sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

23.6.2013 - juhannuskokko

Sunnuntaina olin liikkeellä jo aamuseitsemältä, sillä alkoi olla korkea aika ruveta tarkistamaan vastuullani olevia kotkareviireitä.  Aamun urakaksi olin valinnut kolme Sallassa ja Kemijärvellä sijaitsevaa kohdetta. Ensimmäiset lintuhavainnot tosin kirjasin jo Sallantien varresta Isokylältä, kun yhdellä niitoksella hiippaili 13 töyhtöhyyppää seuranaan kaksi sepelkyyhkyä ja valkoviklo. Seuraava pysäkkini oli Suomulla, jossa kävin pikaisesti kuulostelemassa hotellin edustan purovartta ja lammikoita – lähinnä virtavästäräkin toivossa.

Muilta kotkanpesätarkastajilta kiirineet tiedot olivat kertoneet useiden pesintöjen epäonnistuneen, ja niinpä en ollut kauhean yllättynyt että ensimmäinen tarkistamani pesä oli tyhjä. Vain tuoreet havut pesän reunoilla ja yksinäinen emon sulka pesässä kertoivat pesintää kuitenkin yritetyn.

Toiselle pesälle tullessani vaikutti heti hyvältä, sillä poikkeuksellisesti myös emo oli paikalla ja näkyikin varsin hyvin. Kuvaussessio tosin meinasi kokonaan unohtua, sen verran uupunut olin raahattuani yli 90 -kiloisen ruhoni ja kaikenmaailman tolppakengät, vyöt ja muut rengastusvehkeet pesäpaikalle.


Pesältä löytyikin reipas kotkanpoika eli kokko – ajankohdan kunniaksi siis juhannuskokko ;-)


Rengastettuani linnun se jäi tuijottelemaan rauhansa häiritsijää pesältä ja poistuin paikalta mahdollisimman nopeasti.


Kolmas tarkistamani pesä oli odotusten mukaan musta ja tyhjä kuten edellisvuosinakin. Yksi rengastus kuitenkin lämmitti jo mieltä, ja petolintupäivä oli muutenkin ihan hyvä, sillä onnistuin tien päällä näkemään seitsemäntuntiseksi venyneen retken aikana myös mehiläis- ja hiirihaukan.

22.6.2013 - juhannuspäivän tunnelmia

Juhannusaatto meni pääosin kotioloissa, joskin juhannusyönä kävimme heti puolenyön jälkeen Pitkälläsillalla katsastamassa keskiyön Aurinkoa ja sen vastapuolella mollottavaa poikkeuksellisen lähelle maata eksynyttä ”superkuuta”.



Iltasella päätin käväistä vanhan kulkulupani turvin pikaretkellä Jätevesijärvellä. Tosin ihan pikaretki siitä ei tullut, sillä paikalla oli pitkästä aikaan oikein mukavasti lintuja. Etenkin vesilinnut olivat hyvin edustettuna ja laskin altaalta 140 tavia, 30 haapanaa, 6 jouhisorsaa, 24 tukkasotkaa ja 13 telkkää. Lapasorsakoiraita löytyi peräti 10 kappaletta ja yllätyksekseni altaan keskellä puljasi allinaaras - ja näkyipä siellä vielä yksi uivelokin. Pesivien harmaalokkien lisäksi paikalla norkoili 60 nauru-, 10 kala- ja 14 pikkulokkia sekä jokunen tiira. Kahlaajia edustivat puolestaan puolenkymmentä valkovikloa ja liroa sekä yksittäiset mustaviklo, kuovi, tylli ja rantasipi. Töyhtöhyyppiä näkyi puolenkymmentä aikuista ja kaksi maastopoikasta. Vesilintuja laskiessani huomasin yhden tukkasotkanaaraan tähyilevän taivaalle ja siellä lokkien seassa kaarteli sinisuohaukkakoiras.


