tiistai 30. kesäkuuta 2015

27.-28.6.2015 - tien päällä taas

Lomareissulta kotiuduttuamme päädyin kohta taas takaisin tien päälle. Jo torstai-iltana pyörähdin Oinaalla kuuntelemassa Hämäläisen Panun löytämää ruisrääkkää, joka tovin odoteltuani (ja sankassa sääskipilvessä melkein jo luovutettuani) aloitti narinansa kello 23:25. Samalla reissulla näkyi kylän reunalla ukkometso.

Seuraavan päivän vietin muksujen kanssa Kemijärvellä kun emäntä oli esiintymässä Rovaniemellä Jutajaisissa, mutta lauantaiaamuna olin jo aamuviiden jälkeen (parin tunnin yöunien jälkeen) tien päällä, sillä olin luvannut vetää kahdeksalta yleisöretken Ranuan Telkkälässä eli aivan Pudasjärven rajalla.

Ensimmäinen parempi lintuhavainto osui kuitenkin silmiini (ja myös kameran kennolle) jo Seitakorvan kohdalla, jossa jokipenkalla istuskeli vanha merikotka. Ajoin linnun vierelle ikkuna avattuna ja ehdin saada tällaisen ruudun sen noustessa siivilleen...


Telkkälään oli saapunut kymmenkunta linnuista kiinnostunutta (ja jopa pari toimittajaa), joiden kanssa kahvittelimme ja kävelimme kylätalon ympäristössä tarkkailemassa paikallista lajistoa, johon kuului jopa laulava mustarastas sekä ainakin rantasipi, rautiainen, punakylkirastas, lehtokerttu, pajulintu, peippo, punavarpunen ja talitiaisen, sinitiaisen ja kirjosiepon poikaspesät. Lensipä ylitsemme varpushaukkakin. Yksi retkeläisistä kertoi pihallaan kuulemastaan linnunäänestä, jota hän epäili ruisrääkäksi - ja kun paljastui, että piha sijaitsi aivan retkipaikan vieressä pysähdyin sen kohdalla jatkaessani matkaani, ja siellähän se rääkkä räksyttikin.

Ranualta en suinkaan palannut kotiin vaan kohta löysin itseni taas Limingan Virkkulasta. Olin päättänyt varata koko iltapäivän hietatiiran etsimiselle, jotta viimeinkin näkisin tuon jo kuudetta kesää Liminganlahdella luuhaavan suurharvinaisuuden. Vielä Pudasjärvellä ollessani tuli taas viesti, että lintu oli nähty Virkkulassa, joten ehdin jo säikähtää, että tulisinko taas liian myöhään paikalle. Pelko oli kuitenkin nyt turha, sillä kohta tornille saavuttuani löysin tiiran lentelemästä melko kaukana Temmesjokisuun suunnassa. Seurailin sitä pitkään kanssani staijailleen Ari Savolan kanssa, ja siellä se pyydysteli hyönteisiä ja istui välillä jonkun tolpan nokkaan. Jonkin ajan päästä se nousi taas siivilleen ja lensi aivan tornin editse ennen kuin palasi taas löytöpaikan tienoille.


Käytännössä lintu oli näkyvissä lähes koko sen reilun parin tunnin ajan, jonka tornilla vietin. Muita haviksia paikalta edustivat mm. 11 uiveloa, viisi heinätavia, luhtakana ja tumman muodon merikihu.

Olin alunperin kaavaillut voivani olla Virkkulassa iltakuuteen asti, mutta koskapa tiira löytyikin nyt näin kivuttomasti lähdin pikkuhiljaa ajelemaan kohti seuraavaa kohdettani eli Sotkamoa. Navigaattorin opastamana päädyin ajelemaan sinne Tyrnävän kautta ja Muhoksen puolelle päästyäni keksin piipahtaa Matokorven lintutornilla. Nimensä vastaisesti torni oli keskellä laajoja peltoja, ja yllätyksekseni sinne näkyi myös lintuja.





Laskin tornista peräti 360 kurkea, ja todellisuudessa niitä mahtoi olla enemmänkin, sillä osa parhaista kurkipelloista oli katveessa puiden takana. Yhdellä peltopläntillä ruokaili ainakin 140 kottaraista ja 30 tavia, ja muita peltolintuja edustivat mm. lukuisat kuovit ja töyhtöhyypät, laulavat kiurut, 30 liroa, suokukko, punajalkaviklo, ruskosuohaukka, tuulihaukka ja kaksi selkälokkia.

Jatkaessani matkaani näin Muhoksen keskustassa pari hemppoa, kävin Paltamossa ruokaostoksilla ja saavuin Sotkamon Teerivaarantielle joskus puoli seitsemän aikaan illalla.

