sunnuntai 20. toukokuuta 2012

20.5.2012 - vesi nousi

Lauantaille oli kertynyt kaikenmoisia menoja, mutta kun Hamarin Allu soitti olevansa ajelemassa Kemijärven kautta kohti pohjoista, lähdin hänen kanssaan pikaisesti etsiskelemään edellispäivien lintuharvinaisuuksia. Amerikanhaapanapaikalla oli kyllä edelleen haapanoita, mutta itse päätähti oli kateissa. Nuolihaukka, kahdeksan lapinsirrin parvi ja lähietäisyydellä mylvineet härkälinnut toimivat kuitenkin jonkinmoisena lohdukkeena.


Pitkältäsillalta löysimme vielä lapasotkat ja Taiteilijaniemen kärjestä ristisorsan, joten Allu vaikutti kuitenkin ihan tyytyväiseltä retkeemme, ennen kuin jouduin jatkamaan kotiseutumuseolle Itä-Lapin valokuvaajien hallituksen kokoukseen. Päivän linturetket olivatkin sitten siinä, sillä iltapäivän huipensi lukiolaisten komean Minä lupaan -elokuvan kutsuvieras -ensi-ilta.

Sunnuntaiaamuna olinkin sitten liikkeellä jo puoli kuuden aikoihin. Ajelin ensin Kalkonniemeen, jossa piilopadon yllä pörräsi 20 lapintiiran parvi - tai ainakin kaikki parvesta määrittämäni tiirat olivat lapintiiroja. Imposenniemen pelloilla lensi pöllö, joka ennen lähimetsään katoamistaan ehti määrittyä sarvipöllöksi. Samalla paikalla lauloi myös sinirinta ja pellolla käppäilevä pikkukuovi oli saanut seuraansa joukon pupujusseja - joita näkyi muutenkin päivän mittaan poikkeuksellisen paljon.


Soppelan suunnassa olevien isojen peltojen keskellä hiippaili puolestaan ukkometso, ja heti Isokylän puolelle päästyäni kuulin kevään ensimmäisen pensastaskun. Kemijärven rantalietteet olivat jo lähes täysin kadonneet, mutta Ollilantien varresta huomasin Jaakkolanlahden pienessä saaressa hanhiparven. Suokukkojen, tavien ja haapanoiden seurassa ruokaili kuusi lyhytnokkahanhea.


Pyörändin seuraavaksi Jätevesijärvellä, mutta siellä vedenpinta oli edelleen niin korkealla, että kaikki sopivat ruokailupaikat olivat veden alla, ja pesivien harmaalokkien lisäksi paikalla näkyi vain muutama orvon oloinen vesilintu. Pitkältäsillalta näkyi sen sijaan jällen mukavasti lintuja, eli mm. kaksi silkkiuikkua, härkälintua, mustalintua ja lapasotkaa, kolme pilkkasiipeä, 10 metsähanhea sekä peräti 220 laulujoutsenta. Sillan levikkeen luona pyrähti myös kiuru, joka oli vasta kevään toinen havaintoni lajista. Taiteilijaniemen edustalta ei löytynyt enää oikein mitään, koska kaikki hyvät särkät olivat jääneet nousevan veden alle, eikä Särkikankaan puoleltakaan näkynyt enää juuri muuta kuin 14 mustalinnun pari ja vanha tuttu härkälintupari. Aamukymmeneltä olinkin sitten jo puku päällä kirkossa, sillä olin lupautunut toimimaan yhtenä seppeleenlaskijana kaatuneitten muistopäivän juhlallisuuksissa. Iltapäivällä kävimme kaupungilla syömässä, ja paluumatkalla näkyi Kuumalammen kohdalla vielä kaksi törmäpääskyä ja kuusi lapinsirriä.

perjantai 18. toukokuuta 2012

18.5.2012 - tunturimaisemia ja amerikanvieras

Tämä työpäivä kului poikkeuksellisen mukavissa merkeissä, sillä koulultamme lähti viisi opettajaa Pyhätunturille valmistelemaan syyskuun alussa järjestettävää suomalais-norjalaista leirikoulua. Aamupäivä kului upouuden luontokeskus Naavan sisätiloissa kokoustellen ja ruokaillen, mutta sitten lähdimme maastoon. Kiersimme Tunturiaavan luontopolun pilvisessä ja osin sateisessa, mutta hämmästyttävän lämpimässä kelissä, jossa  itsekin tallustelin pääosin teepaitasillani. Metsissä oli lunta paikoitellen yllättävänkin runsaasti, mutta siitä huolimatta pajulinnut ja leppälinnut ym. lauloivat jo innokkaasti ja löysimme muutamia korvasieniäkin. Tunturiaavalla näkyi vain jokunen joutsen, sinisorsa, telkkä, liro ja keltavästäräkki, mutta maisemat olivat komeat.




