maanantai 28. maaliskuuta 2016

25.-28.3.2016 - lapinpöllö ja muita pääsiäistipuja

Pitkänperjantain iltana kävin pitkähköllä pöllöretkellä Kemijärven eteläosissa. Ajelin ensin Peräposiontietä Posion rajalle asti ja lähdin sitten palailemaan Kemijärvelle päin vähän väliä pysähdellen ja mahdollisia pöllöjä kuunnellen. Ajelin myös Ailangan tien leirikeskukselle asti, mutta hyvästä kelistä huolimatta illan saalis jäi vain yhteen Ala-Askanjärven seutuvilla puputtaneeseen helmipöllöön.

Lauantaina kävimme koko perheen voimin Savukoskella Kuivalihamarkkinoilla, jossa ohjelmassa oli mm. suopunginheiton SM-kisojen ja PoroCupin kilpa-ajojen seuraamista. Matkan varrella ei havikseen tarttunut muuta kuin pari Sokanaavan kohdalla lennellyttä korppia. Piipahdimme välillä kotona ja lähdimme sitten iltaa vasten ajelemaan kohti Simojärveä. Koska valoa oli vielä jonkin verran päätin ajaa Kaitavirran kautta, mutta sula vaikutti tyhjältä. Jatkettuamme matkaamme Tuukka kuitenkin huudahti kohta takapenkiltä, että juuri ohittamamme talon pihalla istui langalla iso pöllö. Peruutin aution näköisen talon kohdalle ja siellä toden totta patsasteli komea lapinpöllö.


Jonkin aikaa pöllöä pällisteltyämme jatkoimme matkaamme ja kohta tien varteen pölähti vielä teerikana - vaikka kello oli jo noin 19:30 ja ulkona lähes pimeää. Iltamyöhällä kävin vielä pienellä pöllöretkellä Simojärven rantatiellä, ja pyörähdin myös kuulostelemassa jos löytämämme lapinpöllö olisi ollut äänessä, mutta hiljaista oli.

Sunnuntaiaamuna ajelin lenkin Toivakan pelloilla ja Kaitavirralla. Kaitavirran siltaa ylittäessäni näkyi sulassa jo muutama joutsen, mutta palattuani paikalle olivat linnut kadonneet näkymättömiin ja sillalta näkyi vain neljä karaa.


Kävelin jokivartta jonkin matkaa kunnes näkyviin tuli yksi joutsen, joka mahtoi olla paikalla talvehtinut lintu.


Joen mutkan takaa löytyi myös joutsenperhe, eli vanha pari ja yksi nuori lintu. Pariskunta piti keväthuumassaan välillä melkoista älämölöä, jota yksinäinen vanha lintu tuntui selvästi aristelevan.


Muutamaan kertaan joen vastapuolelta kuului hiiripöllömäistä ulinaa, ja koettaessani kiikaroida puiden latvuksista mahdollista pöllöä löysin taivaalta koillista kohti matkaavan merikotkan.

Kävin päivän aikana läpi vielä Kultisalmen ja Välttämönsalmen sulapaikat, mutta ainoiksi havainnoiksi jäivät appivanhempien piharuokinnalla piipahdelleet hömö- ja talitiaiset sekä muutamat paikalla lennelleet varikset ja viherpeipot.


Lähdimme iltaa vasten palailemaan kotia kohti, ja pyörähdimme samalla Juujärven pohjoispäässä. Heti paikalle päästyämme löytyi sulan päältä komea vanha merikotka, joka lensi melkein ylitsemme jatkaen hiljalleen kohti pohjoista. Sulan reunamilla istui puolestaan 14 harmaalokkia ja 30 varista.

Maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä kävin aamulla pyöräilemässä lenkin kaupungilla. Pyörätiet tosin olivat järkyttävän liukkaat, mutta keväinen keli kannusti liikkeelle. Venesataman edustalla pyöri pari harmaalokkia ja Pitkänsillan kupeessa pari korppia, mutta muuten oli vielä hiljaista. Uitonniemen tien varressa juoksennellut valkoinen jänis tosin piristi sekin pyöräretkeä.