Paikalla oli jo pari pääkaupunkiseudulta tullutta bongaria ja pikkuhiljaa sinne saapui lisää väkeä. Keskellä kurjan näköistä mäntytaimikkoa kulkeva tie oli ollut jo useamman vuorokauden ajan paras paikka Suomen ensimmäisen idänkäen kuulemiseen, mutta viime aikoina linnun aktiivisuus oli huolestuttavasti vähentynyt. Muutamana edellisiltana linnut puputusta oli kuitenkin kuultu iltayhdentoista aikoihin, joskus jo kahdeksankin jälkeen, joten sitä me nyt toiveikkaina odottelimme.

Iltasella lähipuissa käväisi töyhtötiainen ja puolenyön aikaan ylitsemme lensi kolmen lehtokurpan parvi, mutta idänkäestä ei kuulunut mitään. Enimmillään noin 15 bongarin kokoinen porukka alkoi vähitellen harveta ja kello yhden jälkeen meitä oli enää vain kaksi jalkeilla eli minä ja Keskisen Arto.


Optimistisesti laskeskelimme että Auringon noustessa 02:30 voisi jotain alkaa tapahtua, mutta yllättäen jo kello 02:05 havahduimme yhtäaikaa melko kaukaa itäpuoleltamme kuuluvaan puputukseen. Siellä se oli! Herätin saman tien viereisessä autossa torkkuneen Punnosen Pekan ja myös toisessa lähiautossa nukkunut porukka saatiin saman tien jalkeille kuuntelemaan linnun seuraavaa puputussarjaa.

Lähdin Arton ja Pekan kanssa läheiseen niemeen josta oletimme äänen kuuluvan paremmin muun porukan ja kauempana nukkuneiden jäätyä tien varteen päivystämään. Mitään ei kuitenkaan kuulunut ja porukkaa alkoi poistua paikalta. Tässä vaiheessa paikalle tuli myös kaksi uutta bongaria, jotka klo 03:55 hoksasivat linnun soidintavan vastapuolella tietä - ja myös Arto ja Pekka kuulivat muutaman säkeen.

Tämän jälkeen viimeisetkin bongarit alkoivat lähteä paikalta ja lopulta jäljellä olimme vain minä ja Pekka. Ja juuri kun mekin aloimme pohtia lähtemistä lintu tempaisi klo 04:28 jossain aivan lähellämme pitkän upean sarjan alkupuputuksineen, joka totisesti kruunasi kymmen tunnin odotuksen!

Pitkä kotimatka ei tuntunut niin kovin pitkältä kaksi elistä tarjonneen retken jälkeen, vaikka väsymys olikin melkoinen. Kotimatkan ainoaksi havismerkinnäksi jäi niin ikään Sotkamon puolella lennellyt suopöllö.

16.-25.6.2015 - tien päällä

Maanantaina 15.6. pidetyn kaupunginvaltuuston kokouksen jälkeen pääsin viimeinkin aloittamaan tosissani kesäloman. Valtuustossa käsitellyt kouluverkkoasiat kun olivat olleet koko alkukesän pahasti mielen päällä. Tiistaina starttasimmekin sitten koko pesueen voimin kohti etelää, ja ensimmäiseksi taukopaikaksi valikoitui kuljettajan toivomuksesta Limingan Virkkula. Tarkoitukseni oli päästä edes pikaisesti yrittämään siellä viihtyneen hietatiiran bongaamista - ja harmittavan lähellä onnistuminen olikin, sillä tornilla Lintutiedotuksen viestejä lukiessani tajusin linnun poistuneen paikalta vain noin vartti ennen saapumistamme.

Tuulisessa ja sateisessa kelissä värjöttely ei tuottanut kuitenkaan juuri mitään muuta kuin aivan tornin vierustalla komeasti uiskennelleen heinätaviparin. Limingasta jatkoimme Kauhavalle, jossa majoituimme Alahärmässä sijaitsevaan Mäntyhotelliin. Iltakävely Veikan kanssa ja pieni yöretki lähimaisemissa palkitsivat sentään suopöllöllä ja kolmella viitakerttusella.

Keskiviikon pääkohteemme oli Alahärmän PowerPark, mutta ihan ilman lintuhavaintoja ei sieltäkään selvitty, sillä poistuessamme iltasella paikalta mekasti läheisellä kartingradalla eli Mika Salo Circuitilla kaksi meriharakkaa.

Yöpymään jatkoimme Tampereelle Hotelli Villeen ja seuraava päivä kuluikin sitten lähinnä sateisessa Särkänniemessä. Seuraavat kolme yötä vietimme Lohjalla vaimon siskon perheen luona ja juhannuksen seutu meni muutenkin pääasiassa sukulaisia tapaamalla. Vivamossa laulaneesta pensaskertusta sain sentään vuodenpinnan.

