tiistai 30. huhtikuuta 2013

23.4.2013 - kukkuloita ja rantamaisemia

Viimeisen kokonaisen Ateenapäivän pääkohteeksi otin kaupungin kukkulat. Singahdin aamiaiselle aamuseitsemältä ja lähdin kävelemään Akropoliksen suuntaan kaupungin vasta heräillessä.


Akropoliksen juurella seurailin jonkin aikaa taivaalla kieppuvia alppikiitäjiä ja onnistuin taas näkemään muutaman harjalinnunkin.



Vietin koko aamun Filopappou -kukkulan maastoissa, josta löytyi kaikenlaista mielenkiintoista kissoista perhosiin ja kilpikonniin.





Yksi päivän projekteista oli samettipääkertun kuvaaminen, mutta linnut olivat onnettoman hyviä piilottelemaan ja vaihtoivat puskaa sen verran vikkelään, että lukuisista yrityksistä huolimatta kunnolliset kuvaustilanteet olivat tiukassa.



Laskeuduttuani viimein kukkulalta kävelin kiertuebussin parkkipaikalle (jossa sielläkin oli tietenkin turkinpuluja) ja päätin lähteä ajelulle Pireuksen suuntaan.


Jouduin kuitenkin vaihtamaan bussia Zeuksen temppelin kohdalla, joten päätin käydä vilkaisemassa lähietäisyydeltä tuotakin nähtävyyttä. Linnuttomaksi ei jäänyt tämäkään reissu, sillä yhden pylvään huipulla päivysti tuulihaukka.



Viimein pääsin oikean bussin kyytiin ja suuntasin meren rantaan Pireukseen. Hyppäsin bussista Mikrolinano -nimisellä pysäkillä, jonka lähipuistosta löytyi viimein mukavasti kuvausetäisyydelle päästänyt harjalintu.



Pireuksen ranta-alueet olivat kuitenkin pettymys, sillä muutamaa etelänharmaalokkia lukuunottamatta ei alueella näkynyt lainkaan vesi- ja rantalintuja.


Palasin viimein bussilla hotellin lähistölle, jolloin olo alkoi olla jo väsynyt mutta onnellinen.


Kreikan kiertueemme rupesi nyt tosissaan lähenemään loppuaan, ja alkoi pikkuhiljaa olla aika suunnata kohti uusia seikkailuja.


Kävimme illalla porukalla aterioimassa Akropoliksen juurella ja pikaisilla tuliaisostoksilla lähikortteleissa, ja itse kulutin iltaa vielä paikallisissa katukahviloissa seuraamassa telkkarista Mestareiden liigan välieräpeliä Bayern Munchen vs. Barcelona. Keskiviikkoaamuna olimmekin sitten liikkeellä jo pian aamukolmen jälkeen, ja Pariisin ja Helsingin välilaskujen jälkeen olimme viimein takaisin pilvisessä mutta viikon aikana huomattavasti keväisemmäksi muuttuneessa Lapissa.

22.4.2013 - arkiviikkoa antiikin maisemissa

Maanantaiaamun aloitin taas lähipuistosta, jossa liikenteen melu häiritsi nyt edellisaamua enemmän, ja muita kulkijoitakin näkyi tuon tuostakin.



Monien edellisaamuisten lajien lisäksi löytyivät kuitenkin nyt myös reissun ensimmäinen sinitiainen ja virtavästäräkki.


Aamiaisen jälkeen lähdin Mikon kanssa kaupunkikierrokselle leppoisalla avokattobussilla, josta saattoi hypätä pois halutessaan ja jatkaa matkaa seuraavalla autolla. Ensimmäinen pysäkkimme oli Akropoliksen juurella, josta kipusimme viereiselle Filopappou -kukkulalle.


Kukkulalla lauloi useita samettipääkerttuja ja lenteli amiraali- ja purjeperhosia.


Toinen pysäkki jossa hyppäsimme pois oli marmorinen Panathenaic -stadion. Sen jälkeen kiersimme bussilla pitkän kierroksen kaupungilla ja kävimme syömässä maittavan kasvisaterian.

