljä tukkasotkaa ja mustalintu. Pitkänsillan sulassa oli edelleen melkoinen kuhina, ja laskin entiseltä pumppaamolta 560 joutsenta, 39 sinisorsaa, 20 telkkää, vähintään kuusi lapasotkaa, kolme uiveloa, kaksi mustalintua ja yksittäiset tukkasotkan, pilkkasiiven ja isokoskelon. 


Sillan eteläpuolella näkyi vielä 150 sellaista joutsenta, jotka tuskin tässä kelissä olivat näkyneet Alakallaanvaarasta – eli kaikkiaan joutsenia oli edelleen paikalla pitkälti toista tonnia. Kolmesta havainnointipisteestä näin myös jäällä lenteleviä tai tepastelevia pulmusia – yhteensä reilut 20 kappaletta.

Torstaina painelin taas suoraan koulusta Alakallaanvaaraan. Maisema oli varsin luminen ja talvinen, mutta järvellä oli edelleen railoja, joissa näkyi 235 joutsenta. Sää oli tyyni ja näkyvyys erinomainen, joten myös railoissa olevat vesiäiset määrittyivät oikein mainiosti. Paikalla oli jälleen 75 sinisorsaa sekä 20 telkkää, viisi haapanaa, kolme tukkasotkaa, kaksi tavia ja mustalintu. Kaukana jäällä lensi myös puolenkymmentä pulmusta.

Pitkäsillan eteläpuolella olevassa railossa nukkui nyt vain kuusi lapasotkaa, mutta pohjoispuolen sula oli edelleen hyvin kansoitettu. Kaiken kaikkiaan laskin Pitkältäsillalta 750 joutsenta, joista 440 oli pienehköllä alueella sillan pohjoispuolella ja loput 310 eteläpuolella. Iso osa eteläpuolen linnuista oli samoja, jotka näkyivät myös Alakallaanvaaraan, ja nyt joutsenet olivat muutenkin jo varsin levottomia ja ne lentelivät pikkuparvissa sinne tänne ja osa näytti lähtevän myös muutolle. Pumppaamon sulasta löytyi joukhaisten seasta myös tutuksi tullut pilkkasiipinaaras, 130 sinisorsaa, 15 telkkää, neljä lapasotkaa, ainakin kaksi tukkasotkaa, kaksi mustalintua ja kaksi tavia sekä uivelo. Sulan reunalla liikuskeli 21 pulmusen parvi.

tiistai 22. lokakuuta 2013

21.10.2013 - joutsenennätys!

Maanantaiaamuna annoin klo 8:40 perinteisen lintutilanneraportin Lapin radioon ja pyörähdin vielä ennen kouluun menoa Pitkälläsillalla. Tuuli oli tyyntynyt ja sillan ympäristö oli jäätynyt yön aikana uhkaavasti. Sulapaikoissa oli kuitenkin hämmästyttävän runsaasti elämää, ja vaikka valo oli aika huono, laskin taas pitkälti toistatuhatta joutsenta sekä ison määrän muitakin vesilintuja.

Koulupäivän jälkeen ajelin takaisin sillalle ja totesin railojen pienentyneen entisestään. Valaistus oli kuitenkin nyt erinomainen ja kaukana railoissa ja niiden reunoilla olevat joutsenet hyvin laskettavissa. Laskin joutsenet useaan kertaan jolloin pohjoisesta näkyi tulevan vielä lisää lintuja alueelle. Hain välillä nuorimmaisen iltapäiväkerhosta, kävimme sillalla, vein nuorimmaisen kotiin, ja palasin vielä illan jo hämärtyessä sillalle tekemään viimeiset laskennat.



Sählyvuoron vaihtaminen joutsenlaskentaan oli kuitenkin ilmeisen kannattava uhraus, sillä nyt sillan levikkeelle näkyi peräti 1600 joutsenta (aika tarkkaan 700 lintua pohjois- ja 900 eteläpuolella siltaa), joka oli uusi ennätys! Edellinen huippulukema oli päivälleen seitsemän vuotta aikaisemmin samalta paikalta laskemani 1500 joutsenta. Hyvää lintupäivää huipensivat myös muut sulapaikkoihin ahtautuneet vesilinnut, joita edustivat ainakin 170 sinisorsaa, 3 haapanaa, tavi, 11 tukka- ja 6 lapasotkaa, 100 telkkää, 8 isokoskeloa, 4 uiveloa ja naaraspukuinen pilkkasiipi. Jossakin välissä näin kaukana joutsenten seassa myös tumman Anser -hanhen, joka kuitenkin katosi joutsenmassojen sekaan ja jäi määrittämättä lajilleen.

