perjantai 31. lokakuuta 2014

30.-31.10.2014 - syksyn loppusointuja

Torstaina pyörähdin aamun hyppytunnilla Pitkälläsillalla, jonka ympäristöön oli kerääntynyt kailottamaan reilut 500 joutsenta ja ABC:n edustalta löytyi yhdestä railosta vielä 70 lintua lisää - eli keskusta-alueen kokonaismäärä olikin nyt 580 lintua.


Joutsenten ohella sulapaikoissa näkyi 38 sinisorsaa, 13 tukkasotkaa, viisi tukkakoskeloa ja telkkää sekä yksittäiset haapana, mustalintu ja isokoskelo. Sulan reunalla seikkaili pari pulmusta.


Iltapäivällä kävin uudelleen paikalla, jolloin sillan eteläpuolella lensi myös vanha merikotka.



Myös perjantaina kävin paikalla, mutta yllätyksekseni pakkasyö oli saanut pääosan joutsenista muutolle, vaikka sulaa olikin vielä reilusti. Joutsenia näkyi enää 145, mutta sen sijaan sinisorsien määrä oli noussut (tasan) viiteenkymmeneen. Pengertien vierustalla uiskenteli sympaattisen näköinen tukka- ja isokoskelon muodostama parivaljakko, ja sillan eteläpuolelta löytyi vielä toinenkin isokoskelo. Pitkänsillan yli paineli kymmenen tukkasotkan parvi mahdollisesti muutolle, ja paikalla pohjoispuolen sulassa oli kolme tukkasotkaa, viisi telkkää, kaksi mustalintua ja haapana. Lokakuun viimeisen, pikku hiljaa pakastuvan illan vesilintusaldo oli siis edelleen kahdeksan lajia. Saapa nähdä löytyvätkö ne - tai esim. edelleen kotipihallamme viihtyvä järripeippokoiras - vielä marraskuun ensimmäisen päivän talvilintulaskennassa...

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

27.-28.10.2014 - jotain vaivaista...

Maanantaina käväisin aamulle osuneilla hyppytunneilla kaksikin kertaa Pitkälläsillalla, jossa näkyi nyt 525 joutsenta, 16 sinisorsaa, 10 tukkasotkaa, viisi telkkää, kolme tukkakoskeloa ja kaksi mustalintua. Iltapäivä ja iso osa illastakin meni sitten kaupunginhallituksen kokouksessa. Päivän paras luontohavainto osui kuitenkin kohdalleni vasta kello 20 jälkeen sieltä kotiin kävellessäni, sillä vähän ennen Halosentien liikenneympyrää havahduin siihen että tiellä liikkuu jotakin. Pimeässä ajattelin ensin, että tuuli kuljettaa tietä pitkin lehteä, kunnes hoksasin kohteen olevan joku pikkunisäkäs - varmaan päästäinen… Olin samaan aikaan puhelimessa kolmen viikon Corvon reissulta kotiutuneen Jannen kanssa, mutta katsottuani otusta tarkemmin jouduin lopettamaan puhelun saman tien. Otushan oli mitättömän pieni pitkähäntäinen hiiri - siis vaivaishiiri! Ilokseni hiirulainen jäi nyhjöttämään hetkeksi tien viereen ja sain sohittua siitä kännykkäkameralla jokusen ruudunkin. 



Laitoin illalla yhden kuvista Facebook -seinälleni, mikä sai aikaan mielenkiintoisen keskustelun hiirien määrittämisestä ja pikkunisäkkäiden esiintymisestä Lapissa.

Tiistaina kävin taas koulun jälkeen Pitkälläsillalla. Sulat olivat lauhassa säässä taas laajentuneet, ja joutsenia näkyi enää 445. Sen sijaan sinisorsien määrä oli noussut 22:een ja muita vesiäisiä edustivat tutut kolme tukkakoskeloa, jokunen tukkasotka ja telkkä, kaksi isokoskeloa, mustalintu ja haapana. Sillan yli saapui nuori harmaalokki ja sulan reunalle laskeutui pulmunen.