Päiväkävely keskustaan ja iltaretki Kalkonniemeen ja Kaisansalmelle eivät nekään mitään uutta tarjonneet - tosin Kalkonniemessäkin istuskeli jo kolme harmaalokkia, eli kyllä se kevät näyttää nyt tulleen tosissaan tännekin.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

19.-20.3.2016 - bongausta Pellossa ja kevään merkkejä

Lauantaina olin jo aamukolmelta ajelemassa kohti Pelloa, josta oli edellisviikonloppuna tullut tietoon talvehtiva valkoselkätikka. Aikaisen aamuherätyksen syynä oli se, että linnulle oli tullut tavaksi käydä aamupalalla Marjatta Mäen ruokinnalla aivan auringonnousun aikoihin, mutta muuten sen vierailut paikalla olivat hyvin satunnaisia.

Pysähteli matkan varrella useita kertoja kuulostelemaan mahdollisia pöllöjä, mutta todennäköisesti poikkeuksellisen kipakka pakkassää piti pöllöt hiljaisena. Aamuviideltä Sirkkakosken tienhaaran kohdalla tien yli vilahti kuitenkin jotakin, ja palattuani havaintopaikalle kuulostelemaan pysähdykseni palkittiin riekon käkätyksellä.

Saavuttuani Pellon Nivanpäähän ja etsiessäni sopivaa tähystyspaikkaa Metsähallituksen rakennusten pihalta, josta tikkaa oli lupa kiikaroida, ilmestyi Marjatta ovelleen todeten, että täältä sisältä linnun kiikarointi olisi varmasti mukavampaa kahvipöydästä käsin. Niinpä pääsin ilokseni lämpimiin sisätiloihin odottelemaan linnun saapumista ruokinnalle, ja hetken päästä seuraamme saapuivat myös Sirkan Markku ja linnun viikkoa aikaisemmin spontaanisti löytänyt ja määrittänyt Halosen Jorma.

Aamun ensimmäinen pihavieras oli orava ja Auringon noustua klo 06:25 paikalle saapui ensin talitiainen ja klo 06:35 viimein tikkakin.




Valkoselkätikka viihtyi paikalla yhteensä yhdeksän minuuttia, jonka aikana se nokki ensin talipalloja, lennähti sitten ruokinnan takana olevaan puuhun putsaamaan nokkaansa ja itseään ja paineli sitten Tornionjoen keskellä Ruotsin puolella olevaan saareen.

Marjatan olohuoneesta jatkoin sitten leppoisasti Markun olohuoneeseen Sirkkakoskelle, jossa kohteeni oli piharuokinnalla talven ajan vieraillut pähkinänakkeli. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen nakkeli tulikin paikalle, minkä lisäksi ruokinnalla näkyi urpiainen, joka oli meille molemmille vuoden ensimmäinen havainto lajista Lapista.

Seuraavaksi kävin kiikaroimassa läheiselle Sirkkakoskelle, jossa näkyivätkin niin ikään koko talven paikalla viihtyneet kolme sinisorsaa sekä joessa lutraava saukko. (Oheisesta piilokuvasta molemmat lajit ovat kyllä löydettävissä...


...sukeltavasta saukosta näkyy hännäpää kuvan vasemmassa reunassa ja pari sorsaa häämöttää vastarannalla oikealla).

Pähkinänakkelin lisäksi toiveissani oli myös kylällä pyörineen harmaapäätikan havaitseminen, mutta tikka oli ollut viime aikoina varsin liikkuva ja piipahdellut satunnaisesti ainakin kolmella eri ruokinnalla. Markun pihan jälkeen kävin ensin kiikaroimassa Raution Tomin pihalle, mutta linnusta ei näkynyt jälkeäkään. Ajattelin kuitenkin käveleskellä hetken kylätiellä ja - koska kevät oli jo näin pitkällä ja lintu oli koiras -vihelsin kokeeksi kertaalleen harmaapäätikan soidinhuudon. Vastaus tuli heti! Lintu piilottelikin isossa männyssä aika lailla Tomin pihaa vastapäätä, ja intoutui huutamaan vielä ainakin puolenkymmentä kertaa ennen kuin lensi kauemmas metsään.