20.10.2013 - Simojärven alkutalvea

Sunnuntaina olin sopinut aamuyhdeksäksi tapaavani Niemen Tapanin Pitkänsillan levikkeelle. Tarkoituksemme oli tehdä radiojuttu joutsenista, mutta kovaksi yltynyt tuuli pakotti meidät sisätiloihin, ja juttu syntyi lopulta lämpimissä ja tuulettomissa oloissa aamukahvien äärestä ABC:ltä.

Puoliltapäivin suuntasimme perheellä appivanhempien luo Simojärvelle. Kiikaroin matkalla Seitakorvan kala-altaat, joilla näkyi vain muutama varis, korppi ja harmaalokki. Simojärvelläkin tuuli, mutta kävin kuitenkin katsastamassa järven vielä varsin laajoja sulapaikkoja. Vesilinnusto oli kuitenkin erittäin niukkaa. Aittoniemessä lensi puolenkymmentä isokoskeloa, Sääskilahdessa näkyi pari telkkää ja Kultisalmen sillanpielessä ui mustalintu.


Käväisin myös mutkan Kaitavirran sillalla, johon näkyi kaksi koskikaraa ja kosken rantakivillä pomppinut räkättirastas. Muut havainnot kertyivät appivanhempien ruokinnalta, jossa vieraili hömö- ja talitiaisia, jokunen punatulkku sekä yksittäiset käpytikka, närhi, viherpeippo ja (pienenä yllätyksenä) peipponaaras.

maanantai 21. lokakuuta 2013

18.-19.10.2013 - Kemijärven vesiäisiä

Perjantaina laitoin taas herättyäni verkot pihalle, mutta lintuja liikkui tosi niukasti. Niinpä suuntasin pian kierrokselle kaupungin rannoille. Alakallaanvaaran edustalla oli 15 telkkää, 11 mustalintua, 35 isokoskeloa ja 30 uiveloa. Pitkänsillan ensimmäiseltä levikkeeltä löysin heti ilahduttavan 10 lapasotkan parven ja eri puolilla sillan ympärillä näkyi nyt ainakin 1350 joutsenta. Muita laskemiani vesilintuja edustivat 50 sinisorsaa, 10 haapanaa, 40 telkkää ja 8 mustalintua. Loppupäivän vietimme Rovaniemellä (jossa katsoimme mm. elokuvan autokisaan osallistuvasta etanasta), joskin tein menomatkalla ”vertailun vuoksi” pikapysäyksen Ounasjokisuistossa, jossa näkyi 260 joutsenta sekä jokunen sinisorsa, tukkasotka, telkkä ja uivelo.

Lauantaiaamuna kävin taas Kemijärven lähirannoilla. Alakallaanvaarassa oli nyt 12 telkkää, 9 mustalintua ja 12 uiveloa, mutta sykähdyttävin näky oli järvellä joutsenten yllä kaarrellut vanha valkopyrstöinen merikotka. Päästyäni Pitkänsillan pengertielle huomasin saman merikotkan lentävän nyt kohti Jätevesijärveä, ja kohta sinitaivaalle ilmaantuikin sitä säikähtänyt 120 sinisorsan parvi.



Laskeskelin Pitkänsillan levikkeeltä taas pitkään edelleen varsin kaukana uiskennelleita joutsenia ja päädyin hyisessä kelissä samaan 1350 lintuun kuin edellispäivänäkin. Severinkankaan Juha pysähtyi toviksi paikalle, jolloin ohitsemme lensi kuuden pulmusen parvi. Myös Kellokummun Mikko ja Kekin Anna pyörähtivät ihmettelemässä joutsenmääriä.


Iltapäivän aluksi kävimme taas katsomassa elokuvan (joka kertoi nyt keskenään kisailevista puhuvista lentokoneista), jonka jälkeen ehdin vielä rengastaa kotipihasta jokusen tali-, sini- ja hömötintin sekä pihassamme jo pitkään viihtyneen vihervarpusenkin.

