30.5.2013 - huh hellettä...

Toukokuun lopussa Lappi oli yllättäen koko Euroopan lämpimin paikka. Päivät olivat helteisiä ja tuulettomia, joten pikkuretkiä tuli tehtyä myös arki-iltoina.

Maanantaina oli ohjelmassa kasiluokkalaiten sotahistoriaretki Sallan suunnalle ja päivä jatkui pitkällä arviointikokouksella. Illalla kävin kuitenkin vilkaisemassa Jyrki Sirolan Ruuhiperään rakennuttamaa lintukosteikkoa. Komeasta kelistä huolimatta lintuja oli kuitenkin hyvin vähän, eikä paikkakaan ainakaan vielä kovin houkuttelevalta näyttänyt. Järvellä näkyi vain laulujoutsenpari, kuikka, valkoviklo ja liro. Vastarannalta löytyi myös pari tilheä.

Myöskään Isokylä ja Pitkäsilta eivät tarjonneet mitään sen kummempaa, mutta Kuumalammen yllä lenteli sentään viitisenkymmentä pikkulokkia.

Tiistaina oli vuorossa koulun liikuntapäivä, ja kodin ja urheilukentän väliltä löytyivät jo aamulla sirittäjä ja hernekerttu. Koulupäivän jälkeen lähdin iltaretkelle Rovaniemelle. Nappasin matkalta Hamarin Allun kyytiini ja ajelimme Paavalniemen tornille. Jo ennen tornipolkua näimme fasaanikukon ja kuulimme hernekertun. Kuitenkaan (koskapa tämän vuoden bongausreissuni olivat tupanneet epäonnistumaan lähes 100 prosenttisesti) en yhtään yllättynyt ettei tornin edustan 67 laulujoutsenen joukosta löytynyt enää pari päivää aikaisemmin havaittuja pikkujoutsenia.

Staijailimme tornissa tovin (shortsit ja t -paitakin tuntuivat tässä kelissä olevan liikaa!) ja vaihdoimme kuulumiset paikalla olleen Laineen Paavon kanssa. Seuraavaksi ajoimme mutkan Jarkonojansuussa ja jatkoimme Kivitaipaleeseen. Tsekkasimme Kivijärven linnut ensin pengertieltä, jonka jälkeen jatkoimme järven taakse nousseelle upouudelle lintutornille.

Torni olikin melkoinen elämys. Minkäänlaisia opasteita ei vielä ollut, sinne pääsy vaati vähintäänkin saappaat (vaikka teki tiukkaa niilläkin), torni huojui sen verran rajusti, että tuntui että sen saisi heiluttamalla kaatumaan, ylätasanteen lattialaudat notkuivat jalkojen alla ja portaat rasahtelivat ikävästi niillä kuljettaessa. Kuitenkin näkymä tornista oli hyvä, joten pienellä fiksaamisella paikasta voidaan kyllä saada hyvinkin suositeltava retkikohde.

Meidän havaintomme paikalta jäivät kuitenkin vain naurulokkikoloniasta löytyneeseen puoleenkymmeneen lapasorsakoiraaseen ja pariin suokukkoon. Palattuamme keskustaan kävimme vielä Harjulammella, jossa näkyi myös suokukkokoiras ja silkkiuikkupari. Retkemme päättyi Arktikumin rantaan, jossa lauloi pensaskerttu.

Keskiviikkoiltana kävin Hietajärven Teuvon ja Tuovisen Aatoksen kanssa Gideon -kokousreissulla Luusuassa. Paluumatkalla kiikaroimme Tuulaniemen ja Kulmunginniemen edustat, mutta paikalla ei ollut juuri muuta kuin muutama kuikka, ja ainoaksi havismerkinnäksi jäi soidinnellut lehtokurppa. Torstain Kuumalammen kierto ei sekään lisähavaintoja tuottanut. Päivän ainoaksi havismerkinnäksi jäi kulttuurikämpän pihalla Väänäsen Karin ja Puikon Eskon kanssa jutustellessani taustalla laulanut hernekerttu - joita tuntuukin näiden helteiden myötä olevan Lapissa ennätysmäärin.

26.5.2013 - kokeenkorjausta ja lintukurssia

Viimeisin reilu viikko meni pääasiassa kokeita suunnitellen ja korjaten sekä arvosanoja miettien, eikä ulkoilusta saatika retkeilystä ehtinyt juuri haaveilemaankaan. Pieni lohtu oli kuitenkin sinirintanaaras, joka pyörähti tiistaina aivan koti-ikkunan takana. Lauantaina kävin kuitenkin Anittan kanssa vetämässä Pyhätunturissa tuleville kansallispuisto-oppaille ja muille kiinnostuneille ensin parin tunnin diaesityksen ja sen päälle linturetken kansallispuiston puolelle.