Sellualueelta poistuttuani ajoin vielä pikaisen lenkin Isokylällä, mutta mitään kummempaa ei enää löytynyt.

perjantai 21. kesäkuuta 2013

20.6.2013 - pinnakahvit Sotkajärvellä

Torstain retkisuunnitelma syntyi hetken mielijohteesta keskiviikkoiltana. Soittelin Hamarin Allulle ja juttelimme niitä näitä. Jossakin vaiheessa totesin, että Lintutiedotuksen mukaan Enontekiön Sotkajärveltä jo toukokuun lopussa löytynyt amerikantukkasotka viihtyy paikalla edelleen, ja että sielläkin olisi ihan kiva käydä. Siihen Allu totesi, että hän on menossa seuraavana päivänä Enontekiölle – ”joten hyppää kyytiin ja tuu bussilla pois”.

Ja niinpä löysin itseni jo aamukahdeksalta Rovaniemen linja-autoasemalta, johon jätin autoni ja jatkoin Allun kyydillä kohti pohjoista. Ensimmäisen pysähdyksen teimme Kittilän Karinnokan komealla lintutornilla, jossa ei kuitenkaan mitään vajaata puoltasataa törmäpääskyä ja räkätin maastopoikuetta kummempaa näkynyt. 



Jatkoimme Sirkan, Tepaston ja Puljun kautta Enontekiön puolelle, jossa vastaamme alkoi tulla sadekuuroja. Nunnasesta löysimme vain suolta meitä pällistelleen hirven, ja pysähdys Peltovuomassa oli sekin sateen vuoksi hiljainen - eikä Vuontisjärvelläkään montaa lintua näkynyt, mutta oli kyllä oikein mukavaa liikkua pitkästä aikaa vanhoissa tutuissa retkimaisemissani.



Seuraavaksi piipahdimme Yrjö Kokko -tornissa, jonka olin itse aikoinaan vihkinyt käyttöön Kokon tyttären Annan kanssa. Tornin kuvitus taas on veljeni vaimon Hannan käsialaa. Perinteisen hiljaista oli nyt täälläkin – vain kahdeksan pikkulokkia ja jokunen lapintiira leijaili Joentekiäisen päällä.



Vanhaan kotikylääni Hettaan päästyämme käväisimme Ounasloman piha-alueella etsiskelemässä vielä alkukuusta paikalla viimeksi oleillutta mandariinisorsaa. Päätettyämme jatkaa matkaa Sotkajärvelle huomasin paikallisen luontokuvaajan ja ystäväni Tapio Huttusen ajavan ohitsemme. Lähdimme perään ja tavoitimmekin Tapsan ja päädyimme vaihtamaan kuulumisia hänen kuva- ja korttivarastoonsa.

Päästyämme viimein pääkohteeseemme Sotkajärvelle olivat odotukset korkealla ja ne täyttyivätkin pian. Komea amerikantukkasotkakoiras löytyi kuin löytyikin uiskentelemasta tornin edustalla olevasta tukkasotka- ja telkkäparvesta. Kyseessä oli kylläkin jo kolmas Suomessa näkemäni amerikantukkasotka (edelliset Vuolijoella 1997 ja Laukaalla 2010), mutta arvokasta LLY -pinnaa oli mukava juhlistaa Allun loihtimilla kahveilla ja muilla eväillä. 


Ja olihan lintu mukava lisä samalla paikalla näkemieni harvinaisten vesilintujen listaan, jossa olivat jo mm. lyhytnokkahanhi, amerikanhaapana, harmaasorsa, kuparisorsa, allihaahka ja pikku-uikku.

Amerikanvieraan lisäksi laskin paikalta 52 tukkasotkaa, 22 telkkää, 5 uiveloa ja kymmenkunta tavia. Järvellä uiskenteli joutsenpariskunta kolmen untuvikkopoikasensa kanssa ja aivan lähimpien lintujen seasta löytyi mustakurkku-uikku. Jossakin vaiheessa järven takaosassa pyörähti komea valkopyrstöinen merikotka, ja näkyipä siellä kurkikin.