16.-17.10.2013 - pakkasta, sumua ja auringonpaistetta

Kemijärvelle saavuttuani alkoivat pakkaset. Keskiviikkona pyydystelin taas pihalintuja, joita kertyi päivän aikana 22 rengastusta (14 talitiaista, 7 varpusta ja sinitiainen) ja 17 omaa kontrollia (8 tali-, 3 sini- ja 2 hömötiaista, 3 varpusta ja käpytikka). Lisäksi pihapiirissä pyöri vihervarpusnaaras ja pihaan kantautui puukiipijän ja taviokuurnan ääntä. Sekä tiistai-iltana että keskiviikkoaamuna olin kuullut pihasta kahahtavan lentoon jonkun isomman linnun, ja torstaiaamuna arveluni osoittautui oikeaksi – pihassa näkyi kahteenkin otteeseen lehtokurppa.

Torstaina olin ajatellut lähteä heti aamusta tsekkailemaan kaupungin rantoja, mutta aamu valkeni sumuisena. Laitoin taas verkot pihalle, mutta kohta nekin notkuivat paksussa kuurassa. Jossakin vaiheessa aamua päätin kuitenkin lähteä liikkeelle ja ajoin kaupungille. Pitkänsillan levikkeellä ajattelin jo tehdä u-käännöksen ja palata kotiin, mutta ajoin kuitenkin sillan toiseen päähän ja se kannatti – hernerokkasumu loppui kuin veitsellä leikaten ja sillan puolivälin jälkeen keli oli mitä hienoin!



Huikeassa valaistuksessa näkyi myös lintuja. Sillan eteläpuolen sumussa ui 50 uivelon parvi ja pohjoispuolelta löytyi alli. Sillan ympärillä näkyi roppakaupalla joutsenia, jotka laskin päivän aikana useampaan kertaan odotellen välillä sumun hälvenemistä. Lopulta päädyin 1300 joukahaiseen, joiden seassa näkyi ainakin 70 telkkää.

Käväisin myös Jätevesijärvellä, joka oli jo melkein jäässä. Samana päivänä sammutetun ilmastuslaitteen ympärillä oli vielä sulaa, jossa uiskenteli 120 sinisorsaa ja 10 tavia. Sellutehtaan parkkialueelta löysin yllätyksekseni vielä kaksi kulorastasta.

15.10.2013 - matkahuoltoa?

Tiistaiaamuna Janne nakkasi minut seitsemäksi Raaheen, josta hyppäsin Turusta Ouluun menevään bussiin. Olin viime tipassa päättänyt palata kotiin junan sijasta dösällä, sillä tälle autolle oli Matkahuollon nettisivuilla luvattu jouhevat jatkoyhteydet Kemijärvelle asti, ja aikataulukin näytti kaikin puolin oikein mukavalta.

Oulussa käväisin pikaisesti linja-autoasemalla aamukahvilla ja kiiruhtaessani pysäkille säikähdin, kun Rovaniemen bussia ei näkynytkään. Eskelisen auto tulikin lähtöpysäkille reilut viisi minuuttia myöhässä ja kun kysyin kuljettajalta jatkoyhteydestä, sain vastauksen, että ”Kemijärven bussi lähtee puolelta, eli ehdit siihen jos ei olla myöhässä. Mutta niitähän menee vähän väliä.”

Ihmettelin kuskin asennetta ja huoli alkoi kasvaa pitkin matkaa, kun aikataulu ei todellakaan näyttänyt pitävän. Jossakin vaiheessa kuulin kuskin soittavan Rovaniemen Matkahuoltoon ja kertovat, että ollaan parikymmentä minuuttia myöhässä ja kyydissä olisi ainakin yksi Kemijärven bussiin menijä. Kuitenkin viralliset kuulutukset autossa kertoivat vain siitä, että vain Eskelisen pohjoiseen menevät bussit odottavat tätä autoa.

No – saavuttuamme Rovaniemelle sain kuulla Kemijärven jatkoyhteyden lähteneen, ja seuraava auto lähtisi vasta neljän tunnin päästä! Möllärin kuskilla ei ollut kuulemma lupaa viivyttää lähtöä yli 15 minuuttia. Ketutuskäyrä oli tässä vaiheessa jo aika korkealla – Eskelisen kuskin mokailujen takia koko päivä alkoi olla pilalla.