Vaikka keli oli komea, oli lintumaailma puiston metsissä odotetun hiljainen. Myöskään Tunturiaavalta ei löytynyt peruslajeja kummempaa - eikä edes Isokuru tuottanut edes paikallisia erikoisuuksia. Kurssilaiset vaikuttivat kuitenkin tyytyväisiltä päivän antiin, ja siihen että pääsivät luonnossa opiskelemaan alueen peruslajeja, joita tällä kertaa edustivat Tunturiaavan telkät, joutsenet, sinisorsat, lirot, harmaalokki ja keltavästäräkit, sekä muualla reitin varrella vastaan tulleet pyy, käet, käpytikat, metsäkirviset, västäräkit, pajulinnut, leppälinnut, harmaa- ja kirjosiepot, korpit, urpiaiset, vihervarpuset, peipot ja järripeipot. Pyhänkasteenlammella surffaili pienellä jäälautalla rantasipikin.

Sunnuntaina sain vihdoin syötettyä viimeisetkin arvosanat koneelle. Iltasella kävin sitten Hietajärven Teuvon kanssa mutkan jätevesijärvellä ja Pitkälläsillalla lähinnä etsimässä viikontakaisia harmaasorsia. Hakemamme sorsat eivät nyt näyttäytyneet, mutta tehdasalueella näkyi taas lapasorsa sekä tyllipari, ja Pitkänsillan entiseltä pumppaamolta löysimme kolme mustalintua ja lahden pohjukassa pesänsä päällä parittelevan härkälintuparin. Illan hämärtyessä kuului pihaamme kaupungin yllä hyönteispyynnissä lepattelevien pikkulokkien ääntelyä.

19.5.2013 - sammakon helluntaiheila ja muita havaintoja

Lauantaiaamuna olin jälleen pyörällä liikkeellä. Keli oli muuttunut hämmästyttävän kesäiseksi ja hyönteissyöjät olivat saapuneet rymäyksellä. Pajulintuja, kirjosieppoja ja leppälintuja kuului laulavan siellä täällä. Muuten oli kuitenkin hiljaista, ja kaupungin rannat sairaalalta Pitkällesillalle eivät tarjonneet mitään mustalintuparia kummempaa. Koskapa meillä oli tarkoitus ajella aamupäivän aikana vielä Simojärvelle, päätin ottaa pääkohteekseni entisen sellutehtaan jätevesijärven.

Lapasorsapari näyttäytyi heti saavuttuani paikalle, ja turvelauttojen luona hengaili 77 naurulokkia, mutta muuten paikka vaikutti varsin tyhjältä. Ehdin jo joutessani pällistellä alueen runsaita leskenlehtikasvustojakin.

  

Yllättäen huomasin kuitenkin avoimesti avoveteen ilmaantuneen sorsan, joka osoittautui ilokseni harmaasorsakoiraaksi. Kohta sille löytyi naaraskin, kun moinen sinkosi rääpättäen ilmaan tienvarren pikkualtailta. Paluumatkalle lähdettyäni lähti sellutehtaan portin pielestä koppelo. Pienten teknisten ongelmien jälkeen (= selässäni kantamani kaukoputken jalka meni ja jumi vauhdissa pyörän pinnojen väliin) vuodenpinnojen tulo jatkui, sillä Sipovaarasta löytyi laulava punavarpunen ja Pitkänsillan tyveltä hernekerttu.

Iltapäiväksi ajelimme sitten Simojärvelle ja suoraan Aittoniemeen. Päivä oli tyyni ja lähes helteinen, ja mökin pihassa hakivat haarapääskyt pesäpaikkaa ja vieruspellolla lauloi pensastasku. Iltasella appivanhempien pihapiiristä löytyivät puolestaan mm. harmaasieppo, pohjansirkku ja sauna- ja uintireissulla (jäät kun olivat lähteneet sopivasti keskiviikkona) lehtokurppakin.

Ilta ja varsinkin illan äänimaailma Aittoniemessä oli hämmästyttävän hieno - pärjäten hyvin iltaöisille euroviisuille.  

Viikonlopun ohjelmassa oli 9. luokan matsankokeiden korjaus ja päättötodistusten numeroiden anto, joten varsinainen retkeily jäi loppujen lopuksi aika vähiin. Sunnuntaina aamupalalle siirtyessämme päädyimme kuitenkin ihmettelemään jopa paikallisten sammakoiden (lemmen)touhuja. 

Päivemmällä käväisin mutkan Topin lintutornilla, jonka edustalta löytyi tuttujen harmaa- ja kalalokkien ohella mm. telkkiä, tukkasotkapari, jouhisorsakoiras, hautova joutsen, viisi töyhtöhyyppää sekä kuovi, pikkukuovi, kapustarinta ja liro. Eli kattaus oli varsin perinteinen. 

