maanantai 31. joulukuuta 2012

31.12.2012 - Simojärven talvilintulaskenta

Maanantaiaamuna sää oli edelleen leuto ja harmaa ja luntakin tihutteli harvakseltaan, mutta kova tuuli oli tyyntynyt. Niinpä järjestin itseni Aittoniemen tien varteen ja lähdin kävelemään kohti vanhan talvilintulaskentareittini alkupäätä. Aittoniemen tiestä oli aurattu vain alkuosa, joten aamupuhde oli turhankin hikinen, mutta klo 10:25 lähdin sitten palailemaan omia jälkiäni kohti päätietä ja aloitin laskennan. Aittoniemen tien varresta yhytin vain kaksi pyytä ja jostain kantautui korpin ääntä.

Simojärventien varteen päästyäni lehahti lähimännystä ilmaan koppelo ja Aittolan ruokinnalta löytyivät reissun ensimmäiset hömö- ja talitiaiset. Kohta alkoi tien varressa näkyä myös pieniä teeriparvia. Aamureippailun johdosta minulla tuntui olevan koko ajan kuuma ja myös lumisade alkoi tihetä, jonka takia niin rillit kuin kiikaritkin olivat vähän väliä huurussa, joka toki paitsi haittasi havainnointia myös kypsytti jonkin verran.


Perinteiseen tapaan linnut olivat pakkautuneet lähinnä muutamille tienvarsiruokinnoille, joista Marjalahden lähellä olevalta ruokinnalta löytyivät myös käpytikka ja närhi. Kymmenes laskentaan tullut lintulaji löytyi vasta muutama sata metriä ennen Sääskilahtea, kun pienestä tienvarsikoivusta löytyi 70 urpiaisen parvi.


Kaikenkaikkiaan reitillä näkyivät ja/tai kuuluivat seuraavat linnut: pyy 2, teeri 24, metso 1, käpytikka 1, hömötiainen 28, sinitiainen 8, talitiainen 16, närhi 1, korppi 1 ja urpiainen 70.

29.-30.12.2012 - Ranualla

Luottamustoimet eivät jättäneet rauhaan joululomallakaan, sillä torstai-iltana oli jo seitsemäs kaikkien valtuustoryhmien yhteinen neuvottelu luottamuspaikoista. Se päättyi samalla lailla kuin edellisetkin, eli täysin tuloksettomana. Perjantaina kävin vielä kaupunginhallituksen ja -valtuuston kokouksissa, ja vasta iltasella ajelimme Simojärven mummolaan.

Lauantaina ehdin aamuhämärissä tsekata appivanhempien lintulaudan siipiveikot, joita edustivat vain jokunen hömö-, sini- ja talitiainen sekä närhi, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan veljeni mokille Syötteelle. Simojärven ja Posion teiden risteyksessä lensi tien päällä komea kanahaukkanaaras ja Saariharjulla näkyi pikkupurossa koskikara ja kylällä jokunen urpiainen, punatulkku ja harakka. Pudasjärven puolella kipitteli tiellä teeriparvi - ja siihen reissun lintuhavainnot sitten oikeastaan jäivätkin. Rikun mökin pihalle viikkoa aikaisemmin ladattu ruokintapaikka oli sekin tyhjä linnuista, mutta eihän tuonne oltu lähdettykään lintuja katsomaan... Iltasella ajelimme takaisin Simojärvelle täysikuun mollottaessa taivaalla ja pakkasmittarin näyttäessä reilua kahtakymmentä astetta.

Sunnuntaiaamuksi olin suunnitellut laskevani pitkästä aikaa Simojärven talvilintureittini, mutta jo ensivilkaisu ikkunasta kertoi meteorologien olleen oikeassa. Sää oli lauhtunut puoleenkymmeneen pakkasasteeseen ja ulkona oli melkoinen myräkkä. Lähdin kuitenkin maastoon ja ajelin Kaitavirralle katsomaan löytyisikö sulasta mitään parempaa (vaikkapa pikku-uikkua, joka olen kuitenkin kertaalleen paikalta löytänyt).


Tiira -tietokantaan ilmoitettujen havaintojen perusteella tiesinkin että paikalla oleili taas pari joutsenta ja koskikarojahan paikalla näkyy talvisin aina - nyt ainakin kuusi lintua - mutta yhtään muuta lajia ei sulanreunan komppaus karussa kelissä tuottanut.


Päätin vielä ajaa talviatlasmielessä mutkan Ranuallakin, ja löysinkin kohta itseni tuijottelemasta Ranuan vanhaa kaatopaikka-aluetta - joka sekin oli nyt muuttunut tylsäksi ja etenkin linnuista tyhjäksi jäteasemaksi. Lähisuolla istui sentään 16 korppia ja Ranuansalmen sulan reunalla näkyi päivän jo hämärtyessä 37 varista, mutta mitään muuta mainittavaa ei tuokaan reissu antanut.

torstai 27. joulukuuta 2012

27.12.2012 - Isokylän talvilintulaskenta

Joulukuu vierähti nopeasti koulu- ja kokouskiireineen, ja joululoman alkukin meni lähinnä edellisviikoista toipumiseen. Pahimmillaan oleva kaamos ja ulkona paukkuva pakkanen asettivat myöskin omat rajoitteensa ulkoilulle. Joulupyhien jälkeinen torstai oli kuitenkin pitkästä aikaan lauha päivä (noin -10 astetta) ja kaikin puolin oikein sopiva keskitalven ensimmäiselle talvilintulaskennalle.

Aloitin laskennan klo 10:20, jolloin oli vielä aika lailla hämärää. Kalkonniemessä oli kuitenkin ääntä, sillä yhden närhen ohella paikalla mekasti reilut parikymmentä varista, jotka olivat ilmeisesti olleet niemessä yöpymässä. Muuten Kalkonniemi ja myös Imposenniemi olivat varsin hiljaisia. Havikseen tarttui vain peruslajeja, eli hömö-, sini- ja talitiaisia sekä jokunen urpiainen, viherpeippo ja punatulkku.


Isokylällä oli yhtä lailla niukkaa. Vakiopaikasta Karsimustien varresta löytyi sentään parikymmentä varpusta ja puolenkymmentä keltasirkkua. Lisäksi onnistuin poimimaan kuusiaidassa piilekelevien varpusten seasta yhden pikkuvarpusristeymän, mutta mitään muuta mainittavaa ei tämäkään osuus tuottanut.