Tikkaa etsiessäni havaitsin myös pari taviokuurnaa, joten kaikenkaikkiaan Pellon aamuretki ylitti kyllä hurjimmatkin odotukseni.

Koska aikaa oli vielä runsaasti (olin luvannut olla Kemijärvellä vasta klo 15) jatkoin seuraavaksi Rovaniemelle, jossa kävin ensin etsimässä Ylikylässä havaittua turkinkyyhkyä ja kiepsahdin kahteenkin kertaan Aronperällä. Piipahdin myös Torilla, jossa näkyi nyt 25 naakkaa ja jatkoin Alakorkalon suunnalle. Jätkänkynttilän sulan ja Ounasvaaran ruokinnan jälkeen kävin vielä syömässä jättimäisen kanasalaatin, jonka jälkeen lähdinkin palailemaan kotia kohti. Viimeinen etappini eli Vikajärven Pieskanmukka ei sekään tarjonnut enää mitään mainittavaa, mutta se ei tunnelmaa haitannut.

Sunnuntai meni sitten pääosin kotioloissa, mutta pienimuotoisen rengastelun ohessa kuulin ensin muutamaan kertaan taviokuurnan viheltelyä ja kohta sain suureksi yllätyksekseni sellaisen verkostakin!


5.-13.3.2016 - hiihtolomaviikko

Hiihtolomaviikon avauksena kävin kävelemässä Isokylän talvilintulaskentareittini. Reitin varrelta ei kummempia yllätyksiä löytynyt, mutta sen päätepisteessä Kotajoen sulalla odotti piristävä koskikara.


Kalkonniemen ja Kotajoen väliltä löytyivät seuraavat linnut: teeri 2, koskikara 1, hömötiainen 3, sinitiainen 5, talitiainen 19, harakka 14, korppi 3, varpunen 50, pikkuvarpunen 10 ja viherpeippo 3.
Pikkuvarpusen kohdalla kyseessä oli reitin ennätys ja varpusmääräkin sivusi entisiä ennätyslukuja. Varisten täydellinen puuttuminen oli myös erikoista. Nisäkkäistä laskentakaavakkeelle pääsi edestäni karannut metsäjänis.

Iltapäivällä kävin vielä pyöräilemässä lenkin Kotajoella. Kuudentoista kilometrin pyörälenkki huonosti auratuilla pyöräteillä ei välttämättä ollut maailman paras ajatus - mutta hyvä ekopinna palkitsi aherruksen.

Keskiviikkona kävimme koko perheen voimin Meri-Lapissa. Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Kemin lumilinna, jossa ainoat havaitut eläinkunnan edustajat löytyivät linnan kamareista.




Tornioon päästyämme kävimme ensin syömässä, ja huomattuani Tiirasta että aivan ruokapaikkamme lähellä oli oleskellut turkinkyyhky, päätimme ajaa lenkin sen kautta. Saavuttuamme nuottien mukaiselle paikalle Vapaudenkadun varteen ehdin kävellä autolta vain parisenkymmentä metriä kun kyyhky jo lensikin ylitseni ja laskeutui lähipuun oksistoon. Onnistuneen bongauksen jälkeen retki jatkui Haaparannan puolelle ja illaksi kotiin.

Lauantaina pyörähdimme päiväseltään Simojärvellä, ja kävin siinä sivussa vilkaisemassa Kaitavirran sulan. Sillan molemmin puolin näkyi kuusi koskikaraa, mutta ei muuta tällä kertaa.

Pidin myös neljänä lomapäivänä verkkoja kotipihassa, ja vaikka lintumaailma vaikuttikin varsin hiljaiselta, rengastin kuitenkin 9 sinitiaista, 23 talitiaista, pikkuvarpusen, varpusen ja neljä viherpeippoa.

