sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

27.4.2014 - Juujärven lenkillä

Aamusella lähdin katsastamaan, miten kevät on edennyt Kemijärven eteläosissa. Jo alkumatkasta soidinsi ukkometso keskellä ajorataa ja kohta tien varressa näkyi kaksi koppeloakin. Ensimmäisestä etapistani Juujärven Piukunniemestä näin kolme kuikkaa ja lähipellolla lenteli kevään ensimmäinen kapustarinta.


Lähtiessäni siirtymään kohti Juujärven muita peltoja lensi tien yli vähintään 50 tilhen parvi. Pelloilla taas pyöri reilun sadan järripeipon ja peipon sekaparvi, jonka lisäksi paikalla näkyi jokunen räkätti- ja kulorastas, kuovi ja pari huutelevaa kurkea.

Pikavisiitti Päiväjoentien pelloille tuotti vain muutaman teeren. Sen sijaan Hoppulasta Kemijoen penkereeltä löysin kaksi laulurastasta, kaksi metsähanhea ja kaksi kurkea. Samaan paikkaan kuului myös metsäviklon soidin ja niittykirvisen kutsuääntä.

Luusuasta Itärannantien varresta löytyi vanha tuttu vuosittain paikalla pesivä joutsenpari sekä haapanakoiras ja taustalla lauloi pajusirkku.


Viimeinen etappini Kulmunginniemen kärki tarjosi puolestaan mm. kuikan, kaksi metsähanhea, 9 tukkasotkaa, 20 isokoskeloa, 8 uiveloa ja kolme kuovia.

Loppupäivä meni lähinnä kokeita korjatessa. Kevät näkyi ja kuului kuitenkin myös kotipihassa, missä pyöri koko päivän ajan joitakin kymmeniä järripeippoja ja illan hämärtyessä aloitti punakylkirastaskin konserttinsa.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

24.-26.4.2014 - kevät tuli viimeinkin!

Torstaiaamuna lauloi kotipihassamme rautiainen ja kouluun kiiruhtaessamme näkyi Latokummuntien varressa neljä räkättiä ja kahdeksan punakylkirastasta. Koulupäivän jälkeen ajelin lenkin Isokylällä. Imposenniemen pelloilla oli nyt pari kulorastasta ja Kaisansalmen rannalla ryysti useita järripeippoja. Kuovit olivat saapuneet ja niitä näkyi useilla pelloilla. Suurimmat parvet olivat viiden ja seitsemän sirppinokan suuruisia. Karsimustien pelloilla ruokaili nyt 47 sepelkyyhkyä. Pitkänsillan ympäristön suliin oli saapunut mm. 18 kalalokkia ja Uitonniemen sulalla oli kaksi naurulokkia.

Loppuviikko ja iso osa lauantaitakin kuluivat vaalikoneita täytellessä ja suunnatonta koevuorta peratessa. Lauantai-iltapäivänä lähdin kuitenkin taas Isokylän suuntaan. Kalkonniemen sula oli laajentunut komeasti, mutta ainoat kirjaamani linnut olivat 10 isokoskeloa. Imposenniemen pelloiltakin löytyi vain yksinäinen kuovi.


Soppelan suuntaan ajaessani huomasin Porolammen pelloilla tietä kohti lentävän sinisuohaukkakoiraan. Pysähdyttyäni kiikaroimaan sitä löysin taivaalta myös piekanan ja valkoviklon, pelloilla oli kuovi ja pari hyyppää ja ohitseni lensi parvi sepelkyyhkyjä. Seuraava pysähdys Kaisansalmella tuotti taviparin ja pari kuovia lisää.


Palattuani Isokylälle löysin Ollilantien varresta yllätyksekseni jo lapasorsaparinkin.


Muita Isokylän havaintoja edustivat mm. Karsimustien peltojen yllä lentäneet 40 sepelkyyhkyä ja Rantapolun varressa kuvaamani uivelot.


Kotajoella nappasin jonkun kuvan paikallisesta isokoskelopariskunnastakin.


Sellutehdasalueen läpikävely tuotti muutaman tavin lisää ja tehtaan portilla näkyi kaksi tilheä. Pitkänsillan edustan sulissa näkyi mm. 35 naurulokkia ja 28 telkkää.


Uitonniemen sula oli nyt tyhjä, mutta kotiin päästyäni näkyi retken viimeiseksi havainnoksi neljä tilheä.

22.-23.4.2014 - rundilla

Tiistaiaamuna ensimmäinen mitä silmäni avattuani näin oli ikkunan takana talipötköllä roikkunut kuukkeli. Aamu oli varsin vauhdikas, sillä olin muutaman aamutunnin sisällä puhelinhaastattelussa Lapin radioon Lapin lintutilanteesta ja Radio Rapuun eurovaaleista. Tehdessämme lähtöä kohti Hettaa tuli puistomestari Olli Autto piipahtamaan Kurkeloilla ja löysimme vielä Ketomellan rinteestä mustarastaskoiraan.

Seuraavat kohteemme olivat itselleni vanhastaan hyvinkin tuttu Enontekiön kunnantalo ja vanha työpaikkani Tunturi-Lapin luontokeskus, jossa piipahdimme myös tervehtimässä puistonjohtaja Pekka Sulkavaa. Luontokeskuksella ollessamme saimme viestin virallisista ehdokasnumeroistamme, jonka jälkeen ehdotin Sarille piipahdusta Enontekiön kirkolla. Hänen vaalinumerokseen kun sattui sopivasti yleinen hätänumero 112, jonka muistin olevan myös kirkon osoite (Ounastie 112). Omaksi numerokseni osui vähemmän persoonallinen 107.


