25.5.2014 - finaalipäivä

Aamukahdeksalta hyppäsin kotipihassamme Allun kyytiin ja ajelimme ABC:lle aamukahveille. Sieltä jatkoimme Isokylälle, jossa ensimmäinen etappimme oli Jousilampi - jossa kellui lapasorsakoiras. Kalkonniemen edustalla seisoskeli mukavana yllärinä puolenkymmentä merimetsoa, joista skouppasin kännykällä dokumenttikuvankin.

Kaupungin suunnassa näkyi muutama sata joutsenta, joiden seasta löysin kolme valkoposkihanhea. Vastarannalla rundaili harvinaisen repaleinen esiaikuinen merikotka ja lähimetsässä sirahteli harmaasieppo. Porolammen pelloilla lauloi metsäkirvinen ja Ollilanniemen lammelta löytyi lapasorsakoiras.

Kallaanvaaran venesatama osoittautui kohtuullisen hyväksi paikaksi laskea järvellä kelluskelleita joutsenia, joita oli ainakin 270. Samassa paikassa lauleskeli kivitasku. Alakallaanvaarasta laskin saman määrän joutsenia, joiden lisäksi paikalla näkyi mm. kaksi paria lapasotkia.

Pitkänsillan pengertien kärjessä ollessamme äsken näkemämme merikotka porhalsi ylitsemme kohti pohjoista. Sillan ympäristöstä löysimme yhteensä 20 mustalintua, viisi lapasotkaa, kaksi lapasorsakoirasta ja kolme härkälintua. Rantalietteistä ei ollut juuri rippeitäkään jäljellä, ja alkoi tuntua siltä, että Allun edellispäivänä näkemät tundrahanhet olisivat jo ties missä. Taiteilijanniemen kärjestä näin pohjoisessa lentävän seitsemän metsähanhen parven, ja kun aloin katsoa minne linnut laskeutuisivat, osui putken kuvaan kaksi paikallista hanhea. Siellähän ne tundrahanhet olivat!

Riekonniemen edustalta löysimme neljä kaakkuria ja kaksi härkälintuparia, joista toinen näytti olevan pesän teossa. Lisäksi ohitsemme lensi komea sääksi. Särkikankaan venesataman edustalta löysimme jo kolmannen kerran saman jo tutuksi tulleen merikotkan - nyt paikallisena, sekä jälleen neljä härkälintua.

Uutena kohteena reitillemme ottamamme Tohmon venesatama osoittautui myös hyväksi kohteeksi. Rannan lähellä istuskelivat kivillä vanha selkälokki ja esiaikuinen merilokki. Pohjoispuolella näkyi 105 joutsenta, merimetso ja lapasorsapari.

Illan isot finaalit olivat sitten jääkiekon MM-finaali Venäjä-Suomi ja itseäni tietenkin kovasti kiinnostanut eurovaalien tuloslähetys. Hyvä oli taistelu, mutta harmittava tappio tuli molemmissa. Suomi hävisi ja KD menetti meppipaikan. Omaan suoritukseeni olin kuitenkin tyytyväinen, sillä 684 eri puolilta Suomea tullutta ääntä oli omalla listallamme ihan hyvä tulos, ja kannustaa tekemään tätä työtä jatkossakin.

19.-24.5.2014 - piinaviikko

Toukokuun toiseksi viimeinen viikko oli hirveää härdelliä. Jo maanantaiaamuna piti 9. luokkien arviointien olla koneella ja torstaina 5.-8. luokkien. Tekemisestä ei ollut pulaa, kun kokeiden korjaamisen ja numeroiden antamisen lisäksi alkuviikkoon mahtuivat myös kirkkovaltuuston kokous ja Rovaniemellä pidetty Lappi -parlamentti. Myös sunnuntaina edessä olevat eurovaalit painoivat tietenkin päälle vaalitilaisuuksineen ja viime hetken mainostamisineen. 

Maanantaina pyöräilin koulusta kotiin Kuumalammen kautta, jolloin Kemijärven rannassa näkyi sentään pensastasku. Tiistaina Santa Parkissa pidettyyn Lappi -parlamenttiin kaupunginjohtajan kyydissä ajellessamme näkyi matkan varrella jo pääskyjäkin. Keskiviikkoaamuna kouluun lähtiessäni lauloi kotipihallamme yllättäen sinirinta samalla kun pihamme yli lensi kapustarinta.  Iltapäivällä päivystin kolmisen tuntia Rovaniemellä Lordin aukealla eurovaalitapahtumassa. Nousin kahdesti lavalle haastateltavaksikin, ja toisen haastattelun yhteydessä huomasin taivaalla kolme tervapääskyä. Samalla pääsin julistamaan rovaniemeläisille kesän saapuneen. Olin kuullut puoluetoimiston järjestäneen Rovaniemelle muutaman mainoksenikin - mutta oman naaman näkeminen kaupungin lyhtypylväissä oli silti aika hämmentävä kokemus...

