sunnuntai 11. elokuuta 2013

8.-11.8.2013 - kesäloman loppu

Kesäloman viimeiset päivät olivat nekin aika hyvin ohjelmoituja. Torstaina kävin Ailanganniemessä retkioppaana ja näyttämässä lintu- ja luontokuvia yli 30 hengen japanilaisryhmälle, josta suurin osa oli Kemijärven ystävyyskaupungin Sobetsun 8 -luokkalaisia.


Iltasella laitoin sitten kotipihassa hetkeksi lintuverkot pyyntiin, ja sainkin kiinni mm. syyskauden ensimmäiset neljä hömötiaista, joista kaksi oli nuoria ja kaksi vanhaa kontrollia.


Perjantaina alkoi jo koulutyö, ja suurin osa päivästä meni lukuvuoden suunnittelukokouksessa, jonka jälkeen inventoin luokkani pakastinta (eli sinne tallettamiani itse löytämiäni tai muiden itälappilaisten minulle toimittamia kuolleina löytyneitä otuksia) iltamyöhään asti.

Lauantaiaamuna noin kello 04 purin sitten pakastimen sisällön (johon kuului kuikka, saukko, teeri, kaksi lapinpöllöä, kana-, ampu- ja niittysuohaukka, kalalokki, siili, keräkurmitsa, lehtokurppa, pohjantikka, käenpiika, haarapääsky, taviokuurna, punatulkku ja sinitiainen sekä pari tilheä, talitiaista ja viherpeippoa) isoon äitiyspakkauslaatikkoon, ajoin Rovaniemelle ja lensin Helsinkiin aamukuuden koneella. Reissun pääkohde oli KD:n puoluehallituksen kokous, mutta ajattelin, että samalla voin helpohkosti toimittaa pakastimeeni keräämäni näytteet eläinmuseolle. Saavuttuani keskustaan vähän aamukahdeksan jälkeen päätin käydä heti vilkaisemassa, jos vaikka eläinmuseolla olisi jo joku (vaikka tiesinkin museon aukeavan vasta kymmeneltä). Museo vaikutti hiljaiselta ja ovet olivat lukittuna, mutta iloiseksi yllätyksekseni huomasin kadulla pari tuttua hahmoa. Velmalan William ja Lampilan Petri olivat tulossa museolle valmistelemaan yhdeksältä alkavaa RK:n kokousta! Niinpä pääsin näytteineni saman tien sisään, purimme laatikon sisällön museon pakastimeen, vaihdoimme tovin kuulumisia ja jatkoin sitten eduskuntatalolle poikien lähtiessä omiin talkoisiinsa. Alkuillasta ehdin vielä käppäillä jonkin verran keskustassa - jossa hiippaili myös valkoposkihanhia - ennen kuin palasin kotiin iltakoneella.


Sunnuntaina pyydystin taas kotipihasta muutaman pihalinnun ja ynnäsin samalla kesäloman rengastussaldon, joka muodostui seuraavaksi: varpunen 62, vihervarpunen 44, pikkuvarpunen 31, kirjosieppo 16, harmaalokki 13, haarapääsky 11, viherpeippo 11, sääksi 8, muuttohaukka 8, kuovi 8, talitiainen 8, sinitiainen 7, käpytikka 6, pikkukuovi 5, tuulihaukka 4, selkälokki 4, kotka 2, töyhtöhyyppä 2, hömötiainen 2, kapustarinta 1, kalatiira 1, räkättirastas 1 ja keltasirkku 1. Yhteensä 256 lintua, joista tuulihaukat Posiolta ja kaikki muut Kemijärveltä ja Ranuan Simojärveltä. Tästä on hyvä jatkaa kohti syksyä ja uusia haasteita!  

keskiviikko 7. elokuuta 2013

5.8.2013 - Espoon retkipaikoilla

Viimeisen reissuaamumme kunniaksi lähdin jo aamuseitsemän aikoihin koluamaan kouluaikojeni keskeisimpiä lintupaikkoja eli Espoon Laajalahtea ja Finnåta eli Suomenojanlahtea. Laajalahti oli jälleen edustava, eli lintuja piisasi, mistä kiitos kuuluu pitkälti rannassa laiduntaneille lehmille, jotka pitävät nykyään rantaruovikot kurissa.


Kahlaajista paikalla näkyi ainakin 85 töyhtöhyyppää, pienempiä määriä tyllejä, pikkutyllejä, taivaanvuohia, suokukkoja, liroja, rantasipejä ja suo- ja lapinsirrejä sekä yksittäiset kapustarinta, meriharakka, valkoviklo ja punakuiri. Erilaisia räpyläjalkaisia laskin mm. 35 harmaasorsaa, 56 nokikanaa ja ainakin 12 räyskää, sekä 14 kanadan- ja kaksi valkoposkihanhea ja polskuttelipa ruovikon reunassa myös paikalla pitkään oleillut tundrahanhi. Lisäksi tornin edustalta löytyi nuori mustakurkku-uikku, hietikolla hiippaili harmaahaikara ja yksinäinen sääksikin kävi lahdella kalassa.


