sunnuntai 31. elokuuta 2014

29.-31.8.2014 - elokuun loppu

Kuun viimeisen arkiviikon havikset olivat taas varsin vaatimattomia. Käydessäni tiistaina Savukoskella Itä-Lapin kuntayhtymän hallituksen kokouksessa näkyi auton ikkunasta todennäköinen hiiripöllö, mutta koska en ollut itse kuskina jäi paniikkijarrutus tekemättä. Torstaina taas välituntivalvontaa ilahdutti puluparvea säikytellyt varpushaukka.

Perjantaina kävin kuitenkin heti koulun jälkeen pyörimässä Särkikankaan suunnalla. Riekonniemen edustalla uiskenteli vanha härkälintupari ja Pöyliöjärveltä löysin kaakkurin ja uivelon sekä joitakin iso- ja tukkakoskeloita. Illalla pyörähdin Jätevesijärvellä, jossa aika vierähti lähinnä vesilintuja laskiessa. Paikalla olikin ainakin 130 haapanaa, 85 telkkää, 80 tavia, 50 tukkasotkaa, 20 sini-, 10 jouhi- ja kolme lapasorsaa sekä alli. Järven vastarannalta löytyi kolme tylliä ja kolme pikkusirriä ja muutamaan kertaan kuulin lapinkirvisenkin ääntä. Lisäksi paikalla saalisteli varpushaukka, josta otin kännykällä kaukoputken läpi jonkun kuvankin.


Kotimatkalla näin vielä Pitkältäsillalta kolme joutsenpesuetta sekä nuoren kuikan.

Lauantaina tein pitkähkön päiväretken Luusuan suuntaan. Tosin jo lähtiessäni tiksutteli kotipihalla ainakin kolme pohjansirkkua. Ensimmäinen etappini olivat Hoppulan kala-altaat, joilta löytyi nyt vain 40 korppia. Kaipailemani lokit olivatkin Juujärvellä, josta sain lopulta laskettua peräti 150 harmaa-, 40 kala- ja 10 naurulokkia sekä nuoren merilokin. Muita Juujärven haviksia olivat tien penkalta pompannut taivaanvuohi, rantapeltojen yllä lennelleet 25 haarapääskyä, järvellä uineet neljä kuikkaa sekä järven päällä näyttäytyneet varpushaukka ja sääksi.

Hoppulan ja Autiokankaan pelloilla näkyi tuulihaukat ja Itärannantien varressa isolepinkäinen. Viimeinen etappini oli Kulmunginniemen lintutorni, jonka ympäristöstä löytyivät kaakkuri ja 18 kuikkaa.


Sunnuntaiaamuna rengastin kotipihasta talitiaisen sekä muutaman hömötiaisen ja viherpeipon. Pihassa oli muutenkin vilinää - nyt siellä tiksutti neljä pohjansirkkua ja kaksi punarintaa ja pihapuissa pistäytyivät myös leppälintu ja sinirinta, ja muutamaan kertaan kuulin närhen raakuntaa.


Päivällä ajelimme Simojärvelle appivanhempia tapaamaan. Hoppulan kala-altaiden yllä kaarteli nyt kolme sääkseä ja Pohjaslahdessa näkyi tuulihaukka. Aittoniemen edustalta löysin myös sääksen sekä kuikkapoikueen. Tälläkin reissulla näkyi pari varpushaukkaa, mutta itselleni päivän yllättävin siivekäs oli anopin kukkaistutuksissa viihtynyt herukkaperhonen.

24.8.2014 - syvässä etelässä

Hailuodon reissua seurannut viikko oli melkoisen kiireinen. Maanantai-iltana oli heti kaupunginvaltuuston kokous, mutta tiistai-iltana ehdin sentään käydä mutkan Jätevesijärvellä. Reissun anti oli kuitenkin niukka, ja havikseeni tarttui vain kaksi lapasorsaa ja yhtä monta tylliä, lapinsirriä ja rantasipiä sekä yksinäinen liro. 

Perjantai-iltana hyppäsin sitten Iinan kanssa junaan, ja lauantaiaamun ja -päivän vietin pääosin eduskuntatalolla KD:n puoluehallituksen kokouksessa samalla kun neiti pyöri keskustassa isovanhempiensa kanssa. Illalla menimmekin sitten Kirkkonummelle vanhempieni luo, ja aamukuudelta starttasin retkelle lähimaisemiin.