Illaksi ajelimme kotosalle kuunnellen samalla radiosta piinaavaa jääkiekon MM -pronssipeliä Suomi-USA. Joku koppelo ja teerikana näkyi sentään tien poskessa jauhinkiviä napsimassa ja pikakiepaus Juotasjärvellä tuotti törmäpääskyn vuodariksi.

15.5.2013 - vesi nousi...

Lintujen tulo hyytyi viikonlopuksi, sillä sää meni hyvin epävakaaksi ja välillä satoi jopa räntää. Retkeily jäi tosin muutenkin vähiin mm. vanhempieni vierailun ja äitienpäivän kunniaksi, mutta harmittavasti myös vedenpinta Kemijärvessä nousi nyt sellaista tahtia, että muutamaa päivää aikaisemmin paljastuneet rantalietteet alkoivat jo peittyä. Perjantain koulumatkapyöräilyillä uudeksi lajiksi tuli ainoastaan parissa paikassa vastaan tullut rantasipi. Lauantainen pyörähdys kaupungin rannoilla tuotti vain nousevaa vettä pakoon kokoontuneen noin 60 suokukon parven ja sunnuntaiaamun sateessa näkyi Jaakkolanlahden saarissa 40 suokukkoa ja 18 liroa. Rantalietteet olivat tässä vaiheessa jo kadonneet vesimassojen alle.

Olin ottanut tavaksi pyöräillä koulupäivinä vasta remontoitua Kuumalampea ympäri ja käydä samalla läpi kaupungin muitakin rantoja. Hurjan näköisestä maisemanmuokkauksesta huolimatta Kuumalammen joutsenpari oli taas saapunut pikkusaareensa pesimään. Maanantain pyörälenkin saldoa olivat Lohelan rannassa laulanut leppälintu ja Riekonniemen tyveltä ilmaan karannut metsäviklo. Pitkänsillan ympäristöstä löytyi jo 130 laulujoutsenta.

Tiistaina näkyi koulusta palatessa Taiteilijaniemen tyvellä jo harmaasieppokin. Iltasella kävin suljetun sellutehtaat jätevesijärvellä ja Isokylällä. Tehdasalueella näkyi pesää rakentava räystäspääsky ja altaalla nukkui lapasorsapari. Suurelta osaltaan veden alle kadonneilla turvelautoilla kahlaili kymmenkunta suokukkoa, jokunen mustaviklo ja rantasipi, ja altaan yllä lenteli kahdeksan pikkulokkia. Yllätyksekseni paikalta löytyi myös pesivä laulujoutsen. Kallaanvaaran ja Kalkonniemen risteyksen välillä näin kaksi suopöllöä ja retki päättyi Pitkänsillan edustalla lepäilleeseen 30 mustalinnun parveen ja ohi lentäneeseen härkälintuun.

Keskiviikkoiltana kävin pyöräilemässä Pitkälläsillalla, jossa vesi oli noussut harmittavasti jo lähelle tulvarajaa. Sairaalanrannan edustan pikkusaarten ympärillä lenteli naurulokkien seurana 26 pikkulokkia ja pienelle alueelle oli ahtautunut 94 joutsenta. Toivomaani ilta-arktikaa ei hyvästä kelistä huolimatta mennyt, vaan ainoa Pitkältäsillalta kirjaamani havis oli paikalla kieppunut räystäspääsky.

9.5.2013 - Isokylän pyörälenkki

Helatorstaiaamuna lähdin pyöräilemään kohti Isokylää ja Kalkonniemeä. Sää oli upean tyyni, joten jo lähirannoilta oli mukava kiikaroida vesilintuja. Sairaalan rannassa lauloi pajusirkku ja sen edustalla näkyi mm. 10 tukkasotkaa, neljä uiveloa ja jouhisorsaa sekä kuikka. Vastarannan lietteillä käyskenteli metsäkauris. Pitkänsillan edellisiltainen muuttohaukka oli taas samalla istumapaikallaan, jonka lisäksi sillalta näkyi mm. 75 tavia, 5 kaakkuria ja kaksi kuikkaa ja sillan ohitti ääntelevä niittykirvinen.

Kallaanvaaran venesatamasta löytyivät päivän ensimmäiset pikkukuovit, mustaviklot ja suokukot sekä pieni metsähanhiparvi. Paras kahlaajakeskittymä oli kuitenkin Isokylän Jaakkolanlahti, jonka lietteillä oli peräti 180 liroa sekä 10 suokukkoa ja 6 valkovikloa. Jousilammen yllä lensi pari taivaanvuohta ja paikalle kuului myös sepelkyyhkyn ja lapinsirkun ääntä. Ennen Kalkonniemeä ehtivät havikseen päätyä myös kirjosieppo, punarinta ja kulorastaskin.