Keksin kuitenkin yhden tavan ainakin yrittää parantaa mielialaa – joten hyppäsin taksiin ja ohjeistin kuskin ajamaan ”Ylikylän risteyksen puomille tai Aronperän täyttömaa-alueelle”. Tosin kerroin samalla tälle viehkolle nuorelle naiskuljettajalle perusteet outoon osoitteeseen, jottei luulisi minua aivan pimeäksi…

Ja syyhän oli paikalla muutama päivä sitten oleillut isokirvinen, jota yritin sitten muutaman tunnin ajan kompata esiin alueen heinikoista - mutta turhaan. Sain siivilleen ainoastaan yhden kiurun ja niittykirvisen.

Mieliala ei siis ollut yhtään sen parempi lompsiessani takaisin linja-autoasemalle. Vasta piipahdettuani kahvilla linja-autoaseman lähihuoltoasemalla ja saatuani siellä paitsi hyvää evästä, myös perusystävällistä lappilaista palvelua alkoi elämä taas voittaa…


Saavuttuani viimein Kemijärvelle klo 17:45 kävelin rinkkoineni ja kaukoputkineni suoraan seurakuntatalolle siellä klo 18 alkaneeseen kirkkovaltuuston kokoukseen. Kotiin tulo meni siis varsin myöhään, ja voi hyvinkin olla, että menee aika pitkään ennen kuin seuraavan kerran käytän pitkiin siirtymisiin linja-autoa.

14.10.2013 - Tauvon loppusyksyä

Aamukahdeksalta olimme Jannen kanssa terhakkaina tornissa. Odotukset eilisen myrskypäivän jälkeen olivat korkealla, mutta aamumuutto pilvisessä ja yllättävänkin valottomassa säässä oli varsin vaisua. Rastasparvia velloi kuitenkin ilmatilassa, ja Janne sai ynnäiltyä kasaan tuhatkunta räkättiä ja reilut puolentoistasataa punakylkeä. Myös viherpeippoja muutti alun toistasataa. Tornista irronneita parempia muuttohaviksia olivat 17 isokäpylintua ja komeasti tööttäillyt kirjosiipikäpylintu. Nokalla näkyivät yksinäinen tundrakurmitsa, pari merikotkaa ja nuori muuttohaukka.


Kylmässä kelissä staijailun lomassa kävimme aika ajoin verkoilla, joista tuli itselleni vähän turhankin tuttua lajistoa eli etupäässä viherpeippoja sekä tali- ja sinitiaisia.

Iltapäivällä kävimme kunnon lenkin Ulkonokalla, mutta vaikka komppasimme huomattavasti edellispäivää laajemman alueen, jäivät havainnot vähiin. Kahlaajia edusti enää yksi ainoa taivaanvuohi ja vesilintumäärätkin olivat pudonneet jopa aamulla torniin näkemästämme. Edes yhtään kiurua tai niittykirvistä emme nähneet – yhden pyrstötiaisparven sentään.


Illan hämärtyessä olimme taas Matin kanssa verkoilla, joissa roikkui yllätykseksemme melkoinen määrä pyrstö-, sini- ja hömötiaisia. Saatuamme viimein linnut renkaineen takaisin maastoon alkoikin jo olla pimeä. Loppuilta kului saunoessa ja helmipöllönauhaa soittaessa. Hyvästä kelistä huolimatta pöllösaalis jäi nyt vain yhteen lintuun.

lauantai 19. lokakuuta 2013

13.10.2013 - myrskylintuja

Sunnuntaiaamuna heräsimme mökissämme tuulen kohinaan. Uutiset lähitienoilta kertoivat pohjoistuulen lennätelleen kattoja Oulussa ja kaataneen lintutornin Kellossa, joten saariretkeily ei tässä kelissä enää kauheasti motivoinut. Siistittyämme paikat Harry ja Antti lähtivät kohti Oulua ja itse käväisin Jannen ja Mikon kanssa pikaisesti etsimässä nokivarista. Vaakku ei kuitenkaan ollut palannut Ulkokarvon risteykseen, joten teimme uukkarit ja singahdimme lauttarantaan ja suuntasimme kohti mannerta. Santosessa näkyi tien varressa pohjantikka ja keinuvan lautan kannelta oli mukava katsella sen perässä leijailevia lokkeja, mutta muun havainnoinnin sai kyllä tässä kelissä unohtaa.