Sunnuntaina 21.6. ajelimme Kirkkonummelle omien vanhempieni luokse, mutta kesken kahvittelun huomasin puhelimeeni tulleen hälyn Inkoon puolelta juuri löytyneestä punapäälepinkäisestä. Matkaa kohteeseen oli alle 20 kilometriä, joten olin Veikan kanssa paikalla ensimmäisten bongareiden joukossa - ja lintu näkyikin komeasti lähipellon takana olevilla sähkölangoilla.


Illan ohjelmaksi valikoitui vanhempieni toivomuksesta leppoisa kanavaristeily Helsingin edustalla, joka tarjosikin paitsi maisemia, myös haahkoja, kyhmyjoutsenia, merimetsoja, valkoposki- ja kanadanhanhia, meriharakoita jne. Yöpymään siirryimme Espoon Otaniemen Radisson Blu -hotellille, josta olikin sitten vain kivenheiton matka Maarin tornille, ja kävinkin vähän ennen puoltayötä siellä pienellä yölaulajaretkellä. Tornin edustalla näkyi mm. harmaahaikaroita ja räyskiä ja äänimaailmaa edustivat kaksi luhtahuittia, luhtakana ja pari rytikerttusta.



Aamulla palasin tornille sateen saattelemana. Jo polun varressa näkyi satakieli, ja luhtakana ja rytikerttuset olivat edelleen äänessä. Valtalajina tornin edustalla oli tavi, joita laskin 137. Harmaasorsia näkyi 13. Kahlaajia edustivat mm. kuusi punajalkavikloa, kolme taivaanvuohta, kolme valkovikloa, mustaviklo ja pikkutylli. Lietteillä piipahti myös uuttukyyhky ja kaukana Laajalahdella näkyi merimetso.

Kävin välillä hotellilla jossa pakkasimme kamat autoon ja kuvailimme tovin lähinurmikoilla laiduntaneita valkoposkihanhiperheitä.





Piipahdimme vielä koko perheen voimin lintutornilla, jonne näkyi nyt pari liroakin, ja jatkoimme Helsinkiin tervehtimään mummiani. Illaksi ajelimme sitten Turkuun ja yöksi Naantaliin sympaattiseen Hotelli Harrietiin, ja seuraava päivä kuluikin sitten pitkälti tällaisissa maisemissa...


Muumimaailmasta poistuttuamme lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa yöpymispaikkaamme. Ajoin kuitenkin pienen mutkan kautta ja yllätin matkakumppanini kurvaamalla kadulle, jonka varressa odotti tällainen näky...


Suomen ensimmäinen kattohaikaranpesintä Koskella oli toki näkemisen arvoinen elämys, ja auton ikkunasta pääsimme hyvin seurailemaan emon touhuja pesällä. Illaksi jatkoimme sitten Alavudelle Ouran loman maatilamajoitukseen. Lähiympäristö olikin niin leppoisaa maalaismaisemaa, että kävin pienellä iltakävelyllä, jonka saldoa olivat laulava satakieli, ruokaa kerjäävä sarvipöllön poikanen, 220 lähipelloilla luuhannutta naurulokkia sekä (pohjan)lepakko.

Viimeinen kokonainen reissupäivämme valkeni erittäin sateisena ja kohta löysimmekin itsemme valtavasta Tuurin kyläkaupasta. Iltapäivällä sade kaikkien ennusteiden vastaisesti loppui kuitenkin kokonaan, joten tutustuminen Ähtärin eläinpuistoon sujui oikein mukavissa oloissa. Monien mielenkiintoisten eläinten joukosta ykköseksi nousi varmasti Veikan blokkaama villi ja vapaa siili, sillä eipä meillä pohjoisessa siilejä liiemmin näe. Mukavaa oli myös bongata Hannan alueelle maalaamia komeita opastauluja.







Illalla lähdimme sitten pitkälle kotimatkalle, jonka parhaita haviksia olivat Kannonkoskella patsastellut isolepinkäinen, Viitasaarella lentänyt kanahaukka ja Limingan Tupoksessa aamuyöllä tankannut pohjansirkkuja rengastamaan matkannut Jaakkosen Tuomo. Kotiin saavuimme torstaina joskus viiden aikaan aamulla.

13.-14.6.2015 - sirkkubongausta ja jätevesijärvilintuja

Perjantai-iltana juuri Sirkus Finlandian esitykseen marssiessamme putkahti kännykkään hälyviesti - Kuusamon Hännisestä oli löytynyt linturallin yhteydessä mustapääsirkku! Soittelin esityksen jälkeen Mäkelän Jyrkille ja sovimme tapaavamme aamulla ja käyvämme yhdessä bongaamassa lintua. Niinpä aamukuuden maissa olin jo Kuusamossa, hörppäsimme Jyrkin luona aamukahvit ja lähdimme ajelemaan kohti Hännistä. Perille päästyämme paikalla oli reilut puolenkymmentä bongaria ja lintukin oli ollut juuri näkyvissä - ja hetken päästä löysimmekin sen keskeltä vihreää oraspeltoa.