Torstaina arviointikokouksen lähes 12 -tuntiseksi venyttämän työpäivän jälkeen piipahdin pikaisesti Pitkälläsillalla, jossa patsasteli meriharakka. Perjantaina juhlistin syntymäpäivääni kaupungin talousseminaarissa. Heralammen piha vilisi räystäspääskyjä. Pikainen pääntuuletuslenkki iltasella Isokylälle tuotti kaksi Jousilammen kohdalla lennellyttä lapasorsakoirasta. Pitkänsillan kupeessa uiskenteli 23 mustalintua.

Lauantaina alkoivat vaalityö ja muutkin hommat olla sillä mallilla, että ehdin jo vähän hengähtää. Aamupäivällä siivosin pihaa ja siinä sivussa hoitui ohi lentänyt pikkutylli. Iltapäivällä kävimme koko perheen voimin Kostamon kylällä markkinoilla ja jatkoimme sitten Myllykummun tornille. Jo päätien varteen näkyi, että paikalla on paljon joutsenia, ja tornista niitä olikin laskettavissa 135 kappaletta. Iloinen yllätys oli kuitenkin joutsenten seasta nyppäämäni pikkujoutsen, joka oli tietääkseni vasta toinen havainto lajista Itä-Lapissa. Kyseessä oli myös 250. Pohjoiskalotilla eli Napapiirin pohjoispuolella havaitsemani lintulaji.

Lisäksi torniin näkyi aluksi paikallisena ollut, myöhemmin jokivarren päällä kaarrellut, vanha merikotka. Paluumatkalla ajoimme Kummunkylän pengertien kautta, jossa näkyi lapasorsapari.

Nakattuani muun perheen kotiin jatkoin vielä alkuillan retkelle.  Sellutehtaan jätevesijärvi oli taas kerran tulvassa, eli kahlaajat uupuivat ja vesilinnuistakin näkyi lähinnä tukkasotkia ja telkkiä sekä lapasorsapari. Tehdasalueella lenteli kymmeniä törmä- ja räystäspääskyjä ja punavarpunen lauloi vuodariksi. 

Pitkänsillan pengertien kärjessä huomasin harmikseni rantalietteiden olevan pikkuhiljaa vaipumassa vesimassojen alle. Ylitseni lensi meriharakka äännellen kohti pohjoista ja Norvionsaaressa näin vilahdukselta kahlaajan, joka tuntui olevan syytä varmistaa. Penkereen kärkeen käveltyäni kahlaaja löytyi uudestaan ja olikin vain valkoviklo (eikä kaipaamani lampiviklo). Saaresta löytyi kuitenkin sirriparvi, josta erottui heti yksi huomattavasti muita punaruskeampi lintu. Puolenkymmenen lapinsirrin sakkiin oli eksynyt pikkusirri. Muita Pitkänsillan havaintoja edustivat kolme metsähanhea, 15 mustalintua, kaksi lapasotkaa ja härkälintu.

Illalla - juuri Mestareiden liigan madridilaisfinaalin alkaessa - huomasin Tiirasta Allun havainneen Särkikankaan edustalla kaksi tundrahanhea. Kohta löysinkin itseni Riekonniemestä, mutta lietteet olivat nyt tyhjiä. Kotiin palatessani jaoin vielä postilaatikoihin viimeiset hallussani olleet eurovaaliesitteet, jonka jälkeen pääsin viimein seuraamaan piinaavan jännittäväksi mennyttä jalkapallo-ottelua ja saatoin myös alkaa jännittää tulevaa vaalipäivää.

14.-18.5.2014 - antaa kesän tulla...

Keskiviikkona poljin koulusta kotiin Kuumalammen kautta. Lammella näytti olevan taviparvi joka kuitenkin nousi siivilleen jo kaivaessani kiikaria repusta. Yksi lintu kuitenkin palasi kohta jään reunalle ja olikin yllätyksekseni heinätavikoiras. Iltasella kiersin Pitkänsillan ja keskustan paikat. Entisen pumppuaseman edustalla oli yllättävän hiljaista, ja syykin selvisi pian kun huomasin muuttohaukan istuskelevan Norvioväylän varressa. Pitkänsillan lapasorsat olivat eilisellä paikallaan ja venesataman suunnasta löytyi taas yllätys – harmaasorsakoiras.  ABC:n rannasta löytyi seuraava mukava laji eli punajalkaviklo, ja samaan paikkaan näkyi myös kaksi härkälintua. Hannantien lietteillä oli 80 liroa, neljä kapustarintaa ja punakuiri.

  

Viimeisenä havaintona kirjasin Riekonniemen edustalla lietettä tonkineen taivaanvuohen.

  

Torstaina käväisin nopeasti mutkan Kalkonniemessä, jonka edustalla oli nyt jo 140 tiiraa ja järven yllä lensi äänekäs seitsemän meriharakan parvi. Paikalla oli kalastajia hauenpyynnissä, ja Jyvälän Matti tulikin vastaan komean jänkäkoiran kanssa.

  

Imposenniemessä vilahti vielä suopöllö ja ABC:n punajalkaviklokin oli edelleen paikalla.

Perjantaina kuulin koulumatkalla ensimmäisen pajulinnun. Kokeenkorjaus ja eurovaalitouhut veivät lähes koko illan, mutta pyörähdin nopeasti Iinan kanssa Pitkälläsillalla. Retki palkittiin lapasotkaparilla ja ABC:n rannassa näkyneillä keltavästäräkillä ja kivitaskulla.