Kalkonniemen pohjapato oli jo veden alla, mutta salmessa lenteli silti kymmenkunta kalatiiraa sekä kevään ensimmäinen lapintiira. Vastarannalla muutti kolme kurkea ja järvellä näkyi mustalintu ja pari kaakkuria.

Paluumatkalla löytyi vielä Imposenniemen tienhaarasta lehtokurppa ja Sallantien varren pellolta kapustarinta. Pyörähdin myös jätevesijärvellä, mutta havainnot jäivät oikeastaan vain pariin tien varressa laulaneeseen metsäkirviseen. Sairaalanrantaan oli sentään ilmaantunut pari pikkulokkiakin - ja iltasella kotipihassa piipahti haarapääsky.

8.5.2013 - kevään ekoja

Erittäin onnistuneen Parikkalan reissun jälkeen keskityin kotiseuturetkeilyyn. Vaikka Kemijoen jäänlähtömerkki olikin kulkenut Pitkänsillan ali jo perjantaina, oli sillan ympäristö vielä maanantaiaamuna jäänlauttojen peitossa. Maanantaina jäät kuitenkin lähtivät taas liikkeelle ja laajat rantalietteet paljastuivat. Iltapäivällä kaupunginhallituksen kokouksesta palatessani löytyi rannoilta jo mm. uivelopari, jokunen valkoviklo, kuovi ja laulurastas.

Tiistaina pyöräilin sekä aamulla että iltapäivällä lähirannat läpi. Kevät näytti tulleen nyt toden teolla, sillä Pitkänsillan ympäristössä oli jo haapanoita, taveja, jouhisorsia ja jokunen metsähanhikin. Lisäksi kaupungin edustalta löytyivät mm. 25 mustalinnun parvi, 6 kaakkuria, 4 uiveloa, tukkakoskelopari, kurki, kalatiira ja töyhtöhyyppä ja Riekonniemeen näkyi ainakin 11 suokukkoa ja 9 valkovikloa. Muita keväälle uusi lajeja ja samalla ekopinnoja edustivat liro, metsäkirvinen, pajulintu, järripeippo ja vihervarpunen. Kotipihan ruokinnallakin näkyi pitkästä aikaa elämää viiden pikkuvarpusen muodossa.

Keskiviikkona lenteli venesatamassa kivitasku ja ABC:n rannassa ruokaili jo parikymmentä liroa. Riekonniemen edustalta löytyi mustaviklo ja Särkikankaan lietteiltä pari pikkutylliä. Päivän hauskin havainto oli kuitenkin Pitkänsillan pohjoispuolella ruohikkosaaren keskellä istuskellut muuttohaukka.

5.5.2013 – Pohjanranta rules OK

Sunnuntaiaamuna nukuimme suhteellisen pitkään ja aloitimme päivän leppoisasti vierailemalla Hannan ateljeessa, jossa olivat työn alla Siikalahti -aiheisen näyttelyn taulut. Koskapa pikkukanadanhanhi oli taas näyttäytynyt aamun aikana, päätimme ottaa tämänkin päivän pääkohteeksi Saaren pellot. Tosin sinne ajellessamme kävimme pistämässä puuhun koirankopin kokoisen viirupöllön pöntön ja piipahdimme tarkistamassa yhden pesäpöntön.

Lajisto oli pitkälti samaa kuin edellispäivinäkin, joten pitkään päivän parhaan lajin titteliä piti vain palokärki. Suurenjärvenlietteen tulvatkin olivat kuivuneet ja kahlaajat olivat vähissä, mutta paikalla oli komeat noin 250 metsä- ja 200 tundrahanhea. Tylli sentään löytyi retkipinnaksi. Allu tarjosi pullakahvit meille ja paikalla tapaamallemme Pirhosen Jarmolle, jonka jälkeen jatkoimme Pohjanrannan tornille.

Tornin vierustalla oli taas jonkin verran hanhia ja etualalla kahlaajia. Vilkaisin hanhet läpi ja alettuani selaamaan kahlureita Janne totesi että niiden joukossa on joku keltajalkainen lintu, joka saattaa hyvinkin olla rantakurvi. Jalkojen väriin perustunut alkumääritys piti kutinsa, sillä kohta muiden kahlaajien seasta köpötteli esiin kaunis rantakurvi! Janne hälytti saman tien Jarmon paikalle ja taas lähti hälytys Lintutiedotukseen. Lähipelloilla kierrellyt Jamppa ehti torniin muutamassa minuutissa, ja Janne sai taas videota linnusta, joka kuitenkin kohta nousi liroparven mukana taivaalle. Osa linnuista laskeutui lahden pohjukkaan, mutta myöhemmin paikalle saapuneet bongarit eivät kuitenkaan sieltä enää kurvia löytäneet.