Reissun lajimäärä oli kahdenkymmenen kieppeillä. Loppumatkasta käväisin pikaisen mutkan Isokurussakin, mutta siellä oli vielä aivan hiljaista. Isokurun ja parkkipaikan välillä onnistuimme vielä näkemään aivan lähietäisyydeltä sekä pyykanan että metsokukon.


Iltapäivällä lähdin (muka) pikaisesti käymään Kemijärven keskustan rantalietteillä. Yllätyksekseni laajat lietealueet olivat vajaassa vuorokaudessa jo lähes hävinneet! Kuitenkin kanadanhanhi löytyi taas Pitkänsillan kupeesta ja siellä uiskenteli myös kaksi silkkiuikkua ja eilinen lapasotkaparikin. Pelkäsin jo jääväni tänään ilman ensimmäistäkään vuodaria, kun hoksasin Taiteilijaniemen edustalta viisi lapinsirriä. Pohdin vielä jaksaisinko käydä mutkan Särkikankaan edustan lietteillä, mutta kävin kuitenkin - ja taas tärppäsi. Rovaniementien ja Hannantien risteyksen bussipysäkiltä huomasin pienessä haapanaparvessa oudon näköisen haapanan. Mitä enemmän lintua tihrustin, sitä enemmän se alkoi näyttää amerikanhaapanalta. Oletin linnun näkyvän paremmin Riekonniemestä, ja näin olikin. Heti kun sain sen siellä putkeen oli määritys selvä - ehta amerikanhaapana! Muistin O-P:n kuvanneen edellispäivänä lapasotkia kännykällä kaukoputken läpi, ja päätin kokeilla samaa dokumentoimismenetelmää. Alun kangertelun jälkeen homma alkoi sujua, ja räpsin amerikanvieraasta sekä sen seurassa viihtyneestä haapananaaraasta puolensataa ruutua rariteettikomiteaa varten. Pirautin välissä myös Hietajärven Teuvolle, joka oli tulossa Värriöltä Pelkosenniemen kohdalla, ja ehti vielä seurakseni lintua katsomaan. Teuvo jäi vielä paikalle lähtiessäni, ja hänen mukaansa linnut poistuivat paikalta iltakahdeksan aikoihin, mutta eivät välttämättä menneet kauas. Kyseessä oli jo toinen Lapista löytämäni amerikanhaapana, sillä edellisen näin Enontekiön Sotkajärvellä kymmenen vuotta sitten eli 9.5.2002.


torstai 17. toukokuuta 2012

17.5.2012 - Pitkäsilta rules!

Helatorstaiaamuna herätyskello hälytti aamuviideltä. Puolisen tuntia myöhemmin olin jo pyörän selässä matkalla inventoimaan kaupunkialueen rantoja. Jäät olivat jo lähes kokonaan kadonneet ja rannoilla oli mukavasti lietteitä, joita tyyni sää houkutteli kiikaroimaan. Toinen motivaattori oli myös se, että mikäli vanhat merkit pitäisivät paikkaansa, vesi järvessä nousisi pian niin ylös, että lietteet häviäisivät. Siksi nyt oli ehdottomasti vuoden paras aika retkeillä Kemijärven näissä osissa.

Alkumatkalta sairaalan rannasta ja venesatamasta ei löytynyt oikeastaan mitään mainittavaa - vaikka lintuja olikin taas mukavasti, ja mm. pajulintujen laulua kuului jo sieltä täältä. Pitkänsillan levikkeeltä näin ensin jo pitkään alueella viihtyneen kanadanhanhen ja kohta pohjoisesta minua kohti lentävän isommanpuoleisen vesilinnun, joka paljastui jo olemukseltaan Tadornaksi, ja kaarrettuaan laskeutumisasentoon varmistui (jo kolmanneksi samalla paikalla vuosien mittaan näkemäkseni) ristisorsaksi. Levikkeelle näkyi ihan mukavasti muitakin lintuja, mutta innostuin laskemaan vain joutsenet, joita oli 111.