Lauantai meni edelleen kokeita korjatessa ja pihatöissä. Nyt pihaankin kuuluivat jo pajulintu ja kirjosieppo, ja pensasaidan leikkausoperaatio palkittiin pihassamme tiksutelleella nokkavarpusella. Jossakin vaiheessa päivää onnistuin näkemään koti-ikkunasta lentävän lehtokurpankin.

Sunnuntaina keli oli jo lähes kesäinen, mutta paperityöt kuten kokeiden korjaus, Vaeltajan lintuoppaan viimeistelytyö ja viimeisiin eurovaalikyselyihin vastaaminen veivät voiton. Päivän ainoa ulkoilu oli se, kun yritimme käydä kaupungilla äänestämässä, mutta vaalipaikka olikin jo mennyt kiinni. No - vielä ehtii… ;-)

13.5.2014 - lisää kummia kahlureita

Tiistaina kuulin koulusta kotiutuessani Allun ja Antin olevan valumassa Pelkosenniemeltä Kemijärven suuntaan. Itselläni oli koenippu edelleen työn alla, joten sovimme treffaavamme iltasella Pitkälläsillalla. Yllättäen Allu kuitenkin soitti Varriosta ja kysyi, kiinnostaisivatko minua lapinsirri, suosirri tai karikukko. Kaikki nuo lajit olivat paikallisena Kummunkylän rantavallin edustalla. Sisu petti kuullessani karikukon olevan bongattavissa, ja pienten logistiikkavaikeuksien jälkeen vein Iinan musiikkiopistolle huilutunnille, nappasin Veikan trumpettitunnilta matkaani ja ajelimme pelipaikalle. Saavuttuamme Allun ja Antin luo näimme heti suopöllön, ja suosirri ja karikukkokin löytyivät nopeasti. Lapinsirri hoitui niin ikään, jonka jälkeen palasin keskustaan, hain Iinan, vein muksut kotiin ja hetkeä myöhemmin tapasin taas pojat Kallaanvaarassa.

Hyppäsin nyt Allun kyytiin ja ajelimme ensin Isokylälle. Jousilammen kohdalla Kemijärven rantalietteillä oli mukavasti kahlaajia, lähinnä valko- ja mustavikloja sekä liroja. Ja olipa niiden joukossa 28 suokukkoakin. Yllättäen lähipelloilta nousi ilmaan komea 130 kapustarinnan parvi, joka pyöri pitkään yllämme ennen kuin laskeutui taas pelloille.

Seuraava etappimme oli Kalkonniemi, jonka pohjapadon edustalla pyöri ja istuskeli yhteensä viitisenkymmentä kala- ja lapintiiraa. Täälläkin oli komeat lietteet ja kohta Antti nyppäsi ohitsemme kohti etelää lentävän karikukon. Yrittäessäni löytää karikukkoa näin kuitenkin ensin vain meriharakoita(!) – ennen kuin karikukkokin löytyi laskeutuneena neljän meriharakan seuraan.

  

Myöhemmin löysimme toiselta puolelta salmea neljä meriharakkaa lisää ja laskimme paikalta myös 19 suokukkoa.

Isokylä ei isompia yllätyksiä tarjonnut, mutta Pitkänsillan haapanoiden ja tavien seasta löysin nyt lapasorsapariskunnan. Keli muuttui illan mittaan ikävän tuuliseksi ja edellisillan hyvät lintupaikat vaikuttivat hiljaisilta. Hannantien lietteeltä kirjasin vielä pari tylliä, ennen kuin Allu lähti viemään minua autolleni Kallaanvaaraan. Omalta osaltani retken viimeiseksi havainnoksi jäi Pitkänsillan itäpäässä editsemme lentänyt kanahaukka. 

12.5.2014 - jo rytisee...

Iltakuuden aikoihin kaupunginhallituksen kokouksesta kotiutuessani huomasin Hamarin Allun jättäneen puheviestin. Hän oli tulossa Ruonakosken Antin kanssa pikaiselle iltaretkelle Kemijärvelle, ja he kyselivät minua seuraksi. Veikkakin innostui taas lähtemään mukaan, joten noin tuntia myöhemmin hyppäsimme poikien autoihin ja ajelimme Pitkällesillalle. Heti sillalle päästyämme sen ylitti kuuden metsähanhen parvi.

Ensimmäinen etappimme oli pengertien kärki, jossa näkyi heti mukavasti vesiäisiä -  etenkin haapanoita ja taveja, sekä jonkin verran vikloja ja muutama rantasipikin. Kohta kaukoputkeeni osui kuitenkin voimakkaan punertava kahlaaja, jonka nostaessa päänsä näkyviin tajusin katselevani isosirriä. Retki sai heti komean alun...

Jatkoimme seuraavaksi Sallantien toiselle reunalle kiikaroimaan sillan eteläpuolen lintuja. Tällä lietteellä laiduntaneiden sorsien seasta löytyi mm. kuusi punakuiria, yhdeksän suokukkoa ja pari kurkea. Jään reunalla istui neljä pikkulokkia ja taivaalta löytyi pari kiertelevää härkälintua, jotka jatkoivat ylitsemme kohti pohjoista. Sillan pohjois- ja eteläpuolen yhteissummiksi ynnäsimme 160 tavia ja 125 haapanaa.