Sotkajärveltä palasimme Hettaan ja komppasimme huolella Närpistöjokivartta mandariinisorsan toivossa. Koska kello alkoi olla jo uhkaavan paljon, rukkasimme retkisuunnitelmaamme hieman uusiksi ja jatkoimme Palojoensuun kautta Muonioon.

Viimeiseksi yhteiseksi retkikohteeksemme jäi tällä erää Muonionjärven Puthaanrannan lintutorni, jonka edustalla näkyi kyllä monipuolisesti vesilintuja, mutta ainoat lajit jotka ehdin kiireessä kirjata olivat neljä jouhisorsaa ja puolenkymmentä tervapääskyä.


Kahvittelimme nopeasti paikallisella huoltoasemalla, jonka jälkeen hyppäsin klo 17 Muoniosta Rovaniemelle jatkavaan bussiin ja Allu suuntasi kohti Kilpisjärveä. Bussimatkakaan ei mennyt onneksi ihan ilman yllätyksiä, sillä Pöntsön kohdalla tien yli lensi muuttohaukka ja heti perään näkyi Veitservasassa tuulihaukkakin.

Päästyäni Rovaniemelle kävin vielä pikaisesti Aronperällä, jossa näkyi puolenkymmentä pikkutylliä ja kuulin metsäviklon ja tiltaltin. Kemijärvelle päästyäni piipahdin (jo kolmatta kertaa) Tohmossa yrittämässä siellä kuun alussa kertaalleen havaittua satakieltä. Loppuillan ohjelmasta vastasi sitten omalaatuinen jalkapallomaaottelu Espanja – Tahiti (10-0). 

tiistai 18. kesäkuuta 2013

15.-17.6.2013 - pikapyrähdys Oulun seudulle

Ehdimme olla Pariisin reissun jälkeen kotosalla vain yhden kokonaisen päivän, sillä jo lauantaina suuntasimme Ouluun ja siellä sunnuntaina pidettäviin kummipoikamme Eetun rippijuhliin. Lauantai-iltana kävimme lyhyellä iltakävelyllä Nallikarin rannassa veljeni Jannen ja vanhempiemme kanssa. Jälkikasvun kiipeillessä rannan kiipeilytelineessä kaivoin häkkyrän takaa itselleni vuodariksi kalastelevan pikkutiiran. Paikalle pysähtynyt Piispasen Jukka (eli Piippo) taas hoksasi kaksi ohitse lentänyttä ristisorsaa. Muita rannan lintuja edustivat tylli ja pikkutylli.


Sunnuntai meni kokonaan juhlissa ja jatkoilla, ja harmittavasti Jannen piti olla jo maanantaiaamuna Parikkalassa, joten velipojasta ei ollut tällä erää retkiseuraksi. Illalla alkoi vieläpä sadella, ja iltayöstä näkyi huoneen ikkunasta komea sateenkaarikin.


Kuitenkin maanantaiaamuna löysin itseni jo aamuneljältä Lumijoen Karista läheltä Pitkänokan laidunta etsiskelemästä sieltä edellispäivänä löytynyttä pikkukultarintaa. Luvattu saderintama oli onnekseni ennustettua heikompi, joten retkeily sujui mukavasti siviilikamppeissa - ja lintukin löytyi helposti lauleskelemasta aivan hiekkatien varresta.


Lisäksi Karissa näkyi pari suopöllöä ja kuulin muutaman punajalkaviklon.

Seuraavaksi jatkoin Sannanlahdelle, jossa Liminganlahdella jo useana kesänä havaittu hietatiira oli nähty viimeksi edellispäivänä. Aikatauluni oli tiukka, sillä olin luvannut palata Ouluun jo aamukahdeksaksi, mutta staijailin tornissa kunnes taivaalta alkoi tulla taas vettä. Ainoa havikseeni asti päätynyt laji oli kuitenkin vain lapasorsa, joskin laskin niitä lahdelta peräti 140 yksilöä!