Muutaman hanhipellon jälkeen päätimme luovuttaa pikkukanadanhanhen suhteen, mutta pettyneitä emme todellakaan olleet. Pohjanranta oli tarjonnut taas hyvän spondehavainnon.

Seuraavaksi ajoimme taas yhdelle Jannen pöllönpöntölle, ja siellä pöllöemo oli kuin olikin kotosalla. Janne kaivoi emon pöntöstä, luin linnun renkaan ja liukenimme nopeasti paikalta, jotta pöllö pääsisi jatkamaan rauhassa pesimätouhujaan.

Päivä oli jo pitkällä, joten meidän oli viimein hyvästeltävä Janne ja lähdettävä ajelemaan kohti pohjoista. Tosin kohta löysimme taas itsemme Särkisalmen ABC:lta, mutta vatsa täynnä matkanteko tuntuikin sitten paljon mukavammalta. Klo 18 alkanut kotimatka sujui joutuisasti, ja matkan varrelta havikseen päätyivät vain Juukassa tienvarsipellolla ruokailleet selkälokit, Taivalkoskella ja Kuusamossa näkemämme riekot ja Kuusamossa lentänyt lehtokurppa. Kemijärvellä olimme kahden aikaan yöllä, josta Allu jatkoi vielä Rovaniemelle yöpymään.   

4.5.2013 – The Tornien taisto Siikalahdella

Herätyskello herätti reippaana aamuneljältä ja aamiaisen ja eväsleipien veistämisen jälkeen lähdin Allun kanssa lompsimaan lintutornille. Edellämme kävelleet Hanna, Janne ja Potu olivat nähneet jo valkoselkätikan pitkospuiden varrella, joten aamu alkoi lupauksia herättävästi.

Siikalahden Tornien taisto -joukkueeseen oli meidän viiden lisäksi nimetty vielä Ilpo Kuusisalo, Matti Lötjönen ja Boy Possen, joten tornissa oli tiivis tunnelma heti alusta asti. Aamuviideltä starttasi sitten kahdeksan tunnin ankara tapitus ja lajien keruu.

Peruslajeja alkoi heti ropista yllättävänkin mukavasti. Jo iltamyöhällä kuulemamme härkälinnut uiskentelivat tornin edustalla, kaulushaikara teki pari komeaa ohilentoa ja vuodareita tuli mm. mustakurkku-uikusta, kuikasta, pikkukuovista, käestä, metsäkirvisestä, leppälinnusta, pensastaskusta, kirjosieposta ja jopa tornin edustalla vähän aikaa istuskelleesta isolepinkäisestä. Yllättävä näky oli mm. seitsemän närhen määrätietoinen matkalento kohti länttä.

Yhdeksän maissa uusien lajien tulo tyrehtyi kuitenkin aivan täysin, ja liikenne taivaallakin hiljeni. Reilun tunnin odottelun jälkeen alkoi kuitenkin taas tapahtua, kun lahdelle vyöryi muutama sata uutta metsä- ja tundrahanhea lähipelloilta. Boy plokkasi hanhimassan seasta pari valkoposkea, mutta me muut nuijasimme lähisaarten taakse laskeutuneet linnut. Tornien taisto -säännöthän edellyttävät, että vähintään kahden henkilön pitää havaita laji, jotta siitä saa pisteen. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen hanhiparvi kuitenkin liukui esiin niin hyvin, että sain valkoposkihanhen kuitattua, ja saimme piiitkän tauon jälkeen taas uuden pinnan. Heitinkin muita kannustaakseni, että tämä oli kisan kulminaatiopiste; nyt alkaa tapahtua… Ja niin alkoikin.

Kohta Janne blokkasi meitä kohti liukuvan pedon, joka näytti heti kättelyssä erittäin lupaavalta. Eikä mennyt kuin hetki, kun totesimme löytäneemme pikkukiljukotkan. Jo toinen sponde elis allekirjoittaneelle vuorokauden sisällä!

Harmittavasti Allu oli lähtenyt jo aikoja sitten komppaamaan lähimaastoa, ja oli erävaellusmestarin innolla kadonnut näköpiiristämmekin jonnekin Siikalahden takametsiin. Yritimme radiopuhelimella nuotittaa Allulle lintua, mutta hän oli liian kaukana, eikä löytänyt korkealla taivaalla nopeasti etenevää kotkaa. Sen sijaan Patotien tornilla lintu saatiin hoidettua ja piippariviestimme ansiosta myös Tarassiin ja Pohjanrannan torneilla osattiin olla tarkkana ja lintu nähtiin myöhemmin niiltäkin. Vaikka tilanne oli suhteellisen nopea, ehti Janne saada videolle tämänkin elikseni.