Kolmas ja viimeiseksi suunniteltu etappimme oli Pitkänsillan länsipään levike, jonka eteläpuolen sulalla uiskenteli 8 mustalintua ja kohta meidät ohitti pohjoiseen suunnannut pilkkasiipipariskunta. Sillan eteläpuolella ruokaili mm. kolme metsähanhea.

Allu ja Antti heittivät meidät kotiin ja aloin naputtaa havaintojamme saman tien Tiiraan, jotta voisin sitten siirtyä pöydällä odottavan koenipun kimppuun. Olin neuvonut poikia pysähtymään vielä Hannantien risteyksen bussipysäkillä, koska sen vierustan lietteiltä "voi löytää ihan mitä vaan" - ja kohta puhelin soikin... Pojat ilmoittivat katselevansa pysäkin edustalla olevaa mustapyrstökuiria!

Olin paikalla muutamassa minuutissa, ja kuiri näkyikin komeasti. Muiden kahlaajien joukosta löytyi myös pikkutylli. Pyörähdimme vielä Varastotien varressa, jossa kuuntelimme mm. kivitaskun laulua ja kaakkurien kiljuntaa ennen kuin palasin kotiin ja pojat jatkoivat retkeään Pyhätunturin suuntaan.

5.-11.5.2014 - koppelosta valkoposkiin

Jo viikonloppuna sain Parikkalaan muutaman puhelun Kemijärven Tohmosta, joissa kummasteltiin Puistolan palvelukeskusen edustalla toikkaroivaa koppeloa ja kyseltiin mitä linnulle kannattaisi tehdä. Maanantaina sain taas kouluun pari puhelua, joissa minua pyydettiin siirtämään lintu muualle, sillä osa ihmisistä kuulemma pelkäsi sitä kun se toistuvasti pyöri jaloissa ja pyrki sisään palvelukeskukseen. Toisaalta alueen ihmisiä myös huoletti mm. linnun kulkeminen ajoteillä – ettei sille itselleen kävisi mitään. Niinpä hain koulun jälkeen Veikan matkaani iltapäiväkerhosta ja ajelimme Tohmoon etsimään lintua.

Perille päästyämme lintu löytyikin heti – seisoskelemasta aivan palvelukeskuksen ulko-oven takana. Otin autosta haavin, jotta saisin linnun kiinni, mutta se ei ollutkaan yhteistyöhaluinen vaan lennähti talon katolle. Saman tien keskuksesta tuli ulos muutamia henkilöitä, jotka sanoivat, että ei tässä haavia tarvita. Sitten he alkoivat jutella linnulle, joka saman tien lensi takaisin oven eteen ja painui kohta siivet levällään maahan ja antoi ihmisten silittää itseään!

Kun sitä oli jonkin aikaa paijailtu otin se syliini, nostin mukana tuomaani häkkiin ja laitoin auton perään. Kävimme kotosalla sen verran, että rengastin linnun autotallissamme ja vein sen sitten Veikan ja Iinan kanssa Luusuantien varteen samaan paikkaan, jossa olin huhtikuun lopussa nähnyt ukkometson soitimella. Toivottavasti linnut löysivät toisensa ja koppelo sai arvoistansa herraseuraa.

Tiistaina kaupunginvaltuuston kokouksesta kotiin kävellessäni näin venesatamassa merilokin samoihin aikoihin kun LC Kemijärven jäänlähtömerkki lipui Pitkänsillan ali. Keskiviikkona koulumatkalla Kuumalammen rannassa oli muutama valkoviklo ja liro ja venesataman edustalla kaakkuri ja tukkakoskelo.

Torstaina olin aamulla Lapin radion eurovaalihaastattelussa ja iltasella oli taas valtuuston iltakoulu, mutta ehdin kuitenkin illalla pyörähtää pikaisesti lähialueen sulilla. Pitkänsillan ympäristöstä löytyi nyt mm. kymmenen uiveloa, jouhisorsapari, pikkukuovi, neljä mustavikloa ja kaksi kalatiiraa. Hannantien edustan lietteillä pyöri 12 liroa, kaksi pikkukuovia ja kapustarinta.

Perjantaiaamuna lähdin sitten jo hyvin varhain ajelemaan kohti Torniota, jossa järjestettiin Eurooppa -päivän kunniaksi vaalipaneeli eurovaaliehdokkaille. Pysähdyin menomatkalla pikaisesti Rovaniemellä Kuolajokisuussa ja Niskanperällä, joista ensin mainittu paikka tuotti mm. punasotkakoiraan, silkkiuikun, kahdeksan pikkulokkia ja 13 jouhisorsaa. Niskanperän tornilla näkyi puolestaan 8 kuikkaa ja kolme mustalintua. Ihan leppoisissa merkeissä sujunut vaalipaneeli pidettiin Rajalla -kauppakeskuksessa, ja lisäkseni siihen osallistuivat mm. Paavo Väyrynen, Hanna Sarkkinen, Klemetti Näkkäläjärvi ja Pekka Aikio. Paluumatkalla roudasin erinäistä vaali- ym. materiaalia Rovaniemelle ja piipahdin samalla Harjulammen tornilla, jossa ei kuitenkaan mitään silkkiuikkuparia ja suokukkokoirasta kummempaa näkynyt.