Suuntasin ensin Järsön pelloille, jossa oli Tiiran mukaan nähty mukavasti kahlaajia, mutta paikalla oli varsin hiljaista. Vaihdoin pikaisesti kuulumiset pellon reunalta löytyneiden Forstenin Annikan ja Lindholmin Anteron kanssa ja jatkoin Saltfjärdenin lintutornille.



Jo Saltin reunapelloilla näkyi mukavasti hanhia ja saavuttuani tornille merikotka pöllytti juuri lentoon monisatapäistä meri-, valkoposki- ja kanadanhanhien tokkaa. Merikotkan lisäksi torniin näkyi mm. neljä harmaahaikaraa, kaksi ruskosuohaukkaa ja varpushaukka ja lähipellon yltä kuului lapinkirvisen kutsuääntä. Kiinnostavinta paikalla olivat kuitenkin kahlaajat, joita löytyi paitsi läheiseltä niitokselta, myös taivaalta. Varsinkin muutama kohdalle osunut sadekuuro näytti saavan kahlaajiin liikettä. 

Olin tornilla noin klo 07 - 08:45, jonka aikana laskin paikalta peräti 105 tylliä, joista osa nousi lentoon niitokselta tai kauempaa Saltilta ja osa oli ohimuuttavia. Lisäksi niitokselta löytyi tai siellä piipahti tuon ajan puitteissa 10 suosirriä, kaksi kuovisirriä, kahdeksan suokukkoa, kaksi taivaanvuohta, 20 liroa sekä yksittäiset valko- ja mustaviklot.


Seuraavaksi ajelin vanhempieni luo aamupalalle ja kävin viemässä Iinan kyläilemään serkuille. Tähän saumaan sain taas parisen tuntia retkiaikaa, jonka käytin vierailemalla Ämmässuon kaatopaikan portin takana. Tähän minua houkuttelivat etenkin paikalta edellispäivänä ilmoitetut aroharmaalokit, vaikkakin tiesin lintujen olevan huonosti havaittavissa alueen ulkopuolelta. No – retken havaintosaldo jäi muutamaan kertaan kuulemaani hempon ääneen, mutta tulipahan kuitenkin yritettyä.


Iltapäivän vietimme tutustumalla Nuuksiossa sijaitsevaan Haltian opastuskeskukseen, jonka jälkeen kävimme morjenstamassa mummiani Helsingissä ja suuntasimme taas yöjunalla pohjoiseen.

17.8.2014 - kahlureita ja kumihanhia

Sunnuntaiaamunakin herättiin varhain - joskin vesisateeseen. Se ei kuitenkaan meidän porukan menoa haitannut, vaan aamupalan ja siivoamisen jälkeen suuntasimme taas Pökönnokalle Harryn, Jassin ja Janin lähdettyä kohti Manner-Suomea. Pökönnokalla keli oli taas oikein hyvä, ja eilisten lajien ohella näimme nyt mm. punasotkakoiraan, kolme vesipääskyä, jänkäsirriäisen ja kaksi ampuhaukkaa.

Pököltä jatkoimme Huikkuun, jossa etsiskelimme hetken siellä edelleen harvakseltaan nähtyä mustatiiraa, ja lähdimme sitten lautalla kohti mannerta. Lautalta nappasin muutaman ruudun matkan varrella patsastelleista merimetsoista ja lautalla pesineistä räystäspääskyistä. Ja näkyipä lautalta taas jokunen hyljekin.




Riutussa hyvästelimme Mikon ja yllätin hänet samalla kertomalla hänen koiransa tuoreimmasta lintuhavainnosta. Mikon Manteli -koira kun oli Tiiran mukaan löytänyt edellispäivänä Lumijoelta viiriäisen – eikä isäntä tiennyt havainnosta mitään!

Seuraavaksi ajelin Jannen ja Potun perässä Oulun Oritkariin, jossa oli muutama päivä aikaisemmin havaittu pari värirenkaallista lumihanhea. Pitkän ja kivisen tien jälkeen saimme merihanhiparveen lyöttäytyneet hanhet kiikariimme ja pääsimme melkein lukemaan renkaatkin juuri ennen kuin linnut lennähtivät harmiksemme kauemmas väreilyyn. Kyse oli kuitenkin Saksassa rengastetuista linnuista. Muita haviksia paikalta olivat 12 rantasipiä ja puolenkymmentä uuttukyyhkyä.