Hetassa pidimme vaalitilaisuuden Jussantuvalla, josta jatkoimme vastaavaan tapahtumaan Muonion Kielaan. Illaksi ajelin vielä Sarin kanssa Kemijärvelle. Hyvin tuuliseksi muuttuneessa säässä mainittavat lintuhavainnot matkan varrelta jäivät nyt vain yhteen piekanaan ja pariin kurkeen.

Seuraavan aamun aloitimme pulla- ja kahvitarjoilun merkeissä Kemijärven Kauppapaikan pihalla. Kevään etenemisestä kertoi ylitsemme lentänyt västäräkki. Sieltä jatkoimme eurovaalitapahtumaan Lapin yliopistolle Rovaniemelle. Autooni hyppäsi myös Kemijärvellä kampanjoinut vasemmistoliiton ehdokas, oululainen Hanna Sarkkinen, jonka kanssa keskustelimme matkan aikana varsinkin Oulun Sanginjoen metsätilanteesta. Keskustelumme aikana Sari soitti oululaiselle valtuutetullemme Marja-Leena Kemppaiselle ja sai varmistuksen, että mikäli metsäasia tulee siellä vielä valtuuston käsittelyyn, on Oulun KD alueen suojelun kannalla.

Rovaniemeltä jatkoin vielä Sarin kanssa Tornioon, missä oli iltapäivän ja illan mittaan pari tapahtumaa, ennen kuin Sari lähti jatkamaan kohti Oulua ja itse lähdin palailemaan Kemijärvelle. Paluumatkalla näin Tervolan puolella isolepinkäisen ja Hirvaan Isosuvannossa satojen harmaaselkäisten lokkien seassa yhdeksän selkälokkia. Illan jo pimetessä ehdin vielä määrittää Kuolajokisuun sulalta haapanaparin ja puolenkymmentä tavia.

21.4.2014 - kohti pohjoista...

Maanantaina lähdin iltapäivällä ajelemaan kohti Kittilää ja Leviä. Olin jonkin aikaa aikaisemmin lupautunut KD:n eurovaaliehdokkaaksi, ja käsillä oli parin vuorokauden vaalikiertue europarlamentaarikko Sari Essayahin kanssa. Maisema muuttui jo Pelkosenniemelle ajellessani varsin talviseksi, mutta löytyi tien varresta sentään pari piekanaa ja Sodankylässä lekutteli tuulihaukka. Kuultuani puhelimitse Paula Lehtoselta ettei heidän pihallaan Kittilässä edellispäivänä vieraillutta tikliä ollut havaittu enää tämän päivän puolella, päätin piipahtaa pikaisesti Karinnokan lintutornilla. Tornin edustan pienen sulan luota löytyikin mm. 16 laulujoutsenta, kolme metsähanhea, merihanhi, kuusi sinisorsaa, 26 telkkää, viisi isokoskeloa, uivelo ja naurulokki.


Tornilta jatkoin Leville, jossa tapasin juuri Fuengirolasta Brysselin kautta Kittilään lentäneen Sarin ja enontekiöläisen valtuutettumme Outi Kurkelan. Pidimme Levin kylpylähotellin tiloissa muutaman tunnin vaalitilaisuuden ja jatkoimme sitten kohti Enontekiötä. Levin pohjoispuolella lumisen maiseman yllä näkyi vielä yksinäinen kurki, ja Pallastunturien kupeesta lähti tien varresta muutamaan otteeseen siivilleen pulmusia.


Illan pimetessä majoituimme Kurkeloille, jossa nautimme juhlavan aterian ja väkersin vielä yömyöhällä lintutilanneraportin Lapin radiota varten.

20.4.2014 - hiljaista vielä...

Pääsiäissunnuntaina kävin taas pyörähtämässä mutkan Isokylällä ja Sellulla. Hyvästä kelistä huolimatta lintuja oli edelleen hämmästyttävän vähän. Isokylän edustalle oli kuitenkin revennyt muutama railo, joista ynnäsin 54 sinisorsaa, 30 telkkää, viisi joutsenta, neljä isokoskeloa ja peräti 9 telkkää.


Karsimustien pelloilla näkyi vain kolme sepelkyyhkyä ja yhtä monta töyhtöhyyppää. Kotajoen sulan reunalta löytyi kevään ensimmäinen västäräkki. Sellutehtaan alue oli vielä aivan tyhjä linnuista - ainoiksi havainnoiksi jäivät harakka ja keltasirkku!

lauantai 19. huhtikuuta 2014

19.4.2014 - Ranuan reissulla

Lankalauantaina lähdimme heti aamusella koko pesueella kohti Ranuaa ja eläinpuistoa, jonne olimme saaneet vuosikortit kiitokseksi taannoisesta esitelmästäni siellä. Matkan varrella "ilahdutin" kanssamatkustajia pikapysähdyksillä sopivilla lintupaikoilla. Seitakorvan padon luota löytyikin heti yksinäinen kuovi.


Rovaniemen puolella näkyi kulorastas ja Ranuan Ristisalmella erään maatalon pihassa 15 harakkaa olivat saaneet seuraansa kolme naakkaa. Kaitavirrasta löytyi vain joutsenia, telkkiä ja sinisorsia, ja edelleen yllättävän lumisilta ja talvisilta Toivakan pelloilta niin ikään joutsenia, varpushaukka ja kovassa etelätuulessa ylitseni lentäneet kaksi pajusirkkukoirasta.

Eläinpuistossa tuuli ei päässyt pahemmin haittaamaan ja ajomatkalla ajoittain vettä vihmonut sääkin selkiytyi. Satuimme sopivasti saukkoaltaalle samaan aikaan ruokkijan kanssa, joten otukset tulivat kohta hyvin näytille.


Kotkilla näytti olevan jo pesimätouhutkin menossa.


Myös petoaitauksilla oli ruokinta käynnissä, joten otukset näyttivät välillä jopa poseeraavan yleisölleen.