Lintu viihtyi jonkin aikaa pellossa, mutta lensi sitten viereisen talon pihaan ja katosi joksikin aikaa. Sitten se lensi pellon yli suureen koivuun ja pudottautui sieltä istumaan pellossa olevan kiven päälle ennen kuin siirtyi taas ruokailemaan ja skouppasin siitä kännykälläni jonkinmoisen dokumenttikuvankin.


Kohta lähitalon pihalla alkoi näkyä liikettä, ja ehkä juuri sen takia lintu nousi siivilleen ja lensi niin pitkälle pohjoiseen kuin kiikarilla näki, ja mekin poistuimme paikalta. (Päivän míttaan lintu kuitenkin taas palasi ja näyttäytyi myös myöhemmin paikalla käyneille bongareille).

Käväisin vielä Jyrkillä, nyt vähän tukevammalla aamiaisella, ja lähdin sitten palailemaan kohti Kemijärveä Jyrkin lähtiessä vetämään yleisöretkeä kuusamolaisille luontoharrastajille.

Sunnuntaina pyörähdin pitkästä aikaan Jätevesijärvellä, jossa lietteet olivat edelleen vähissä, mutta syystä tai toisesta paikalla suorastaan kuhisi lokkeja. Laskin/arvioin järveltä peräti 350 pikku- ja 200 naurulokkia. Vesilintupuolella suurin yllätys oli pilkkasiipinaaras, mutta alueellisesti myös viisi lapasorsakoirasta oli tietenkin huomion arvoinen havis. Muita vesilintuja edustivat 80 tavia, 55 telkkää, 30 tukkasotkaa, 16 haapanaa, kolme sinisorsakoirasta ja jouhisorsakoiras. Kahlaajia näkyi vain vähän, mutta järven rannalla ruokaillut punajalkaviklo oli mukava yllätys. Töyhtöhyypillä näkyi jo poikanenkin, ja entisen sellutehtaan alueella varoitteli tyllipari.

3.-12.6.2015 - pihalintuja edelleen...

Aves Lapponian jälkeen keskityin taas jonkin aikaa lähinnä pihalintuihin, mutta mikäs siinä kun lintuja liikkui ja kävi pyydyksiin edelleen hämmästyttävän hyvin... Toki tuolle ajankohdalle osui myös kaikenmoisia luottamustoimia, kissanristiäisiä ja ehtolaiskokeita, joten niidenkin vuoksi oli kuun alkupuolisko vielä syytä viettää kotikulmilla.

Tiistaina 4.6. pihassa näyttäytynyt käki ei sentään jäänyt kiinni, mutta moni muu kyllä. Kuten seuraavana päivänä rengastamani punavarpunen.


Keskiviikkona 5.6. rengastin myös kesäkauden ensimmäiset nuoret linnut eli viherpeipon, vihervarpusen ja urpiaisen.




Torstaina 6.6. onnistuin saamaan takapihan verkkoon samaan aikaan kaksi mielenkiintoista rengastuslajia eli nokkavarpusen ja hauskan värisen pulun.






Torstaina 11.6. tuli taas hybridi eli varpusen ja pikkuvarpusen risteymä.



Pääosissa olivat edelleen vihervarpuset, joiden joukossa oli jälleen myös pari vieraskontrollia, toinen Suomesta ja toinen peräti Sveitsistä asti (renkaan tekstinä Sempach, Helvetia)!


Myös punatulkkuja ja urpiaisia liikkui edelleen ja jakson lopussa alkoi tulla runsaasti viherpeippojakin.


Kaikkiaan rengastin kotipihasta kesäkuun alkupuoliskolla seuraavat linnut: vihervarpunen 231, viherpeippo 106, urpiainen 28, punatulkku 27, talitiainen 5, kesykyyhky 3, sinitiainen 3 ja pikkuvarpunen 2 sekä räkättirastas, hömötiainen, varpunen, varpusristeymä, peippo, punavarpunen, nokkavarpunen ja keltasirkku yksi kutakin.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

1.-2.6.2015 - Aves Lapponia 2015

Sunnuntaina puoliltapäivin Hamarin Allu ja Ruonakosken Antti ajoivat pihaamme ja oli jälleen aika lähteä kohti pohjoista ja perinteistä kesäloman aloitusta eli Aves Lapponia -linturallia. Ajomatkan aikana retkeilimme vain harvakseltaan, mutta Kaunispäältä löysimme sentään pari keräkurmitsaa, Sikovuonon Ahvenjärvellä näkyi pilkkasiipipari ja Kaamasen tornilla mustalintupari ja yllättäen myös härkälintu. Saavuimme majapaikkaamme Neljän tuulen tuvalle iltamyöhällä, mutta lämmitimme kuitenkin saunan ja heitimme talviturkit lähijärveen. Kuukauden vaihduttua jo kesäkuuksi putkahti mökkimme vieressä olevasta linnunpöntöstä esiin lapintiainen, mikä lupasi ihan hyvää rallia ajatellen...