Iltasella kävin hakemassa Isokylältä talteen siellä ikkunaan törmänneen, kotipihassa elokuussa rengastamani pikkuvarpusen. Kävin myös Uinon Kaukon luona kyselemässä Kemijärven pikkunisäkkäistä, ja kuulin että vaivaishiirien ohella täällä tavataan harvakseltaan myös kotihiiriä. Kaukon mukaan hiirikuvissani näkyviä selkeitä vaivaishiiren pukutuntomerkkejä olivat mm. pienet korvat, pitkä häntä ja kupeiden ruskea sävy.

26.10.2014 - Valkoisen meren äärellä

Sunnuntaiaamu alkoi perinteisellä talviaikasekoilulla, sillä oma puhelimeni ei ollut sittenkään huomioinut muutosta, ja olin ylhäällä taas tuntia liian aikaisin. Aamukahdeksalta lompostelin huonekaverini Tero Kärkkäisen kanssa aamiaiselle, jonka jälkeen jatkoin noin tunniksi kiertelemään lähikatuja ja keskustaa. Kaupungin lajisto oli pitkälti samaa kuin edellispäivänäkin (koiria myöten), mutta Niva -joen sillalta löysin sentään koskikaran ja yhden tilhiparven seurasta räkätin.


Meren läheisyydestä kertoi ainoastaan pari keskustan päällä pyörähtänyttä harmaalokkia. Kaupungin rakenne olikin sikäli hankala, että sen halki kulkevan Murmanskin radan ja meren väli oli lähes kokonaan satama-aluetta. Eli rantaan ei näin pikaisella aamukävelyllä ollut mitään asiaa.

Aamukymmeneltä hyppäsimme taas koko porukalla bussiin ja ajelimme katsomaan Kantalahden kirkkoa, jossa oli juuri alkamassa ortodoksimessu. 


Sieltä jatkoimme sumun peitossa olleiden lähituntureiden välistä Umban suuntaan, josta piti olla hyvä näköala Vienanmerelle. Sumu haittasi kuitenkin myös siellä, mutta joitakin haahkaparvia mereltä sentään löytyi.


Seuraavaksi pysähdyimme jossakin isommassa tavaratalossa, jonka jälkeen sain houkuteltua retken vetäjät ja bussikuskin siihen, että vilkaisisimme kaupungin karttaan merkityn rannassa olevan ”havainnointipaikan”. Ei se kyllä kovin hääppöinen ollut, mutta pääsimmepä sentään käymään Valkoisen meren rannassa. Vain yksi haahkaparvi kellui merellä ja sen yllä lensi kalalokki.



Palasimme vielä kertaalleen keskustaan lyhyelle kauppakierrokselle - jonka antia oli reissun ainoa lintukuva - ennen kuin bussin keula suunnattiin taas kohti länttä.


Aika alkumatkasta näkyi tienvarsipuissa muutama teeri ja melkein heti niiden jälkeen havahduin kuusimetsää vasten lentäneeseen oudon vaaleaan lintuun. Ensimmäinen ajatus oli riekko ennen kuin tajusin linnun haukaksi, joka kääntyi lentämään bussiamme kohti ja laskeutui kuusen latvaan. Tunturihaukkahan se mitä todennäköisimmin oli… Jossakin purossa näkyi vielä koskikara, ennen kuin saavuimme viimeiseen etappiimme Alakurttiin, jossa kävimme tuhlaamassa viimeisiä rupliamme parissa pikkukaupassa.


Päivän jo hämärtyessä selvitimme taas rajamuodollisuudet, ja kotiin ehdin joskus iltakuuden aikoihin.