Entiseltä pumppaamolta löysin mm. 12 metsähanhen parven ja pääsin (selässäni kuljettamallani) kaukoputkella ihmettelemään kun kalatiira nielaisi hauen. Seuraavaksi jatkoin ABC:n rantaan ja hetken mietittyäni myös Taiteilijaniemen kärkeen. Ja se siirto kannatti... Jo pitkään kaupungin edustalla viihtyneet tundrahanhet olivat yhä paikalla, ja kohta löysin myös kaksi nukkuvaa vaaleaselkäistä hanhea, jotka näyttivät heti lupaavasti lyhytnokkahanhilta. Jäin kuitenkin odottelemaan hanhien heräämistä ja määrityksen varmistumista, ja siinä sivussa seurailin mm. härkälinnun, kuikan, kolmen kaakkurin, 15 mustalinnun ja viiden pilkkasiiven puljaamista lähivesillä, ja jossakin vaiheessa ohitseni muutti kaksi vesipääskyäkin. Sitten yhtäkkiä jonnekin nukkuvien hanhien takamaastoon putkahti kahdeksan vuoden Liminganlahti-inventoinneissa erittäin tutuksi tullut lintu - juhlapukuinen mustapyrstökuiri! Ja yllättyneenä sen menoa seuratessani sitä vastaan käveli toinen samanmoinen - joskin vaihtopukuinen yksilö. Liekö ensimmäinen kerta, kun LLY:n alueella nähtiin kaksi mustapyrstökuiria kerralla? Noita veijareita kiikaroidessani lyhytnokkahanhetkin heräsivät, jolloin esillä oleva lajikirjo oli jo aikamoinen...

Retkeä oli kestänyt jo lähemmäs viisi tuntia kun palasin kotiin koepinon kimppuun. Iltapäivällä Kuusamosta lintuhommista Rovaniemeä kohti matkaavat (ja aamulla ahmankin nähneet) Karlinin Olli-Pekka ja Maalismaan Lea soittivat poikenneensa etsimään löytämiäni harvinaisuuksia, joten ajelin Taiteilijaniemeen auttamaan etsinnöissä. Hanhet he olivat jo löytäneetkin, mutta kuirit ja ristisorsa olivat vielä kateissa. Kohta löysinkin kuirit aamuiselta paikaltaan, mutta lämpöväreilyn vuoksi niistä ei saanut paljoakaan irti. Ohitsemme muutti kuitenkin ruskosuohaukkanaaras, joka oli mukava lisä päivän lajilistaan. Jatkoin vielä Pitkällesillalle, ja lupasin ilmoittaa jos ristisorsa löytyisi - ja sehän löytyi saman tien. O-P:n ja Lean saavuttua sillan levikkeelle löytyi lähivedestä mukavaksi bonukseksi vielä lapasotkaparikin.

Tovin kiikaroituamme ja jutusteltuamme tiemme viimein erosivat, mutta lähdettyäni ajelemaan kotia kohti puhelin soi jälleen. Enontekiöltä kiljuhanhi-inventoinneista palaileva Piisilän Petri oli ajanut ohitsemme juuri pakatessamme putkia autoihimme, ja kyseli että mitä näkyi. No - muutaman minuutin päästä olin taas levikkeellä, nyt Petrin kanssa katselemassa ristisorsaa ja lyhytnokkahanhia ja jopa mustapyrstökuireja, jotka näkyivät nyt tännekin. Kaikenkaikkiaan päivän aikana Pitkältäsillalta ja aivan sen lähiympäristöstä näkynyt lajilista oli Lapin oloissa aivan huikea.  Illalla kuulin taas kotipihassa jo tutuksi tullutta ehkä hieman nakkelimaista pujutusta... Viimeisin oppimani uusi linnunääni kun oli se ääni, mitä pihamme pikkuvarpuset pitävät paritellessaan.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

16.5.2012 - hysyjä

Tiistaiaamuna ennen kouluun menoa tein pienen kierroksen kaupunkialueella. Lietteet olivat lähes tyhjentyneet kahlaajista, mutta eiliset tundrahanhet olivat edelleen paikalla Taiteilijaniemen edustalla. Iltapäivällä lähdin käymään entisen sellutehtaan Jätevesijärvellä, jossa oli kuitenkin vesi niin korkealla, että lintuja oli paikalla vain kourallinen. Retkeni keskeytti Hietajärven Teuvon puhelu Värriöltä. Teuvo oli saanut tiedon Pitkänsillan kupeessa iltapäivällä nähdystä mahdollisesta haikarasta, jota lähdinkin sitten välittömästi jäljittämään. Kovassa etelätuulessa ei kaupungin ympäristöstä löytynyt kuitenkaan mitään mullistavaa. Yksinäinen ruskosuohaukka sentään muutti järven yllä kohti pohjoista ja Hannantien varressa lauloi kevään ensimmäinen kirjosieppo.