Aloitimme vuorokauden rallirypistyksen Neljän tuulen tuvan kahvipöydästä kello 11, kun ikkunan takana hyöri neljä taviokuurnaa. Myös mm. hömö- ja lapintiainen saatiin kohta listalle ja hypätessämme autoon saimme vielä onnentoivotukset paikalle ilmaantuneelta Dick Forsmanilta - jonka tapasimme myös edellisvuonna ralliin startatessamme. Edellisvuoteen viittasi vahvasti myös sää - eli lähdimme jälleen liikkeelle melkoiseen sateeseen, mutta sääennuste näytti siltä, ettei aloituksen lykkäys olisi tälläkään kertaa parantanut tilannettamme.

Alkumatkasta havaitsimme mm. mustalinnun, pilkkasiiven, kuikan ja sinirinnan, mutta lajien tulo oli hyvin vaisua Skalluvaaraan asti, josta löytyi sentään 14 vesipääskyä, lapinsirri, tunturikihu ja pari allia. Mantojärvellä näkyi viisi kuikkaa ja kaipaamamme kaakkuri, mutta esim. Tenonvarren kiepaus ei tässä säässä tarjonnut kuin pesivän maakotkan ja piekanan. Teppanansaaren kohdalla näin punakuirinkin, mutta Allu ja Antti eivät tilanteeseen ehtineet, joten laji jäi tässä vaiheessa vielä virallisesti saamatta. Iloksemme sade alkoi kuitenkin hellittää, kuten oli luvattukin...

Karigasniemen Ailikkaan tien alussa näkyi iloksemme riekko, mutta kauhuksemme huipulle johtavan tien puomi olikin kiinni, vaikka Allulle oli luvattu, että puomi olisi tänään auki. Säikähdys muuttui kuitenkin riemuksi kun huomasimme Allun laina-auton mahtuvan puomin ali, ja matka kohti tunturimaisemaa jatkui kuin jatkuikin ilman keskeytyksiä.

Lähellä huippua näin lupaavan näköisen pikkulinnun lennähtävän läheisen töppäreen taakse ja lähdin linnun perään. Törmäsin kuitenkin heti kiirunaan ja kuitattuamme sen löytyi äskeinen lentäjäkin - eli pulmuskoiras. Ailigas ei pettänyt tälläkään kertaa!




Seuraava kohteemme oli tietenkin Piesjänkä ja läheinen poroerotuspaikka. Erotuksella oli taas mukavasti kahlaajia, mutta uutena lajina meille oli vain punakuiri. Jängälle kulkiessamme löysimme taas pesivän tunturikihuparin ja minun ja Antin staijaillessa jängän reunassa komppasi Allu sieltä lentoon suosirrin. Staijailumme tuotti puolestaan sinisuohaukkanaarasta jahdanneen suopöllöparin. Autolle palattuamme näimme vielä metsähanhen ennen kuin jatkoimme läheisen Luopmosjohjeaggi -nimisen suon laitaan, josta inarilaisporukka oli kuulemma muutamaa päivää aikaisemmin löytänyt helposti sekä jänkäkurpan että -sirriäisen. Nuotitus olikin kohdallaan, sillä Allun edestä nousi kohta kaksi sirriäistä ja suon reunassa staijaillessani huomasin edessäni lentävän jänkäkurpan. Reissun ainoa miinus oli poroaidan ali ryömiessäni hukkaamani kaukoputken okulaarin suojuskumi, mutta se ei saanut nyt menoa hidastaa...

Inarin puolelle palattuamme käväisimme Toivoniemen tornissa yrittämässä edellisiltaista härkälintua, mutta se oli ilmeisesti jatkanut matkaansa. Kirkonkylällä lajilistamme karttui sen sijaan tervapääskyllä. Ivalossa aloitimme sinne pohjustamillamme puluilla, Neitiaavan pikkusirkku lauloi siellä missä pitikin ja Mellanaavalta löysimme sieltä hakemamme kottaraiset. Sitten jatkoimme Niemelän Jorman opastamina helmipöllön pesälle, josta emo mukavasti kurkisteli ja iltayhdentoista aikaan piipahdimme Honkolan Juhanin ja Ritvan luona iltakahveilla ennen kuin jatkoimme kohti etelää.

Kaunispäälle osui juuri sinne saavuttuamme melkoinen myräkkä, joten keräkurmitsat jäivät nyt saamatta. Sompionjärvellä keli oli kuitenkin taas parempi. Tornille näkyi kolme merikotkaa ja tien varresta hoitui koppelo.