25.10.2014 - Kantalahti kutsuu

Lauantaina olin jo aamuvarhaisella Pitkälläsillalla laskemassa joutsenia. Päivän pikkuhiljaa valjetessa ehdin ynnätä BirdLifen joutsenlaskentaa varten 480 lintua (sekä kaksi kiskoilla istuskellutta pulmusta), ennen kuin Anitta vei minut Kuumaniemen torille, jossa hyppäsin itään päin suuntaavaan bussiin. Olin nimittäin lähdössä Janne Kaisanlahden ja Katri Kulmunin järjestämälle viikonloppuretkelle Kantalahteen, eli pääsin viimeinkin tutustumaan itärajan takana avautuviin maisemiin.

Ensimmäisen kahvitauon pidimme tosin Sallassa, mutta sitten siirryimme pikkuhiljaa rajan yli ja matka jatkui kohti Vienanmerta varsin lumisissa maisemissa. Jo rajalla näkyi jokusia talitiaisia ja joku variskin, ja vähitellen retkipinnalistaan löytyivät myös sulajoessa uineet sinisorsat sekä metsissä lennelleet urpiaiset ja korpit. Matkan ainoan pysähdyksen teimme tien varressa olevalla Vermajoen taistelun muistomerkillä.



Metsät olivat matkan varrella suurimmalta osaltaan melkoista vitikkoa, mutta loppumatkasta näkyi myös komeita kynttiläkuusikoita. Menomatkan viimeinen pinna olikin kuusen latvassa istuskellut hiiripöllö.

Kantalahteen päästyämme kävimme ensin paikallisella huoltoasemalla (Statoililla) haukkaamassa välipalaa ja jatkoimme yhden kerrostalon alakerrassa olleeseen alueen historiaa esittelevään museoon. Siellä meille esiteltiin mm. kaupugin onnenlintua - haahkaa - esittävä patsas, jonka nokkaa koskettaessa tehdyt toivomukset kuulemma toteutuivat...


Kaupungin linnustosta pistivät heti silmään siellä täällä näkyneet talitiaiset, varikset, varpuset ja pulut. Näitä näkyi myös kahdella museon lähellä olleella ruokinnalla. Myös harakoita näkyi harvakseltaan ja siellä täällä lenteli tilhiparvia. Huomiota herättäviä olivat myös useat irtokoirat, joita näkyi kuljeskelevan jopa pienissä laumoissa.

Seuraavaksi siirryimme majoittumaan Spolohi -nimiseen hotelliimme, ja koska tässä välissä oli hetkinen vapaata, kävin tsekkaamassa hotellin vierustalla kulkevan Nivajoen läheiseltä riippusillalta.




Illan jo hämärtyessä jatkoimme keskustaan ja pyörimme tunteroisen alueen kaupoilla. Loppuillan ohjelmaan kuului retkiporukan yhteinen päivällinen paikallisessa ravintolossa, jonka jälkeen olimmekin jo varsin valmiita yöpuulle.

perjantai 24. lokakuuta 2014

20.-24.10.2014 - talven tuntua

Alkuviikko meni melkoisen tiukkaan koulutöiden ja iltakoulujen merkeissä. Maanantainen pyörähdys Alakallaanvaarassa tuotti vielä nelisenkymmentä uiveloa ja mustalintuparven, ja Pitkänsillan ympäristössä näkyi 800 joutsenta. Seuraava "maastokäynti" oli keskiviikkoinen viiden minuutin piipahdus Pitkälläsillalla. Sen aikana ehdin kuitenkin todeta, että kovaa kyytiä kutistuvissa sulapaikoissa oli edelleen satamäärin joutsenia sekä jokunen sinisorsa, mustalintu, telkkä, uivelo ja isokoskelo.

Torstaina suuntasin heti koulun loputtua Pitkällesillalle. Ensivaikutelma oli se, että järvi oli jo kokonaan jäässä, mutta pengertien vierustalla näkyi sentään avovettä ja joutsenia. Ajelinkin ensin pengertien päähän, josta ynnäsin navakassa ja erittäin kylmässä etelätuulessa pitkälti toistasataa joutsenta, jokusen sinisorsan, tukkasotkan ja telkän, mustalinnun ja uivelon ja jään päällä lennelleen kalalokin.