Iltapäivällä yritin purkaa hotellihuoneessani mukaan raahaamaani yhdeksän eri luokan koenippua. Upea auringonpaiste ulkosalla ahdisti kuitenkin niin paljon, että kohta istuin taas kiertuebussin yläkerrassa ja kiipeilin aamuisella kukkulalla, jossa innostuin nyt tutkimaan jopa kasveja.


Illalla kävimme vielä porukalla syömässä paikallisessa italialaisessa ravintolassa, jonka jälkeen ilta päättyi osaltani varsin arkisissa merkeissä - eli kokeita korjaamalla.

21.4.2013 - Ateenan lähiluontoa

Ensimmäisen Ateena -aamun kunniaksi hiippailin jo aamun valjetessa kiikareitteni ja kamerakalustoni kanssa lähipuistoon, jonka nimi oli lupaavasti National Garden. Kesy- ja turkinkyyhkyt näyttivät olevan valtalajeja myös täällä, ja kohta löysin pesimäpuuhissa olevan mustarastaankin.


Mustarastaan naapurissa lauloivat mustapääkerttu ja punarinta, ja aamun lajilista ehti täydentyä vielä harakalla ja västäräkillä kunnes löysin ensimmäiset papukaijat.


Kauluskaijojen herättyä niiden kirkaisut muuttuivat varsin vallitseviksi puiston äänimaailmassa. Valoa oli vielä aika vähän, mutta yritin saada papukaijoja sopiville kuvausholleille.



Papukaijajahdin kesken hoksasin korkealla puun latvassa punertavan linnun. Saatuani otuksen kameran etsimeen se paljastui harjalinnuksi, jonka kimppuun iski saman tien harakka.


Yksi kuvaamani papukaija taas alkoi kuvia tutkaillessani kummeksuttaa - ja hoksasin kuvanneeni itselleni aivan uuden tuttavuuden eli munkkiaratin!


Kuljeskelin puistossa pitkälti toista tuntia, jonka aikana havaintoja kertyi vielä talitiaisesta, tiklistä ja keltahemposta, ja puiston yli lenteli etelänharmaalokkeja, tervapääskyjä ja ilokseni myös muutama alppikiitäjä.


Palattuani hotellille haukkasin aamiaista muun porukan kanssa, jonka jälkeen Mikko lähti omille teilleen ja itse lähdin Jutan ja Jarnon kanssa tutustumaan läheisiin kauppakatuihin. Jonkun tovin vaatekauppoja kierrettyämme jätin pariskunnan jatkamaan shoppailua ja jatkoin kohti Akropolista.

Kaupungin turkinpulut olivat todella kesyjä, ja yhden onnistuin kuvaamaan kännykälläkin.


Akropoliksen naapurikukkulalla lauloi samettipääkerttuja, lenteli harjalintuja ja taivaalla kaarteli alppikiitäjiä.

Itse Akropolis sen sijaan oli jopa hieman tylsä, sillä rakennukset olivat isolta osin rakennustelineiden reunustamia, ja paikalla oli tietenkin melkoinen määrä turisteja.


Rauniot olivat toki näkemisen arvoisia ja maisemat kukkulalta kaupunkiin päin aivan huikeat.


Laskeuduttani alas kukkulalta törmäsin sopivasti Mikkoon ja kävimme syömässä eräässä katukahvilassa, jossa näin ensimmäistä kertaa kädestä leipää syöviin varpusia.

Oma iltani meni sitten ihan muissa merkeissä, sillä ajelin metrolla Pireukseen Karaiskaki -stadionille katsomaan Olympiakos vs. Panionios -jalkapallo-ottelua. Huikea peli, jonka kotijoukkue voitti tiukasti 2 - 1, päättyi yllätyksekseni Olympiakoksen mestaruusjuhliin - eikä ihan mihin tahansa juhliin, sillä samalla juhlistettiin joukkueen 40. liigamestaruutta.