Seuraavaksi suuntasimme Virkkulan opastuskeskukselle, jossa tutustuimme pikaisesti komeaan näyttelyyn ja kahvittelimme vielä Jassin ja Janin kanssa. Kahvipöydästä näimme kahden lähipelloilla ruokailleen metsähanhen lentävän lahdelle ja laskin ikkunan takana olevalta ruokinnalta 15 pikkuvarpusta. Muiden lähdettyä kuka minnekin jatkoin Jannen kanssa lintutornille, josta ynnäsimme 585 sinisorsaa, 530 tavia, 10 lapasorsaa, kuusi nokikanaa ja harmaasorsan.


Käväisimme vielä Limingassa syömässä ja kaupassa ja näimme samalla neljä pulua ja kaksi turkinkyyhkyä, ennen kuin jatkoimme kohti Siikajokea ja seuraavaa etappiamme Tauvon lintuasemaa. Lumijoen keskustassa tosin näimme vielä lehtokurpan.

Saavuttuamme asemalle Tynjälän Matti odotti meitä jo tilhen ja kahden taviokuurnan kanssa. Päivä oli ollut hiljainen täälläkin, mutta nyt pahin myrsky oli jo hellittänyt, ja verkoista oli alkanut tulla lintuja. Taviokuurnat olivat aseman syksyn ensimmäiset, ja sain heti kunnian rengastaa ne.     



Käytyämme Matin kanssa verkkokierroksella (josta tuli taas jokunen tilhi ja taviokuurna) lähdimme parin tunnin kiepaukselle Ulkonokalle. Kova tuuli ei ollut sentään pyyhkinyt kaikkia lintuja pois. Vesilintuja edustivat 150 joutsenta, satakunta sinisorsaa, kymmenen jouhisorsaa, haapanaa ja telkkää, jokunen silkkiuikku, lapasotka, uivelo ja isokoskelo sekä alli. Kahlaajia näimme kolme suosirriä, kolme jänkäkurppaa ja kaksi taivaanvuohta ja muuta lajistoa edustivat mm. merikotka, 30 naurulokkia, 50 räkättiä, niittykirvinen ja kiuru.

Illan pimettyä majoituimme asemalle ja naputtelimme edellispäiviemme havikset Tiiraan. Pyynti tyyntyneessä illassa tuotti tulokseksi kolme helmipöllöä.

12.10.2013 - Hailuotoralli

Vähän aamuseitsemän jälkeen olimme taas tien päällä – eli ajelimme kohti aloituspaikkaamme Riisinnokkaa. Santosen tiellä pääsimme väistämään ensin pientä hyönteissyöjälintua (todennäköistä punarintaa) ja kohta myös kahta hirveä. Siirtymätaipaleen ainoan pysähdyksen tarjosi takapenkiltä blokkaamani hiiripöllö, jonka osoitimme myös takanamme ajelleelle Harryn autokunnalle.

Rautalettoon päästyämme lauloimme Kummelista tutun Arvontalaulun, erkanimme kilpailevasta ryhmittymästä ja aloimme valmistautua kohta alkavaan ralliin. Kello kahdeksalta olimme vielä kävelemässä kohti kärkeä, ja aloituslajiemme joukkoon saimme heti mm. pohjantikan. Riisinnokan kärjessä oli upea keli ja komeasti lintuja. Lukemattomien vesilintujen, useiden merikotkien ym. joukosta kirjasimme mm. kuusi kyhmyjoutsenta, neljä lapasotkaa, yhdeksän tundrakurmitsaa, kolme kapustarintaa, punakuirin, 10 suosirriä, pari ampuhaukkaa ja sepelkyyhkyä sekä lapinsirkun. Muutto merellä oli kuitenkin lähes olematonta, mutta muutama merimetso sieltä sentään irtosi.

(Linturallin tiimellyksessä valokuvaaminen unohtui jälleen lähes täysin - ainoaksi otokseksi jäi Riisinnokan staijipaikkaamme koristanut Villin Lännen maisema...)


Lähdettyämme palailemaan autolle päin löysimme Isomatalan rannasta vielä harmaa- ja lapasorsat ja Rautaleton puolella meitä ilahduttivat siivilleen pompannut lehtokurppa ja laulava tiltaltti. Pyrstötiaisia, hippiäisiä, puukiipijöitä ym. kuului tuon tuostakin, mutta esim. peippo ja järripeippo olivat tiukassa ja rastaat vielä aivan kateissa.