Sillan ylälevikkeeltä pohjoispuolen joutsenmäärä tarkentui kahteensataan, ja yllättäen myös kaukaa sillan eteläpuolelta löytyi railoja, joissa ui tai joiden reunoilla kyhjötti ainakin 500 joutsenta.


Hain välillä nuorimmaisen koulusta, kävin toteamassa Pöyliöjärven olevan kokonaan jäässä ja siirryin sitten ABC:lle kahvittelemaan kotkanpesäreissulta palailevan Piisilän Petrin kanssa. Päätimme lähteä käymään autollani Kalkonniemessä, mutta Pitkänsillan pohjoispuolella istuskellut vanha merikotka sai meidän kääntymään taas pengertielle, jonka vesilintutarjontaan oli ilmaantunut nyt myös tukkakoskelo.



Kalkonniemi sula-alue osoittautui tyhjäksi, joten Petri lähti pikkuhiljaa jatkamaan kohti Sallaa ja itse lähdin emännän hakuun. Iltasella piipahdin vielä kertaalleen Pitkälläsillalla, ja taas vesilintukirjo oli taas hieman muuttunut niin, että päivän saldoksi tuli lopulta 700 joutsenta, 50 sinisorsaa, viisi tukkasotkaa, neljä telkkää, kolme tukkakoskeloa, kaksi mustalintua, isokoskelo ja uivelo.

Perjantaiaamuna kävin käyttämässä tytärtä Rovaniemellä keskussairaalassa. Tuuli puhalsi edelleen rajusti ja välillä tuli lunta, joten oheisretkeily jäi vähiin. Vikakönkään Pieskanmukan kävimme sentään tsekkaamassa - saldona kaksi joutsenta ja tukkasotka.

Kemijärvelle palattuamme suuntasin jälleen Pitkällesillalle, jossa tuli nyt räntää vaakatasossa, joten näkyvyys oli surkea. Kaivoin lähisulasta kuitenkin 260 joutsenta, 10 tukkasotkaa, viisi sinisorsaa, kolme telkkää, mustalinnun, tukka- ja isokoskelon sekä uivelon. Kävin välillä noutamassa osan perheestä kaupasta, ja huomattuani lumipyryn hieman hellittäneen palasimme sillalle, jonka eteläpuolellakin näkyi nyt lintuja päivän joutsensaldon noustessa sitä myöten 430 lintuun.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

18.-19.10.2014 - Kemijärven vesilintuja

Lauantaina lähdimme jo hyvissä ajoin palailemaan Simojärveltä Kemijärvelle. Matkalla ei ihmeitä näkynyt. Hoppulan kala-altaat oli juuri tyhjennetty, joten linnut puuttuivat, ja pikavisiitti Kulmunginniemessä tuotti ainoastaan pyyn. Kahviteltuani pikaisesti kotona jatkoinkin sitten koluamaan Kemijärven paikkoja.

Entinen sellutehdasalue oli sekin hiljainen ja Jätevesijärvi oli odotusteni mukaisesti jo kokonaan jäässä. Vain räkättiparven seasta kuulunut punakylkirastaan sirahdus jäi mieleen. Sen sijaan Alakallaanvaaran edustalla näkyi jo lintuja. Joutsenia näytti olevan vielä runsaasti, ja ulapalla uiskenteli useita uiveloparvia. Ynnäsin paikalta 60 uiveloa ja 18 mustalintua, ja niitä tihrustaessani löysin myös pilkkasiiven ja kaksi allia. Räpyläjalkaisia laskiessani putken kuvaan eksyi järvellä lentänyt lokki, joka oli yllätyksekseni talvipukuinen naurulokki.

Siirryttyäni Pitkällesillalle löysin saman naurulokin kohta uudelleen. Pitkänsillan levikkeeltä laskin yhteensä 830 joutsenta (joista noin 125 oli nuoria), joiden seassa näkyi ainakin kuutisenkymmentä sinisorsaa, kymmenisen haapanaa, neljä mustalintua, sekä joitakin tukkasotkia, telkkiä ja isokoskeloita.