20.4.2013 - Elävänä Euroopassa

Lauantaiaamuna heräsin kohta aamuseitsemän jälkeen silmittömään kirkonkellojen kalkkeeseen ja päätin lähteä alakertaan aamupalalle. Aamiaisen jälkeen löysin itseni jälleen kiipeämästä lähikukkulalle, mutta nyt olin päättänyt tutustua tarkemmin kukkulan päällä olevaan roomalaislinnoitukseen. Muurien sisällä olikin komea puutarha, jossa keltahempot sirisivät, mustarastaat lauloivat ja turkinpulut huhuilivat, ja maisema kaupungin suuntaan oli kertakaikkisen komea.



Kävelytien varresta löysin myös jonkin liskon - tosin hiukan edesmenneen sellaisen.


Palattuani hotellille kävelimme lähes saman tien läheiselle linja-autoasemalle ostamaan bussilippuja, ja paikallisessa karnevaalimuseossa vierailun ja huoneiden luovutuksen jälkeen lähdimme sitten kolme tuntia kestävälle bussimatkalle kohti Ateenaa. Maisemat bussin ikkunasta olivat huikeita, mutta linnuston niukkuus yllätti jälleen. Pitkät pätkät Korintinlahden ja Saronikoslahden rantoja kulkeneen bussimatkan pinnalistalle kertyi vain 13 lintulajia, eli hiiri-, varpus- ja tuulihaukka, etelänharmaalokki, kesy- ja turkinkyyhky, tervapääsky, haara- ja räystäspääsky, mustarastas, harakka ja varpunen, sekä yksi vuoristossa leijaillut määrittämätön kotkalaji.


Ateenan linja-autoasemalta ajelimme vielä paikallisbussilla keskustaan "pahamaineiselle" Omonia -aukiolle, josta kävelimme Syntagma -aukion lähellä Mitropoleoksen varressa sijaitsevalle Pan hotellille. Illalla ruokailimme pitkän kaavan mukaan aivan Akropolis -kukkulan juurella. Paluumatkalla hotellille olivat kävelykadut pullollaan ihmisiä ja oheisessa maisemassa lenteli yksi lepakkokin.

19.4.2013 - Patraksen lintuja ja tunnelmia

Perjantaiaamuna olin taas jalkeilla jo ennen aamiaista ja lähdin kipuamaan lähikukkulalle toiveinani saada kuvattua keltahemppoa tai samettipääkerttua. Jo portaita kiivetessäni kuulin samettipääkertun laulua ja matkimalla sen varoittelua sainkin yhden linnun hetkeksi kuvausetäisyydelle.



Linnoituksen reunalta löysin yllätyksekseni virtavästäräkin ja metsikköä lähestyessäni näkyi tien yli kulkevalla sähköjohdolla sitten keltahemppokin.


Pyörähdin pikaisesti lähimetsässä, mutta jouduin pian palaamaan hotellille Mikon, Jutan ja Jarnon seuraan. Kohta yksi isännistämme haki meidät ja johdatti lähipihassa olevalle autolleen - joskin oman keskittymiseni vei hetkeksi samassa pienessä sisäpihassa kipitelleet kaksi virtaväiskiä.

Ajelimme ensin paikallisen ortodoksisen seurakunnan ylläpitämään Soup kitchen:iin, jonka avulla tarjottiin ruokaa avun tarpeessa oleville.


Sieltä siirryimme laitakaupungille Patraksen kuuluisien karnevaalien värikkäiden rekvisiittojen valmistus- ja säilytyspaikkaan. Päivän kohokohta oli kuitenkin aivan upea vanha viinitila, jonka pihaan päästyämme näin jo reissun ensimmäisen harjalinnun ja paikallista Mavro Daphne portviiniä maistellessani pääsin nauttimaan alueen äänimaisemasta, johon kuului retken ainoan peipon ja keltahemppojen ohella mm. silkkikerttunen. Lisäksi rinteessä lenteli puolenkymmentä närheä ja taivaalla kaarteli tuulihaukka.


Pitkäksi venyneen lounaan ja parin viimeisen kohteen (eli apteekin ja kirppiksen) jälkeen seminaari päättyi ja hyvästelimme muut porukat. Hotellille päästyämme jatkoin lähes saman tien satamaan, jossa näkyi jälleen mukavasti mustanmerenlokkeja.