Yllättäen koko reitin suurimmat lintumäärät keskittyivät vasta loppupätkälle, eli Karsimustien ja Sallantien välisille pelloille. Huomasin pellon reunassa ison varislintuparven ja lähestyessäni paikkaa sieltä lehahti taivaalle peräti 50 varista ja 25 harakkaa. Maahan ja lähipensaisiin jäi kuitenkin pikkulintuparvi, jotka kohta paljastuivat 55 keltasirkuksi. Lintujen kiinnostuksen syy selvisi pian, sillä pellon reunassa oli iso läjä kauranjyviä ja jäljistä päätellen paikalla oli metsäkaurisruokinta, jota myös linnut olivat päättäneet hyödyntää.


Vielä aivan laskennan viime metreillä päivän jo hämärtyessä (noin klo 14) löytyi lintuja, sillä Sallantien varressa näkyi lehtikuusessa neljä taviokuurnaa ja reitin lopetuspisteessä Kotajoella istuskeli jäällä seitsemän punatulkkua.


Laskentareitin loppusaldoksi tulivat seuraavat lintumäärät: hömötiainen 8, sinitiainen 4, talitiainen 20, närhi 1, harakka 33, varis 60, varpunen 20, viherpeippo 5, urpiainen 20, taviokuurna 4, punatulkku 10, keltasirkku 60 ja varpusristeymä 1.

maanantai 24. joulukuuta 2012

9.12.2012 - Rovaniemen talvilintuja

Sunnuntaiaamuna tapasin jälleen Allun, nyt vaihteeksi Rovaniemellä. Nappasimme aamukahvit Napapiirillä, josta jatkoimme autollani keskustaan. Kohta löysimmekin itsemme torin reunalta kiikaroimassa hiljalleen valkenevan aamun sinne houkuttelemia siivekkäitä. Puolensadan variksen ohella torilla ja sen lähiympäristössä lenteli puolenkymmentä harakkaa ja yhdeksän naakkaa, ylitsemme lensi kolme taviokuurnaa ja jostain kuului niin urpiaisen kuin tilhenkin ääntä. Tunnelma oli heti ihan eri luokkaa kuin edellispäivän retkelläni...

Torilta ajoimme Etelärantaan, jossa näkyi päivän ensimmäinen iso urpiaisparvi (noin 150 lintua), ja jatkoimme saman tien Tavivaaraan. Hyvä meno vaan jatkui... Jo liikkuvasta autosta näimme, että paikalla viihtynyt harmaapäätikkanaaras oli jo ruokinnalla, eikä meidän tarvinnut odottaa kuin hetki kun paikalle saapui myös pikkutikkanaaras. Lisäksi paikalla näkyi mm. kuukkeli, kolme närheä ja kaksi käpytikkaa.

Seuraavaksi päätimme käydä Pöyliövaarassa sijaitsevalla ruokinnalla. Ruokintaa ylläpitävä pariskunta oli parahiksi paikalla, ja tuoreet koiranmakkarapötköt houkuttelivat ainakin kolme kuukkelia aivan lähellemme. Yksi linnuista oli rengastettu, ja sain renkaan myös luettua. Lisäksi paikalla näkyi käpytikka ja jokunen hömö-, sini- ja talitiainen sekä punatulkku.

Ounasvaaran vanhalla ruokinnalla törmäsimme Pernun Markkuun, joka oli sopivasti paikalla rengastamassa. Paikalla oli kuitenkin kaikenkaikkiaan varsin hiljaista. Yksinäinen korppi sentään pyörähti yllämme ja jossakin vaiheessa lähikuusessa piipahti pikaisesti kuusitiainen, joka ei sekään tullut ruokinnalle. Markku poimi ajoittain verkosta tiaisia, mutta koskapa toivomiamme töyhtötinttejä ei näkynyt eikä kuulunut jatkoimme kohta Ounasvaaran toiselle ruokinnalle, lähelle Lappi-Areenaa.

Tälläkin ruokinnalla näkyi ensin tuttuja, eli Karlinin O-P. ja Maalismaan Lea, mutta myös mukavasti lintuja, joista ilahduttavimpia olivat neljä pähkinähakkia ja kolme töyhtötiaista. Töyhtötiaisesta sain vasta nyt Lappivuodarin (n:o 184).



Ounasvaaralta jatkoimme taas kaupungille. Ylikylästä löysimme ensimmäiset isommat tilhiparvet ja Sahanperältä taas 150 urpiaisen tokan. Yllätysvetona päätimme pyörähtää Alakorkalon jäteasemalla. Tienvarren ruokinnalla oli tosi komeasti kaksi metsäkaurista - harmi vaan, että ajoimme paikalle niin vauhdikkaasti, että kauriit ehtivät säikähtää kauemmas ennen kuin sain kameran kuvaushollille. Jäteasemalta löytyi parvi urpiaisia ja kohta myös yksi päivän mittan tavoittelemistamme lajeista eli räkättirastas, joka patsasteli yksikseen yhden auman päällä. Alakorkalossa ollessamme alkoi valo jo pikkuhiljaa vähetä, joten retkemme lähestyi loppuaan. Jatkoimmekin melko pian taas Napapiirille ja lähdin ajelemaan kohti Kemijärveä.

Kiikaroin matkan varrella vielä Vikajärven sulapaikat, ja sekä Korpikosken sillalta että ylempää Pieskanmukasta löytyikin koskikarat, joihin hyvä retki olikin sitten mukava päättää. Parin tunnin päästä löysinkin sitten itseni Jorma Hynnisen joululaulukonsertista - joten kaikenlaisiin paikkoihin voi vanha hevarikin päätyä ;-)

6.-8.12.2012 - alkutalven hiljaisuutta

Itsenäisyyspäivänä olin lupautunut seppeleenlaskijaksi, joten retkelle en kummemmin ehtinyt. Kotiruokinnalla näkyi sentään 8 punatulkkua ja 4 pikkuvarpusta. Kiertotiellä näyttäytyi kuukauden ensimmäinen pulu.


Lauantaina lähdin taas maastoon. Nyt Joutsijärven suuntaan tarkistamaan löytyisikö esim. Käsmänjoen sulasta mitään mielenkiintoista. Kirjasin jälleen kaikki havaitsemani linnut ylös talviatlasta varten, mutta hiljaista kyllä oli! Käsmänjoen sillalle kuului punatulkku, joka jäi paikan ainoaksi havainnoksi, ja tulkkuja löytyi paljon muualtakin. Joutsijärveltä ajelin Käsmänperän kautta Soppelaan ja Isokylälle ja lopuksi vielä Halosentietä lähes Kelloniemeen asti, mutta ainoat mieleen jääneet linnut olivat neljä Soppelassa näkemääni keltasirkkua. Muita kirjaamiani lajeja olivat käpytikka, hömö-, sini- ja talitiainen, närhi, harakka, varis, korppi, varpunen ja viherpeippo.