Keskiviikon ensimmäisen vuodarin kuulin luokkaani Hillatien koulun neljänteen kerrokseen, sillä korjatessani hyppytunnilla kokeita ikkunan läpi kantautui leppälinnun laulua. Hyönteissyöjiä näytti saapuneen enemmänkin, sillä polkiessani kotia kohti kuulin venesatamassa metsäkirvisen lentoääntä ja vedenpuhdistamon kohdalla lauloi pajulintu ja näkyi harmaasieppo. Jatkoin lähes saman tien kiikaroimaan rantalietteitä, ja aloitin Varastotieltä, jonka varressa lauloi myös pajulintu ja tien päällä lenteli ainakin kolme räystäspääskyä ja haarapääsky. Kiikaroin myös tovin asemanseudun valtavia puupinoja mustaleppälinnun tai jonkin muun yllärin toivossa, mutta löysin vain västäräkkejä ja yhden kivitaskun.


Vesilintuja ja kahlaajia näkyi melko monipuolisesti, mutta ainoaksi havismerkinnäksi jäivät kaukana kellunut noin 25 mustalinnun parvi ja Pitkänsillan vierustalla uineet viisi pilkkasiipeä. Illalla pyöräilin tyynen ja lämpimän kelin innostamana vielä pikkulenkin lähirannassa punakylkirastasten kuoron säestyksellä, ennen kuin palasin koepinojen kimppuun.

maanantai 14. toukokuuta 2012

14.5.2012 - pudotuskelissä

Maanantai-iltana sain retkiseurakseni Karri Terännön ja Hannu Kettusen Taivaan tulien kuvausryhmästä, ja lähdimme Ylen autolla kiertelemään lähialueen lintupaikkoja. Keli oli harmaa ja sateinen ja etelänpuoleinen tuuli navakkaa, joten päättelin, että pohjoiseen päin aukeava katettu Myllykummun lintutorni voisi olla sopiva aloituskohde. Kurjasta kelistä huolimatta - tai oikeastaan juuri sen ansioista - tornin edustan lietteillä olikin mukavasti lintuja, varsinkin matalapaineen pudottamia kahlaajia kuten valko- ja mustavikloja, liroja ja suokukkoja, sekä jokunen kapustarinta ja pikkukuovi. Parin sadan kahlurin seasta löysin myös neljä suosirriä ja jään reunalla kipittelivät kevään ensimmäiset keltavästäräkit.


Seuraavaksi jatkoimme Isokylälle, jossa Jousilammen kohdalla olevilla lietteillä olivat edustettuna pitkälti samat lintulajit kuin Myllykummussakin. Pitkänsillan pumppaamolta löytyi iloksemme kaksi punakuiria, ja myös eilinen kanadanhanhi oli edelleen paikalla sillan kupeessa.


Pitkänsillan levikkeelle näkyi puolestaan kevään ensimmäinen härkälintu, ja myös viimeinen pysähdyksemme Särkikankaan edustalla tuotti hyvän vuodarin, kun kaukana olevalla särkällä olevasta hanhiparvesta määrittyi metsähanhien lisäksi kaksi tundrahanhea.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

13.5.2012 - ...ja vauhtiviikonloppu

Jos viikko oli ollut vauhdikas, niin viikonloppu ei ollut juurikaan sen rauhallisempi. Perjantaina kävin iltapäiväretkellä Juujärven ja Luusuan maisemissa, mutta pellot olivat jo pitkälti sulaneet ja kuivat ja lintuja näkyi yllättävän vähän. Juujärvessä ui sentään jokunen kuikka ja mustalintu ja muutolla näkyi sääksi, mutta peltolintuja eivät edustaneet kuin muutama kapustarinta ja pikkukuovi. Kulmunginniemen kärjen edustalla uiskenteli peräti 25 kuikkaa ja yksinäinen kaakkuri sekä 10 uiveloa ja 20 tukkakoskeloa. Reissun huipentuma löytyi kuitenkin niemen tyveltä, kun Tuulanniemen puolella tepsutteli neljä meriharakkaa ja löytyipä sieltä kevään ensimmäinen rantasipikin.