Aamu oli kuitenkin mennyt mielestämme erinomaisesti ja mieliala oli korkealla – ja kohosi entisestään kun Syökarin tien varresta löytyivät nopeaan tahtiin niin pikkutikka ja kuusitiainen kuin aamuinen hiiripöllömmekin.

Kirkkosalmi sen sijaan oli iso pettymys. Juuri kun olimme kiipeämässä torniin sinne saapui bussilastillinen muita retkeläisiä - ja hetken aikaa oma rallinikin meni siihen, kun näytin putkellani retkeilijöille lähirannassa laiduntaneita hirviä. Pääsimme liikkeelle vain jokusta naakkaparvea rikkaampina ja pitkähkö metsälintujahti ei sekään tuonut listallemme kuin (pari hirveä ja) pikkukäpylinnun. 

Lähestyessämme Ulkokarvoa saimme Lintutiedotus -viestin paikalla olevasta nokivariksesta. Eli eilinen lintumme oli nyt siellä - ja nyt myös määritettynä. Kivilaiturille kävellessämme linnun löytäjät, eli herrat Pantsar, Rannikko, Sarviaho ja Tapio tulivatkin myhäillen vastaamme ja vaihdoimme pikaisesti kuulumisia. Ja kaukana vastarannalla nokivaris nyt tallustelikin varisparvessa – tyypilliseen rentoon tapaansa, eli ilman housuja.  

Nokivaris (= variksen alalaji) ei kuitenkaan pinnatiliämme kartuttanut, joten kuiva kautemme jatkui edelleen - kunnes Ojakylänlahdella alkoi onneksemme taas tapahtua. Lahdenperän rannassa odotti yllätys, eli poikkeuksellisen myöhäinen mustaviklo, ja Janne blokkasi jostakin Kaaran yltä kaksi meitä lähestyvää pulmusta. Vaskessa sijaitsevan mökkimme pihasta saimme listallemme västäräkinkin.

Pökönnokalla sen sijaan odotti ikävä yllätys – rantaniityllä juoksi kaksi isoa koiraa! Niiden ja todennäköisesti meitä aikaisemmin käyneiden rallijoukkueidenkin jäljiltä nokka oli nyt tosi hiljainen, ja saimme olla tyytyväisiä, että löysimme sieltä edes yhden taivaanvuohen. Oli siellä myös jokunen suosirri ja tundrakurmitsa, mutta nehän eivät enää tässä vaiheessa lajimääräämme nostaneet.

Pökönnokalta palattuamme meillä alkoi olla jo melkoinen kiire ehtiä käydä läpi loppupäiväksi suunnittelemamme kohteet. Kylälle palatessamme näimme Seuraintalon vieruspellolla peräti viisi fasaania, joille kuitenkin lähinnä naureskelimme... Emme nimittäin millään uskoneet, että laji olisi pinnakelpoinen tässä kisassa. Mustarastas hoitui lennossa ja varpunen ja pikkuvarpunen vajaan minuutin täsmäpysäyksellä -  ja kohta olimmekin taas matkalla Pöllään. Vaikka aika alkoi tosiaan olla kortilla, onnistuin suostuttelemaan Jannen ajamaan pikakiepauksen Kuivasäikällä, tie sinne kun oli poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Ja se kannatti. Rantalietteellä istuskeli kaksi valkoposkihanhea, ja mielenkiintoinen oli myös paikalle lentänyt 20 lapasotkan parvi.

Rallin lopussa komppasimme vielä pikaisesti Patelanselän rantoja ja kylän keskustaa, pyörähdimme Järventauksen pelloilla ja ajelimme metsäautoteitä kohti Marjaniemeä. Lisälajit olivat kuitenkin tiukassa, ja epätoivoinen kulorastasjahti mäntykankailla toi lopetuslajiksemme teeren, mutta ei kaipaamaamme ja edellispäivänä runsaana näyttäytynyttä rastasta.