Tarhaeläinten ohella paikalla näkyi jokunen varpunen, harakka, varis ja korppi.


Käväisimme puistossa myös lounaalla, vaikka ruokalista vaikuttikin vähintäänkin epäilyttävältä.


Paluumatkalla pyörähdimme iltakahveilla Simojärvellä appivanhempieni luona, jossa piharuokinnalla pyöri ainakin 15 peippoa ja vihervarpuskoiras. Kotimatkalla Juujärven Etanalahdessa näkyi tuulihaukka ja Juujärven sulalla uivelo- ja tukkasotkakoiraat. Kävimme myös mutkan Kulmunginniemen kärjessä, jossa illan pikkuhiljaa hämärtyessä näkyi joutsenten, sinisorsien, telkkien, isokoskeloiden ja harmaalokkien lisäksi 10 naurulokkia, 8 kalalokkia, (mahdollisesti Seitakorvan aamuinen) kuovi ja kaukana jäälakeudella istuskellut esiaikuinen merikotka.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

18.4.2014 - Juujärven lenkillä

Aamu oli sateinen, mutta lähtiessäni meidän rippikoululaisen kanssa pitkänperjantain kunniaksi kirkkoon lauloi pihassa punarinta. Puoliltapäivin keli oli jo selkeytynyt ja lähdin ajelemaan kohti Kemijärven eteläosia. Ensimmäisen äkkipysäyksen aiheutti Luusuassa tien päälle tullut vanhahko merikotka, ja sitä seuraillessani lauloi lähimetsässä kulorastas.


Juujärvi oli yllätyksekseni auennut lähes kokonaan, joten suuntasin suoraan Piukunniemen kärkeen. Järvellä uiskenteli laulujoutsenen, kahdeksan isokoskelon ja seitsemän telkän lisäksi kuuden mustalinnun parvi. Järven yli lensi kanahaukka ja sen takana muutti piekana kohti pohjoista. Muutamaan kertaan kuulin myös vihervarpusen ääntä.

Seuraava stoppi kylän pelloilla tuotti kolmen töyhtöhyypän lisäksi kaksi kottaraista.


Seitakorvan padon yläpuolella oli yllätyksekseni lisää mustalintuja - kahdessa parvessa yhteensä 12 mullia. Lisukkeena tarjoiltiin kuitenkin vain muutama harmaalokki ja pari isokoskeloa. Juujärven pohjoispäähän näkyivät suunnilleen samat vesilinnut kuin kylällekin. Seitsemän sinisorsaa löytyi sentään rannan katveesta.

Kemijokivarsi ennen Luusuaa vaikutti myös ihan lupaavalta, mutta linnut puuttuivat. Peippojen laulu kuitenkin raikasi jo siellä täällä.


Viimeinen etappini oli Luusuan Kulmunginniemen kärki, jonka edustalta löytyi telkkien, isokoskeloiden ja harmaalokkien lisäksi neljä kalalokkia ja kaksi naurulokkia. Startatessani kotia kohti löytyi yhdeltä tienvarsipellolta vielä ladon katolla päivystävä tuulihaukka.

Iltapuolella kävimme koko pesueella kävelylenkillä keskustassa. Kuumalammen joutsenet olivat siirtyneet Ahvensalmelle avantouintipaikan sulaan, mutta telkät olivat edelleen paikalla.

torstai 17. huhtikuuta 2014

17.4.2014 - kevään merkkejä

Kiirastorstaina kävelin koululta palatessani Veikan kanssa Kuumalammen ympäri. Lammen pikkusulassa oli ollut jo useamman päivän telkkäpariskunta, mutta nyt ne olivat saaneet seuraansa myös joutsenparin ja sinisorsaparin. Kevät oli nyt hyvää vauhtia etenemässä, ja kohta Veke nyppäsikin kaukaa taivaalta lintuparven, joka osoittautui kahdeksaksi rundailevaksi kurjeksi.

Alkuillasta lähdin taas kiertelemään Isokylän paikkoja. Kalkonniemen sula oli edelleen yllättävän pieni, mutta nyt sielläkin oli telkkäpari. Imposenniemen pellot olivat jo melko sulat, mutta linnut puuttuivat vielä. Taivaalta löytyi kuitenkin kaksi kurkea. Seuraavaksi ajelin Soppelan suuntaan Kaisansalmelle, josta löytyi kolme isokoskeloa.


Palatessani Isokylälle löytyi Porolammen pelloilta laulujoutsenpari, kolme metsäkaurista ja reissun ensimmäinen töyhtöhyyppä. Tien päällä taas lensi yhdeksän sepelkyyhkyä. Kaakkurilammen ja Jousilammen lähipelloilta löytyi vielä kaksi hyyppää lisää. Kärppäläntien edustalle oli viikonlopun jälkeen muodostunut railo, jossa uiskenteli nyt neljä telkkää ja kuusi isokoskeloa. Kotajoen sulalla oli nyt sinisorsapari, ja retken lopuksi näin vielä Pitkänsillan entiselle pumppuasemalle joutsenparin ja isokoskelokoiraan. Taitaa se kevät viimein saapua tännekin...

13.4.2014 - kurjuutta tarjolla

Sunnuntaina päätin lähteä koluamaan Kemijärven retkikohteitani mahdollisten muuttolintujen toivossa. Viikolla piharuokinnallamme oli piipahtanut pari peippokoirasta, joten odotuksissa oli, että jotain pitäisi jo löytyä. Ensimmäinen kohteeni Kalkonniemi oli kuitenkin vielä lähes jäässä ja Imposenniemen pellotkin olivat tyhjiä linnuista. Ainoat Isokylältä kirjaamani havainnot olivat Ollilanniementien varressa näkynyt peippokoiras, Karsimustien pelloilla oleilleet kolme joutsenta ja Kotajoen sulaan ilmaantunut telkkäpari.