Lauantaiaamuna oli vuorossa Kemijärven Luonnon yleisöretken vetäminen Ritva Kelloniemen kanssa. Muita retkeläisiä oli kahdeksan kappaletta, ja kiertelimme puolentoista tunnin ajan Kuumalammen ja Pitkänsillan paikkoja. Keli oli suhteellisen kurja, loppumatkasta satoi silkkaa vettä, ja linnutkin olivat tiukassa. Perusvesiäisten ja -lokkien sekä muutamien kalatiirojen, valkoviklojen ja lirojen lisäksi mieleen jäi vain Kuumalammella uiskennellut piisami. Loppupäivä kuluikin kotosalla paperitöitä tehdessä ja kahtasataa pihalla pyörinyttä järriä välillä vilkuillessa.

Sunnuntaisen äitienpäivän kunniaksi ajelimme yllätysvisiitille Simojärvelle. Jo menomatkalla näkyi tienvarressa muutama koppelo. Simojärvi oli vielä lähes kokonaan jäässä ja appivanhempien pihallakin oli aika hiljaista. Jossakin vaiheessa pihasta lehahti kuitenkin siivilleen lehtokurppa. Olohuoneen pöydän ääressä kokeita korjatessani Anitta kehotti minua yllättäen vilkaisemaan pihalle, ja siinä aivan ikkunan takana oli komea sepelrastas, josta otin ikkunan läpi sitten muutaman dokumenttikuvankin.

Kotimatkalla pyörähdimme Simojärven kalasatamassa, jossa näkyi kolme selkälokkia. Lähintä pilkkiavantoa tutkivalla lokilla oli punainen lukurengas, jonka perusteella se oli tunnistettavissa samalla järvellä kesällä 2009 poikasena rengastamakseni linnuksi.

Kalasatamassa ja Välttämönsalmella näkyi kuikkaparit ja tien päällä piekana. Kävimme myös Kulmunginniemessä, jossa sielläkin oli pari selkälokkia, sekä ainakin 17 kuikkaa, viisi kaakkuria, kymmenkunta tukkakoskeloa ja jokunen uivelo, mustalintu ja kapustarinta. Yllättäen paikalle saapui myös Ruonakosken Antti, jonka kanssa vaihdoin kuulumiset ennen kuin jatkoimme kotosalle.

Nakattuani muun pesueen kotiin jatkoin vielä Veikan kanssa Pitkällesillalle. Pengertien edustalla odottikin yllätys - kaksi valkoposkihanhea ja kaksi meriharakkaa, sekä mm. kuusi mustavikloa ja kaksi tylliä. Lintuja oli muutenkin huomattavasti edellisaamua paremmin. Vesiäisiä oli jo parisen sataa, mutta pikavilkaisulla ei niiden joukosta löytynyt vielä mitään tavallisuudesta poikkevaa. Mutta alkavaa viikkoa ajatellen Kemijärvi näytti jo hyvin lupaavalta...

4.5.2014 - kotia päin...

Sunnuntaiaamuna heräsimme jo viiden maissa, siivosimme kämppämme, pakkasimme auton ja starttasimme pitkälle kotimatkalle. Kävimme Joensuussa aamukahveilla ja koukkasimme sitten mutkan Polvijärven Solanlammella, jossa oli pari päivää aikaisemmin nähty kaksi mielenkiintoisen kuuloista lapasorsa- x sinisiipitavi -risteymää. 

Mitään mainittavaa emme kuitenkaan löytäneet, joten matka jatkui Allun ajaessa ja minun korjatessa 8. luokkien maantiedonkokeita. Päiväkahvit joimme sitten Kuhmossa Rytilammen lintutornilla – josta emme juuri muuta nähneet kuin lumisadetta ja nelisenkymmentä tukkasotkaa.

Matkasuunnitelmamme oli melko avoin, mutta lopulta - kun kuulimme ettei Rovaniemellä muutamaa päivää aikaisemmin havaittu kuningaskalastaja ollut bongattavissa - päädyimme ajamaan Kemijärvelle Posion kautta, jossa oli kuitenkin havaittu edellispäivänä pikkujoutsen. Päätöstä helpotti se, kun Holapan Raimo soitteli sopivasti Posiolta ja kertoi joutsenparven olevan edellispäiväisellä paikalla. 

Heti Kuusamon ja Posion rajalla piipahdimme pikaisesti rannassa ja löysimme mm. kuutisenkymmentä tavia, pari jouhisorsaa, jokusen valkoviklon, taivaanvuohen ja kurjen sekä pari selkälokkia.

Äkkijarrutus tienvarsipellolla lennelleen sinisuohaukkakoiraan takia meinasi aiheuttaa isommankin mutkan matkaan, kun Allun mersun vaihteet sekosivat loppureissun ajaksi. Mutta onneksi auto kuitenkin kulki edelleen – eteenpäin. Vain pakki puuttui.