Illalla päivystin klo 22 alkaen puolisentoista tuntia Pitkänsillan pohjoispuolella nököttävää jäänlähtömerkkiä, kunnes Viitamäen Unto kävi vapauttamassa minut vahtivuorosta. Unet jäivät kuitenkin lyhyiksi, sillä jo aamukolmelta lähdin ajelemaan kohti Rovaniemeä. Matkalla näkyi Hanhikosken tienhaaran kohdalla soidintava ukkometso ja kaksi sitä ihailevaa koppeloa, ja Rovaniemen puolella ennen Vikajärveä näkyi myös yksinäinen homenokka. Ensimmäinen etappini oli Vikajärveltä Raudanjoen luusuasta iltasella löytynyt allihaahka. Saavuttuani paikalle huomasin koko jokivarren rantapajukoita myöten olevan tulvan vallassa ja virtauksen joessa melkoisen. Pettymyksekseni näkösällä oli kuitenkin vain telkkiä ja isokoskeloita. Pällistelin puolisen tuntia jokivartta ja kiipesin jopa jonkun rantavajan katolle staijailemaan, mutta pulska-allia ei vaan näkynyt... Juuri kun päätin luovuttaa, ja aloin pakata kaukoputkea auton perään, lintu ilmestyi kuin tyhjästä keskelle jokea!  Edelliset allihaahkahavaintoni Lapista olivat vuodelta 2000 eli 22.5. Muonion Muonionjärveltä ja 4.-5.6. Enontekiön Sotkajärveltä, mutta koskivat naaraspukuisia lintuja - tämä veijari oli nyt komea koiras, ja sikälikin ihailemisen arvoinen.

Vikajärveltä jatkoin keskustaan Harjulammelle, jonka tornista näkyi lukuisien rääkyvien naurulokkien ohella mm. silkkiuikkupariskunta, heinätavikoiras ja nokikana, sekä jokusia musta- ja valkovikloja, suokukkoja ja jopa rantaniityllä hiippailevia naakkoja. Lauantain linturetket olivatkin sitten siinä, sillä seuraavaksi jatkoin lentokentälle ja aamukuuden koneella Helsinkiin KD:n puoluehallituksen kokoukseen. Keväisessä Kaisaniemessä korvani tavoittivat kuitenkin parin pajulinnun säkeet sekä satakielen laulun. Iltapäivällä pistäydyin Merikadulla mummiani tapaamassa, ja siellä seurailimme myös ikkunan takana pesivän varisparin touhuiluja. Palasin Lappiin jo iltakoneella, ja Kemijärvelle palattuani kävin Pitkälläsillalla toteamassa sen, minkä olin tekstiviestinä jo tietooni saanutkin - että jäänlähtömerkki oli lähtenyt liikkeelle 12:16, ja joki oli nyt jo aivan eri näköinen kuin vuorokausi aikaisemmin.

Sunnuntai olikin äitienpäivä, joten kovin kummoisia linturetkiä ei päiväksi ollut suunnitteilla. Kävimme kuitenkin puoliltapäivin pyöräilemässä keskustassa ja mm. Pitkänsillan ympäristössä, ja sieltä löytyi yllättäen jopa kolme vuodenpinnaa, eli kivitasku, kolme pohjoista kohti lentänyttä pikkulokkia ja ABC:n rannassa kahlailleet kaksi pikkutylliä. Mukavin havainto oli kuitenkin entisen pumppaamon pengertien tyvellä laiduntanut kanadanhanhi. Ahvensalmella oli telkkäpari ja pari liroa niin hyvillä hollilla, että jouduin palatessa jopa hakemaan kameran kotona pikaista kuvaussessiota varten.



Iltapäivällä ajelimme runsaalle äitienpäivälounaalle Raajärven Mainariin. Raajärven uimarannalla näkyi pari koppeloa ja tien varressa pari pyytä. Paluumatkalla päätin kuitenkin pyörähtää Kulmunginniemen kautta, ja se kannatti. Kemijärven eteläpäässä ui nyt 34 kuikkaa ja rantakivikoista löytyi kolme meriharakkaa. Käynnin kruunasivat kuitenkin rantakivikkoon lennähtäneet kaksi lyhytnokkahanhea.

torstai 10. toukokuuta 2012

10.5.2012 - vauhtiviikko...

Viikon alkaessa tuuli kääntyi etelään ja lintuja alkoi tulla hämmästyttävällä vyöryllä. Maanantai-iltana sählyvuoron jälkeen päätin käydä pikaisesti vilkaisemassa Isokylän lintutilannetta. Kärppäläntien sulalla uiskenteli taveja ja tukkasotkia sekä pari kaakkuria ja Kaakkurilammen kohdalla huomasin metsän taakse katoavan todennäköisen suopöllön. Lähdin jäljittämään pöllöä Imposenniemen suuntaan, jossa puolestaan ohitseni vilahti suohaukka, jonka määritys jäi aluksi tasolle sini-/arosuohaukka, ja jonka takia palasin taas pikavauhtia Jousilammen seutuville. Siellä haukka vilahti taas pari kertaa, ja päätyi sitten kuitenkin havikseen sinisuohaukkana. Tämän sekoilun jälkeen palasin Imposenniemen pelloille, joilta laskin mm. 53 kulorastasta, ja ajellessani takaisin kaupungin suuntaan näin kuin pisteeksi omituiselle retkelle Jousilammen kohdalla pellolla patsastelevan sepelrastaskoiraan.