Annoin välillä tornin vierustalta puhelinhaastattelun Lapin radioon, jolloin näin tornipolulta hernekertun ja satakielen. Lisäksi lähiruovikossa näkyi pari rytikerttusta ja kahlaajien seuraan hiekkakentälle ilmaantui jossakin välissä pari hemppoa.

Laajalahdelta jatkoin Finnålle, jonka komeista takiaiskasvustoista löytyi heti muutama tikli.


Kaipaamani vuodenpinna löytyi paikalta helposti, sillä kiertäessäni altaan näkyi ruovikon reunoilla yhteensä 7 vanhaa ja 9 nuorta liejukanaa.



Muuta lajistoa edustivat mm. mustakurkku-uikut, punasotkat ja runsaina esiintyneet eri-ikäiset nokikanat.


Pitkälle kotimatkalle starttasimme vasta iltakahdeksalta - ja aika tarkkaan kaksitoista tuntia myöhemmin olimme taas kotona Kemijärvellä.

1.-4.8.2013 - etelän lomatunnelmia

Torstaina kävimme jälleen Vivamossa, kun haimme muksut leiriltä. Siuntion Tupalassa näkyi tien varressa olevassa pikkulammessa laulujoutsenpari viiden poikasensa kanssa. Perjantaipäivä kului puolestaan Linnanmäellä. Tosin muun perheen ja lasten serkkujen hypätessä Pasilassa Kirkkonummen junaan jatkoin itse vastapäiseen suuntaan, ja vietin illan ja osan yöstäkin keskustassa vanhojen retkikavereitteni eli Arto Nurmelan, Kari Revon, Hans Stångin, Mikko Hujun, Petri Piisilän ja Panu Rajamäen kanssa. Oli kyllä erittäin mukava tavata kavereita, joista osaa en ollut nähnyt sitten kouluvuosien!


Lauantain ohjelmaan kuului tyttären kuskausta Lohjalle ja ilta kului serkkupojan 40 v. -synttäreillä Inkoon Degerbyssä. Yksi lintuhavaintokin tuli tehtyä, sillä Degerbyn kirkon ja juhlapaikan ympäristössä pörräsi muutamia pähkinähakkeja.

Sunnuntaina pyörähdimme taas stadissa, jossa käytimme mummiani kahvilla Kaivopuiston rannassa ja iltakin meni sukuloidessa Kirkkonummella. Iltasella sain viimein jokusen kuvan yhdestä majapaikkamme pihassa iltaisin pyörineestä syreenikiitäjästä.

31.7.2013 - Tallinnasta Hankoon

Keskiviikon retkikohteemme oli Tallinna, jossa kävimme päiväristeilyllä m/s Finlandialla. Lähes koko matkan avoimella ulapalla kulkeneelta laivalta ei kummempia havaintoja syntynyt – varsinkin kun iso osa matkoista kului buffetin puolella (joskin toki ikkunapaikalla). Tallinnassa puolestaan ainoa mieleen jäänyt lintu oli Toompeanmäen näköalapaikalla poseeraannut harmaalokki.


Palasimme Helsinkiin joskus iltaseitsemän aikoihin ja juuri kun olimme tulossa perille Kirkkonummelle tuli Lintutiedotukseen viesti Hangon Vedagrundetilla torkkuvasta riuttatiirasta. Ja niinpä mutamaa minuuttia myöhemmin löysin itseni taas ajelemasta kohti Hankoa.

Saavuin Vedalle illan jo hämärtyessä, ja yllätyksekseni huomasin olevani paikalla yksin. Sen sijaan lintu löytyi helposti istuskelemasta nuottien mukaisella paikalla eli kivellä kuuluisan rantahietikon edustalla. Ehdin ihastella pitkästä aikaa saamaani elistä (näköjään 333. Suomessa havaitsemani lintulaji) vain hetken sillä ilta pimeni jo uhkaavasti, ja halusin ehtiä vielä läheiselle Svanvikille etsimään avosettia, josta oli tullut tuorein päivitys aivan äskettäin. Päivitettyäni Lintutiedotukseen riuttatiiran olevan klo 22:20 edelleen paikalla ajoin pikaisesti Svanvikin P-paikalle, juoksin pitkospuut tornille, ja siellä rantahietikolla avosetti nyt tosiaankin oli ruokaillen aktiivisesti viimeisessä iltavalossa.

30.7.2013 - Bengtskärin majakkasaarella

Vaikka sääennusteet lupasivat koko tiistaipäiväksi kovaa tuulta ja sadetta löysimme itsemme aamuyhdeltätoista Hangon Itäsatamasta kiipeämästä Bengtskärin majakkasaarta kohti lähtevään laivaan nimeltään m/s Summersea. Onneksemme sääennusteet menivät kuitenkin aivan mönkään ja saimme viettää lähes koko päivän aivan upeissa oloissa. Lisäksi matkaoppaanamme toimi aktiivinen lintuharrastaja Seppo Sällylä, joten jo menomatkalla tulivat hälytykset ohi lehtävistä merikihuista ja ruokeista jopa laivan kovaäänisten kautta.