Ahvensalmelle saavuttuamme kuulimme Raimolta joutsenparven juuri lähteneen. Hän oli kuitenkin järjestänyt soutuveneen rantaan, jotta kävisimme katsomassa tarkemmin järvellä olevaa siipirikkoa joutsenta. Lintuja näyttikin olevan kauempana sulassa (ja sulan reunalla näkyi pari metsähanhea ja selkälokkia), joten soutelin Allun kanssa järvelle, jotta näkisimme paitsi siipirikkolinnun, myös lähisaarten taakse siirtyneet joutsenet.

Souturetki kannatti, sillä pikkujoutsen löytyi pikkusulasta aivan järven takaosasta, eikä olisi näkynyt rantaan niihin paikkoihin, josta olisimme osanneet sitä etsiä. (Pääsin samalla tuulettamaan LLY -pinnaa n:o 249). Raimon mainitsema siipirikko oli puolestaan nuori laulujoutsen, joka oli varmaan lentänyt lankoihin, koska sen siipi roikkui pahasti. Lintua lähestyessämme sen avuksi lensi vanha lintu - todennäköisesti sen emo. Raimo oli jo soittanut linnusta sekä Ranuan eläinpuistoon että poliisille, mutta ainakaan vielä ei sille ollut löytymässä apua.

Soutelureissun jälkeen jatkoimme Kemijärvelle Perä-Posion kautta. Lehtolassa näimme vielä kaksi kaakkuria, joka jäikin onnistuneen retkiviikonloppumme viimeiseksi havainnoksi.

3.5.2014 - Tornien taistossa

Tärkeää valmistautumista alkavaan taistoon häiritsivät jonkin verran opastuskeskuksen ympäristöön majoittautunut venäläisporukka ja opparin seinän sisällä möykännyt otus (kärppä, liito-orava tms.), joka herätti taas meidät keskellä yötä rapinallaan.

Aamuviideltä olimme kuitenkin jo valmiina tornissa Jannen, Hannan, Kiljusen Jassin, Lötjösen Matin ja Kuusisalon Ilpon kanssa aloittamassa kahdeksan tunnin havainnointiurakkaa. Kisa starttasi mukavasti, kun ohitsemme lensi heinätavikoiras ja kauempaa kuului teeri, ja lajilistamme alkoi täyttyä melkoisella vauhdilla tornin ympäristöstä löytyneillä lintulajeilla. 

Paikallisista vesilinnuista kuittasimme pian tavallisten lajien ohella mm. mustakurkku-uikun, harmaa-, lapa- ja jouhisorsan ja uivelon ja taivaalta tavoitettiin kuikka, kaakkuri ja merimetsokin. Aamun mittaan lahdella alkoi saapua myös hanhia. Aluksi näimme vain metsureita, sitten tundrahanhen, mutta päivemmällä näkyi jo toistasataa valkoposkeakin.

Aamumuutolla meni varsinkin peippoja, ja myös kaikki tavalliset rastaat saatiin kasaan mukavan nopeasti. Myös Siikalahdella monesti vaikeat selkälokki ja närhi hoituivat nyt helposti ja monen yksilön voimin.

Pikkukuoveja muutti jokunen ja valko-, musta- ja metsävikloja, liroja sekä suokukkoja näkyi niin muutolla kuin paikallisinakin. Aamun ensimmäinen ilopilleri oli tornin yli innokkaasti äännellen muuttanut lampiviklo.

Pedoista varpushaukkoja näkyi turhankin paljon, ja myös ruskosuohaukka ja sääksi olivat luonnollisesti helppoja lajeja. Muita lajeja edustivat hiiri-, sinisuo- ja nuolihaukka sekä (vain kymmenisen minuuttia lampiviklon jälkeen) ohitsemme muuttanut haarahaukka.

Itselleni uusia vuodarilajeja edustivat mm. käki, törmäpääsky, metsäkirvinen ja satakieli - sekä lampiviklon tapaan aivan tornin yläpuolelta äänen perusteella nyppäämämme naaraspukuinen sitruunavästäräkki!

Lajien tulo hyytyi kuitenkin aamun jälkeen täysin, ja jouduimme kärvistelemään pitkät tovit ilman mitään uutta, ennen kuin viimeisen tunnin aikana löytämämme leppälintu ja kapustarinnat piristivät taas tunnelmaa.

Taiston loputtua laskimme kuitenkin hämmästykseksemme havainneemme peräti 96 lajia, joka oli viimevuotiseen tapaan taas uusi torniennätys. Illan mittaan selvisi myös se, että olimme paras sisämaatorni ja koko Taistossakin sijalla kahdeksan, kun tapahtumaan osallistui kuitenkin 330 tornia.

Taiston jälkeen raahauduimme Jannen ja Hannan luo syömään, joskin väsymys kaikkosi Lintutiedotuksen kautta tulleeseen viestiin Saaren Kanavalammelta löytyneestä amerikantavista.

Syötyämme ajelimme tavipaikalle, josta löytäjäporukka oli ehtinyt juuri lähteä ja tavit olivat pahassa vastavalossa rantakortteiden seassa. Jonkin aikaa tapitettuamme etsimämme kuitenkin löytyi ja Allu pääsi tuulettamaan elistä, Janne kolmattasadatta toukokuunpinnaansa ja olihan itsellänikin edellisestä havainnosta kulunut jo 16 vuotta.