Kävelin myös pitkän lenkin kaupungin edustan ruderaattikentillä, ja vaikka lintuja olikin olosuhteisiin nähden hämmästyttävän vähän, onnistuin sentään löytämään (muutaman rantasipin, keltahemppojen ym. ohella) komean mustapäätaskun.



Illan päätteeksi hioimme vielä suunnitelmia seuraavan päivän varalle, jolloin päätimme siirtyä Patraksesta Ateenaan, ja söimme porukalla kreikkalaiset salaatit paikallisessa pikaruokapaikassa.

18.4.2013 - Kreikan alkukesää

Keskiviikkona jo ennen aamuneljää hyppäsin Kellokummun Mikon kyytiin ja ajelimme Rovaniemen lentokentälle. Kohta loppuporukkamme eli Jutta Salmela ja Jarno Piippolainen saapuivat myös paikalle ja lensimme ensin Helsinkiin, sieltä Pariisiin ja lopulta Ateenaan asti. Ateenasta meillä oli vielä edessä kolmen tunnin bussimatka maan kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin Patrakseen, jossa meillä oli tarkoitus viettää kaksi seuraavaa päivää Europe for Citizens -ohjelman tapahtumassa. Viimein noin 20 tunnin matkustamisen (ja usean koepaperin korjaamisen) jälkeen majoituimme Hotelli Mediterraneen odottamaan seuraavaa aamua.

Aamuvarhaisella lähdin tutustumaan lähialueeseen, eli kävelin ensin hotellilta läheiseen rantaan.


Rannalla oli kuitenkin niin hiljaista, että lähdin lähes saman tien kipuamaan läheiselle kukkulalle, josta kartan mukaan piti löytyä jonkinmoista metsää. Heräilevä kaupunki tuntui kuhisevan puluja ja kukkulalle johtavilta portailta oli mukava katsella Välimeren maisemaa.



Kiersin kukkulalla sijaitsevan roomalaisaikaisen linnoituksen rauniot ja päädyin pian komean metsän reunaan. Aamuista äänimaisemaa värittivät turkinkyyhkyt, tervapääskyt, mustarastaat, varpuset, viherpeipot ja keltahempot ja kohta löysin ensimmäisen samettipääkertunkin. Kolusin jonkin aikaa metsässä, ennen kuin palasin hotellille aamupalalle.

Lähempänä aamukymmentä muu seminaariporukka, johon kuului kreikkalaisia, ruotsalaisia ja brittejä, haki meidät hotelliltamme ja siirryimme kaupungille tutustumaan erilaisiin kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksiin. Ajelimme välillä pikkuautoilla ympäri kaupunkia varsin kiihkeärytmisen liikenteen seassa, ja jossakin vaiheessa onnistuin näkemään haara- ja räystäspääskyjen ohessa ruostepääskynkin. Päivän mittaan reissun lajilista täydentyi myös harakalla, variksella, naakalla, talitiaisella ja punarinnalla. Sieltä täältä kuuluva tiklien laulu alkoi pikkuhiljaa ihmetyttää - sillä laulua kuului paikoissa, joissa ei ollut edes kasvillisuutta - kunnes huomasin, että monilla parvekkeilla ja jopa kadunvarsilla oli lintuhäkkejä ja keväinen viserrys kuuluikin niistä!


Seminaaripäivä sujui leppoisasti tutustumalla monenlaisiin kohteisiin, syömällä maittavaa moussakaa ja kippaamalla useampikin kuppi paikallista liejupohjakahvia. Virallisen ohjelman tauottua suuntasin taas hotellin lähirantaan, josta löytyikin heti varsin kuvauksellinen, joskin hieman jalkavaivainen, etelänharmaalokki.



Satamassa pyöri myös kymmenkunta eri ikäistä ja pukuista mustanmerenlokkia, joista koetin myös saada kuvia. Ja näkyipä siellä joku naurulokki ja kalatiirakin.



Iltaretken kruunasi lokkikuvausten kesken kameran etsimeen osunut rantaviivaa seuraileva riuttatiira.



Illan päätteeksi kokoonnuimme vielä koko seminaariporukalla puolilleöin kestäneelle juhlavalle päivälliselle kaupungin keskustaan.