Sitten jatkoimmekin hippulat vinkuen Rovaniemelle, jonka perkaamisen aloitimme Apukan pelloilta josta löytyi kiuru, sinisuohaukka ja neljä tuulihaukkaa. Vitikanpäässä tajusimme tuulen olevan jo nyt ikävän voimakas, mikä haittasi selvästi lintujen kuulemista, mutta tien varressa istuskellut lehtokurppa, lehtokerttu ja punavarpunen pääsivät kuitenkin listoille. Pikakiepahdus Aronperälle tuotti toisen punavarpusen, sirittäjän ja neljä pikkutylliä ja Ylikylässä lauloi puolestaan toinen lehtokerttu, ja Antin jäädessä etsimään lisää laulajia törmäsin Allun kanssa kahteen mullospellolla hiipparoineeseen meriharakkaan!

Harjulammelta löytyi neljä silkkiuikkua ja ruokokerttunen ja Kuolajokisuu yllätti peräti kuudella silkkiuikulla, kolmella lapasorsa- ja kahdella heinätavikoiraalla sekä merimetsolla! Niskanperältä saimme harmaasiepon ja pensastaskun ja Tuomilammelta mustakurkku-uikun.

Palatessamme keskustan suuntaan huomasimme ajan olevan taas kortilla ja päätimme skipata Kivitaipaleen suunnan ja jatkaa suoraan kohti Posiota. Ojanperällä meitä riemastutti kuitenkin tien varressa käyskennellyt fasaanikukko ja Salmijärveltä saimme vielä härkälinnunkin ennen kuin poistuimme keskusta-alueelta.

Vanttauskoskelta löytyi päivän ensimmäinen laulava tiltaltti, mutta ei kovasti kaipaammaamme sääkseä. Sen sijaan niin ikään Utsjoella missaamamme koskikara paikkaantui Auttikönkään padon luona.

Sitten olikin jäljellä enää yksi paikka eli perinteinen lopetuskohteemme Posion Korouoma. Jo laskeutuessamme kohti Piippukotaa kuulimme hippiäisen ja Jääputouksella kuulimme muutamaan kertaan virtavästäräkin laulua.


Lopputaipaleelta Piippukodalta Pirunkirkolle saimme vielä peukaloisen, metsäviklon, palokärjen, puukiipijän ja pohjansirkun - ja ralliaikamme loputtua evästelimme tovin Pirunkirkon laavulla ennen kuin lähdimme palailemaan takaisinpäin. Laskimme myös lajimäärämme, joka oli aluksi sateisessa ja lopuksi jopa myrskyisessä kelissä ihan mainio - eli 118 lajia.


Paluumatkalla havaitsimme taas pari pyytä, kuten edellisvuonnakin - eli rallilajiksi emme taaskaan sitä saaneet. Seuraava uusi laji ilahdutti kuitenkin kummasti, sillä kohta alkoi läheltämme kuulua pikkusiepon laulua ja varoittelua!

Piippukodalle palattuamme yritimme vielä löytää näkyviimme aikaisemmin kuulemaamme virtavästäräkkiä ja ihmettelimme useampaan kertaan keskellä kirkasta päivää kuulunutta helmipöllön puputusta. Allun jatkettua autolle päiväunille löysin kuin löysinkin Antin kanssa komean virtavästäräkkikoiraan Piippukodan laavun luota, jossa se kisaili kodassa pesivän västäräkkinaaraan kanssa.

Autolle noustuamme Allu oli jo nukkumassa ja Anttikin otti päikkärit ennen kuin pojat nakkasivat minut Kemijärvelle. Iinalta oli tullut kuvaviesti, jonka mukaan Kuumalammella oli paljon pikkulokkeja, joten koukkasimme vielä sinne ja lammen päällä risteili tosiaan ainakin 110 pikkulokkia sekä lukuisia naurulokkeja, pääskyjä ja parikymmentä tervapääskyäkin. Niihin retki olikin sitten hyvä päättää.

29.-30.5.2015 - lukuvuoden loppu

Perjantaina laitoin taas koulun jälkeen lintuverkot hetkeksi pyyntiin ja rengastin jokusen vihervarpusen, punatulkun, viherpeipon ja sinitiaisen. Sitten ajelin Simojärvelle Välttämönsalmen sillalle, jossa tapasin Kuriiri -lehden päätoimittajan Pasi Haarahiltusen ja kävimme Topin tornilla tekemässä lintujutun Kuriirin kesänumeroon.


Jutustelun ohessa kirjasimme ylös tornille näkyneitä ja kuuluneita lajeja, joita edustivat pesivä laulujoutsenpari, 9 metsähanhea, tavi, kolme jouhisorsaa, 10 tukkasotkaa, riekko, sääksi, tuulihaukka, kurki, pikkukuovi, kolme kuovia, kalalokki, 22 harmaalokkia, käki, pajulintu ja pari peippoa. Ajomatkoilla näkyi niin ikään Ranuan puolella koppelo ja tuulihaukka.