2.12.2012 - pohjoisen kaamoksessa

Sunnuntaiaamuna ajelin Kiilopäälle Hamarin Allun seuraksi. Aamupalan jälkeen lähdimme vielä hämärissä kiipeämään Kiilopään rinnettä kiirunan toivossa. Heti alkumatkalla tunturikoivikossa pyrähtikin pari valkeaa kanalintua, jotka kuitenkin olivat todennäköisemmin riekkoja kuin kiirunoita.


Lunta oli sen verran vähän, että rinteiden koluaminen sujui varsin mukavasti, mutta pääasia eli linnut puuttuivat. Sumun ja tuulen takia emme nousseet aivan laelle, ja mielestämme riittävän tovin rinteitä kompattuamme laskeuduimme takaisin retkeilykeskukselle, jossa näimme vasta päivän ensimmäisen määritetyn linnun, kun ohitsemme lensi lapintiainen.

Seuraavaksi päätimme käydä vilkaisemassa Allun edellispäivänä löytämän kohteen, eli jonkun turkistarhan lähellä olevan kaatiskuopan, jonka ympärillä oli pyörinyt mukavasti varislintuja. Toiveissamme oli löytää paikalta kotka tai merikotka ja toiveemme toteutuikin jo ennen kuin kohteemme edes näkyi, sillä tien päällä edessämme lensi kuin lensikin merikotka. Lintu kuitenkin otti ritolat, eli painui saman tien kauas etelään, joten kovin kauaa emme saaneet siitä nauttia. Sen sijaan kuopasta sinkosi esiin kolme komeaa ja tuuheaturkkista kettua, ja pyöripä ympärillämme parikymmentä korppia ja jokunen harakkakin. Palatessamme päätielle lennähti tien poskessa vielä yksinäinen teeri.

Pikakomppaus ja staijaus Kaunispäällä ei tuottanut kuin urpiaisen, vaikka Allun mukaan myös täällä oli oleillut viime päivinä kiirunoita. Ajeltuamme hetken Ivaloa ristiin rastiin suunnistimme Salmenrantaan Honkolan Juhanin luokse, jossa pihapiiri suorastaan kuhisi lintuja. Tavallisten lajien joukossa näkyi mm. toistakymmentä keltasirkkua, muutama pikkuvarpunen. lapintiainen ja käpytikka. Juhani lähti matkaamme loppureissun ajaksi ja seuraava kohteemme oli sitten Niemelöiden piha Saarineitamossa. Pihapiiristä löytyivät heti mm. kuukkeli ja lapintiainen ja kohta hoksasin varsinainen kohteemmekin, eli paikalla talvehtivan punarinnan!

Valoisa aika alkoi huveta uhkaavasti, mutta laskimme että ehtisimme vielä Inariin ja legendaariselle Kettukoskelle katsomaan löytyisikö paikalta vesilintuja. Inariin saavuttuamme kävimme kuitenkin ensin kiikaroimassa Juutuan Alakosken, josta löytyi koskikara.


Sen sijaan viimeinen etappimme eli Kettukoski oli nyt tyhjä linnuista, joten koko Inarin kiepauksen lajilista jäi vain jokuseen korppiin, harakkaan ja koskikaraan. Mutta tulipahan ainakin yritettyä. Päivän jo pimentyessä kävimme Inarissa Juhanin tarjoamilla kahveilla, nakkasimme hänet Salmenrantaan ja haukkasin vielä pikaisen välipalan Kiilopäällä ennen kuin lähdin pitkälle pimeälle taipaleelle kohti Kemijärveä.

1.12.2012 - talvikauden avaus

Marraskuu oli valitettavan kiireinen ja niin retket kuin bloginkin pito jäivät muiden aktiviteettien alle. Piipahdin Helsingissä 9.-10.11. sisäministeriöllä pidetyssä KD -seminaarissa ja pikkuparlamentissa puoluehallituksen kokouksessa, ja seuraavana viikonloppuna olin sitten Turussa valvojana Kemijärven seurakunnan Maata näkyvissä -festivaalireissulla. Turun reissun yhtenä kotiintuomisena (Disciplen, Teran ja kls.:n levyjen lisäksi) oli uusi Canonin runko, joten jatkossa blogisivuille olisi taas mahdollista laittaa muitakin kuin vain kännykällä räpsittyjä kuvia. Marraskuun lopun ainoat havismerkinnät koskivat piharuokinnalle ilmaantunutta kuusitiaista ja samana päivänä eli 28.11. pihaan kuulunutta taviokuurnaa.

Joulukuun ensimmäisen päivän aamua juhlistin Tuccabajalla, jossa kävimme pienellä herraporukalla leikkauttamassa Movember -viiksemme, ja tienasimme vielä viimeiset pennoset lähinnä lintumiehistä koostuneen "Viiksitimalit" -tiimimme keräyskassaan, johon kertyikin mukavat 323 euroa - kiitos etenkin kapteenimme Nyströmin Harryn sekä Alakojolan Mikon, Suojarinteen Potun, Haapalinnan Ilkan ja veljeni Jannen. Eturauhassyöpätutkimus sai meidän kauttamme ihan hyvän potin.

Viiksistä päästyäni lähdin pitkästä aikaa retkelle, eli ajelin Luusuan ja Juujärven suuntaan tarkistamaan sulatilanteen. Retkimotivaatiota lisäsi samana päivänä alkanut Lapin talvilintuatlas, johon kaikki Tiiraan ilmoitetut lintuhavainnot automaattisesti menisivät.


Luusuassa oli vielä kohtuullisesti sulaa, mutta linnut loistivat poissaolollaan. Sen sijaan Itärannantien varressa ollut pieni sula oli mennyt umpeen ja paikalla kuulemma vielä edellispäivänä oleillut joutsen oli nyt kateissa. Bonuksena löysin kuitenkin Kemijoen jääsohjon seasta isokoskelon ennen kuin jatkoin kohti Juujärveä.

Juujärven sula oli niin ikään tyhjä mutta Peunojen ruokinnalla oli mukava vilske. Ynnäsin nopeasti pihapiiristä 12 tali- ja 3 sinitiaista, hömötiaisen, 5 harakkaa, 2 närheä, 25 varpusta, 3 pikkuvarpusta, 3 viherpeippoa, urpiaisen, 2 punatulkkua ja yllätyksekseni naaraspeipon.