Viimeiseksi etapikseni valikoitui sateiseksi muuttuneen sään takia Virkkulan katettu koju, jossa pällistelin lähemmäs aamuseitsemää. Lahdella lenteli kyllä lokkeja ja tiiroja ja Lumijokisuistossa istuskeli räyskäkin, mutta hakemani tiira pysyi piilossa. Jonkinmoinen yllätys oli sentään jokisuussa puljannut saukko. Lopulta sade taas taukosi, joten nousin hetkeksi kojun katolle rakennettuun uuteen torniin, josta hallitsi selvästi laajemman maiseman. Jossakin Routunkarin suunnassa istuskelikin esiaikuinen merikotka ja kohta blokkasin erään tolpan nokasta myös oudon vaalean petolinnun. Niin vaalean, että vaikka lintu oli varsin kaukana oli heti ensivaikutelma lajista arosuohaukka.

Tässä vaiheessa torniin kipusi myös joku ulkomainen orni, jolle näytin lintua. Vastaus oli diplomaattinen "Might be...", mutta sen jälkeen kaveri tuntui olevan kiinnostuneempi räyskästä ja muutaman kerran huutaneesta luhtahuitista kuin kaukana kyhjöttävästä macrokandista.

No - en kuitenkaan luovuttanut, vaan kyttäsin lintua varmaan parikymmentä minuuttia, jonka aikana se venytteli siipiään muutamaan otteeseen ja aloin olla yhä varmempi määrityksestä. Viimeinenkin epätietoisuus onneksi karisi juuri kun olin lähdössä, sillä haukka sai kimppuunsa lokin (taisi olla harmaalokki - en kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota), lähti lentoon ja varmistui komeaksi arosuohaukkakoiraaksi.

Saatuani ulkomaan kaverilta kiitokset sinnikkyydestäni tuijotella kaukana kököttänyttä lintua ja nuotitettuani hänelle pikkukultarintapaikan singahdin autolle ja ajelin Edeniin aamiaiselle muun pesueen seuraksi. Loppupäivä olikin tarkkaan ohjelmoitu, sillä ajo Kemijärvelle kesti aamuyhdeksästä iltapäivän kello yhteen, jolloin alkoi kaupungin taloustyöryhmän kokous, joka jatkui välittömästi (klo 16) kaupunginhallituksen kokouksella, joka loppui vasta klo 20 jälkeen. Itse suuntasin viimein noin klo 21 kaupungilta kotiin niin ison pizzan kanssa, että Taivaan tulien Aimo -poliisikin (eli näyttelijä Vesa Kietäväinen) pysähtyi sitä kommentoimaan. Tällaisen päivän päätteeksi se oli kuitenkin vähintäänkin ansaittu iltapala.

10.-13.6.2013 - Pariisin vihreydessä

Maanantaina teimme koko päivän retken Disneylandiin. Muovisen näköisessä keinomaailmassa oli runsaasti kasvillisuutta bambuja myöten, joten aika ajoin korviin kantautui myös mm. peukaloisen, mustapääkertun, tiltaltin ja peipon laulua. Iines Ankka osui jopa niin lähelle, että kosketuspinnakin olisi ollut mahdollinen, mutta jotenkin vaan tuntui, ettei tuon siivekkään julkinen hipelöinti olisi välttämättä kovinkaan hyvä idea... Muita räpyläjalkaisia edustivat lammikoilta löytyneet kanadanhanhet ja nokikanat, ja näkyipä jossakin vaiheessa joku turkinkyyhkykin. Ilta päättyi massiiviseen ilotulitus- ym. spektaakkeliin, ja vaikka paikallisjunaliikenne keskustaan tökkikin pahasti ja pääsimme kämpille vasta lähempänä kahta yöllä, oli reissu kokemisen arvoinen.