Ensimmäiset lintuhavainnot kirjasin tosin jo Itäsatamassa, jossa näkyi jokunen meriharakka ja parvi valkoposkihanhia. Hangon puoleisella merialueella näimme kaksi tummaa merikihua ja Kemiönsaaren puolella kuntarajaa kaksi ruokkia.


Bengtskärille päästyämme näin heti rantautumispaikkamme lähiluodolla pienen kahlaajaparven, johon kuului kolme nuorta tylliä, vanha suosirri ja vanha kuovisirri. Iloksemme kuovisirri lensi myöhemmin pääsaareen ja pääsimme Sepon kanssa sitä kuvaamaankin.


Muuten saaren linnusto oli hyvin niukkaa. Jokunen västäräkki siellä sentään lenteli ja lokkilintuja edusti mm. yhdessä pikkulammikossa uiskennellut nuori naurulokki.


Mieleenpainuvimpia lintuja olivat kuitenkin viisi saarelle eksynyttä nuorta käpytikkaa, jotka haeskelivat ravintoa niin maasta, kallioilta kuin rakennuksistakin. Puiden puuttuessa tikat kiipeilivät majakassakin.



Saari oli kuitenkin upea ja ehdottomasti kokemisen arvoinen, ja sainpa minä paikalla vielä yksityisopastustakin, kun kolusin majakkaa ja rantakallioita Sepon seurassa.


Paluumatkalla näkyi taas pari ruokkia ja tuulen pikkuhiljaa yltyessä näin myös riskilän lentämässä kahden määrittämättä jääneen ruokin/kiislan kanssa. Morgonlandet nimistä lintusaarta ohittaessamme istui saaren korkeimmalla kohdalla vanha merikotka ja jossain Hangon edustalla patsasteli nelisenkymmentä merimetsoakin.


Laivan palattua Hankoon käväisimme Neljän tuulen tuvalla ja jatkoimme Svanvikille, jossa kävin yrittämässä paikalla vielä samana aamuna havaittua avosettia. Tornille päästyäni tuli välillä vettä kuin aisaa, mutta rannan kahlaajia edustivat vain 28 liroa, 12 valkovikloa, 4 mustavikloa ja tylli. Lisäksi tornin edustalla näkyi 40 kanadanhanhea ja kolme räyskää. 


Koska osa rannasta jäi ruovikon taakse katveeseen, kipaisin vielä mutkan Högholmenilla, josta tuonkin osan pystyi hallitsemaan. Ruovikon reunasta löytyi kyllä kolme harmaahaikaraa, mutta ei mitään muuta uutta. Autolle palatessani näin vielä pari tuulihaukkaa ennen kuin jatkoin jo aika kärsimättömäksi käyneen matkaseurani kanssa Kirkkonummelle. Jossain paluumatkan varrella näkyi vielä tien varressa kaksi metsäkaurista.

29.7.2013 - Fiskarsista Pelikaanitornille

Sunnuntaina starttasimme koko perheellä aamuneljältä kohti Etelä-Suomea. Ajelimme Ranuan, Oulun, Jyväskylän ja Lahden kautta Kirkkonummelle, jonne saavuimme noin 930 kilometriä myöhemmin joskus klo 17 aikoihin. Helteisen ajomatkan luontohavainnot jäivät vähiin. Mitä nyt alkumatkasta näkyi Kemijärven puolella pari koppeloa.

Maanantain ohjelmassa oli kahden nuorimmaisen vienti Lohjan Vivamoon isovanhemmat – lapsenlapset -leirille. Me muut, eli Anitta, Tuukka ja minä, jatkoimme sieltä Raaseporin puolelle Fiskarsiin, jossa tutustuimme lähinnä kulttuurihistoriallisiin kohteisiin sekä paikalliseen puulajipolkuun. 


Edellisen kerran paikalla piipahtaessani (eli 1.1.2010) näin kuningaskalastajan, mutta nyt sateiseksi muuttuneessa säässä ainoaksi mainittavaksi lintuhavainnoksi jäi jostakin jokirännistä ilmaan pompannut metsäviklo. Ja uiskentelihan jokivarressa jokunen sinisorsakin.


Palatessamme kohti Kirkkonummen majapaikkaamme pyörähdin pikaisesti Läppträsketin Pelikaanitornille. Järvellä näkyi mm. 89 vanhaa nokikanaa, kaksi härkälintupoikuetta ja räyskä. Näkyvimpiä lintuja olivat kuitenkin joutsenet, joita edustivat kahdeksan laulu- ja vähintään 81 kyhmyjoutsenta (ainakin 6 poikuetta).