Palaillessani kohti pohjoista hoksasin Hoppulassa tien sivussa ukkometson. Kaupungissa Kiertotiellä näkyi vielä yksi pikkuvarpunen ja kotipihalla pari samanmoista, 35 varpusta sekä kaksi varpusen ja pikkuvarpusen risteymälintua. Muita kotipihan lintuja edustivat 6 talitiaista, sini-, hömö- ja kuusitiainen, harakka, 4 viherpeippoa, urpiainen ja 3 punatulkkua. Päivän viimeinen lintuhavainto tuli niinkin myöhään kuin 14:58, kun kaupungin joulunavaukseen lähtiessämme huomasin naapuripihan lehtikuusessa taviokuurnan.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

4.11.2012 - keskustan syyslaskenta

Sunnuntaina olin taas liikkeellä samaan aikaan kuin edellispäivänäkin. Nyt oli vuorossa Kemijärven keskusta-alueen syyslintulaskenta. Kelikin oli aika lailla eilisen kaltainen, joskin tihkusateen sijasta tihutti nyt lunta, joka laskennan lopulla muuttui jo varsin sakeaksi pyryksi. Aloitin Uinon Kaukolta perimäni reitin sieltä mistä pitikin, eli Uinojen omalta piharuokinnalta. Myös tämä aamu lähti ihan mukavasti käyntiin, sillä pihassa näkyi peipponaaras, ja pian lajilistaltani löytyivät jo pikkuvarpunen ja taviokuurnakin. Muuten reitti oli kuitenkin pienoinen pettymys, sillä vastikään erittäin runsaina esiintyneet marjalinnut olivat harmikseni vähentyneet ja esim. rastaat loistivat jo poissaolollaan. Samoin vielä viikolla laskin koulumme pihasta kerralla 400 tilheä, mutta nyt niidenkin määrät olivat jo selvästi niukemmat. Viimeinen pettymys tuli kotipihasta, jossa vielä kuun ensimmäisenä päivänä näkyi kolme järripeippoa, mutta nyt ei enää ensimmäistäkään. Kaiken kaikkiaankin niin maisema kuin lajistokin olivat jo valitettavan talvisia.


Laskennan saldoksi kertyivät seuraavat lajit ja summat: kesykyyhky 4, käpytikka 3, tilhi 141, hömötiainen 6, sinitiainen 24, talitiainen 74, harakka 21, varis 19, korppi 1, varpunen 46, pikkuvarpunen 12, varpunen x pikkuvarpunen 1, peippo 1, viherpeippo 93, urpiainen 140, taviokuurna 2 ja punatulkku 15.

3.11.2012 - Isokylän syyslaskenta

Lauantaina oli syksyn ensimmäisen talvilintulaskennan vuoro. Puoli yhdeksältä Anitta nakkasi minut Kalkonniemen kärkeen, josta alkoi tarpominen kohti Isokylää ja Kotajokea. Tosin jo kotipihalle kuului taviokuurnan viheltelyä, joten harmaasta kelistä ja pienestä tihkusateesta huolimatta retkifiilikset olivat ihan mukavan korkealla.


Kalkonniemi tarjosikin heti mukavan yllätyksen, kun niemen ainoalta ruokintapaikalta löytyi lapintiainen, joka oli uusi laji tälle laskentareitille. Imposenniemen kärjessä olevalla ruokinnalla hyvä meno vain jatkui, sillä pihapuskassa pyörähti mustapääkerttu. Imposenniemestä löytyi myös päivän ensimmäinen isompi urpiaisparvi - 130 lintua, jotka ruokailivat välillä lähikoivuissa ja välillä edessäni olevalla tienpätkällä.


Isokylän puolelle saapuessani löysin erään autiotalon pihasta äänekkään taviokuurnaparven, ja myös tilhiä näkyi tuon tuostakin. Rannan puolella alkoi näkyä poikkeuksellisen runsaasti keltasirkkuja, joita ynnäsin yli 40 kappaletta. Sallantien varressa istui puolestaan sähkölinjalla pähkinähakki, joka olikin sitten reitin viimeinen parempi havainto.

Laskentareitin lopulliset summat olivat: käpytikka 4, tilhi 150, mustapääkerttu 1, hömötiainen 9,  lapintiainen 1, sinitiainen 7, talitiainen 42, närhi 3, harakka 20, pähkinähakki 1, varis 45, korppi 2, varpunen 12, viherpeippo 22, urpiainen 206, taviokuurna 7, punatulkku 14 ja keltasirkku 42.

28.10.2012 - Election day

Sunnuntaina olivat viimein kuntavaalit, ja koskapa kaikki tarvittava oli nyt tehty, oli iltapäivällä aikaa käydä pienellä retkelläkin. Olin edellispäivänä todennut Kemijärven olevan jäässä sen verran totaalisesti, että epäilin vain Juujärvellä ja Luusuassa olevan enää sulaa. Niinpä ajelin ensimmäisenä Juujärvelle. Vaikka järvi oli auki löysin sieltä pettymyksekseni vain kahdeksan isokoskeloa. Iloinen yllätys oli sen sijaan ohitseni lennähtänyt yksinäinen pyrstötiainen, joka oli samalla 183. Lapissa (Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella) tämän vuoden aikana havaitsemani lintulaji. Eli Mäkisen Anssin vanha voimassa oleva aluevuodariennätys tuli nyt osaltani rikottua.


Luusuan Kulmunginniemen edustalla oli myös mukavasti sulaa, mutta ei ensimmäistäkään vesilintua. Sen sijaan kaukana Ulkuniemen suunnassa keskellä jäälakeutta istuskeli yksinäinen mustaselkäinen merilokki.


Kotipihassa näkyi päivän mittaan vielä punakylkirastaista sekä kaksi järripeippokoirasta. Ilta menikin sitten vaalitulosta jännittäessä ja alkuyö (ja pari seuraavaakin päivää) sitä sulatellessa. No - oma työni Kemijärven kaupunginvaltuustossa saa kuitenkin edelleen jatkua, josta tietenkin kiitos kaikille äänestäjilleni.

PS: Rengastin ja vapautin hoidossani olleen turturikyyhkyn pihallemme 21.10., jolloin se lennähti saman tien pihakuusemme latvaan ja katosi kohta kaupungille. Sen koommin ei lintua ole havaittu, joten toivottavasti se osasi vielä suunnata sinne minne pitikin - eli kauas etelään.

lauantai 20. lokakuuta 2012

20.10.2012 - varpuspöllö vierailulla

Loppuviikko jatkui edellispäivien kaltaisena, eli torstaina oli ohjelmassa mm. Lapin Kansan vaalipaneeli ja perjantaina isännöin europarlamentaarikko Sari Essayahin vierailua tänne Kemijärvelle. Marjalintuja näkyi ja kuului kuitenkin ihan retkeilemättäkin, ja torstain ja perjantain aikana havaitsinkin kotipihasta lukuisien tilhien ja räkättien lisäksi niin taviokuurnan kuin laulu- ja punakylkirastaankin.