Kello 18:30 seitsemän rallijoukkuetta kokoontui Ranta-Sumppuun, ja jännittävän purun jälkeen huomasimme päätyneemme jälleen hopeasijalle 72 lajillamme. Voiton vei Harryn porukka 76 lajillaan ja pronssisijalle tuli Hervan Tuomaksen, Suorsan Villen, Hiekkasen Kallen ja Österbergin Pauli-Pekan joukkue häviten meille vain yhdellä lajilla – eli sillä fasaanilla, josta yllätykseksemme saimme kuin saimmekin pinnan…   

Ilta mökillämme oli jälleen erittäin hyväntuulinen. Pääsimmehän jo toista vuotta peräkkäin juhlimaan yhdessä Hailuotorallin kaksoisvoittoa.


Kuva: Hailuotorallin joukkueet ”Akvaariolapset” ja ”Paistetut homeiset silakat” majapaikkansa edustalla. 

11.10.2013 - Luo(n)to kutsuu

Perjantaiksi olin järjestänyt koulullemme taksvärkkipäivän (jo kolmatta kertaa oman kohteemme eli Venäjän Tomskin lastensairaaloiden hyväksi), joten onnistuin tavallaan ”ulkoistamaan” itseni – ja niinpä hyppäsin jo torstaina iltajunaan ja köröttelin Ouluun. Janne haki vähän ennen puoltayötä asemalta ja asetuimme yöpymään veljemme Rikun talon vintille.

Aamuseitsemän kieppeillä haimme Vierimaan Antin retkiseuraksemme ja jatkoimme Hailuodon lauttarantaan. Tarkoituksemme oli osallistua tällä porukalla seuraavana päivänä järjestettävään Hailuodon linturalliin, ja tämän päivän olimme varanneet leppoisaan retkeilyyn saaressa sekä muuhun ralliin valmistautumiseen.

Luotoon päästyämme kiikaroimme ensin läpi Huikun linnut ja löysimme pian itsemme ajelemasta Käpykaaran metsäautotietä. Kohta päätielle palattuamme Janne huudahti, että tienvarsimetsikössä on iso pöllö, ja alkoi jarruttaa… Siihen pääsin kuitenkin kuittaamaan, että tuossahan on toinen - sillä aivan edessämme(kin) istui lapinpöllö.


Ehdimme katsella pöllöjä vain hetken kunnes ne lennähtivät kauemmas metsään ja jatkoimme matkaa Pökönnokalle. Retki jatkui mukavissa merkeissä, sillä nokalta löytyi mm. viisi lajia kahlaajia, eli 28 suosirriä, kuusi taivaanvuohta, kolme tundrakurmitsaa, punakuiri ja jänkäkurppa.

Ojakylänlahden kävimme tsekkaamassa kahdesta pisteestä. Ensimmäisen (Lahdenperän) edustalla oli runsaasti vesilintuja, mm. 1100 tukkasotkaa, 200 tavia, 63 uiveloa ja neljä lapasotkaa, ja lahden yllä pyörähti kanahaukka. Toisen tarkkailupisteen (eli Kyrönperän) mainittavin havainto oli muutaman joutsenen parvessa lentänyt metsähanhi.

Seuraava stoppi tehtiin Ulkokarvon tienhaarassa, jossa näkyi iso varisparvi, jonka seassa oli myös yksi kokonaan musta lintu. Janne ihmetteli heti ääneen, että onko tuo nokivaris vai vain nuori mustavaris, mutta parvi lähti saman tien lentoon ja häipyi paikalta. Ehdin kuitenkin pistää merkille linnun oudon tukevan nokan ja varismaisen pyrstön sekä hyvin repaleiset siivet ennen kuin se katosi näkyvistämme…  

Loppupäivän aikana kävimme vielä mutkat mm. Marjaniemessä ja Keskiniemen alueella, mutta kova lännenpuoleinen tuuli haittasi huomattavasti havainnointia tuossa osassa saarta. Pyrstötiaisia tuntui kuitenkin olevan liikkeellä lähes joka paikassa missä pysähdyimme.


Pöllässä sen sijaan näkyi vielä ihan mukavasti lintuja. Janne ja Antti komppasivat kärjestä pari pulmusta, kun itse olin selaamassa vesilintuja. Kuivasäikän lietteillä tepasteli kaksi tundrakurmitsaa ja yksinäinen västäräkki ja Pölläntien varressa meidät yllätti fasaanikukko.