Muuta en sitten enää löytänytkään, vaikka kävin vielä kävelemässä pitkän lenkin entisen sellutehtaan alueella uuden kulkulupani turvin.

Iltakahdeksan aikaan Hamarin Allu soitti, ja kertoi että Rovaniemeltä Jätkänkynttilän sulalta oli löytynyt naurulokkien seurasta paikallinen 2kv pikkukajava, ja että linnusta pitäisi olla jo kuvia Tiirassakin. Pari minuuttia myöhemmin olin jo ajamassa kohti Rovaniemeä hyvä LLY -pinna mielessäni.  Päästyäni perille tapasin sulan reunalla Siltasen Jukan, joka kertoi että lokkiparvi oli kadonnut taivaalle jonkin aikaa ennen hänen saapumistaan. Etsiskelimme Jukan ja Ruonakosken Antin kanssa lintua pimeän tuloon asti, mutta sulalla näkyi vain parvi telkkiä, jokunen sinisorsa, yksi naurulokki ja heti saavuttuani  paikalle kuulin kalalokin ääntä. Eniten harmitti se, että Tiiran mukaan kajava oli löytynyt jo 17:40, mutta vaikka lintu oli kuvien mukaan pyörinyt vain muutaman metrin päässä havainnoitsijoista, ei sitä oltu tunnistettu, ja siksi häly lähti vasta monta tuntia myöhemmin.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

6.4.2014 - isolokki ja muita ensimmäisiä muuttajia

Paluu Lappiin oli kuin paluu keskelle talvea, mutta onneksi viikon aikana kaupungilla näkyi jo pariin otteeseen harmaalokkeja ja lauantaina pari yli lentävää joutsentakin, joten jotain lupauksia keväästä oli kuitenkin ilmassa.

Kaikenlaisista kiireistä huolimatta sovin sunnuntaiksi Hamarin Allun kanssa tapaamisen Rovaniemelle aamuretkeä varten. Illalla sain kuitenkin ”kuningasidean” kun huomasin Tiirasta Piisilän Petrin kuulleen huuhkajan Posiolla lähellä Kemijärven rajaa.

Niinpä lähdin jo aamuviiden aikoihin ajelemaan kohti Seitakorvaa, josta itään vievien metsäautoteiden varrella huuhkaja oli huudellut. Päästyäni padon yli jatkoin samaa vauhtia metsäautotielle, kunnes yhtäkkiä tajusin, ettei tietä oltukaan aurattu. Tie tuntui tosi pahalta renkaiden alla, ja jouduin ajamaan useamman kilometrin, ennen kuin löysin paikan, jossa uskalsin pysähtyä edes sen verran, että sain auton käännettyä ympäri ja pääsin palaamaan padolle juuttumatta kiinni lumihankeen.

Harmistus oli melkoinen kun tajusin, että kello oli jotain 05:30 ja oli pakkasaamu ja olin jossakin Seitakorvalla  - kun minulla oli sovittu tapaaminen Rovaniemelle klo 08. Niinpä ei auttanut, kuin koettaa kehitellä jonkinlaista aamuretkeä, ja loogisin paikka oli tietenkin läheinen Juujärvi ja sen sulat. Ajelin saman tien järven pohjoispäähän, jossa ei yllätyksekseni ollutkaan sulaa, vaikka kuulin järveltä lokkien kaklatusta. Kohta löysinkin vastarannalta siellä heräilevän lokkiparven, josta yksi nukkuva lokki kiinnitti heti huomion…

Painelin puolijuoksua takaisin autolle, ajelin Juujärven kylälle ja etsin mahdollisimman lähelle rantaa vievän tien jonne jätin auton. Kävelin sitten kelkkauraa pitkin rantaa ja huomasin osuneeni aivan lokkiparven kohdalle. Jännitys tiivistyi, sillä lokki näytti edelleen lupaavalta, ja kohta jo varmalta… Lokkiparven keskellä nukkui esiaikuinen isolokki – joka oli itselleni ensimmäinen havainto lajista Lapissa!


Räppäsin linnusta kännykällä muutamia kuvia, varsinkin kun lokit alkoivat pikku hiljaa aktivoitua. Kohta harmaalokkeja alkoi nousta myös taivaalle, ja kun 3kv:ksi määrittämäni isolokki otti siivet alleen, päätin itsekin poistua paikalta.

Seuraavat lintuhavainnot tein Rovaniemen puolella, sillä Pekkalassa näkyi kaksi sepelkyyhkyä ja Vanttauskosken padolla kaksi korppia ja yllätyksekseni myös viisi pulua. Oikaraisessa uiskenteli pikkusulassa 11 joutsenta.

Tapasin Hamarin Allanin ja Lennin keskustassa sovittuun aikaan, hyppäsin Allun kyytiin ja suuntasimme Aronperälle. Päästyämme perille huomasimme meitä vastaan ajaneen auton nostattaneen ilmaan noin 40 pulmusen parven. Noustuamme autosta linnut olivat kuitenkin kadonneet, ja koko täyttömaa-alue oli aivan tyhjä linnuista.

Seuraavaksi pyörähdimme pikaisesti Simulan ruokinnalla etsiskelemässä siellä harvakseltaan havaittua turkinpulua, käväisimme puulansseilla ja torilla ja suuntasimme sitten kohti Alakorkaloa. Teollisuuskylän kohdalla näkyi tien vieressä kaksi töyhtöhyyppää, joiden jälkeen olikin mukava kääntyä aamukahveille lähihuoltamolle.

Seuraava retkikohteemme oli Alakorkalon jäteasema, josta ei aluksi tuntunut löytyvän mitään keltasirkkuja kummempaa, kunnes yhdeltä aumalta pomppasi siivilleen kevään ensimmäinen kiuru. Lisäksi paikalta löytyi yksinäinen metsäkauris.