Piipahdin vielä Riekonniemessä ja Pöyliöjärvellä, joista ensimmäinen kohde palkitsi kolmella lapasotkalla. Päivän viimeiset havismerkinnät olivat kotipihassa ruokailleet pari järripeippoa ja peippo.

Sunnuntaiaamuna Allu nappasi minut kyytiinsä puoli yhdeksältä, ja jatkoimme Särkikankaalle, josta retkiseuraksemme tuli Kemijärvelle sukuloimaan saapunut Bäckmanin Mika. Ajelimme ensin Alakallaanvaaraan, jossa näkyi taas hyvin uiveloita. Suurimmassa parvessa oli aika tarkkaan 70 lintua, joten paikan kokonaismäärä oli peräti 75 ungeloa. Muutama mustalintuparvikin kellui edelleen järvellä.

Kävimme pikaisesti Kalkonniemessä, jonka edustan totesimme tyhjäksi, ja palasimme Pitkällesillalle.


Pitkänsillan pohjoispuolelta löytyi poikien iloksi kaksi allia, ja joutsenia laskin nyt 850. Pöyliöjärvellä ei näkynyt taaskaan kuin muutama isokoskelo, mutta Riekonniemen lapasotkista oli yksi edelleen paikalla.

Lopetimme retkemme jo ennen puoltapäivää, sillä omassa ohjelmassani oli Muumit Rivieralla -elokuva. Iltapäivän havainnot olivat keittiön ikkunasta laskemani 110 tilheä ja kolme järriä.

17.10.2014 - lokkiparatiisissa

Torstaina lähdimme jo aamupäivällä Simojärvelle, jätimme esikoisen ja kissat mummolaan ja jatkoimme muulla pesueella iltapäiväksi eläinpuistoon. Tarhaeläinten ohella vesilintulammikolla pyöri varpusparvi, josta löytyi myös pikkuvarpunen. Paluumatkalla tien yli lensi hiiripöllö, Kaitavirrassa visersi koskikara ja juuri ennen Simojärveä näyttäytyi koko päivän kummallisin otus - tien varressa meitä uteliaana pällistellyt hännätön kettu.

Perjantaina olin taas aamuvarhaisella tien päällä, nyt matkalla kohti Rovaniemen Kuusiselkää. Portilla tapasin Hamarin Allun ja Ruonakosken Antin, ja saatuamme päällemme huomioliivit jatkoimme sisälle kaatopaikka-alueelle. Retkemme tavoitteena oli etsiskellä kaatopaikalla ruokailevien harmaalokkimassojen seasta lukurenkaallisia lokkeja sekä tsekkailla löytyisikö niiden joukosta mitään muuta mielenkiintoista.

Kaatopaikan yläosaan päästyämme löysimmekin kohta sekä nuoren merilokin että myöhäisen västäräkin, mutta muuten lajisto olikin sitten yksipuolisesti harmaalokkeja.




Ja niitä olikin sitten tosi paljon... Muutamaan kertaan koko alueen lokit nousivat taivaalle yli- tai ohilentäneiden petolintujen säikäyttäminä, jolloin arvioimme paikalla olevan ainakin 2500 harmaalokkia.




Kertaalleen kaatopaikan yli lensi kaksi maakotkaa ja pariin otteeseen näimme merikotkan. Pikkuhiljaa alkoi lokkien seasta löytyä myös lukurenkaallisia lintuja, ja loppujen lopuksi saimme kuvattua ja luettua mukavat seitsemän eri harmaalokkia, joista kaksi (kuvien keltarenkaiset linnut) olivat omia rengastuksiani Simojärveltä.