Tiistaina pääsimme liikkeelle vasta iltapäivällä ja kävimme kävelemässä lenkin Seinen lähisaarilla ja piipahdimme viimein myös sisällä Notre Damessa. Illalla emäntä päätti palata sinne uudestaan johonkin konserttiin, joten itse lähdin kahden nuorimmaisen kanssa huiputtamaan Eiffeliä. Iltaretki tornin huipulle venyi sekin yöhön asti - mutta kannatti.



Keskiviikon kävelyretken kohteeksi valikoitui kuuluisa Luxembourgin puisto. Retkikohteena puisto olikin oikein oivallinen. Sieltä löytyi hyvät leikkipuistot, mukavia maisemia ja - tietenkin - lintuja.

Puiston nurmikoilla käyskenteli kaupungin tapaan etupäässä varpusia, kottaraisia ja sepelkyyhkyjä.




Muun perheen pyöriessä leikkipaikoilla kaivoin puiston puolelta uusiksi retkilajeiksi pikkutikan ja uuttukyyhkyn.



Onnistuin viimein löytämään myös kaipaamani etelänpuukiipijän, joka oli kuusitiaismaisen laulun perusteella yllättävänkin helppo blokata. Jäljitin pitkään myös toista itselleni outoa laulajaa, joka oli todennäköisesti tulipäähippiäinen, mutta ei vaan millään suostunut tulemaan näytille. Jossakin vaiheessa ylitsemme lennähti myös pieni parvi jo Brysselin ja Ateenan puistoista itselleni tutuksi tulleita kauluskaijoja.

Puiston sydän oli iso suihkulähde, jonka luona oli taas paljon nälkäiseltä vaikuttavia siivekkäitä aina kyyhkysistä harmaalokkiin, sinisorsiin ja outoon hybridisorsaan, joka mahtoi olla sini- ja jouhisorsan aikaansaannosta(?).






Samassa suihkulähteessä oli myös mukava uittaa purjeveneitä, joka vaikuttikin olevan peräti kansainvälistä huvia. Suomi -laiva tosin oli harmittavasti telakalla katkenneen maston takia.


  
Tämä olikin viimeinen kokonainen päivämme Pariisissa, joten päästyämme viimein kämpille meni ilta lähinnä pakkaillessa. Tosin kävimme vielä iltahämärissä Seinen silloilla katsomassa Eiffel -tornin tuiketta.

Torstaiaamuna olimme jo varhain liikkeellä, joskin aivan yllättäen alkanut rautatieläisten lakko sotki paikallisliikennettä sen verran pahasti, että lentokentälle pääseminen oli aika monen mutkan takana. Lopulta pääsimme kuitenkin perille aivan täpötäydessä RER -junassa, jossa seisoskelu muistutti vaatteet päällä saunomista. Lentokentällä kaikki sujui kuitenkin aivan erinomaisesti, eikä päälle pamahtanut lennonjohtajien lakkokaan hidastanut onneksemme ulkomaanliikennettä, joten iltaan mennessä olimme viimein kotona.

Kaikenkaikkiaan viikon ulkoilu Pariisin vihreydessä tuotti ainakin seuraavat lintulajit: kanadanhanhi, sinisorsa, tuulihaukka, noki- ja liejukana, harmaalokki (osa mahdollisesti etelänharmaalokkeja?), kesy-, uuttu-, sepel- ja turkinkyyhky, kauluskaija, tervapääsky, pikkutikka, haara- ja räystäspääsky, virtavästäräkki, rautiainen, punarinta, mustarastas, mustapääkerttu, tiltaltti, peukaloinen, harmaasieppo, tali- ja sinitiainen, etelänpuukiipijä, harakka, nokivaris, kottarainen, varpunen, peippo ja viherpeippo. Joten myös suurkaupungista löytyy elämää ;-)

9.6.2013 - sompailua metropolissa

Kahden kävelypäivän jälkeen lähdimme sunnuntaiaamuna ihan suosiolla liikkeelle metrolla. Ajelimme ensin Montmartreen ja kävimme katsastamassa vaikuttavan Sacre-Coeur -kirkon. Sää oli muuttunut varsin pilviseksi, joten helle ei tällä kertaa hidastanut kulkemista, joskaan kuvauskelikään ei ollut nyt mikään kaikkein parhain.