Retkeilimme vielä tovin Saarella. Pohjanrannan tornilla oli taas kaksi punajalkavikloa sekä pikkutylli ja lapinsirkku, mutta muuta mainittavaa emme löytäneet. Kävimme vielä pinnakahveilla ABC:lla, piipahdimme Jannen ja Hannan luona ja jatkoimme sitten Siikalahdelle valmistautumaan seuraavana aamuna alkavaa pitkää kotimatkaa varten. Alkuyöstä piipahdimme vielä Patotiellä kuuntelemassa ruokosirkkalinnun surinaa.

2.5.2014 - chillailua Siikalahdella

Perjantaiaamuna olimme sopineet tapaavamme Jannen kello seitsemältä Patotiellä. Liikkeelle lähdettyämme törmäsimme kuitenkin ensin opastuskeskuksen polulla vastaan tulleeseen Pertti Koskimieheen, jonka kanssa kuulumiset vaihdettuamme jatkoimme tornille. Myös tornilla näkyi aamun aikana useita paikallisia harrastajia, kuten Metsän tarinan kuvanneet Mikko Pöllänen ja Hannu Siitonen. Tornin lähipuskista kuulimme aamun aikana muutamaan otteeseen mustapääkertun säkeen ja Janne näki hernekertun, jonka varoituksen onnistuin kuulemaan. Myös ruokokerttunen ja -sirkkalintu olivat äänessä ja lahden yllä pörräsi enimmillään kuutisenkymmentä haarapääskyä. Harmaapäätikka huuteli jälleen lähimetsissä ja näyttäytyikin komeasti. Aamun paras havainto oli ohitsemme muuttanut haarahaukka.

Koska muuttopäivä oli varsin hiljainen lähdimme nelisen tuntia staijailtuamme kiertämään Siikalahden lähipaikkoja. Löysimmekin lähimetsistä mm. peukaloisen, puukiipijän, pikkutikan ja muutamia pyrstötiaisia. Sammallammen tornin edustalla kellui pari lapasorsaa ja 23 jouhisorsaa ja yllätykseksemme lähipuuhun ilmaantui myös mustapääkerttukoiras.

Jannen synttäripäivän kunniaksi päivän ateria nautittiin paikallisessa pihviravintolassa.

Iltapäivällä kävimme Siikalahden lintutornilla, jonka lähimetsässä näkyi (seuraavaa aamua ajatellen) ilahduttavan runsaasti hyönteissyöjiä, kuten pari kirjosieppoa ja useita pajulintuja.

Lisäksi ohitsemme lensi mm. muutamia keltavästäräkkiparvia sekä kolmea lajia hanhia.

Iltapuolella Janne lähti kotiinsa päikkäreille ja itse korjailin mukanani olleita kokeita opastuskeskuksen pihassa. Tosin lähipuissa vilistellyt pyrstötiaispariskunta keskeytti tuon tuostakin työnteon. Useista singahduksista huolimatta en päässyt kuitenkaan kertaakaan kunnolla kuvausetäisyydelle linnuista.

 Alkuillasta kävin Allun kanssa Siikalahden piilokojulla, jonka edustalla oli mukavasti elämää.

Iltakahdeksalta kävimme vielä Jannen ja Hannan luona ja kaupassa ostamassa evästä seuraavana aamuna odottavaa Tornien taistoa varten.

1.5.2014 - lintuvappu Parikkalassa

Saavuimme Siikalahdelle aamuneljän aikoihin, ja ajelimme saman tien Patotielle. Paikalla jo pitempään ollut ruokosirkkalintu oli harvakseltaan äänessä samoin kuin vastikään saapunut ruokokerttunen. Kaulushaikarat humppasivat, luhtakanat kiljuivat ja ainakin yksi luhtahuitti huittaili lahdella, ja kuuluipa jostakin aivan läheltämme myös heinätavin röyhtäilyä. Patotieltä siirryimme opastuskeskukselle ja vetäydyimme viimein yöpuulle.

Aamukymmenen maissa olimme taas jalkeilla. Janne oli pyöräillyt Patotielle jo aamulla, joten aamiaisen jälkeen siirryimme itsekin Patotien lintutornille pajulintujen laulaessa siellä täällä. Paikalla oli puolenkymmentä lähinnä paikallista lintuharrastajaa, joiden kanssa staijailimme iltapäivän puolelle asti.

Lähivedessä uiskenteli mm. mustakurkku-uikkuja, härkälintuja, punasotkia, nokikanoja, harmaasorsia ja heinätaveja, ympärillämme pörräili kymmenittäin niittykirvisiä ja lahdelta löytyi mm. kalatiiroja, suokukkoja ja liroja. 

Muutamaan otteeseen taivaalla nähtiin jostakin lähipellolta ilmaan noussut yli 200 kapustarinnan parvi ja muutolla meni mm. jokunen pikkukuovi. Harmaapäätikka huuteli muutamaan otteeseen ja kaulushaikaroitakin näkyi lennossa. 

Aamupäivän parhaat havainnot tehtiin kuitenkin petolintupuolella, sillä useiden ruskosuohaukkojen, lahdella pesivän sääksiparin ja ohitsemme viilettäneen nuolihaukan ohella näimme vanhan muuttohaukan ja pääsinpä ilokseni huutamaan ääneen ruovikon yltä matkalennosta nyppäämäni arosuohaukkakoiraankin.