Lauantaina kävin taas aamusella läpi Isokylän ja kaupunkialueen lintukohteita. Jätevesijärvelle oli kertynyt jälleen sinisorsia - yhteensä 64 kappaletta. Parveen oli yllätyksekseni tuppautunut myös naaraspukuinen jouhisorsa ja näkyipä siellä vielä yksi tavikin. Muuten havainnot jäivät vähiin - vain jokuseen joutseneen, haapanaan, telkkään ja isokoskeloon.

Koskapa oli sopivasti poutapäivä, eikä luntakaan ollut enää riesana, päätin käyttää loppupäivän rästiin jääneisiin pihatöihin. Jossakin vaiheessa viritin kuitenkin myös lintuverkot pyyntiin, sillä saattoihan siinä haravoinnin lomassa jonkun linnunkin rengastaa. Pikkulintuja näkyi kuitenkin pihassa yllättävän vähän, ja kohta todennäköinen syykin selvisi, kun talitiaista jahdannut varpuspöllö pölähti verkkoon.


Pikkupöllö oli oikein mukava piristys pihansiivouksen keskelle. Toinen piristävä lintuvieras oli tietenkin autotallissamme majaileva turturikyyhky, jolle etenkin kuoritut auringonkukansiemenet näyttivät maistuvan oikein hyvin. Lintu ei tunnu paljoa katselijoista häiriintyvän, ja Hietajärven Teuvokin käväisi päivän mittaan katsomassa ja kuvaamassa kyyhkyä.


Iltahämärissä viimeisiä romppeita pihamaalla järjestellessäni kuulin muutaman kerran varpuspöllön viheltävän. Kovinkaan pahasti se ei siis näköjään ottanut nokkiinsa, vaikka joutuikin olemaan hetken mitattavana, punnittavana ja kuvattavana, ja sai tyylikkään alumiinirenkaan karvaiseen koipeensa.

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

17.10.2012 - iloisia yllätyksiä

Lokakuu on edennyt hurjaa kyytiä ja etenkin illat ovat täyttyneet erilaisista kokouksista ja muista riennoista - ja myös tulevat kuntavaalit ovat työllistäneet yllättävänkin paljon. Kävin 9.10. Rovaniemellä Maakunnallisen luontokasvatuksen yhteistyöryhmän kokouksessa, jonka jälkeen piipahdin nopeasti Harjulammella ja Aronperällä. Ainoa mainittava havainto oli Aronperällä lennähdellyt äänetön niittykirvinen. Viikon muita havaintoja edustivat vain piharuokinnallamme pistäytyneet närhi ja pähkinähakki.

Syyslomaviikko alkoi niin ikään kiireisenä. Lauantaina kävin kuitenkin läpi lähialueen parhaat lintukohteet, mutta saaliiksi kertyi vain jokunen haapana, sinisorsa, tukkasotka, telkkä, mustalintu, isokoskelo ja uivelo. Sunnuntaina taas rengastelin jonkin aikaa pihalintuja, joista etenkin talitiaisia näytti olevan roimasti liikkeellä. Muutaman tunnin pyyntisaldoksi kertyikin peräti 44 talitinttiä (39 rengastusta ja 5 omaa kontrollia), kolme hömppää, kaksi sinitiaista, pikkuvarpunen ja viherpeippo.

Autoni pelitti jälleen, sillä taannoinen takkuilu oli johtunut vain jonkin johdon huonosta kiinnityksestä starttimoottoria vaihdettaessa. Niinpä pääsin maanantaina kyyditsemään jopa sisäministeri Räsästä hänen Rovaniemen vierailullaan. Sieltä olikin sitten kiirehdittävä kaupunginvaltuuston kokoukseen, joten linturetket jäivät taas väliin.

Tiistaina maisema muuttui kertaheitolla lumisateen myötä. Keskiviikkoaamuna laitoin taas lintuverkot vireeseen jatkaakseni tinttipyyntiä. Aamupäivän rengastussaldoksi (takapihan 9 ja etupihan 6 metrisellä lintuverkolla) tuli nyt 22 tali- ja kaksi sinitiaista sekä kolme viherpeippoa. Iloinen yllätys ja kaivattu vuodari oli pyynnin aikana pihapihlajassa piipahtanut mustapääkerttukoiras.



Iltapäivän sekoitti sitten mukavasti kollegaltani Päivi Sallménilta tullut kuvaviesti vanhempiensa pihassa pyörivästä ja kanalaankin tunkevasta oudosta linnusta - joka heti kuvasta oli tunnistettavissa turturikyyhkylajiksi! Poistin ripeästi lintuverkot pyynnistä ja polkaisin vajaan kilometrin päässä olevaan pihaan, johon kyyhky kohta saapuikin.



Lintu osoittautui turturikyyhkyksi ja oli tosiaan hämmästyttävän kesy, eli sen pakoetäisyys oli vain metrin luokkaa. Näin ollen sain siitä jopa kännykällä ihan kelpo kuvia. Seurailin lintua talon emännän kanssa ja sen vointi oli sen verran huolestuttava, että poljin kotiin ja palasin kohta autolla paikalle haavi ja lintuhäkki mukanani. Märän ja kylmissään olevan näköinen lintu päästi edelleen lähelle, mutta karkasi aina haavin alta. Sovin kuitenkin emännän kanssa, että mikäli lintu menee taas kanalaan, he sulkisivat oven jotta saisimme otettua sen hoitoon.


Hetken päästä - kun olin juuri sopivasti ehtinyt mukaan Uusi paikallisuus -hankkeen tuulivoimapaneeliin - sainkin Päivin kautta viestin, että "sun pulu on kiikissä kirjavan kukon eteisessä". Livahdin ensimmäisellä kahvitauolla paikalle, nappasin kyyhkyn matkaani ja järjestin sille lokoisat olot omaan autotalliini, jossa onkin ajan mittaan majaillut lintuja hiiri- ja sinisuohaukasta pikkukajavaan, tiibetinhanheen ja joutseneen asti. Saapa nähdä miten lintu tokenee ja voiko sen vielä päästää luontoon tänä syksynä, vai päätyykö se viettämään talvensa esim. Ranuan eläinpuistossa tai Korkeasaaressa.