Tiistaina ajelin heti koulun jälkeen Pelkosenniemelle edustamaan KD:ta valtuustosalissa pidettävässä lähidemokratiapaneelissa. Ajoin kuitenkin Kemijoen itäpuolta, ja Oinaan jo kuivuneella tulvapellolla näkyikin neljä kottaraista. Kipaisin myös pikaisesti Arvosjoen tornissa, josta näkyi mm. joitakin metsähanhia, haapanoita, tukkasotkia ja uiveloita. Paluumatkalla en ehtinyt liiemmin lintuja kiikaroida, sillä ehdin nipin napin takaisin Kemijärvelle kulttuurikeskuksessa järjestettyyn vaimoni soololaulukonserttiin.


Keskiviikkona tein iltasella pitemmän retken Kalkonniemen ja Isokylän maisemiin. Jo Kalkonniemessä näkyivät reissun ensimmäiset tukkakoskelot ja Imposenniemen pelloilla ylitseni lensi kaakkuri ja pelloilta löytyi jokunen pikkukuovi ja kapustarinta. Jousilammen kohdalla kahlaajia oli sitten jo enemmänkin. Peräposiontien molemmilta puolilta löytyi yhteensä 34 liroa, 15 valkovikloa, 8 pikkukuovia, kaksi mustavikloa ja suokukko sekä jouhisorsapari, ja lähipellolla lensi suopöllö. Kahlaajia ja rastaita tuntui nyt olevan joka paikassa, ja laskin kylän pelloilta mm. 30 räkätti- ja 23 punakylkirastaan parvet. Pitkänsillan molemmin puolin alkoi olla myös mukavasti sulaa, mutta paikalla ei näkynyt mitään 19 tavia, 17 tukkasotkaa ja tukkakoskelo- ja uiveloparia kummempaa. Sen sijaan ABC:n rannassa ruokaili valko- ja mustaviklojen seurassa kolme tylliä ja Rovaniementien (Hannantien) vierustan lietteiltä löytyi 26 valkovikloa, 20 liroa, mustaviklo ja kapustarinta, ja taustalla uiskenteli ainakin 20 tukkasotkaa ja 20 haapanaa.

Torstaiaamuna pyöräilin koululle venesataman kautta, jossa lenteli kaksi suopöllöä. Iltasella lähdin taas retkelle. Pitkänsillan pohjoispuolella oleva Lions -clubin jäänlähtömerkki oli edelleen paikallaan, mutta sillan eteläpuolella oleva sula oli jo todella iso, ja siinä kellui mm. pari kaakkuria, 40 tukkasotkaa ja 9 mustalintua, ja sulan päällä lenteli kolme kalatiiraa.



Jousilammen kohdalla olevilla lietteillä oli taas vilinää. Valkovikloja oli 30, pikkukuoveja 20 ja mustavikloja 14. Muita kahlaajia edustivat kuovit, töyhtöhyypät, lirot ja metsäviklo. Myös Ollilanniementien pikkulammella oli sen verran sulaa, että siellä oli jo joutsenia ja muutamia vesilintuja, ja kävin myös mutkan entisen sellutehtaan Jätevesijärvellä. Sulaa oli kuitenkin vielä varsin vähän ja lajivalikoima oli sitä samaa, johon parin viime päivän aikana olin jo ehtinyt tottua.

maanantai 7. toukokuuta 2012

6.5.2012 - Tornien taistoa ja retkeilyä Ranualla

Perjantai-iltana lähdimme ajelemaan kohti Simojärveä, jossa olin lupautunut osallistumaan Tornien taistoon Pyryharakoiden joukkueessa yhdessä Allan ja Lenni Hamarin, Toivo Kalavaisen ja Eeva Sarajärven kanssa. Kyseessä oli jo 13. peräkkäinen kerta kun osallistuin Tornien taistoon täällä Lapissa, ja ensimmäinen taistonihan oli jo vuonna 1995 Limingan Virkkulassa WWF:n joukkueessa. Lapissa olin ollut mukana Enontekiön Sotkajärvellä (5) ja Yrjö Kokko -tornilla (1), Sallan Termusjärvellä (1) ja Paloperässä (1) sekä Kemijärven Myllykummussa (4 kertaa), joten oli mukava lähteä testaamaan aivan uutta paikkaa ja tornia (jonka ko. porukka oli rakentanut paikalle viime syksynä!).  Ajomatkalla Simojärvelle piipahdimme Kulmunginniemessä, jonne mennessä näkyi paikallinen piekana, ja Juujärven pelloilla, josta löytyi neljän merihanhen parvi.