Lauantai oli kevätjuhlapäivä ja omien juhliemme jälkeen ajelimme Rovaniemelle kaksiin valmistujaisiin. Pikavisiitti Souharinlammella kertoi veden olevan nousussa ja lietteiden katoamassa - kahlaajien sijasta paikalla uiskenteli nyt 52 joutsenta.

25.-28.5.2015 - viherurpiainen ja muita siipiveikkoja

Viimeinen kouluviikko oli taas melkoista härdelliä. Maanantaina käväisin kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen Veikan kanssa Kuumalammella, jossa näkyi pari vesipääskyä. Tiistaipäivä meni valtuustoseminaarissa, mutta keskiviikkona pyörähdin taas Veken kanssa pikkuretkellä. Alakallaanvaarassa oli härkälintupari, pari kuikkaa ja mustalintu, ja Pitkältäsillalta ja venesatamasta löytyi lisää mustalintuja. Venesatamaan näkyi myös kolme lapasotkaparia ja Pöyliöjärvellä oli kaakkuri ja (lukurenkaallinen) selkälokki.  

Rengastelin myös edelleen pihalintuja ja torstaina verkkoon putkahtikin sitten varsinainen yllätys. Ensivaikutelma linnusta oli heti se, ettei tällaista lajia ole olemassakaan - ja sitä ihmetellessäni tulin yhä vakuuttuneemmaksi asiasta. Mitä todennäköisimmin kyseessä oli ensimmäinen Suomessa rengastettu "viherurpiainen" - eli vihervarpusen ja urpiaisen risteymä! Linnun habitus, suuri koko ja esim. kuvioton pyrstö kun sopivat ennemminkin urpiaiseen, mutta juovaton keltainen yläperä, alaperän viirut ja nokan muoto olivat taas vihervarpusmaiset. (Muutama linnusta irronnut höyhen on nyt Helsingin yliopistolla tutkittavana, joten eiköhän tähän mysteeriin saada vielä myös virallinen varmistus).  






Tiistai-illan ja torstai-iltapäivän muuta rengastussaalista olivat 50 vihervarpusta, kolme viherpeippoa ja punatulkkua, kaksi talitiaista, urpiaista ja keltasirkkua sekä yksittäiset pulu, pikkuvarpunen ja peippo.

Torstai-iltana kävin vielä Rovaniemellä KD:n piirihallituksen kokouksessa, jonka jälkeen pyörähdin taas tsekkaamassa Niskanperän ja Souharinlammen lietteet. Kuolajokisuussa näkyi jo silkkiuikku ja Niskanperältä ynnäsin 16 jänkäsirriäistä, 8 tylliä, 5 lapinsirriä ja käen. Souharinlammella tepasteli viisi kurkea ja rantaan kuului hernekertun laulua. Kotimatkalla Rovaniemen Raanselässä lensi tien yli helmipöllö.

23.-24.5.2015 - PPLY:n juhlarallissa

PPLY:n vuorokauden mittainen linturalli alkoi sateisissa ja varsin tuulisissa merkeissä, mutta siitäkin huolimatta starttimme oli vakuuttava. Reilussa tunnissa hoidimme Oulun pohjoisosista lajilistallemme viiru-, hiiri-, varpus- ja helmipöllön sekä metsäautotiellä tallustelleet teerikanan ja koppelon.

Oulun kaupungin läpiajo tarjosi lajilistallemme mm. ensimmäiset meriharakat, nokikanan, uuttukyyhkyn, mustakurkku-uikun ja kottaraisen. Kempeleenlahden puolelta löytyivät mm. kyhmyjoutsen, harmaa- ja ristisorsa, pikkutiira ja fasaani ja Teppolan pelloilla näkyi mustapyrstökuiri.

Liminkaan päästyämme tuulen voima alkoi konkretisoitua, kun huomasimme vasta-avatun Halpahallin menettäneen jo osan katostaankin. Melkoisessa myräkässä tsekkaamamme Virkkula tarjosi kuitenkin mm. merikotkia, pari jänkäsirriäistä, kaakkurin ja ohitsemme lentäneen 16 isosirrin parven.

Sannanlahden tornilla keli oli yllättäen jo ihan siedettävä, joskin vesi nousi edelleen kovaa vauhtia. Kaulushaikara ja ruokokerttunen olivat äänessä ja lahden puolelta löytyivät alli, merikihu ja räyskä. Ohitsemme lensi myös viitisenkymmentä valkoposkihanhea.