PS: Turturikyyhky oli näköjään jo 200. Kemijärvellä havaitsemani lintulaji ja mustapääkertun ja turturin myötä tämän vuoden aikana LLY:n alueella havaitsemieni lintulajien määrä nousi jo sivuamaan Mäkisen Anssin vanhaa alue-ennätystä eli 182 lajia. Tosin Hamarin Allanilla on menossa Lapin lintujen suhteen melkoinen The Big Year ;-)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

6.-7.10.2012 - vessuja, upupa ja nahkahiiri

Viikonloppu alkoi sateisissa merkeissä. Pitkään jatkuneet kehnot säät ja digijärkkärini tilttaaminen Pyhätunturin leirikoulun aikana olivat madaltaneet mielialaa, mutta lauantaina vääntäydyin kuitenkin aamuretkelle ja kävin kiikaroimassa läpi kaupungin lähirannat. Aloitin suljetun sellutehdasalueen Jätevesijärveltä, jossa oli kuitenkin hyvin hiljaista. Linnustoa edustivat vain nelisenkymmentä sinisorsaa, parikymmentä tavia ja yksinäinen telkkä.


Alakallaanvaaran edustalla oli kuitenkin jo huomattavasti enemmän elämää. Ynnäsin kolmesta järvellä sukeltelevasta mustalintuparvesta yhteensä 100 lintua ja Isokylän suunnassa uiskenteli ainakin 350 isokoskelon lautta. Muita vesilintuja edustivat 25 telkkää, seitsemän tukkasotkaa, kolme haapanaa, kaksi kuikkaa ja tukkakoskeloa sekä yksinäinen uivelo. Myös Pitkänsillan levikkeelle näkyi mukavasti lintuja, joskin niiden laskeminen oli huomattavasti vaikeampaa. Tukkasotkia oli molemmin puolin siltaa ainakin 83, mustalintuja 26 ja haapanoita 35. Kaukana pohjoisessa näkyi satoja joutsenia, mutta niin pahasti saarten lomassa, että laskeminen oli jo aivan mahdotonta. Viimeisistä retkikohteistani Pöyliöjärvi oli tyhjä ja Riekonniemen edustalta löytyi vielä nuori härkälintu. Iltapäivä kuluikin sitten opomme eläköitymisjuhlissa ja ilta Uinon Kaukon luona jutustellessa.

Sunnuntain ohjelmassa oli hautajaisreissu Ranuan Saukkojärvelle. Ajoimme kuitenkin Rovaniemen kautta, jossa oli jo useamman päivän ajan oleskellut harjalintu. Pikabongaus onnistuikin, sillä saavuttuamme Vennivaaraan tapasimme heti kolme lintuharrastajaa, jotka olivat juuri nähneet linnun ja sen, mihin se oli mennyt. Hetken päästä töyhtöpää löytyikin erään rivitalon etupihalta, josta joukko leikkiviä lapsia hätisti sen kuitenkin saman tien tiehensä ja kadoksiin. Harjalinnun näkeminen lämmitti kuitenkin jälleen kerran mieltä, vaikka kyseessä oli jo neljäs Lapissa näkemäni harjalintu - edelliset havaintoni olivat Enontekiön Peltovuomasta ja Narttelista sekä Kemijärven Juujärveltä. Näitä aikaisemmin olin havainnut lajin ainakin Espoossa ja Piippolassa, mutta spontaanihavainto lajista odotuttaa vielä itseään.

Nuorimman poikani kummisedän hautajaisten jälkeen ajoimme appivanhempieni luokse Simojärvelle. Koska keli oli pitkästä aikaan oikein mukava päätin pyörähtää pikaisesti Aittoniemen kärjessä. Niemen edustalla ei näkynyt linnun lintua, mutta jämähdin kuitenkin useammaksi tunniksi paikalle koskapa autoni päätti tehdä totaalisen lakon. Edes matalalla rannan yli lentänyt vanha merikotka ei paljoa lohduttanut kun koetin epätoivoisesti saada autoa liikkeelle, ja lopulta sen käynnistäminen onnistui vasta hinauksessa. Myös kotimatkalle lähdettiin niin, että appiukko hinasi autoamme niin pitkään, että sain moottorin käyntiin. Kotimatkasta muodostuikin poikkeuksellisen mielenkiintoinen. Yllättävin luontohavainto oli klo 18:30 Ranuan ja Rovaniemen kuntarajan molemmin puolin tien päällä lennellyt (pohjan)lepakko! Jännitystä taas piti yllä auto, joka alkumatkan poltti vain akkuvaloa, mutta noin 40 kilometriä ennen Kemijärveä alkoi myös turvatyynyvalo palaa, ajovalot alkoivat himmetä, tuulilasinpyyhkijät nykiä, tuuletin pätkiä, autoradio sammui ja vähän ennen Kemijärveä huomasin bensamittarin neulan pudonneen lähelle nollaa (vaikka tankin piti olla lähes täysi), eivätkä suuntavilkutkaan suostuneet enää kunnolla toimimaan. Pudotettuani muun perheen kotiovelle ajoinkin viime vuosituhannen puolelta asti uskollisesti palvelleen Astrani saman tien huoltamon pihaan odottamaan diagnoosia oudosta käyttäytymisestään.

tiistai 2. lokakuuta 2012

29.9.2012 - Hailuodon syysrallissa

Perjantaina kohta koulupäivän päätyttyä lähdin ajelemaan kohti Hailuotoa ja seuraavana päivänä järjestettävää perinteistä 11 tunnin linturallia. Luusuan Pieskansalmessa kyhjötti tienvarsitolpan nokassa nuori merimetso, mutta muuten lintuhavainnot jäivät ajomatkalla vähiin. Seilasin 19:30 lautalla luotoon ja ajelin Pöllään, jonka tutussa Nokkamökissä muu porukka jo odottelikin. Ilta sujui mukavasti saunomalla, herkuttelemalla ja Nyströmin Harryn Australia -esitelmää katselemalla.

Aamulla mökkiporukkamme jakautui kahteen joukkueeseen, joista toiseen kuuluivat lisäkseni veljeni Janne, Harry Nyström ja Jari Kiljunen ja toiseen Mikko Ala-Kojola, Antti Peuna ja Antti Vierimaa. Molempien joukkueiden aloituspaikaksi oli kuitenkin valikoitunut Riisinnokka ja sopuisasti myös aloituslajimme oli sama, eli meidän porukkamme löytämä pohjantikka. Aamustaiji Riisinnokalla oli poikkeuksellisen antoisa, vaikka merellä ei kummempaa muuttoa näkynytkään. Lajilistalle päätyivät mm. kyhmyjoutsen, lapasotka, alli, mustalintu, merikotka, sinisuohaukka, ampuhaukka, kapustarinta, suosirri ja pikkutikka. Parhaita havaintoja olivat kuitenkin mereltä löytynyt tumma merikihu ja ohitsemme lentänyt myöhäinen ruskosuohaukka.