Aamuherätys oli vähän ennen neljää ja tornilla olin porukan ensimmäisenä hyvissä ajoin ennen viittä. Maisema oli odotetun lohduton, eli lunta oli paljon ja pettymyksekseni suolammilla ei näyttänyt olevan lainkaan sulaa. Pikainen kiikarointi tornin ympäristöön osoitti, että paikalla oli ainakin harmaalokkeja, kuoveja, soivia teeriä ja yllätykseksi myös puunlatvassa nököttävät ukkometso ja koppelo. Muun joukkueen saapuessa torniin hoidimme heti alkajaisiksi metson aloituslajiksi ja aloitimme sitten kahdeksan tuntia kestävän havainnointiurakan.



Pilvinen itätuulinen keli ja etelästä lähestyvä rankka sadealue olivat saaneet lintuja yllättävänkin mukavasti liikkeelle. Etenkin rastaita ja peippoja muutti paljon ja tuon tuostakin saimme listoillemme uusia lajeja. Vesilinnut olivat tosiaan kortilla, ja joutsenten ja metsähanhien lisäksi näimme vain yhden ohi lentäneen isokoskelonaaraan. Petolintuja sen sijaan näkyi hyvin. Tuulihaukkoja näkyi ainakin neljä, ampu- ja varpushaukkoja kaksi ja sääksiä neljä. Piekanoita muutti kymmenkunta, sinisuohaukkoja kaksi ja hiirihaukkakin nähtiin. Punaisella lukurenkaalla varustettu muuttohaukka kävi välillä istumassa tornin edustallakin ja taiston lopputuoksinassa taivaalle nousivat muutaman minuutin sisällä sekä meri- että maakotka.  Mukavia yllätyksiä olivat myös mm. suon toisella laidalla puun latvassa kyhjöttänyt palokärki, pari isolepinkäistä, aivan tornin vieressä muutaman säkeen laulanut pohjansirkku ja lumihangelta löytynyt pulmuskoiras. Kolmanneksi kanalintulajiksi Allu ja Lenni kuulivat jossakin vaiheessa riekonkin. Kahlaajista valkoviklo havaittiin kahdesti ja liro kerran, mutta  kapustarintoja muutti pitkin päivää ja löytyipä suolta pikkukuovikin. Mainitsemisen arvoisia olivat myös kevään ensimmäiset lapinsirkut, joita havaittiin ainakin neljä. Taiston viimeisiksi tunneiksi torniin saapui myös vaimoni entinen biologianopettaja Raija Sääskilahti, jolla itsekin olin aikoinani ollut opetusharjoittelijana.


Ruokahuolto pelasi loistavasti koko taiston ajan, sillä torniin kiikutettiin milloin laavulla paistettua loimulohta, milloin lättyjä ja hillahilloa ja tietenkin nokipannukahvia. Taiston loputtua kello 13 olimme saaneet kasaan 49 lajia, joka tuntui olosuhteisiin nähden kelpo tulokselta. Myöhemmin päivällä selvisikin, että pääsimme LLY:n alueen torneista peräti pronssisijalle, eli jäimme 18 tornin porukassa vain Ranuan Portimojärven ja Rovaniemen Niskanperän jälkeen. Molemmissa näissä torneissa havaittiin 54 lajia.


Tuuli yltyi iltapäivällä ja alkoi sataa milloin lunta ja milloin vettä. Myös sunnuntain keli oli kurja, mutta kävin silti pikkuretkellä Simojärven ympäristössä. Topi soitti pihallaan vierailevasta oudosta linnusta, jota lähdin etsimään. Lintua ei enää löytynyt, mutta valokuvista se paljastui helposti pohjansirkuksi. Topin pihalintuja oli kuitenkin mukava katsella, sillä ikkunan takana vilisi ainakin toistasataa peippoa, järrejä, vihervarpusia, urpiaisia, viherpeippoja, punatulkku, laulurastas ja rautiainen, joita välillä säikytteli lähipuuhun istahtanut tuulihaukka. Viereisellä Välttämönsalmella näkyi metsäviklo ja 10 valkovikloa. Ajellessani kohti Toivakan peltoja huomasin Simojärven Kaitalahdessa ison sulan ja siellä parven vesilintuja. Järvellä kellui peräti 51 mustalinnun parvi! Toivakassa värjötteli vesisateessa kolme piekanaa ja pelloilta löytyi jokunen metsähanhi ja kapustarinta sekä kolmisenkymmentä kulorastasta.