Kohta pomarinan jälkeen Boy löysi taivaalta kaksi kattohaikaraa. Taas ensimmäinen ajatus oli se, että missähän Allu mahtaa nyt olla… Mutta tällä kertaa lykästi ja Allukin sai nuottiemme avulla linnut kiikariinsa.

Ja hyvä putki vaan jatkui, sillä aivan kohta tornin edustalle liukui peto, joka osoittautui haarahaukaksi. Allu oli ehtinyt retkiltään jo Patotien tornin vierustalle, ja nyt lintu oli helppo nuotittaa. Se kun kaarteli siinä vaiheessa opparin päällä.

Eikä tässä vaiheessa tuntunut enää kovinkaan kummoiselta, että taivaalta löytyi taas kaksi uutta kattohaikaraa... 

Lopputuntien aikana saimme vielä listoillemme mm. tukkakoskelon, kanahaukan, nuolihaukan, mustavariksen ja aivan viime minuuteilla keltasirkunkin, joten kellon lyödessä 13 oli meillä syytäkin olla tyytyväisiä päivän saldoon.

Taiston tauottua aloimme ynnätä havaittuja lajeja yhteen ja huomasimme tehneemme jopa uuden Siikalahden ennätyksen. Lajimäärämme oli 93 kun entinen ennätys oli 91 lajia. Iltapäivällä kuulimme vielä olleemme paras sisämaatorni muutaman muun samaan lajimäärään päässeen tornin kanssa. Taisto olikin ollut huikean tasainen, sillä lähitorneista Tarassiinlahti ja Pohjanranta jäivät meistä vain yhden lajin päähän.  

Poistuttuamme viimein tornilta ehdimme hetkisen ihailla polunvarren kukkaloistoa eli sinisenä hehkuvia imiköitä ja sinivuokkoja ennen kuin jatkoimme Jannen ja Hannan luo.

Pienen breikin jälkeen keksimme lähteä ajamaan kohti Lappeenrantaa ja siellä vielä edellispäivänä havaittua ruskosotkaa. Kaislasen parin tunnin selailu ei kuitenkaan tuottanut juuri muuta kuin rantametsässä varoitelleen tiltaltin, ison joukon punasotkia ja kolme harmaasorsaa. Potu jatkoi illaksi Mikkeliin, mutta me muut singahdimme vielä Saarelle, sillä Lappeenrannassa ollessamme tuli viesti, että jo edellispäivänä kovasti etsimämme Jannen vapunpäivänä löytämä pikkukanadanhanhi oli nähty taas. Lukuisten tavallisempien hanhien ohella löysimme kuitenkin vain pikkujoutsenen, joka oli tuon reissun ainoa parempi laji. Söimme vielä myöhäisen päivällisen ABC:lla ja puoliltaöin pääsimme viimein nukkumaan rankan mutta antoisan päivän päätteeksi.

3.5.2013 – tundravikla ja muita EK:n herkkuja

Perjantaiaamuna jo pian aamuseitsemän jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Parikkalaa. Tosin pientä sekaannusta aiheutti se, että Allun pojan Lennin oli ollut koko ajan tarkoitus lähteä mukaamme Lumijoelta, mutta nyt hän olikin kuulemma sairastunut. Matka eteni varsin hyvää kyytiä, ja vain Tyrnävällä ja Vieremässä havaitsemamme piekanat, Siikalatvan hiirihaukat ja Pyhännän kapustarinnat päätyivät havikseen asti. Saavuttuamme Parikkalaan kaarsimme Särkisalmen ABC:lle, jossa tapasimme Jannen ja Suojarinteen Potun ja lähdimme saman tien retkelle Jannen koppiautolla.

Kevät oli Etelä-Karjalassa jo sillä mallilla, että vuodenpinnoja alkoi nyt suorastaan ropista. Aurinkoisessa, mutta varsin tuulisessa säässä näimme ensin mm. tundrahanhia, kalatiiroja, rantasipin ja keltavästäräkkejä Rautalahdella ja nuolihaukan sekä lapinsirkkuja Tetrisuolla. Seuraavaksi kiipesimme Pohjanrannan torniin, josta itselläni oli jo ennestään hyviä muistoja. Edellisellä käynnilläni 13.5.2010 kun bongasimme tornista punakaulahanhen.

Tornin edustalla näkyikin mukavasti lintuja ja aloin kohta laskea rannassa käyskenteleviä valkovikloja. Totesin paikalla olevan pari suokukkokoirastakin. Kohta Janne alkoi kuitenkin kummastella ääneen löytämäänsä lintua, joka oli aluksi näyttänyt selkä meihin päin seisovalta suokukkonaaraalta, mutta jossa jokin mätti... Ehdin jo kysyä, että tundraviklaako meinasit, kun Janne totesi, että kyllä – nyt lintu kääntyi ja sehän se on! Me muutkin nappasimme saman tien linnun putkiin, ja aivan totta. Aivan lähimpien valkoviklojen seassa tepasteli itselleni spontaani elis – tilastojen mukaan Suomen 32. ja kautta aikojen varhaisin tundravikla! Retki ei olisi juuri voinut paremmin alkaa. Janne hälytti saman tien paikalle lähialueella retkeilleet Harri Partasen ja Rolle Mortensenin, laitoimme hälyn Lintutiedotukseen ja Janne alkoi scoupata linnusta kuvia ja videota.