Palattuamme autolle oli myös peruslajilista saanut mukavasti täydennystä. Muutaman kiepauksen jälkeen löysimme itsemme Kirkkosalmen lintutornista, jossa lajilista täydentyi mm. harmaasorsalla, nokikanalla, piekanalla, varpushaukalla ja haarapääskyllä. Torniin näkyi myös paikallinen sinisuohaukka ja ainakin seitsemän merikotkaa.

Täältä jatkoimme Petsamon laiturille, josta löytyi peräti viisi mustakurkku-uikkua ja pari metsähanhea, ja Kaaralta löysimme yhdeltä pellolta lisää metsureita sekä komean 150 kurjen parven. Kohta hoksasimme myös naakan ja Ojakylästä hoidimme varpusen ohella parikymmentä pikkuvarpusta. Kiepahdus Huikussa tuotti pari pilkkasiipeä ja Pökönnokan komppaus vain suuren määrän kiuruja. Pökönnokalla oli myös parinkymmenen kapustarinnan ja yhden suosirrin sekaparvi, mutta mitään uusia kahlaajia ei toiveistamme huolimatta löytynyt.


Palatessamme kylälle näimme Ojakylän pikkuvarpuspaikalla nyt myös kaksi pulua. Risteillessämme kylän pinnassa totesimme rastaita olevan saaressa aivan valtavasti ja myös mm. merikotkia ja isolepinkäisiä näkyi tuon tuostakin. Löydettyämme Koivukylästä tuulihaukan suuntasimme Marjaniemeen, jonka edustalla  kellui härkälintu, ja näkyipä siellä hyljekin. Olimme suunnitelleet lopettavamme rallin Keskiniemeen, ja päätimme varata sinne riittävästi aikaa - ja kohta komppasimmekin jo alueen niittyjä ja rantahietikoita.


Keli oli ollut koko rallin ajan upea, ja esim. merellä uivat kuikkalinnut oli helppo määrittää kaukaakin. Keskiniemi oli kuitenkin lintujen puolesta nyt pettymys, ja vain kuikkaa ja tylliä rikkaampina päätimme lopettaa rallimme jonnekin aivan muualle. Pienen pohdinnan jälkeen singahdimme Kuivasäikälle ja totesimme kohta tehneemme oikean ratkaisun, sillä rallin viime metreillä löysimme 40 kapustarinnan, 15 suosirrin ja taivaalle karkailevien taivaanvuohien seasta kolme tundrakurmitsaa ja lapinsirkun.


Purkutilaisuudessa paljastui, että tupajoukkueemme olivat ottaneet rallissa komean kaksoisvoiton. Mikko ja Antit (Napalminallet) saivat kasaan 86 lajia ja me (Mehu-Janne ja tummat marsalkat) 83 lajia, joista kesykyyhky tosin myöhemmin diskattiin lintujen paljastuttua olevan lähtöisin läheisestä kyyhkyslakasta. Ilta sujui taas mökissä mukavissa merkeissä saunomalla ja hyvin sujunutta rallia fiilistelemällä.

Sunnuntaiaamu valkeni harmaana ja sateisen oloisena, ja jo ennen aamuyhdeksää oli tupa siivottu ja väki ulkona. Kävin itse Peunan Antin kanssa mutkan Marjaniemessä hakemasta kalahallilta opetuskäyttöön tilaamani kalat ja bonuksena muutaman kilkin, ja kiikaroimme siinä sivussa alueen lintuja. Muu porukka kävi puolestaan mutkan Ulkokarvossa, mutta mitään kummempaa emme ehtineet löytää kun jo tapasimmekin lauttarannassa ja matka kohti mannerta alkoi. Lautalta näin vielä Antin kanssa noin sadan (metsä)hanhen parven ja Riutun edustalta laskimme 70 naurulokkia. Jossakin Kemin seudulla näimme vielä piekanan ennen kuin pudotin Antin Rovaniemelle ja jatkoin kotiin Kemijärvelle.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

23.9.2012 - Kemijärven kurmitsoita

Sunnuntaiaamuna kävin retkellä kaupungin lähiympäristön parhailla paikoilla. Isokylän keikan paras laji oli edellisviikon tapaan kapustarinta, joita oli tosin enää kaksi kappaletta.


Aamun seuraava kurmitsalaji löytyi Jätevesijärveltä, jonka rantalietteellä kipitteli tundrakurmitsa, joka lensi kohta mustat kainalot vilkkuen järven yli. Paikalla oli myös joitakin kymmeniä taveja ja sinisorsia.


Alakallaanvaaran edustalla oli taas mukavasti vesilintuja, mm. 130 tukkasotkaa ja viisi mustalintua. Tukkasotkaparven seasta löytyi myös komea lapasotkakerääntymä; kaksi koirasta ja peräti 11 naaraspukuista lintua. Joutsenet olivat levittäytyneet Pitkänsillan molemmin puolin niin, että eteläpuolella oli ainakin 445 ja pohjoispuolella 215 lintua - siis yhteensä 660 joutsenta. Illalla piipahdin uudestaan Pitkälläsillalla sekä Riekonniemessä ja Pöyliöjärvellä, mutta mitään muuta mainittavaa en enää löytänyt.

21.9.2012 - kotimatkalla...

Perjantaina aloimme heti aamiaisen jälkeen pakata autoamme kotiinlähtöä varten. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen aamu kun lintuja tuntui olevan liikkeellä, sillä etenkin räkättirastaita viuhtoi vähän väliä ylitsemme, ja muuta äänimaisemaa edustivat ainakin niittykirvinen, rautiainen, talitiainen, varpunen, urpiainen, viherpeippo ja pajusirkku. Pihaan näkyi myös vanha merikotka, ja ennen kuin olimme ajaneet vuonon pohjukkaan olimme nähneet niitä kaksi lisää.


Suomen puolen ensimmäinen pysähdys oli Utsjoen Mantojärvellä. Matkalla näkyi taas lähinnä vain harakoita, variksia ja korppeja, mutta useampaan otteeseen myös kuukkeleita. Kahvitauon pidimme Kaamasessa Neljän tuulen tuvalla, jonka ruokinnalla näkyi nyt vain viher- ja järripeippoja sekä pari oravaa ja harakkaa. Lounaan söimme Ivalossa ja loppukahvit nappasimme Sodankylässä. Iltakuuden aikaan saavuimme viimein takaisin Kemijärvelle.

20.9.2012 - Varanginvuonon kulttuuria ja historiaa

Torstaiaamuna lähdimme jälleen retkelle heti aamiaisen jälkeen. Nyt olimme liikkeellä pikkuautoilla ja ensimmäiset kohteemme olivat pari Vadsön museota. Etenkin paikallinen saunamuseo oli mielenkiintoinen, ja rantakatua kävellessä oli mukava katsella lähivesillä uiskentelevia haahkoja ja alleja. Museoreissun päätteeksi päästimme oppilaat toviksi shoppailemaan. Tauon jo lähestyessä loppuaan hoksasin pyörähtää mutkan satamassa, josta löytyi ilokseni paitsi merisiilejä mussuttavia haahkoja, myös nelisenkymmentä merisirriä.