Poistuttuamme viimein Kuusiselästä käväisimme vielä pikaisesti Kivitaipaleen Kivijärvellä, jonka totesimme olevan jo kauttaaltaan jäässä. Sitten jatkoin Simojärvelle, jossa appivanhempien ruokinnalla pyöri iso joukko hömötiaisia sekä jokunen viherpeippo - mutta ei mitään sen kummempaa.


Koska päivää oli vielä tovi jäljellä, houkuttelin Tuukan ja Iinan matkaani ja pyörähdimme katsomassa vieläkö Aittoniemen edusta olisi sulana. Olihan siellä sulaa, ja järvellä komea ainakin 800 isokoskelon lautta sekä kiertelevä pilkkasiipi.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

14.-15.10.2014 - pihapyyntiä ja joutsenlaskentaa

Tiistaina heräsin kahdeksan maissa ja virittelin piharuokintojen ympärille pari lintuverkkoa. Pihapiirissä kuhisi räkätti- ja punakylkirastaita ja tilhiä, ja kylmän yön jäljiltä myös tiaiset olivat liikekannalla. Sainkin päivän mittaan kiinni 20 tali-, viisi sini- ja kolme hömötiaista.




Mielenkiintoiselta tuntui se, että osa sinitiaisista oli vielä nuoruuspukuisia.


Yhden yksilön voimin verkkoihin eksyivät myös järripeippo, viherpeippo ja harakka.




Myös varpusia kävi ruokinnalla - ja puhtaiden yksilöiden ohella sain kiinni yhden risteymälinnunkin.





Iltasella pyörähdin Pitkälläsillalla, jonne näkyi 525 joutsenta.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö oli jo reilusti pakkasyö, mutta aamupyynnin tulos jäi alle kymmeneen rengastukseen. Edellispäiväisen lajiston lisäksi kuulin aamulla laulurastaan tiksutusta ja pihalla piipahti peipponaaras. Iltapäivällä kävin taas kiikaroimassa keskustan vesialueiden linnustoa. Alakallaanvaarassa ei näkynyt kuin jokunen uivelo ja tukkaskoskelo, mutta Pitkänsillan ympärillä oli paljon nähtävää. Laskin sillan levikkeeltä 680 joutsenta, joiden seurassa oli mm. 64 sinisorsaa ja jokunen haapana, telkkä, tukkasotka ja uivelo. Mustalintuja näkyi yhteensä 35 ja sillan eteläpuolelta löytyi lapasotkapari.


Joutsenia ynnäillessäni putken kuvaan osui kaksi joen yllä kisailevaa lintua, joista toinen oli varis ja toinen - hiiripöllö! Lintujen tiet erkanivat saman tien, jonka jälkeen pöllö jatkoi kohti Perävaaraa, ja laskeutui viimein rantapuun latvaan. Yllättävä havainto oli myöskin merimetso, jonka löysin istumasta Kalkonniemen ja Termusniemen väliseltä voimalinjalta! Piipahdin illan jo hämärtyessä vielä Riekonniemessä ja Pöyliöjärvellä, mutta lisähaviksia ei enää kertynyt.

maanantai 13. lokakuuta 2014

12.-13.10.2014 - kokousretkiä

Lauantai meni lähinnä paperitöiden merkeissä, eli kaikenlaisia rästiin jääneitä laskuja raapustellessa, mutta rengastin samalla tihku-/räntäsateisessa kelissä jokusen tali- ja sinitintin sekä viherpeipon. Sunnuntaina olin kuitenkin pihalla jo ennen seitsemää - ja hyvä niin, sillä nostaessani kaukoputkea ulos autostani havahduin varpuspöllön ääneen. Yritin vihellellä pöllöä näkyviin, mutta turhaan. Vihellyssarja kuului enää kerran, ja nyt kauempaa. Allu kurvasi pihaamme seitsemältä ja pakattuani kamani hänen autoonsa ja etsittyämme hetken pöllöä jatkoimme kohti Rovaniemeä.