Montmartrelta jatkoimme Trocaderon pysäkille ja Eiffelin ympäristön puistoihin, jossa ihailimme niin patsaita ja suihkulähteitä kuin massiivista torniakin.


Muksujen uusi lempiharrastus - puistolintujen ruokkiminen - toi kuvausetäisyydelle paitsi puluja ja varpusia, myös leivän syönnistä innostuneen nuoren kottaraisen.




Kämpille palasimme niin ikään metrolla - eli paikallisjunien jälkeen alkoi nyt myös metrolla kulkeminen tuntua ihan luontevalta ja helpolta.

8.6.2013 - Jardin des Plantes

Lauantaina olimme jälleen jalkaisin liikkeellä, nyt kohteenamme läheinen kasvitieteellinen puutarha ja samalla alueella sijaitsevat eläintarha ja -museo.

Jo Seinen vartta kävellessämme yritin räpsiä kuvia sepelkyyhkyistä, kottaraisista ja erään pikkusillan alle kipitelleestä virtavästäräkistä.



Kartalla kasvitieteellisen puutarhan alue oli vaikuttanut pieneltä ja helposti hoidettavalta, mutta paikan päälle päästyämme huomasimme että näkemistä ja tekemistä olisi yllin kyllin koko loppupäiväksi.


Eläintarha oli yllättävänkin hieno ja lajivalikoima runsas. Hellesää vaikutti paitsi meihin turisteihin, myös niin tarha- kuin luonnoneläimiinkin. Kottaraisetkin näyttivät läähättävän kuumuudessa.



Tarhaeläinten ohella puistosta löytyikin ihan mukavasti myös muuta katseltavaa. Tarjollahan oli helppoa evästä myös muille lajeille.



Puiston äänimaailmaan kuuluivat puolestaan mm. punarinta, peukaloinen ja mustarastas.



7.6.2013 - Pariisin kaupunkiluontoa

Kesäloman aluksi sinkautimme itsemme aivan uudenlaisiin maisemiin, eli vietimme viikon Pariisissa. Saavuimme perille torstai-iltana, jonka aikana lähinnä majoituimme vuokra-asuntoon lähelle Notre Damea, joskin iltasella käväisin nuorimmaisen kanssa jo lyhyellä kävelyretkellä jokivarressa.



Perjantaina lähdimme pitkälle kävelyretkelle keskustaan. Kaupunkilinnut osoittautuivat todellisiksi citylinnuiksi, sillä jo Louvren edustan suihkulähteessä uiskenteli sinisorsa ja lähipuistossa sepelkyyhkyt ja nokivarikset kävivät mielellään napsimassa muksujen heittelemiä eväsleivänpaloja.




Etenkin sepelkyyhkyjä tuntui olevan kaikkialla, ja lajin käyttäytyminen oli hyvinkin pulumaista.


Jardin des Tuileries -puiston altaasta löytyi sinisorsapoikueiden seasta myös liejukana.


Kaupunkiluonto oli noteerattu myös katukuvassa, sillä jopa Champs Elyseen varrelta löytyi lähiluonnosta kertovia opastauluja.


Retkemme pääkohteita olivat tietenkin paikalliset nähtävyydet – eivät niinkään linnut – ja niitä bongattiinkin sitten urakalla, ennen kuin palasimme iltasella kämpille täpötäyden paikallisjunan kyydillä.