Seuraavaksi jatkoimme koululle, jonne mennessä näkyi myös reissun ainoa piekana. Lyhyen evästauon jälkeen kävimme satamassa tutkailemassa juuri merellä käyneen oppilasryhmän kalansaalista, ja jatkoimme sitten tutustumaan läheisen Mortensnesin asutushistoriaan.


Sää suosi meitä, sillä vaikka koko päiväksi oli luvattu sadetta pääsimme retkeilemään kuivassa kelissä ja lisäksi merenpinta oli hämmästyttävän tyyni. Niinpä myös niemen edustan linnut oli helposti tsekattavissa, ja eipä aikaakaan kun löysin Nessebyn suunnasta vaihtopukuisen vanhan kyhmyhaahkakoiraan. Lisäksi niemeen näkyi ainakin yksi riskilä ja erinäinen joukko merimetsoja.



Päästyämme takaisin autoille alkoi taivaalta taas tihuttaa vettä ja iltapäivällä ja illalla sitä tuli jo taivaan täydeltä. Kävin kuitenkin ennen päivällistä mutkan Annijoen länsipuolella, jonne on perustettu jonkinmoinen lintupuisto lukuisine ruokintapaikkoineen. Paikka oli kuitenkin nyt aivan autio ja vain heikkokuntoisen tien yli juossut kärppä piristi retkeä. Illan ohjelmassa oli norjalaisnuorten laittamaa herkullista ruokaa ja yhteinen iltajuhla.

19.9.2012 - välipäivä Annijoella

Keskiviikkoaamun ohjelmassa oli edellispäivän ryhmätyöaiheiden työstämistä koululla, jonka jälkeen oppilaat jatkoivat oppitunneille ja itse ajelin Maritan kanssa mutkan Vadsössä. Reissun eka merikotka näkyi kävellessämme koululta autolle, mutta muuten Vadsön keikka sujui ilman kummempia lintuhavaintoja, vaikka koetinkin välillä kiikaroida kaupungin rantoja. Tosin sivistin hetken itseäni käymällä kirjastossa lukemassa eeposta nimeltään Norsk Ringmerknings Atlas.

Päivällisen jälkeen ohjelma oli edelleen väljä, sillä iltapäivä ja ilta oli suunniteltu niin, että nuoret voisivat olla mahdollisimman paljon toistensa kanssa. Niinpä nappasin kaukoputken olalle ja kävelin majapaikastamme kylän rantaan staijailemaan. Jokiuomassa ja aallonmurtajan edustalla lepäili jo runsaasti lokkeja, ja kiikarointi ulapalle tuotti niitä valtavat määrät lisää.


Satojen harmaa-, meri- ja kalalokkien sekä joidenkin naurulokkien lisäksi merellä parveili kymmenittäin pikkukajavia ja löysinpä sieltä paikallisen merikihunkin. Vesilinnusto oli lähinnä haahkoja, haapanoita ja koskeloita, joiden lisäksi näkyi ainakin yksi pilkkasiipi. Lähtiessäni palailemaan majapaikkaamme törmäsin yhteen paikalliseen suomalaissyntyiseen kaveriin, ja hetken päästä löysin itseni miehen talosta tutkailemasta pakastimesta löytyviä mielenkiintoisia mereneläviä.



Illalla kävimme koko porukalla seuraamassa Annijoen tyttöjen twirling -treenejä, ja pääsin lueskelemaan Tordin kanssa uunituoretta Vår Fuglefauna -lehteä. Nukkumaanmeno venyi taas lähelle puoltayötä.

lauantai 22. syyskuuta 2012

18.9.2012 - Jääkauden jäljillä

Tiistaiaamuna lähdimme bussikyydillä tutustumaan Varanginvuonon pohjukasta löytyviin Jääkauden jälkiin ja alueen geologiaan. Mukana olivat lisäksemme kaikki Annijoen koulun yläluokkalaiset, joiden tehtävänä oli laatia reissun annista ryhmätyöt omien oppilaittemme kanssa. Keli oli aamulla suorastaan ankea, eli vettä satoi ihan kunnolla ja lähestyessämme ensimmäistä etappiamme Karlebotnia alkoi myös sumu heikentää näkyvyyttä. Karlebotnissa tutustuimme kuitenkin entiseen Tenojoen uomaan ja sen suistoalueellensa kasaamiin maa-aineksiin sekä kävimme komealla palsasuolla.


Seuraavaksi palasimme taas vuonon pohjoisrannalle, josta löysimme samoja irtaimia maalajeja kuin etelästäkin ja nousimme tunturiin Meskelvan varteen tutustumaan virtaavan veden kuluttamaan V-laaksoon.



Täällä norjalaiset nykäisivät nopeasti pari telttaa pystyyn ja pidimme luonastauon, johon kuului mm. hampurilaispihvien paistamista nuotiolla. Myös keli alkoi iloksemme kirkastua, tai ainakin sade loppui, mikä piristi jo muutenkin hyvää tunnelmaa. Hiljainen tunturikoivikko sai eloa nyt myös linnuista, kun taivaalla alkoi näkyä räksiä ja kuulua rautiaisen ja niittykirvisten kutsuääniä.

Jääkauden merkkejä haettiin seuraavaksi itselleni jo entuudestaan hyvin tutusta paikasta, eli Nessebyn kirkolta. Legendaarinen lintupaikka tarjosi meille ensimmäiseksi kärpän, mutta löytyi niemen edustalta toki haahkoja, merimetsoja, lokkeja ja muutakin peruslajistoa.


Olimme paikalla sopivasti laskuveden aikaan, joten paitsi rannan silokalliot uurteineen myös muu merenpohja oli helposti tutkittavissa, ja omat oppilaamme etsiskelivätkin sieltä innokkaasti mm. simpukoita, kotiloita ja merisiilejä.



Retken viimeinen kohde oli nouseminen tutkimaan korkealla tunturissa sijaitsevaa Klubbnesenin muinaisrantaa, jota saamelaiset olivat aikoinaan käyttäneet myös hautausmaana.



Päivällisen jälkeen löysin itseni vielä Vadsön liikuntahallilta katsomasta Vestre Jakobselvin tyttöjen (Polarstjernen) jalkapallo-ottelua Vadsön poikajoukkuetta vastaan. (Tytöt veivät pelin 9-2).