(Seuraavan kouluviikon ainoaksi havaintomerkinnäksi tuli koulumme katonharjan alla taas kerran reviiriä pitävä varpusmaisesti silputtava pikkuvarpusen ja varpusen risteymäkoiras).

perjantai 11. maaliskuuta 2016

1.3.2016 - Tack ska du ha, Åland

Lähtöpäivän aamuna suunnistimme poikkeuksellisesti pohjoiseen, eli otimme pääkohteiksemme Sundin Kastelholman ja Saltvikin Hagan alueet. Jo alkumatkasta oli tienvarsipellolla Jomalan puolella pari töyhtöhyyppää ja Finströmin ja Saltvikin rajalla jäällä ainakin 600 sinisorsaa.

Kastelholmassa kiertelimme aluksi linnan ympäristöä, josta löytyi jokunen tikli ja huuteleva fasaanikukko.




Läheisessä pikkusulassa uiskenteli nuori kyhmyjoutsen.


Linnan ohi kulkevan joen yltä löytyi lentävä harmaahaikara, joka siirtyi lahden pohjukkaan patsastelemaan.




Hagan pelloilta laskimme nyt 43 merihanhea ja 128 laulujoutsenta. Yhdeltä pellolta löytyi yllättäen räkättiparvi, josta ynnäsimme ainakin 106 lintua - seuranaan reissumme ensimmäinen kottarainen. Peltojen kiertely tuotti saldoksi myös isolepinkäisen sekä pari uuttu- ja sepelkyyhkyä.

Koska laivan lähtöön oli vielä runsaasti aikaa käväisimme pikaisesti kaupassa ostamassa matkaevästä ja ajoimme vielä lenkin Lemlandin Järsössä asti, näkemättä kuitenkaan enää mitään sen kummenpaa. Laivalle jonottaessamme lenteli terminaalin ympärillä jopa 22 pulua, mikä oli Tiiran mukaan yksi suurimpia pulumääriä koko Ahvenanmaalta.

Heti laivaan päästyämme suunnistimme kaukoputkinemme yläkannelle ja aloitimme havainnoinnin. Kotimatkat parhaat havainnot tulivat Lemlandin puolelta, sillä Nyhamnin edustalla uiskenteli meressä peräti 54 ruokkia ja Vitfågelskär nimisellä pikkuluodolla istuskeli turkulaisporukan jo edellispäivänä löytämä huikean aikainen ristisorsa.

Laivan suunnattua sisäsaaristoon siirryimme itse sisätiloihin jatkamaan havainnointia, joskaan mitään merikotkia erikoisempaa emme enää ruokapöydästä nähneet.


Turkuun saavuttuamme tipautimme Mikon Oulun junalle ja jatkoimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle, jossa majoituin näppärään Forenom -hostelliin Jannen ja Hannan jatkettua kohti Parikkalaa. Retkemme saldoksi oli kertynyt peräti 77 lintulajia, joista 75 helmikuun puolella - eli reissu oli kyllä erittäin onnistunut! Eikä keleissäkään ollut valittamista, vaikka yöpakkaset varmasti jonkin verran jarruttivatkin muuttolintujen tuloa.

Seuraava aamu ei mennyt yhtään huonommin, sillä saavuttuani viimein aamukoneella Rovaniemelle löysin autoni avaimet Europcarin tiskiltä ja itse auto odotti lämpimänä aseman vierustalla - enkä kuulemma ollut tästä palvelusta edes mitään velkaa, mistä toki suurkiitokset Europcarin avuliaalle henkilökunnalle! Kotimatka sujui leppoisasti kun otin lentoasemalta kyytiini valtuustotoverini Markku Harjun vaimoineen, ja Kemijärvelle päästyäni painelinkin sitten saman tien oppitunnin pitoon... Keskiviikon ainoaksi lintuhavainnoksi kirjasin Ahvensalmen sillan kupeessa edelleen patsastelleen hiiripöllön.