Oritkarista ajoimme veljemme Rikun luo, jonne toimitimme myös kyydissämme olleen rallimaskottimme ”pinkin tukaanin” (joka tosin tarkemmissa tutkimuksissa osoittautui jalattomaksi flamingoksi). Puma -koira kun oli unohtanut purulelunsa heinäkuussa meille Kemijärvelle, ja toimittuaan ansiokkaasti rallijoukkueemme maskottina lintu pääsi taas kotoiseen ympäristöönsä.


Rikun luota jatkoimme omiin suuntiimme, eli Janne ja Potu kohti etelää ja minä kohti Kemijärveä. Matkaa vauhditti radiosta tullut yleisurheilun EM -kisojen huikea keihäsfinaali, joskin muutaman kerran jouduin pysähtymään peltojen reunoilla istuskelleiden tuulihaukkojen ja Ranualla tien päälle tulleen nuolihaukan takia. 

16.8.2014 - Hailuodon eloralli

Tuvassamme oli täysi tohina päällä jo aamuviiden aikoihin, kun Potu keitteli aamukahveja ja kaksi joukkueellista lintumiehiä tankkasi aamiaista päivän suoritusta varten. Harry, Kiljusen Jassi ja Variksen Jani lähtivät liikkeelle ensin ja oma joukkueemme (minä, Janne, Potu ja Mikko) hetken perästä. Rallin virallinen aloitusaika oli vasta klo 07, joten saatoimme rauhallisesti katsella sopivaa aloituspaikkaa. Tutkailimme ensin Patelanselän aluetta, mutta päädyimme kuitenkin Kirkkosalmelle. Rallin käynnistyttyä lajeja ropisikin heti oikein mukavasti. Aloitimme kuulostelemalla rantapensaikoissa liikuskelevia pikkulintuja, joita edustivat mm. ruokokerttuset ja päivän ensimmäiset hernekerttu ja urpiainen. Salmen lukuisien vesilintujen ja nokikanojen seasta löysimme nopeasti myös harmaasorsan ja patsastelipa paikalla muutama harmaahaikarakin. Kahlaajia näkyi mustavikloa myöten ja pedoista hoidimme ruskosuo-, mehiläis- ja varpushaukan. Kirkkosalmelta valuimme pikkuhiljaa kohti etelää, ja pysähdykset tien varrella palkittiin mm. pikkutikalla, pikkukäpylinnuilla, nuolihaukalla ja päivän ensimmäisillä viidellä käellä. 


Rautaleton ja Riisinnokan väli oli yllättävän hiljainen, mutta rantaan päästyämme alkoi taas tapahtua. Isomatalan edustalla uiskenteli lukuisia kyhmyjoutsenia ja nokan edustalta kaivoimme mm. pari merikotkaa, muuttohaukan, sääksen, suosirrejä, kuovisirrin, useita räyskiä ja pari pikkutiiraa. Palatessamme autolle kuulimme puukiipijän ja kohta jouduimme jarruttelemaan tiellä tepastelevan teeripoikueen ansiosta.

Seuraava etappimme olivat Järventakustan pellot, josta saimme mm. kivi- ja pensastaskun sekä iloksemme myös lehtokertun. Pojat komppasivat ilmaan pari kiurua jäätyäni itse staijailemaan autolle samalla kun säästelin kipeitä nilkkojani.

Pöllästä löytyi taas mukava yllätys – pikkulepinkäinen, ja Kuivasäikän käynti palkittiin tyllien ja suosirrien sekaan lyöttäytyneillä pikkutyllillä ja jänkäsirriäisellä. Ralli tuntui menevän oikein mukavasti – varsinkin kun kylältä löytyivät pakolliset kulttuurilinnutkin (pikkuvarpunen, naakka ym.) oikein kivuttomasti ja bonuksena saimme myös päivän kolmannen kertun - eli pensaskertun.