Viklan lisäksi tornista näkyi mukavasti muutakin, mm. yhteensä 63 valko- ja 16 mustavikloa, 12 liroa, tavallisempien hanhien seassa näkyi pari kanadanhanhea, sorsien joukossa heinätavikoiras ja lensipä ohitse sinisuohaukkakin. Viklot ja vikla kävivät useamman kerran lennossa, mutta palasivat iloksemme aina löytöpaikalle. Pikkuhiljaa paikalle alkoi saapua muitakin bongareita, joten lähdimme jatkamaan keskeytynyttä retkeämme.

Seuraava kohteemme Uukuniemen Suurenjärvenliete oli myös aivan upea. Tulvapelloilla oli satapäinen metsä- ja tundrahanhiparvi jonka seasta poimimme myös 14 valkoposkea. Kahlaajia edustivat mm. kaksi mustapyrstökuiria ja sekä erinäinen määrä valko- ja mustavikloja, liroja, taivaanvuohia ja pikkutyllejä sekä suokukko. Taivaalla pyöri haara- ja räystäspääskyjä ja iloksemme takametsässä kopistellut tikkakin paljastui valkoselkätikkanaaraaksi.  

Jyrkilän pelloilla näimme teeriparven ja soidintavan oloisen uuttukyyhkypariskunnan ja Tarassiinlahden edustalta löytyi vuodariksi pajulintu. Kanavalammen kohdalla löytyi taivaalta vanha valkopyrstöinen merikotkakin.

Kävimme vielä tsekkaamassa tilanteen Pohjanrannan tornilla juuri samaan aikaan kun ensimmäinen helsinkiläisporukka karautti paikalle tundraviklaa katsomaan. Viimein ilta alkoi olla siinä pisteessä, että ajelimme Särkisalmelle syömään. Härskiinmutkasta kiikaroimme vielä Simpelejärven vesiäisiä, ja Jannen ja Hannan luona piipahdettuamme jatkoin Allun kanssa Siikalahden opastuskeskukselle yöpymään. Illan pimetessä päätimme huikean retkipäivän kuuntelemalla Siikalahden äänimaisemaan kuuluvia kaulushaikaroita, luhtahuitteja ja –kanoja ja lensipä ylitsemme vielä suurehko hanhiparvi ja yksinäinen lehtokurppakin. Lähempänä puoltayötä painuimme viimein nukkumaan ajatukset jo keskittyneinä aamuviideltä alkavaan Tornien taistoon.

2.5.2013 - tien päällä taas...

Torstaina Hamarin Allan ilmaantui pihallemme vähän kello 16 jälkeen ja lähdimme ajelemaan hissukseen kohti Lumijokea, jossa meidän oli tarkoitus viettää seuraava yö. Ensimmäinen etappimme oli kuitenkin Rovaniemen Hirvaan Isosuvanto, jossa päätimme vielä yrittää paikalla havaittua isolokkia. Rannasta löytyi Isomursun Veikko ja linnustoa edustivat mm. kevään ensimmäinen tukkakoskelo, pieni mustalintuparvi, metsäviklo ja selkälokki. Jatkettuamme kohti Kemiä retkipinnalistamme kasvoi suopöllöllä ja Tervolan puolelle päästyämme pysähdyimme kiikaroimaan tienvarsipellolla ruokaillutta 32 joutsenen parvea.

Tornion Raumojärven maisemista löysimme pari merihanhea, haapanaa ja tavia, jokusen kurjen, tuulihaukan, niittykirvisen, järripeipon, ison västäräkkiparven, 55 kuovin kerääntymän ja kaksi taivaanvuohta. Myös täällä näkyi suopöllö.

Illan viimeinen ja tärkein retkikohteemme oli Kemin Pajusaari, josta Allu oli löytänyt Kärkkäisen Joukon kanssa pikkukajavan 18.4., ja joka oli ihme kyllä havaittu paikalla vielä muutama päivä aikaisemmin. Parkkeeratessamme autoamme tien varteen kuulimme hippiäisen ja mustarastaan ja Pajusaareen kävelyä säesti laulurastas. Selkeytysallas, jossa kajava oli oleillut, oli melkoisen usvapilven peitossa, mutta meren puolella olevalla sulalla näkyi mm. 11 tavia ja pari meriharakkaa. Aluksi tilanne näytti huonolta sillä altaalla ja ympärillämme lenteli vain naurulokkeja. Yhtäkkiä kajava ilmaantui kuitenkin aivan eteemme pienen jokipahasen ylle ja lensi meren puolelle sulan reunalle. Hetken tilannetta ihmeteltyämme ja saatuani kameranikin esiin lintu otti siivet alleen ja lensi ohitsemme häviten altaan sumuun.