Jatkoimme edelleen kohti länttä, mutta maisema pysyi epämiellyttävän lumisena ja talvisena. Hirvaan sulalla uiskenteli sentään joutsenpari ja kaksi telkkäparia.


Jaatilasta löysimme vielä pari sepelkyyhkyä ja puolenkymmentä harmaalokkia, ennen kuin lähdimme palailemaan kohti keskustaa. Nakkasimme Lennin puoliltapäivin Oulun junalle ja kävimme vielä mutkan Jätkänkynttilän luona, jossa sielläkään ei ollut kuin pilkahdus sulaa vettä. Kävin vielä Allun kanssa päiväkahvilla, jonka jälkeen lähdin palailemaan kohti Kemijärveä, jonne olin luvannut toimittaa kulkupelini kello 14 mennessä muun perheen käyttöön. 

1.4.2014 - aprillia...

Aloitimme viimeisenkin Ahvenanmaapäivämme Styrsingsuddenilla, joskin pohjoiseen kääntyneen tuulen takia tämä aamu oli selvästi edellisiä vaisumpi. Riskilöitä meni enää 50 ja ruokkeja vain 20, joiden lisäksi laskimme muutolta 360 haahkaa, 160 allia, kuusi mustalintua ja kaksi kaakkuria. Jannen hoksaama tumma merikihu ei sekään enää hirveästi innostanut – vaikka hyvä havis olikin.


Koska olimme kolunneet lähialueen kohteet jo kahdesti päätimme suunnata Lemlandin puolelle Herröskatanin lintutornille. Matkalla löysimme fasaanikukon lähes tasan tarkkaan samasta paikasta kuin edellisvuonnakin. Herröskatan oli kuitenkin pettymys, ja kirjasimme paikalta vain muutaman meriharakan.


Paluumatkalla laskin melkoisessa (mutta onneksi lyhytaikaisessa) lumipyryssä tien varteen osuneelta pienehköltä Storvikeniltä peräti 850 tukkasotkaa, ja kahvitauon jälkeen ajelimme Solhemiin pakkailemaan kamojamme.


Viking Grace nouti meidät klo 14:25, jonka jälkeen siirryimme toviksi kannelle staijailemaan. Jomalan edustalta löytyi reissun ensimmäinen selkälokki, ja kirjasimme vielä jonkun ristisorsan ja meriharakankin. Haahkoja tosin näkyi tuhansittain, mutta kova tuuli ja varaamamme puffet –ateria estivät niiden tarkemman laskemisen.


Ohittaessamme Paraisten puolella olevia merimetsosaaria, joilla merikotka pöllytti lentoon saarten puissa istuskelevia puoltatuhatta merimetsoa, oli minun taas pakko päästä kannelle. Loppumatkalla emme kuitenkaan nähneet enää kuin muutaman selkälokin ja kanadanhanhen ja Ruissalon rantaniityillä laiduntaneet 62 valkoposkihanhea. Turun satama-allas oli nyt aivan täynnä lokkeja, joten kevät oli edennyt myös mantereen puolella reissussa ollessamme.

Rantauduttuamme ajoimme rautatieasemalle, jossa hyvästelimme Oulun junalle suunnanneet Antin ja Mikon. Sitten hyppäsin koppiauton rattiin helpottaakseni Jannen pitkää ajourakkaa, ja ajelin Helsinki-Vantaalle, jossa majoituin Pilotti –hotelliin, Jannen jatkaessa kohti Parikkalaa.

Ilta sujui syrjäsilmällä Mestareiden liigan pudotuspelejä katsoessa ja päivän haviksia naputellessa. Aamulla lensin sitten Lapin talvisiin maisemiin Rovaniemelle, ajoin koululle pitämään päivän tunnit, kävin kahdessa palaverissa ja kotiuduin viimein iltasella väsyneenä mutta onnellisena. Oli ollut hieno retki! 

31.3.2014 - Åland rocks

Maanantaiaamuna suuntasimme jälleen Styrssille. Jo menomatkalla tuli viesti että Marsundin mustakurkku-uikku on edelleen paikalla. Niinpä emme yllättyneet, kun staijipaikalle saavuttuamme siellä olivat jo mustakurkku-uikun kuukausipinnaksi bonganneet Koskisen Mika, Nummelinin Putte, Lehtilän Tarmo ja Wallinmaan Leo.


Tunnelma staijipaikalla oli leppoisa, ja parani vielä entisestään kun löysin kohta horisontista tumman muodon merikihun. Muutolla meni edelleen ruokkilintuja – nyt 188 riskilää, 132 ruokkia ja yksi kiisla. Muuta muuttoa edustivat kaksi ristisorsaa, 26 mustalintua, seitsemän pilkkasiipeä, kymmenen meriharakkaa ja jopa härkälintukin. Retkipinnoiksi hoituivat ylitsemme muuttanut urpiainen, mereltä löytynyt pulmunen ja (ollessani tyrnipuskan suojissa antamassa lintutilannekatsausta Lapin radioon) poikien blokkaama kanahaukka.

Kuukausipinnamiehet lähtivät melko pian jatkamaan lajien metsästystä, ja mekin jakoimme muuton hiivuttua eteenpäin. Pysähdyimme pikaisesti Bölessä katsomassa liejukanaa ja näimme paikalla myös lapasotkakoiraan. 


Lilbostadin pelloilla näimme nelisenkymmentä kurkea ja kapustarinnan ja kuulimme taas fasaanin, mutta muuten oli hiljaista.