Marjaniemessä teimmekin sitten yhden linturallihistoriamme kummallisimmista havainnoista. Kalahallin taakse ajettuamme huomasimme, että rannassa kahlaa joku mies, joka kantaa jotain valkoista. Veikkasin ääneen että haavia, mutta kohta tuo kantamus alkoi näyttää linnulta. Totesin, että tuo heppuhan kantaa lokkia – johon Janne totesi leikillään, että entäpä jos se on selkälokki, niin saako siitä pinnan?! Saatuamme kiikarit silmille tajusimme, että mies oli Aallon Esa, ja lintu oli kuin olikin selkälokki! Päivän ainoaksi selkälokiksemme jäi siis pahasti loukkaantunut lintu, jota oli todennäköisesti ammuttu ja jonka polkupyöräjoukkueella ralliin osallistunut Esa kävi noutamassa rantaan tarkempaa tutkimusta varten. Pinna tuli – mutta aika alakuloisissa merkeissä.

Marjaniemen muita havaintoja olivat poikien mereltä kaivamat mustalinnut ja lähirannassa uiskennellut pilkkasiipipoikue. Pikavisiitti Mäntyniemen suuntaan oli sen sijaan turha, eikä metsäteiden ajeleminen tuonut meille edes tässä vaiheessa jo kovasti kaipailemiamme rastaita.

Nyt rallikello tikitti jo uhkaavasti, ja jouduimme pitämään melkoista kiirettä. Ulkokarvosta löytyi lähinnä tuttua lajistoa muuttohaukkaa myöten, mutta tervapääsky saatiin sentään, ja myös tien varren uuttukyyhky piristi tunnelmaa. Santosta kohti ajaessamme näimme kanahaukan ja kulorastaan, mutta pikkurastaat puuttuivat edelleen. Huikku ei tarjonnut mitään parempaa, joten viimeiselle etapillemme Pökönnokalle jäi paljon odotuksia.

Pökönnokalla olikin mukavasti lintuja, mm. ristisorsia, räyskiä, vikloja, suokukkoja, suosirrejä ja pari kuovisirriä, mutta uudet lajit olivat edelleen kortilla. Kapustarintaparvi kuitenkin nostatti taas tunnelmaa, ja ohitsemme muuttanut pikkukuovi oli sitten se viimeinen rallilaji vain hetkeä ennen kuin kello oli 19 ja kisa-aika päättyi.


Pikaisen mökkikäynnin jälkeen suunnistimme kylälle purkutilaisuuteen, jossa olivat mukana kaikki 12 kisaan osallistunutta joukkuetta. Tiesimme meillä olevan turhankin monta peruslajipuutetta, joista pikkurastaat tuntuivat kaikkein käsittämättömimmiltä, mutta pian huomasimme monen muunkin porukan olleen tiukilla samojen lajien kanssa. Purun alussa sijoituksemme olikin varsin huono, mutta monet päivän aikana kohdallemme osuneet ”pikkukivat” nostivat joukkueemme ”Pinkin tukaanin” viimein pronssisijalle 104 lajin tuloksellamme. 

Ilta sujuikin sitten kämpillämme perinteisissä merkeissä, eli jättipitsojen rippeitä syöden, saunoen ja päivän havaintoja vertaillen. (Lintujen lisäksi näimme päivän aikana mm. amiraali- ja ohdakeperhosia ja suruvaippoja ja etenkin Pökönnokalla oli vielä hämmästyttävän paljon sääskiäkin). Illan huipensi Harryn ja Mikon chilinsyöntiesitys, kun heput maistelivat maailman vahvimmaksi tituleerattua chiliä erittäin tuskaisen näköisinä. Rallin hopeajoukkue painui yöpuulle jo hämmästyttävän varhain, joten me jatkoimme omalla porukallamme chillailua vielä tovin, ennen kuin päätimme mekin alkaa ladata akkujamme seuraavaa aamua varten.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

14.-15.8.2014 - Ailangasta Hailuotoon

Koko torstain ja perjantaiaamun vietin uuden valvontaluokkani 7A:n kanssa Ailangan leirikeskuksessa. Runsaan ulkoilun ohessa pihapiirissä osuivat silmiin ja/tai korviin mm. kaakkuri, varpushaukka, puukiipijä, isokäpylintu ja jokunen lapintiainen.