29.2.2016 - The Karkauspäivä

Karkauspäivän aamuna ajoimme aamupalalta suoraan Styrssille, jonne ehdimme kahden muun autokunnan kanssa jo hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Merellä näkyi silti jo liikettä. Allirihmoja muutti kaukana taivaanrannassa ja jokunen riskilä ja haahkakin hoitui jo ennen päivän valkenemista. Ruokkilintujen muutto oli nyt selvästi edellisaamuja vaimeampaa, emmekä nähneet kuin viitisentoista riskilää ja yhden alliparvessa matkanneen ruokin. Aamun paras oli Normajan Jyrkin jostakin todella kaukaa blokkaama muuttohaukka, joka yritti välillä pyydystää mereltä tulevia naakkoja ja jatkoi sitten matkaansa niemenkärjen ohi kohti luodetta. Itseäni ilahdutti myös lähipuskissa ärhennellyt töyhtötiainen.


Styrssiltä palatessamme näimme metsäautotien varressa vielä isokäpylinnun ja jonkun metsästyskoiran takaa-ajaman talvipukuisen jäniksen. Torpista bongasimme rallissa löytämällämme ruokinnalla käyvät kuusitintit ja jatkoimme edellispäiväiseen paikkaan X, josta taivaanvuohi ja peukaloinen löytyivät taas varsin helposti. Degersandin kärjestä eli Stugbystä oli edellispäivänä nähty merisirriparvi, ja kun nyt tiesimme mitä luotoa tuijottaa marssimme niemen kärkeen eväinemme ja valmistauduimme staijiin.


Jo parin minuutin jälkeen Janne huusi, että tarkkailemamme luodon kärjessä lentää merisirrejä, ja siellähän niitä meni oikein vilisemällä. Luodon ympärillä pörräävässä parvessa kun oli ainakin sata lintua!

Seuraavaksi kävimme taas yrittämässä lehtokurppaa samoin tuloksin kuin edellispäivänäkin ja jatkoimme Käringsundbyn ruokinnalle. Lähilahdella istuskeli vanha merikotka ja sillan kupeessa lensi pari harmaahaikaraa.


Ruokinnalla oli taas valtava kuhina, varsinkin mustarastaita oli paljon, ja taustaäänenä kuului palokärjen rummutus.


Viimeisenä Eckerön kohteenamme oli Marby, jossa oli rallissa havaittu rautiainen. Sitä emme kuitenkaan löytäneet, mutta lupaavan oloisissa puronvarsipuskissa lauloi kuitenkin peukaloinen.

Jomalan koluamisen aloitimme taas Gottbystä, josta löytyi yllättävä 40 urpiaisen parvi. Kungsöbatterin tieltä löysimme töyhtöhyypän, isolepinkäisen, kolme uuttukyyhkyä ja kymmenen tilhen parven. Hammaruddan pelloilta löytyi nopeasti merihanhi, mutta kulorastas meinasi teettää töitä. Sitä hakiessamme näimme kuitenkin 30 räkättiä ja muutaman tiklin ennen kuin "kurakin" löytyi viimein lähes samalta paikalta kuin edellispäivänä. 

Seuraava etappimme oli Ramsholmen jonne mennessä parkkeerasimme vaihteeksi päätien varteen, mikä osoittautui oikein hyväksi ratkaisuksi. Lentokentän yltä löytyi ensin kolme hiirihaukkaa (kaksi tavallista ja yksi "börringe") ja kohta lähiruovikosta alkoi kuulua tuttua kutsuääntä ja sieltä tuli näkyviin kolme ihqua viiksitimalia - koiras ja kaksi naarasta!


Ramsholmenin nakkelit löytyivät myös nopeasti ja Hanna pääsi kuvaamaankin niitä meidän muiden hakiessa lehdosta mahdollisia muita pinnalajeja. 


Lähilahden sotkaparvi oli siirtynyt pakkasen myötä kauemmaksi ulapalle, joten jouduimme ajamaan Möckelön kärkeen päästäksemme määritysetäisyydelle. Nyt satojen tukkasotkien seasta löytyi kuitenkin vain yksi lapasotka.