Seuraavaksi päätimme pyörähtää Bodafjärdenillä komppaamassa tehokkaammin alueen tulvaniittyä. Kummempaa komppausta ei kuitenkaan tarvittu, sillä ajaessamme niityn reunaan hoksasin jo auton ikkunasta niityllä seisovan metsäviklon. Noustessamme autosta kuulimme taivaanvuohen ja kohta niitä löytyi pari lisää. Lisäksi niityltä löytyi 9 västäräkkiä, kolme tylliä ja kuulimme taas palokärjenkin. Lähirantaan näkyi puolestaan mm. 31 kyhmyjoutsenta, 8 puna- ja viisi lapasotkaa ja neljä silkkiuikkua.

Pyörähdys Finströmin puolella kuntarajaa tuotti kaksi taivaanvuohta lisää sekä pari tikliä ja ylitsemme lentäneen palokärjen.

Seuraavaksi siirryimme koluamaan Jomalan lintupaikkoja, ja aloitimme Gällarängin pelloilta, joilta löytyi 110 metsähanhea, 150 töyhtöhyyppää ja 9 kapustarintaa. Läheiseltä Ytterbyvikeniltä kirjasin retkihavikseemme harmaahaikaran ja pari taivaanvuohta lisää. Päivän aikana keli vaihteli ja välillä tuli rakeitakin...


Kävimme välillä kaupassa ja kämpillä, jonka jälkeen päätimme lähteä Hammaruddaan katsomaan menisikö merellä iltamuuttoa. Matkan varrelta Gottbystä löysimme hanhiparven, jossa oli 47 metsä-, kaksi meri-, kaksi tundra- ja kaksi lyhytnokkahanhea.
  
Hammaruddassa keli oli jälleen mitä leppoisin, mutta meno merellä oli aika hiljaista. Yksinäinen kaakkuri siellä sentään paineli, ja yllättävä 20 haapanan parvikin. Lisäksi laskeskelimme niemen edustalta mm. 56 kyhmyjoutsenta, 6 ristisorsaa, 7 meriharakkaa ja kuulimme harmaapäätikan.



Palatessamme kohti Maarianhaminaa hoksasimme rallissa pettymykseksi osoittautuneen Torpfjärdenin kuhisevan nyt elämää. Järven rantapuissa istuskeli viisi merikotkaa ja sen perukassa kellui mm. 210 sinisorsaa, 70 tavia, 12 punasotkaa ja 6 ristisorsaa. Rantaruovikoiden reunoilta ja lennosta laskimme peräti 16 harmaahaikaraa.

Päätimme retkipäivän erinomaisiin ja varsin persoonallisiin hampurilaisiin paikallisessa Rock -henkisessä Dino's Bar & Grill -ravintolassa. 



Sieltä poistuessamme meidät ylitti jälleen meriharakka, ja saavuttuamme Auringon laskiessa majapaikallemme löysimme lähirannasta vielä viisi porkkananokkaa lisää.


Tämäkin ilta päätettiin saunomalla ja tallentamalla päivän havikset Tiiraan, jotta kaikki olisi taas valmista seuraavaa retkipäivää varten.

30.3.2014 - maaliskuun kesäaikaa...

Kellot siirtyivät kesäaikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, mikä aiheutti tuvassamme jos jonkinmoista sekoilua, mutta löysimme kuitenkin itsemme aamiaiselta ihan oikeaan aikaan, eli kello 06. Hetken mielijohteesta koukkasimme ensin mutkan Björnhuvudissa, jossa oli ollut edellisaamuna huuhkaja äänessä. Buboa emme kuulleet, mutta rallissa havaitsematta jäänyt teeri soi komeasti tyynessä aamussa. Seuraavaksi kokeilimme Bölestä rallissa löytynyttä liejukanaa, joka löytyi nyt helposti – vaikka ei rallissa suostunutkaan meille näyttäytymään.

Autolta Styrssille kävellessämme kuulimme pikkukäpylinnun ja kärkeen olikin ehtinyt jo muutama porukka ennen meitä. Muutto oli taas oikein mallikasta. Rupesin saman tien kirjaamaan ohi muuttaneita ruokkilintuja, joita saimmekin kasaan aamustaijin aikana leppoisat 390 ruokkia, 140 riskilää ja 10 etelänkiislaa. Muita hyviä aamulajeja olivat kuikka, kaakkuri, 120 metsähanhea, 22 mustalintua, viisi pilkkasiipeä ja pari ristisorsaa. Yhdessä isossa naakka- ja varisparvessa muutti kolme mustavarista, ja muutamaan kertaan ylitsemme lensi luotokirvinenkin. Myös edellispäivänä kovasti kaipaamiamme haapanoita näkyi nyt pariskunnan verran.


Pikkuhiljaa muut porukat alkoivat vetäytyä pois niemestä ja huomasimme jääneemme yksin. Muutto oli kuitenkin heikentynyt niin, että lähdimme kohti Degersandia, josta oli löytynyt paikallinen härkälintu. Lintu löytyikin nopeasti ja kohta reissupinnalistamme kasvoi taas yhdellä lajilla, kun tien varressa alkoi näkyä edellispäivänä huomattavasti harmaita hiuksia aiheuttaneita kulorastaita.

Rallin purussa olimme saaneet varmistuksen epäilyllemme siitä, että Ramsholmenissa asustaa pähkinänakkeli, ja tovin kestäneen etsinnän jälkeen löysimme sen kiipeilemästä komeilla tammenrungoilla. Herkistyinpä hetkeksi jopa kuvaamaan sinivuokkojakin...


Pyörähdimme välillä kaupassa, josta palatessamme parkkipaikan yllä rundaili kolme merikotkaa. Sitten päätimme käydä katsastamassa Maarianhaminasta etelään kulkevan tien päässä olevan Järsön saaren, jonka eteläkärjen edustan luodoilla patsasteli seitsemän meriharakkaa.