Sain ohitustilanteesta otettua jonkun ruudun ja aloimme hehkutella tapahtunutta. Kohta tuo hämmästyttävän kaunis lintu kuitenkin ilmestyi taas aivan viereemme joen ylle, laskeutui hetkeksi jokeen ja lensi taas meren puolelle. Päätin yrittää vielä kuvata lintua, mutta hämärä alkoi jo tosissaan laskeutua ja kohta taivaalta alkoi tulla räntää oikein tosissaan, joten meidän oli hyvä aika lähteä lompostamaan ratavartta pitkin autolle.

Piipahdimme vielä pikaisesti Allun vanhempien luona, josta saimme ruhtinaallisen munkki-, pulla- ja kakkulastin matkaevääksemme, jonka jälkeen ajelimme Lumijoelle Allun vuokrakämppään yöpymään ja suunnittelemaan seuraavan aamun siirtymistä kohti viikonlopun pääkohdettamme Parikkalaa. 

1.5.2013 - kevät tuli Lappiin!

Kreikan reissun jälkeisenä aamuna eli torstaina 25.4. koululle kävellessäni huomasin kevään saapuneen poissaollessamme. Lumet olivat kadonneet lähes kokonaan ja peipon ja punakylkirastaan laulun lisäksi kevättä kuuluttivat Kuumalammen yllä riekkuneet naurulokit ja räkättirastaan räksytys. Koulun jälkeen hain polkupyöräni huollosta ja polkaisin mutkan kaupungilla, jolloin muuttolintulista piteni vielä sinisorsalla, telkällä ja kalalokilla.

Perjantaina kävin illalla Rovaniemellä KD:n Lapin piirin kokouksessa, jonka jälkeen piipahdin Hirvaalla etsimässä siellä havaittua isolokkia. Hakemaani lintua ei löytynyt, mutta sulalla oli lukuisten harmaa-, kala- ja naurulokkien lisäksi kuusi selkä- ja neljä merilokkia, sulassa ui telkkien ja isokoskelon lisäksi mustalintukoiras ja uivelopari ja sulan toisesta päästä löytyi 16 kuovin parvi. Illan jo pimetessä velloi Jätkänkynttilän sulan yllä satapäisiä naurulokkiparvia. Lisäksi Rovaniemen illasta löytyivät laulava punarinta, pari lehtokurppaa ja kevätkiihkoinen riekkokukko.

Viikonloppu meni pitkälti kokeita korjatessa, mutta lauantaina näkyi kotipihassa västäräkki ja muutama metsähanhi ja sunnuntaina ehdin sitten jo pienelle retkellekin Isokylän suuntaan. Jo menomatkalla, kun pysähdyin kiikaroimaan tien varressa ruokaillutta 35 räkätin parvea hoksasin jännän näköisen valkopäisen pajusirkkukoiraan. Vilkasta ja aika arkaa lintua jahdatessani näin mm. pari sepelkyyhkyäkin.

Kalkonniemessä oli vain telkkiä, isokoskeloita ja peruslokkeja, mutta Imposenniemen ja Isokylän pelloilta löytyi jo kuoveja ja töyhtöhyyppiä ja näkyipä siellä soidintava lehtokurppakin.

Pellot olivat jo aivan sulat, joten valkoturkkiset jänikset näyttivät lumettomassa maisemassa aika surkeilta.

Vappuaattona kävin taas koulun jälkeen pyöräilemässä kaupungilla ja löysin ilokseni naaraspukuisen hempon ABC:n rannasta. Kyseessä oli itselleni ensihavainto lajista Kemijärveltä ja yleensäkään Napapiirin pohjoispuolelta! Illalla näkyi kodin ikkunasta kahdeksan kurjen parvi.

Vapunpäivänä ajelin taas lenkin Isokylällä. Imposenniemen pelloilla näkyi kulorastas, mutta muuten lajisto oli samaa kuin parisen päivää aiemminkin. Kuoveja ja hyyppiä oli tosin tullut selvästi lisää.

Piipahdus jätevesijärvellä tuotti valkoviklon, jonka lisäksi paikalla näkyi myös mm. sinisorsia, telkkiä, hyyppiä ja kuovikin.

Uusi tulija oli myös Pitkänsillan pengertien vierustalla uiskennellut tukkasotkakoiras.