Seuraavaksi hurautimme Maarianhaminan länsisatamaan, jossa puolenkymmentä nokikanaa uiskenteli tukkasotkien seurana Pommern -laivan lähistöllä. 



Länsisatamassa näimme myös 12 kesykyyhkyä ja lähikadun varrelta löytyi kuin löytyikin rallissa ilmoitettu turkinkyyhky. Piipahdus Solhemin rantaan kertoi, että pikku-uikku oli näemmä jatkanut matkaansa - mutta majapaikkamme pihasta löytyi kuitenkin nakkeli. Keskustan kiertelyn kruunasi keskellä kaupunkia Jannen autosta blokkaama muuttava sepelkyyhky. Etsimme vielä jonkin aikaa kaupungin edustalla samana päivänä nähtyä punasotkakoirasta sekä mystistä Tiiraan ilmoitettua "etelänharmaalokkia", mutta sitten alkoi päivä olla paketissa ja päätimme sen samassa hyväksi todetussa pitseriassa kuin edellispäivänäkin. Päivän yhteenvetona ynnäsimme taas 60 lajia, eli karkauspäiväretkemme lajimäärä oli ollut yhtä hyvä kuin rallissakin.

28.2.2016 - ”Välipäivä”

Sunnuntain ohjelmassa oli paitsi staijailua Styrssillä, myös rallissa havaittujen pikkuharvinaisuuksien bongaamista. Aloitimme paikassa X talvehtineella taivaanvuohella, joka löytyikin nopeasti, ja samassa kohteessa näimme myös peukaloisen ja kuulimme laulavan pikkukäpylinnun. Styrssillä näkyi taas mukavasti ruokkilintuja, ja 40 riskilän ja parinkymmenen ruokin lisäksi ohitsemme muutti kaipaamamme etelänkiislakin.


Kaukana merellä paineli Ruotsin suuntaan myös kaksi määrittämättä jäänyttä hanhea, mutta sitäkin iloisempi kevään merkki olivat kolme mereltä saapunutta merihanhea. Näkyvin lintu oli alli, joita näimme noin tuhat, haahkoja muutti neljä ja mustalintuja yksi. Muuta muuttoa edustivat mm. kahdessa parvessa mereltä tulleet 144 naakkaa. 

Styrssiltä jatkoimme paikkaan Y, jossa oli rallissa nähty lehtokurppa. Tästä linnusta löysimme vain jälkiä, mutta reissu palkittiin pariin otteeseen näkemällämme komealla maakotkalla. 

Gottbyn pelloilta laskimme yhteensä 145 laulujoutsenta ja Kungsöbatterin tien varressa näkyi retken parhaana kokonaissummana kuusi merikotkaa sekä ensimmäiset kuvausetäisyydelle hiippailleet metsäkauriit. 



Hammaruddan pelloilta löytyi nyt yhteensä 50 räkättirastasta sekä ahvenanmaalaisten viimeksi rallissa näkemä talvehtiva kulorastas. Saman pellon reunassa kopisteli kantoa rengastettu palokärkikoiras. Rantaan päästyämme löysimme sinisorsaparvesta taviparin ja jossakin kaukana lensi kanahaukka. 



Parhaalle staijipaikalle päästyämme meidät yllätti ohitsemme lentänyt, mutta määrittämättä jäänyt perhonen(!) Merellä olevalla luodolla patsasteli isolepinkäinen ja merellä kellui puolenkymmentä uiveloa.

Maarianhaminaa lähestyessämme päätien yli lensi vielä pari harmaahaikaraa, jonka jälkeen painelimmekin kauppaan täydentämään ruokavarastojamme. Solhemiin päästyämme Aurinko oli jo laskemassa, mutta muiden jäädessä sisälle kävelin jonkin ajan päästä vielä lähirantaan keräämään yöpinnoja Lintuverkossa järjestettyä kisaa varten. 