Illan alkaessa hämärtää suuntasimme takaisin Santoseen, jossa meillä oli mökki varattuna. Muu porukka eli Nyströmin Harry, Ala-Kojolan Mikko, Kiljusen Jassi ja Variksen Jani olivat jo paikalla ja kehuivat nähneensä mökin pihasta muuttohaukankin. Ilta sujui leppoisissa merkeissä saunomalla, Harryn tuomia jättipizzoja tuhoamalla ja chillailemalla – ihan kirjaimellisestikin…
  

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

6.10.2013 - tiu tau tilhi...

Sunnuntaiaamun yllättävin rengastuslaji oli piharuokinnan luota kiinni saamani tilhi, joka oli vieläpä komea vanha koiras. Pieniä tilhiparvia oli kyllä ollut viime päivinä liikenteessä, mutta pihlajissamme ei ole tänä syksynä marjoja eikä tuomissakaan enää, joten marjojen perässä lintu tuskin oli pihaan tullut.


Muutaman tunnin verkottelu toi rengastettavaksi taas jonkun viherpeiponkin.


Iltapäivällä kävin jälleen kiertämässä lähialueen parhaat vesilintupaikat. Jätevesijärven sorsaparvi oli kasvanut entisestäänkin, ja nyt ynnäsin sieltä peräti 360 sinisorsaa, 160 tavia, 10 jouhisorsaa, 10 haapanaa ja yhden lapasorsan. Järven puolella Kiviperässä kellui 210 isokoskelon lautta.

Alakallaanvaaran edustalla oli parisataa joutsenta ja iso joukko muita vesiäisiä, jotka jäivät kuitenkin hankalan valon ja jonkinmoisen tuulen takia laskematta. Pitkänsillan pengertieltä näkyi kolmisenkymmentä uiveloa ja Riekonniemen edustalla uiskentelivat varmaan samat mustalinnut (29 kappaletta) ja härkälintu kuin viikko sittenkin.


lauantai 5. lokakuuta 2013

1.-5.10.2013 - lokakuun alkua

Lokakuun ensimmäisen aamun kunniaksi viritin lintuverkot pihalle jo ennen aamuseitsemää - vaikka oli tiistai ja kouluun meno yhdeksäksi. Pihalinnustoa edustivat tuona aamuna mm. muutamat järripeipot ja vihervarpuset ja taivaalta kuulunut rautiainen. Iltapäivällä jatkoin rengastamista, ja yllätyksekseni pääsin jälleen poimimaan verkosta tiltaltin.


Keskiviikkoaamuna kokeilin myös pyyntiä, mutta saalis jäi varsin vaatimattomaksi. Torstaina ehdin verkotella pihassa muutaman tunnin ennen alkuillasta järjestettyä Taivaan tulien uuden tuotantokauden kutsuvierasnäytöstä. Mainittavin saalis oli vanha punatulkkupariskunta.

Myös perjantaina laitoin lintuverkot vireeseen heti koulusta kotiuduttuani. Suurin osa saaliista oli jo omia kontrolleja, eikä edes pihasembrassa pistäytynyt pähkinähakki suostunut rengastettavaksi. Illan pimettyä jätin verkot pihalle ja lähdin vasta saunan jälkeen taskulampun kanssa niitä purkamaan. Yllättäen edestäni lähti lintu, joka singahti suoraan verkkoon ja osoittautui lehtokurpaksi. Edellisen kerran olin päässyt hypistelemään vanhaa lehtokurppaa niinkin kauan sitten kuin 15.10.1987, jolloin sellainen pölähti verkkoon Hangon lintuasemalla, joten kyseessä oli oikein mieluisa rengastuslaji! (Niin lehtokurppa kuin viime päivien tiltaltitkin olivat uusia rengastuslajeja koko Itä-Lapille.)



Lauantaina värkkäsin pihalla lähes koko valoisan ajan. Aamulla tihutti jonkin verran vettä ja päivän mittaan rupesi tuulemaan, joten koko päivän rengastussaalis jäi vain 12 lintuun. Niistä mukavin oli syksyn ensimmäinen nuori punarinta. Lisäksi pihaan kuului taas useaan otteeseen puukiipijän sirahtelua.


Kuun alkupäivien rengastuksia olivat edellä mainittujen lehtokurpan, tiltaltin, punarinnan ja punatulkkujen ohella 34 tali- ja 4 sinitiaista, 5 varpusta, 4 järripeippoa, 15 viherpeippoa ja 4 vihervarpusta.