Ensimmäinen kohteemme oli Aronperä, jossa näimme heti Ruonakosken Antin ja Konttaniemen Elisan. Jo heitä kohti kävellessämme lähti jaloistani lentoon pulmunen ja kohta kuulin niittykirvisenkin. Heinikko oli todella märkää, joten palasimme porukalla Allun autolle hakemaan saappaitani, ja jatkoimme sitten avorivissä komppaamaan kenttää. Vain hetken käveltyämme Antti kuitenkin huusi, että katsokaa tuota lokkiparven kolmatta lintua. Arvasin heti, että kyse on kihusta, ja poimin saman tien Ounasjoen yllä lentävän linnun putkeeni. Ja hyvä niin, sillä linnut olivat jo kohdallamme, ja melkein heti kun sain linnun putken kuvaan se löi siivellään niin, että alapinnan tuplapuolikuut näkyivät upeasti(!) - ja loppuajan saimmekin sitten seurata pohjoista kohti harmaalokkien paimentamana lentävän nuoren leveäpyrstökihun selkäpuolta. Spontaani LLY -pinna veti suunpielet korviin, ja vielä havaintoa tuuletellessamme havahduimme kentän yllä lennelleen tyllin ääneen. Päivä oli alkanut erinomaisesti!

Muita Aronperän haviksia edustivat muuttava piekana sekä lähivesillä uiskennelleet 150 joutsenta. Seuraavaksi jatkoin Allun kanssa Arktikumin edustalle, jossa Ounasjoen hiekkasärkällä lepäili toistasataa harmaalokkia seurassaan päivän seuraava ylläri, (jokseenkin huonovointiselta vaikuttanut) nuori selkälokki. Hyvä lokakuun laji jälleen, josta Allu soittii välittömästi hälyn Antille ja Elisallekin.


Seuraavaksi ajelimme Kirkkolammen kautta Harjulammelle, jonka tornista laskin 73 sinisorsaa - mutta mitään sen kummempaa ei tällä kertaa näkynyt.


Niskanperän tornin edustalta ei löytynyt kuin pari joutsenperhettä, eikä pikakomppaus lähipellollakaan saanut taivaalle kuin pari niittykirvistä.


Sitten ajelimmekin Muurolaan, jossa ensimmäinen etappimme tarjosi kuikan ja 11 mustalintua, ja toinen Antin edellispäivänä löytämän nuoren kaakkurin. Viimeinen retkikohteemme oli Salmijärvi, josta kirjasimme vielä 24 tukkasotkaa, 22 uiveloa, seitsemän haapanaa, kaksi mustalintua ja tavin ennen kuin minun piti jatkaa keskustaan KD:n piirihallituksen kokoukseen ja sitä seuranneeseen piirin syyskokoukseen, joissa menikin sitten iltaan asti.

Maanantaiaamuna - eli ensimmäisenä virallisena syyslomapäivänä - nukuin viimein univelkoja pois, ja lähdin liikkeelle vasta klo 13, jolloin osallistuin kaupungintalolla Stora Enson Jätevesijärven jatkokäsittelyä käsitelleeseen videoneuvotteluun. Kotiruokinnalla oli jo aamusella kohtuullinen vilinä, ja viherpeippojen ja pikkuvarpusten lisäksi keittiön ikkunan takana pyöri ainakin neljä järripeippoa, ja lähipuissa hyöri räkättejä ja tilhiä.

Illalla oli sitten luvassa kaupunginvaltuuston kokous, jota ennen pyörähdin pikaisesti Alakallaanvaarassa ja Pitkälläsillalla. Järvi oli aivan tyyni, joten kaukana ulapallakin kelluneet linnut olivat pääosin määritettävissä.


Alakallaanvaaran edusta oli varsin hiljainen, mutta Pitkänsillan ympäristössä oli mukavasti lintuja. Joutsenia oli  näkyvissä yhteensä 495 kappaletta, mustalintuja näkyi 46 ja kaukaa sillan eteläpuolelta määrittyivät myös kolme pilkkasiipeä ja lapasotkakoiras.