Pyörähdimme välillä pikaisesti viemässä eväitä majapaikkaamme, jonka pihassa tallusteli nyt kaksi kanadanhanhea. Sitten suuntasimme taas kohti Hagaa tutustuaksemme paremmin tuon alueen lintupaikkoihin. Hanhia oli edelleen mukavasti, ja laskimme pelloilta 240 metsä-, 200 meri-, 12 tundra-, 10 kanadan- ja 2 lyhytnokkahanhea. Sepelkyyhkyjä oli 450, töyhtöhyyppiä 160, kottaraisia 60, kapustarintoja 11, uuttukyyhkyjä 2 ja hemppojakin peräti 80. Lisäksi lähipelloilta löytyi 170 laulujoutsenta.

Läheisellä Saltviksfjärdenillä kelluskelivat edellispäivältä tutut lapa- ja punasotkat ja kuulimme myös fasaanin. Muutaman rallijoukkueen alueella havaitsemat viiksitimalit pysyivät kuitenkin edelleen meiltä piilossa.

Päivän lopuksi kävimme vielä muutamilla lupaavan näköisillä paikoilla Saltvikin ja Finströmin puolella, ja löysimmekin Storträskin rannalta soidintavan pikkutikkakoiraan.

Illan hämärtyessä ajelimme Maarianhaminaan edellisvuonna hyväksi toteamaamme Diablo -nimiseen pitsapaikkaan, ja illan kruunasi saunominen muista asukkaista päivän aikana tyhjentyneessä Solhemissa.

29.3.2014 - Ahvenanmaarallissa

Lyhyen yön ja pikaisen aamiaisen jälkeen starttasimme kohti länttä ja aloituskohdettamme Styrsingsuddenia. Ralli tosin käynnistyi jo ollessamme tien päällä ja aloimme pysähdellä sopivilla paikoilla kuittaamassa aamun ensimmäisiä laulajia. Punarinta, laulurastas, rautiainen, peukaloinen, hippiäinen, kurki ja moni tavallisempi laji hoituivat nopeasti ja pelloilla näkyi lukuisia metsäkauriita. Styrssille päästyämme aloimme saada vesilintujakin. Merellä oli käynnissä oikein mukava muutto, sillä ruokkeja, riskilöitä, alleja ja haahkoja viuhtoi yhtenään ohitsemme. Harmittavasti lajivalikoima oli kuitenkin melko yksipuolinen – yllärilajit puuttuivat. Tyllipari ja jokunen mustalintu ja merikotka sentään löytyivät vielä rikastuttamaan lajilistaamme, ennen kuin päätimme jatkaa matkaa.

Paikalla staijailevat porilaiset olivat antaneet meille vinkin kaukaisella luodolla aamulla lennähtäneestä isosta merisirriparvesta, ja juuri kun olimme tekemässä lähtöä Mikko huomasi sirrien taas lentävän saaren yllä. Me muut emme ehtineet siihen tilanteeseen, mutta oltuaan taas jonkin aikaa kateissa luodon takana parikymmentä sirriä ilmaantui näkösälle sen kärkeen. 

Matka jatkui, ja muutama pysähdys Styrssille menevällä pikkutiellä tuottivat hömötiaisen, puukiipijän ja jo menomatkalla kuulemamme kuusitiaisen.

Skeppsvikistä saimme ristisorsan, västäräkin ja tavin ja tien päältä närhen ennen kuin siirryimme Torpiin etsimään pelto- ja kulttuurilintuja. Varpusta ja pikkuvarpusta haeskellessamme ylitsemme lensikin iloinen yllätys – nokkavarpunen. Västerfjärdeniltä löytyi taas ristisorsia sekä päivän ensimmäiset silkkiuikut, ja Storbystä kuittautuivat pulu ja uuttukyyhky. Lintutiedotus oli viestinyt pitkin aamua muiden löytämistä pikkuharvinaisuuksista, joista heti Hammarlandin puolella Marsundissa uiskennellut harvinaisen aikainen mustakurkku-uikku osui meidänkin reitillemme. Samasta paikasta saimme pinnalistalle myös harmaahaikaran, hiirihaukan ja korpin.

Seuraavaksi lähdimme kiertelemään peltoja, ja Lillbolstadissa lajilistamme koheni kanadanhanhella, varpushaukalla, kapustarinnalla ja hempolla. Ensimmäinen itselleni uusi kohde tällä rallireitillä oli Bodafjärdenin alue, jonka tulvaniityltä löysimme ensimmäiset niittykirviset, kauempaa kuului palokärjen huuto ja järvellä uiskenteli kuuden lapasotkan parvi, punasotkakoiras ja muutama uivelo. Jossakin matkan varrella näimme myös suruvaipan ja nokkosperhosenkin.

Seuraavaksi suuntasimme Jomalan puolelle Hammaruddaan katsomaan tapahtuisiko merellä mitään. Rantakallioilta näimme jälleen tyllejä, mutta myös meriharakan. Paluumatkalla tien varressa olevan maatilan pihaan kuulimme huutavan harmaapäätikan.

Ramsholmen ja Torpfjärden eivät tuottaneet mitään uutta, mutta Maarianhaminan kalasatama palkitsi meidät kaipaamallamme nokikanalla, ja olipa sielläkin pari meriharakkaa ja kanadanhanhea. Pikakoukkaus etelän suuntaan tuotti taas yllärin, kun auton edestä lennähti lähipuihin vajaan kymmenen tilhen parvi.

Seuraava peltokohteemme oli Jomalan Gällaräng, jossa sielläkin pellot olivat kuivia ja linnut suhteellisen vähissä. Puolensadan taigametsähanhen ja parinkymmenen kurjen lisäksi laskimme paikalta ainakin 60 kottaraista ja kahdeksan kapustarintaa.

Nyt edellisvuotinen rallireittimme olikin jo käyty läpi, ja koskapa aikaa oli vielä mukavasti jäljellä, päätimme lähteä Saltvikin puolelle Hagan pelloille. Päätös tuntui heti oikealta, kun kännykkään ilmestyi lähes saman tien viesti pelloilta juuri löytyneestä lyhytnokkahanhesta.