Mielenkiintoisia olivat myös tornin alapuolella rapistelleet kyyt, joista kaksi koirasta intoutui välillä ottamaan jopa toisistaan mittaa.

Iltapäivällä haimme Hannan retkiseuraksi ja siirryimme lounastamaan Särkisalmen ABC:lle. Sieltä jatkoimme loppupäiväksi kiertelemään Saaren lintukohteita. Hanhia näkyi siellä täällä, mutta eniten niitä ynnäsimme ensimmäisestä etapistamme Rautalahdelta, jossa oli yhteensä 850 metsä- ja tundrahanhea sekä viitisenkymmentä valkoposkihanhea. Vuodariksi ko. paikka tarjosi rantasipin.

Pellot olivat nyt lähes kuivia, joten lintuja näkyi viimevuotista vähemmän. Mutta paljon niitä oli silti…  Akansuolta ynnäsimme 156 kapustarintaa ja Tetrisuolta löysimme muutaman kivitaskun. Pohjansuon pelloille saapui siellä ollessamme metsä- ja tundrahanhien ohella peräti 210 valkoposkihanhea. 

Pohjanrannan torni ei tällä kertaa tarjonnut mitään rariteettia, mutta kaksi punajalkavikloa, kahdeksan pikkulokkia ja ison haara- ja räystäspääskyparven kuitenkin. Järvellä oli vanhempi mies ja pari poika verkoilla, joten rantapelloilla ei näkynyt hanhia. Kalaa järvestä näytti nousevan ihan kiitettävästi.

Suurenjärvenlietteiltä löysimme pensastaskun ja lapinsirkun ja Tarassiinlahden parkkialueella meitä oli vastassa leppälintukoiras. Mielenkiintoisin tornista näkynyt lintu oli puolestaan lähipellolla hiippaillut fasaanikukko. Viimeinen varsinainen retkikohteemme eli Kanavalampi tarjosi vielä sinisuohaukkakoiraan.

Hannan toivomuksesta kävimme vielä koluamassa yhden pienehkön metsäpläntin siinä toivossa, että paikalta voisi löytyä vaikka joku pöllö. Komppaus ei ollut turha, sillä törmäsimme yllätykseksemme pohjantikkanaaraaseen. Retken jälkeen nakkasimme Jannen ja Hannan kotiinsa ja siirryimme Siikalahdelle latailemaan akkuja tulevia retkipäiviä varten.

30.4.2014 - takatalven tuliaisia

Huhtikuun viimeiset päivät menivät koulu- ja EU -vaalikiireissä. Retkille ei tosin olisi ollutkaan mitään asiaa, sillä alkuviikosta tuli rajusti lunta, yölämpötilat menivät selvästi pakkaselle - ja meillä oli autossa jo kesärenkaat. Tiistaina meillä olikin jo pihalla aika tarkkaan 200 järriä ja lähipuissa pyöri 35 tilheä. Lumimyräkkä tosin keskittyi tänne Itä-Lappiin, joten esim. Rovaniemeltä tuli jatkuvasti viestejä varsinkin arosuohaukoista ja muistakin mielenkiintoisista siivekkäistä.

Vapunaattona näkyi koulun ikkunasta vielä varsin talvinen maisema. Se ei kuitenkaan enää haitannut, sillä hyppäsin alkuillasta Hamarin Allun kyytiin ja lähdimme ajelemaan kohti Etelä-Karjalaa. Tosin Rovaniemeltä löytyneet mustapää-/sepeltasku ja mahdollinen grönlanninlokki aiheuttivat heti alkuun pientä hienosäätöä reittimme suhteen.

Löysimmekin kohta itsemme Aronperän täyttömaa-alueen reunasta, jossa tasku olikin jo valmiiksi hallinnassa. Otin yllättävän hankalan näköisestä linnusta muutamia kuvia, ja pohdimme muiden paikalla olleiden kanssa linnun määritystä. Eri kuvaajien kuvien perusteella vaaka alkoi kuitenkin kallistua Lapin ensimmäisen mustapäätaskun suuntaan.

Seuraavaksi jatkoimme Kivijärvelle etsimään siellä vielä hetki aikaisemmin nähtyä lokkia, joka puhelimeeni saamieni kuvien perusteella näytti uhkaavasti grönlanninlokilta. Lintu oli kuitenkin kadonnut, ja reilun tunnin etsintöjen jälkeen jouduimme jatkamaan matkaamme kohti etelää. Kivijärven lokkipaljoudesta havikseemme päätyivät vain 19 selkälokkia (joista kahdella oli punaiset lukurenkaat) ja yksinäinen merilokki. (Myöhemmin lisäkuvien perusteella mysteerilintu määrittyi kuitenkin poikkeuksellisen valkeaksi leukistiseksi harmaalokiksi, joten isompaa vahinkoa ei tästä nuijauksesta sittenkään tullut). Puoleen yöhön mennessä ehdimme Kajaaniin, jossa tempasimme kebab -ateriat ennen kuin matka taas jatkui kohti keväistä Siikalahtea.