Vasta iltasella lähdimme palailemaan Kemijärvelle. Nuorimmainen oli mahataudissa, joten isompia mutkia ei matkaan kehdannut tehdä, mutta pikainen kiikarointi Juujärven pelloille tuotti kuitenkin mm. 55 sinisorsan parveen lyöttäytyneen jouhisorsan, sinisuohaukkakoiraan ja liron.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

1.5.2012 - vapun siipiveikkoja

Viikko alkoi leppoisissa merkeissä, sillä maanantai oli vappuaatto. Kävelin koulusta kotiin Kuumalammen kautta, ja kirjasin matkalta mm. laulurastaan ja kuovin. Haettuani nuorimmaisen eskarista sirisi pihakuusemme latvassa kevään ensimmäinen tilhi, ja pihalintujen tarkempi kiikarointi tuotti myös mm. rautiaisen, punarinnan, laulurastaan, järripeipon ja pajusirkun. Iltasella lähdin vesisateesta huolimatta pienelle retkelle Isokylän suuntaan. Pitkänsillan entisen pumppuaseman edustalta tuli heti ensimmäinen iloinen yllätys, kun pienellä sulan maan pläntillä ruokaili kanadanhanhipariskunta.


Isokylän puolelta löytyi Kärppäläntien edustan sulasta tukkasotkapari, Jousilammella hiippaili isompien serkkujensa seurassa pikkukuovi ja lammen viereisessä hevosaitauksessa kyhjötti taivaanvuohi. Kalkonniemessä oli niin paljon vapunviettäjiä, että kävin paikalla vain kääntymässä, ja paluumatkalla vilkaisin vielä Uitonniemen ja Pöyliöjärven sulapaikat, joissa ei kuitenkaan näkynyt mitään kala- ja naurulokkeja kummempaa.

Vapunpäivän aamuna starttasin liikkeelle joskus aamuseitsemän aikaan. Tuuli oli kääntynyt taas pohjoiseen ja oli varsin navakkaa, joten muutto tuntui hyytyneen kuin seinään. Ajoin ensimmäiseksi Juujärvelle, josta Piukunniemen rantapelloilta löytyi aamun ensimmäinen kulorastasparvi ja kevään ensimmäinen kiuru.

Keli oli todella kylmä, ja tuuli haittasi havainnointia, mutta kylän muilta pelloilta löytyi (lehmien ohella) etenkin lisää kulorastaita (yhteensä reilu sata!), joitakin kurkia, töyhtöhyyppiä ja kuoveja sekä yksi värjöttelevä kapustarintakin.


Seitakorvan puolella näkyi vielä muutama naakka ja uivelopari, Autiosaaressa oli jälleen isolepinkäinen ja Kulmunginniemen edustalla pienessa saaressa tuulensuojassa kyhjötti 10 kuovia, mutta kaikenkaikkiaan retken saldo jäi kelin takia valitettavan niukaksi.

Loppupäivä kului pitkälti kotosalla mm. appivanhempien vierailun ja kokeiden korjaamisen merkeissä. Iltasella kävin nakkaamassa emännän esiintymään kultturikeskuksella järjestettävään vappumatineaan, ja koskapa olin optimistisena ottanut tällekin välille kiikarit ja kameran mukaan, päätin käydä vilkaisemassa jos vaikka Pitkänsillan pumppuaseman pienessä sulassa viihtyneet telkät olisivat kuvattavissa. Ajoin pengertien päähän, ja olin juuri kääntämässä autoa saadakseni hyvän näkymän viereiseen sulaan, kun hoksasin aivan vieressäni kököttävän tunturikiurun!


Parin hätäisen räpsyn ja pienen peruuttelun jälkeen lintu osoittautui hyvin paikalliseksi, joten sain ihailla sitä puolisen tuntia auton ikkunasta sen ruokaillessa pengertiellä ja antaessa välillä jopa ääninäytteitä. Mieliala oli korkealla, sillä olin kolunnut monet kerrat samaa pengertietä tunturikiurun toivossa, ja nyt viimein tärppäsi. Ja olipa tämä samalla ensimmäinen havaintoni lajista täällä Kemijärvellä.