Iltaruskon kajossa uiskentelikin vielä joitakin telkkiä, tukkasotkia, koskeloita ja sinisorsia, mutta myös yksi oudon pieni vesilintu. Saatuani linnun putkeen määritys varmistui  - lähilahdella kellui pikku-uikku! Soitin muut paikalle kertomatta kuitenkaan mitä olin rannasta löytänyt, ja kohta uikku alkoi vielä huudella komeassa iltavalaistuksessa. 


Komean retkipäivän päätteeksi kävimme vielä kaupungilla pizzalla, jonka jälkeen alkoi taas latautuminen seuraavaa täyttä retkipäivää eli karkauspäivää varten. 

27.2.2016 - Ahvenanmaaralli

Perjantaina lähdin jo aamupäivällä ajelemaan kohti Rovaniemen lentoasemaa. Sitä oli tosin edeltänyt melkoinen valmistelu – ja vielä aamulla kävin koululla kopioimassa kokeita ja tapaamassa valvontaluokkani oppilaita. Saavuttuani Rovaniemelle ja löydettyäni sopivan parkkipaikan avasin autoni ikkunan ottaakseni automaatista pysäköintilipukkeen. Ikkuna ei kuitenkaan enää sulkeutunut! Varmistaakseni, että painoin tosiaan nappia oikein kokeilin samaa toisella etuikkunalla, ja sekin avautui nätistä – mutta ei enää sulkeutunut. Siinäpä sitten olin – lentokentän parkkipaikalla valmiina lähtöön kohti etelää, mutta autossa jonka molemmat etuikkunat olivat jämähtäneet auki. Kävin heittämässä matkalaukkuni hihnalle, ja lähdin kiireesti etsimään sopivaa hallitilaa, jossa saisin pakkasen jähmettämää autoani sulatettua ja ehkä sitä kautta ikkunoita auki. Sellainen löytyikin läheisen Europcar  -autovuokraamon tiloista. Vajaan puolen tunnin lämmittely ei kuitenkaan ehtinyt vaikuttaa riittävästi, joten sain erittäin avuliaalta henkilökunnalta kyydin lentoasemalle ja autoni sai jäädä halliin sulamaan.

Helsinkiin saavuttuani Janne ja Hanna nappasivat minut hetken odottelun jälkeen kentältä ja jatkoimme Turkuun, josta joukkueemme neljäs jäsen eli Ala-Kojolan Mikko löytyi rautatieasemalta. Matkan varrella teimme sentään yhden mutkan ja kävimme Piikkiössä tuijottelemassa kasvihuoneita, joissa talvehti kuulemma kahdeksan västäräkkiä. Illan jo hämärtyessä emme kuitenkaan nähneet vilaustakaan linnuista.

Käytyämme kaupassa hakemassa retkieväät ajoimme satamaan ja klo 20:55 Viking Grace starttasi kohti Ahvenanmaata muutamien meri- ja harmaalokkien kierrellessä vielä laivaa. Matka sujui perinteiseen tapaan eli ensin syömällä ja sitten chillailemalla – ja 01:05 saavuimme Långnäsiin, ajoimme Maarianhaminan Solhemiin ja aloimme ladata akkuja kohta starttaavaa linturallia varten.

Könysimme aamiaiselle klo 05:45 muutaman muun rallijoukkueen seuraksi ja kohta olimmekin jo matkalla kohti sopivaa aloituspaikkaa. Sellainen löytyi Jomalan Prästträsketiltä, jossa rallimme alkoi 06:45 rantatielle kuuluneella huuhkajalla ja sitten lähdimme kiireesti ajamaan kohti Eckerötä. Muutamat pysähdykset matkan varrella tuottivat ainakin naakan, laulujoutsenen, hippiäisen, pikkukäpylinnun ja merikotka ennen kuin saavuimme Styrsingsuddenin kärkeen.