Hagasta löytyikin jonkinmoinen tulvalammikko, jonka ympärillä oli läjäpäin sepelkyyhkyjä ja töyhtöhyyppiä sekä metsä- ja merihanhia - joiden seasta löysimme kolme lyhytnokkaa ja 12 tundrahanhea. Vaikka lintuja oli paljon, olivat uudet rallilajit kuitenkin edelleen tiukassa, ja hiiri- ja varpushaukkoja lukuun ottamatta kaikki merikotkaa pienemmät petolinnutkin loistivat edelleen poissaolollaan.

Ralliajan lähetessä loppuaan suuntasimme vielä tutkailemaan läheisen Saltviksfjärdenin ympäristöä. Erään talon piharuokinnalta löytyi neljä fasaania ja järvellä oli taas mukavasti vesilintuja – mutta vain jo ennastaan tuttuja lajeja kuten sinisorsia, taveja, silkkiuikkuja, tukka-, lapa- ja punasotkia sekä nokikanoja. Kisan loppuminuutit ajelimme Hagan peltoteitä, ja viimeiseksi lajiksemme löysin keskellä peltoja nököttävän isolepinkäisen.

Lähdettyämme klo 17:30 ajamaan kohti purkupaikkaa tuli tieto, että Lemlandin Nåtöstä rallin aikana löytyneet kaksi tiltalttia olivat edelleen paikalla biologisen tutkimusaseman pihapiirissä. Päättelimme että bongaaminen on ihan hyvä syy myöhästyä Bongariliiton järjestämän linturallin ruokailusta, joten ajelimme vielä Nåtöseen ja vaikka päivä olikin jo hämärtymässä Antti löysi kohta toisen linnuista – ja Janne pääsi tuulettamaan jo päivän kuudetta kuukausipinnaa.  

Purkupaikalla Solhemissa oli ensin ruokailu ja sen jälkeen alettiin käydä läpi rallituloksia. Paikalla oli peräti 14 joukkuetta, ja harmiksemme oma tuloksemme jäi kovatasoisessa rallissa yllättävänkin huonoksi. Loppusaldoksemme kertyi 81 lajia, kun kärkisijat vietiin huikeilla yli sadan lajin suorituksilla.

Isommin meillä ei ollut aikaa jäädä tapahtunutta suremaan, sillä retkipäivä oli kuitenkin ollut hyvä niin sään kuin havaintojenkin puolesta, ja olihan meillä vielä jäljellä kolme aamua täällä Ahvenanmaalla. Niinpä aika pian purun jälkeen vetäydyimme huoneeseemme ja aloimme kerätä voimia seuraavan päivän retkeilyä varten.

28.3.2014 - kohti etelää

Maaliskuu eteni pitkään ilman minkäänlaisia havaintomerkintöjä. Perjantaina 21.3. olin Itä-Lapin kuntayhtymän hallituksen kokouksessa Pyhätunturilla ja lauantaina kävimme LC Kemijärven teatterireissulla Kemissä, mutta kulloisenkin kulkupelin ikkunoiden takana vilissyt talvinen maisema ei tarjonnut mitään mainittavaa. Sunnuntai-illan luontoelämykset tarjosi puolestaan Lassi Rautiaisen komea kuvaesitys Pyhätunturin Naavassa.

Kuukauden viimeisenä perjantaina pomppasin kuitenkin kesken koulupäivän autoon, ajelin Rovaniemen lentoasemalle ja lensin Helsinkiin. Siellä Janne olikin jo minua odottelemassa ja lähdimme ajelemaan kohti Turkua. Etelä-Suomessa kevät oli jo pitkällä, ja matkan varrella näkyi mm. töyhtöhyyppiä, sepelkyyhkyjä ja jokunen metsähanhikin.

Koska ehdimme Turkuun jonkin verran ennen retkikavereittemme Ala-Kojolan Mikon ja Peunan Antin junaa, päätimme pyörähtää pikaisesti Ruissalossa. Ajelimme saaren kärkeen ja käväisimme rannassa peippojen, mustarastaiden ja kottaraisten laulaessa. Räkättirastaita näkyi siellä täällä ja ainakin yhdellä pellolla lenteli kiuruja.

Palatessamme kohti keskustaa hoksasin katsoa kännykällä Tiirasta, missä päin Ruissaloa oli viimeksi havaittu valkoposkihanhia. Janne kun havitteli lajia kuukausipinnaksi. Kohta löysimmekin itsemme Ruissalon kartanon luota ynnäilemästä ruohikolla tepastelleita viittäkymmentä valkoposkea.

Sitten ajelimme rautatieasemalle, nappasimme pojat kyytiin ja jatkoimme ruokaostoksille. Saavuimme satamaan noin tuntia ennen laivan lähtöä, joten kävimme kiikaroimassa lähirannasta muutaman harmaa- ja kalalokin, tukkasotkan ja yhden punasotkankin. Illan pimetessä satama-altaaseen saapui yöpymään puolensataa naurulokkia.

Viking Grace starttasi Ahvenanmaata kohti iltayhdeksältä, jolloin siirryimme tankkaamaan puffetin puolelle. Energiavarastojen täytyttyä tuli kuulutus Jenni Vartiaisen kohta alkavasta keikasta.  Niinpä siirryin sinne fiilistelemään jätkien jäädessä sulattelemaan aterioitaan.


Laivamme saapui Ahvenanmaan Långnäsiin klo 01, jonka jälkeen jatkoimme ripeästi majapaikkaamme Maarianhaminan Solhemiin latailemaan akkuja ennen klo 04.45 alkavaa aamupalaa ja 05.30 starttaavaa linturallia.