Sannanlahdelta jatkoimme Karvonlahdelle, jonka laidunniityltä löytyi iloksemme juhlapukuinen kuovisirri. Seuraava tuottoisampi kohde oli Siikajoen Sääri, jossa oli vielä kahlaajalietteitä jäljellä. Jänkäsirriäisiä ja suosirrejä näkyi molempia kymmenisen kappaletta ja karikukkoja oli kolme. Paikalla pyörähti myös punakuiri, mutta harmiksemme vain minä ja Janne ehdimme nähdä sen. Karinkannan läpiajo palkitsi merihanhiparveen lyöttäytyneellä tundrahanhella, jonka jälkeen kiiruhdimme jo Siikajoen puolelle, josta oli tullut häly punapäänarskuparvesta.

Iloksemme linnut - eli neljä komeaa narskukoirasta - nukkuivat edelleen löytöpaikallaan Merikylänlahden pohjukassa, ja Janne nappasi niistä vähän videotakin. Kellon ollessa jo lähempänä puoltayötä saavuimme viimein Munahiedan reunalle lehtokurpan soidintaessa ja lähdimme komppaamaan Tauvon rantahietikoita. Kaulushaikara humppaili täälläkin ja peruslajit (kuten pikkutiirat) näkyivät toki, mutta kahlaajatarjonta oli pettymys - vain kolme vesipääskyä löytyi lisukkeeksi pinnalistallemme.


Munahiedalta Säikänlahdelle ajellessamme näkyi tien varressa sentään nuolihaukka. Seuraava lajimme oli taas pöllö, eli pesällään nököttänyt lapinpöllöemo, mutta muuten puolenyön seutu sujui melko takkuisesti. Matka jatkui kuitenkin edelleen kohti etelää, ja Raahen läpiajo lisäsi listallemme punasotkan ja ruisrääkän.

Aamuyöllä saavuimme Pyhäjoelle, jossa keskityimme aluksi hakemaan laululintuja. Mustapääkerttu, peukaloinen, punavarpunen, urpiainen, pikkukäpylintu, puukiipijä, metsäviklo ym. lisäsivät pikkuhiljaa lajimääräämme, mutta vasta Elävisluodon tiellä alkoi tosissaan tapahtua. Ensin löytyi arosuohaukkanaaras ja samoilta jalansijoilta kaksi lentävää harmaahaikaraa. Aamustaiji niemen nokassa tarjosi mm. kuikan, pilkkasiiven ja ruokin, ja paluumatkalla tien varressa patsasteli komea riekkokukko.  

Seuraavaksi jatkoimme taas Siikajoen puolelle jossa jo Alhonmäkeä lähestyessämme näimme tien päällä lentävän kangaskiurun ja bongasimme Piikkikarissa soidinnelleen viiriäisen. Karinkannan ja Säären uusintakäynti tuotti nyt mm. pari sinirintaa, käen, sirittäjän, järripeipon ja pohjansirkun.

Tämän jälkeen suuntasimme taas metsäretkelle vaikka samaan aikaan Virkkulasta paukkui hälyjä ruostepääskyistä, hietatiirasta ja niittysuohaukasta. Metsäkäynti tarjosi vain ahdistusta, mutta nopea staiji Alhonmäellä toi sentään kolme petolajia lisää. Rallin viimeisen vajaan tunnin vietimme sitten Virkkulassa rareja kyttäillen, mutta ainoa uusi laji paikalta oli tundrakurmitsa.

Ralliajan loputtua klo 12:00 Janne ja Jassi lähtivät saman tien ajelemaan kohti etelää, mutta itse jäin Mikon kanssa Virkkulassa pidettyyn purkuun. Haastavan kelin takia lajimääräksemme tuli vain 143 lajia, joka riitti viidenteen sijaan kovatasoisessa 30 -vuotisjuhlarallissa.

Kotimatkalla löysin Tervolasta 2kv mustavariksen ja pistäydyin Rovaniemen Souharinlahdella katsomassa siellä havaittua lumihanhea. Peunan Antti saapui paikalle samaan aikaan ja rannasta löytyi myös Karlinin O-P. Hanhi oli yhä paikalla ja sillä näkyi keltainen lukurengas, eli lintu oli samaa saksalaisperäistä porukkaa kuin muutkin viime vuosina Pohjois-Suomessa seikkailleet lumihanhet. Souharinlammelta löytyi myös mm. peräti viisi harmaasorsaa ja kuusi suosirriä.


Kävin Antin kanssa myös Niskanperän tornilla jossa oli myös Mäkisen Anssi. Valtavilla lietteillä tepasteli mm. parisensataa keltavästäräkkiä, 70 liroa, 15 jänkäsirriäistä, 10 lapinsirriä, neljä vesipääskyä ja kaksi tylliä.


Startatessani viimein taas kotia kohti löysin Kuolajokisuusta ryhmän ruotsalaisorneja jotka kävin vielä opastamassa Niskanperälle - heppuja kun tuntuivat kiinnostavan varsinkin paikalla näkemämme jänkäsirriäiset.