Ailangasta kotiuduttuani pakkasin pikaisesti kamppeet autoon ja lähdin ajelemaan kohti Hailuotoa. Pikapysäys Hoppulan kala-altailla palkittiin kesällä Simojärvellä rengastamallani harmaalokilla. Mitään kummempaa ei sitten silmiin osunutkaan ennen kuin saavuin saareen. Huikussa oli havaittu aamupäivällä mustatiira, jota etsiskelin hetken aikaa, ja kohta näinkin sen lentävän ohitseni kohti lauttarantaa. Muutaman puhelinsoiton jälkeen paikalle saapuivat myös Nyströmin Harry ja Ala-Kojolan Mikko, joiden kanssa jäin seurailemaan linnun liikkeitä samalla kun odotimme seuraavalla lautalla saareen saapuvia Jannea ja Suojarinteen Potua.



Kun porukka oli koossa, siirryimme Santosessa sijaitsevalle mökille syömään ja saunomaan, ja odottelemaan aamulla alkavaa linturallia.

7.-13.8.2014 - lukukauden alku

Kuun alkupuoliskolla jatkoin vielä pienimuotoista pihalintupyyntiä lajiston koostuessa varpusista (19 r), pikkuvarpusista (5 r) ja viherpeipoista (8 r) sekä syyskauden ensimmäisestä hömötiaisesta. Nuorten varpusten seasta löytyi myös yksi muita vaaleampi yksilö.


Lauantaina käväisin muutaman tunnin retkellä lähimaisemissa. Ruuhiperään rakennettu kosteikkoalue oli tälläkin kertaa hiljainen. Paikalla näkyi vain kuikkapari ja kolme sinisorsaa joiden lisäksi kirjasin yhden tilhen. Jätevesijärvellä oli sen sijaan huomattavasti paremmin lintuja. Mielenkiintoisempia vesilintuja edustivat nyt alli, mustalintu ja puolenkymmentä uiveloa. Lapasorsia näkyi emon ja kahden nuoren linnun verran, suurimmassa haapanaparvessa oli 26 lintua ja jouhisorsia laskin 14. Kahlaajia edustivat 10 liroa, kolme valkovikloa, kaksi rantasipiä ja suokukko. Iltapuolella kävin vielä Veikan kanssa kävelyllä kotimme lähiympäristössä.


Kävelyn saldoksi tuli viisi tiksuttelevaa pohjansirkkua ja Kuumalammella uineet uivelo sekä 20 haapanaa (kaksi poikuetta ja seitsemän aikuisen parvi). Hupaisin havainto oli kuitenkin sinisorsaparven sekaan tuppautunut piisami. Keskiviikkona pihalinnut houkuttelivat pihaamme varpushaukan.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

1.-6.8.2014 - loman loppu

Elokuun alkupäivät olivat taas tuskastuttavan kuumia. Perjantaina kävin ajelemassa lenkin Isokylän suunnalla. Imposenniemen peltojen yllä lensivät tuulihaukka ja käki ja kauempana taivaalla kaarteli hiirihaukka, mutta muuten oli varsin hiljaista. Pitkänsillan ympärillä oli kuitenkin komea määrä härkälintuja. Sillan eteläpuolella näkyi yksi poikue, jossa emojen seurassa oli kaksi poikasta, jonka lisäksi eteläpuolella oli kaksi vanhaa paria ja pohjoispuolella neljä vanhaa pariskuntaa. Siis yhteensä 16 härkälintua.


Sunnuntaina käväisimme Kemijärven keskustassa lounaalla, jolloin Veikka hoksasi pitserian ikkunan alla kuolleen pikkulinnun, joka olikin yllätykseksemme nuori sinirinta. Iltasella kävimme uimassa niin ikään keskustassa. Muiden uimareiden lisäksi Pöyliöjärven rannalta löytyi mm. pari nuorta pikkutylliä ja västäräkkiä sekä ihan kuvauksellinen nuori naurulokki.





Tiistaina koitti sitten arki, kun koululla oli suunnittelupäivä joka jatkui osaltani kaupungintalolla valtuustoryhmien puheenjohtajien palaverin merkeissä. Kävellessäni iltasella kotiin lenteli Kuumalammella käki. Syyslukukausi alkoi keskiviikkona lähes 30 asteen helteessä. Koululta kotiuduttuani rengastin kotipihalta jokusen varpusen ja pari nuorta pikkuvarpusta, ennen kuin oli melkeinpä pakko suunnata Kalkonniemeen uimaan.