Styrssillä lajilistaan alkoi heti ropista tavaraa. Merellä näkyi alleja, riskilöitä, merimetsoja, kyhmyjoutsenia, iso- ja tukkakoskeloita, telkkiä, tukkasotkia, sinisorsia sekä kala-, harmaa- ja merilokkeja, joiden lisäksi näimme myös kaksi ruokkia ja haahkakoiraan. Niidenkin lisäksi aamua piristivät merestä kurkistelleet hallit.

Skeppsvikin metsistä löysimme teeren, kuusitiaisen ja  vihervarpusen, ja Torpin kylältä monia tavallisia talvilintuja kuten molemmat varpuslajit. Västerfjärdenillä uiskenteli valtava sotkaparvi, jonka seasta laskin ainakin 70 uiveloa, mutta Degersandin kärki ei tarjonnut kuin auringonpaistetta. Postbrygganilla tuskailimme pitkään kaukana väreilyssä uiskennelleen vesilintuparven kanssa, joka lopulta määrittyi 12 naaraspukuiseksi mustalinnuksi ja niiden sekaan lyöttäytyneeksi allikoiraaksi. Visiitti Käringsundbyn hyvälle ruokintapaikalle palkittiin paitsi lukuisilla mustarastailla myös närhellä ja palokärjellä. Eckerön viimeisestä etapista eli Storbysta ei löytynyt tuttua pulua, mutta peipponaaras kuitenkin.

Hammarlandissa kävimme ainoastaan perinteisellä Hammarvallenin koskikarapaikalla, joka ei tällä kertaa pettänyt vaan löysimme sekä karan että puukiipijän heti autosta noustuamme. Jomalan puolella ensimmäiseksi uudeksi lajiksi pääsi Odanbölen isolepinkäinen ja Gotbyn pelloilla alkoi pinnoja taas ropista. Yhdeltä pellolta löytyi joutsenten seasta töyhtöhyyppä ja samaan aikaan vastapuolella tietä nousi lentoon pulmusparvi. Niiden lisäksi listalle pääsi myös räkättirastas. Kungsöbatterin tienvarsi tarjosi puolestaan kolme uuttu- ja yhden sepelkyyhkyn sekä päivän toisen isolepinkäisen ja tilhiparven. Pikapiipahdus Hammaruddassa ei sekään tarjonnut kaipaamaamme merisirriä, mutta isokäpylinnun sentään. Viimeinen Jomalan kohteista eli Ramsholmen meni meiltä taas varsin putkeen, sillä kaukana railossa uivasta tukkasotkaparvesta löytyi punasotka- ja kolme lapasotkakoirasta ja heti perään näimme ja kuulimme myös alueen vakiolinnut, pähkinänakkelit. Jannen hakiessa autoa löysin vielä lentokentän päältä hiirihaukan, jonka senkin pääsimme koko joukkueella kuittaamaan.

Maarianhaminassa pinnasaldomme kasvoi länsisataman nokikanalla ja keskustassa lentäneellä puluparvella. Aika alkoi olla jo kortilla, joten lähdimme pikapuolin kohti Saltvikia. Ensimmäiseen tuuletukseen oli aihetta jo Jomalan ja Finströmin rajalla, jossa näkyi jokivarressa kolme harmaahaikaraa.

Viimeinen etappimme Saltvikin Haga ei sekään pettänyt, sillä ennen ralliajan loppua klo 17 näimme vielä yhteensä 34 merihanhea ja fasaanikukon – joka olikin jo reissumme 60 laji.

Purkutilaisuus Solhemissa alkoi päivällisellä, jonka jälkeen aloimme käydä päivän tuloksia läpi. Purku oli aluksi todella tasainen, mutta siirryimme sitten pitkäksi aikaa koko kisan johtoon. Paikalliset joukkueet kirivät kuitenkin lukuisilla ässälajeillaan, ja päädyimme loppujen lopuksi kolmannelle sijalle tasapisteissä kakkoseksi tulleiden Seagullsien kanssa. Voiton vei Team Falcon peräti 67 lajillaan. Iltasaunan jälkeen vetäydyimmekin sitten varsin pian yöpuulle valmistautumaan seuraavaa retkipäivää varten.