maanantai 30. marraskuuta 2015

19.-30.11.2015 - marraskuuta kotikonnuilla

Venäjältä palattuani kävi kuten olin jo ounastellutkin - Kemijärvelle oli tullut talvi. Pitkänsillan ympäristössä ja Kalkonniemessä oli enää muutama pieni sula, joissa ei ollut ensimmäistäkään vesilintua. Kotipihan järrikoiras oli sentään voimissaan, mutta muuten lintumaailma näytti turhankin talviselta.

Lauantaina kävin mutkan Isokylän suunnassa, mutta ainoaksi havismerkinnäksi jäi Imposenniemessä ruokaillut parinkymmenen keltasirkun parvi. Sunnuntaiaamuna suunnistin puolestaan Luusuaan päin. Kulmunginniemen sula oli tyhjä linnuista, mutta Juujärvellä uiskenteli sentään yksinäinen isokoskelo.


Iltapäivällä kävin vielä pikaisen mutkan Kostamossa etsiskelemässä siellä vielä muutama päivä aikaisemmin havaittua kurkea. Lintua ei kuitenkaan enää löytynyt, mutta keskellä Pitkääsiltaa kökötti lyhtypylvään päällä hiiripöllö.

Viikonloppuna ja alkuviikosta pihallamme kävi välillä melkoinen vilinä, ja laskin ruokinnaltamme enimmillään mm. 40 varpusta, 30 pikkuvarpusta, 23 kesykyyhkyä ja 15 keltasirkkua. Tiistaiaamuna ehdin ennen koulun alkua rengastellakin hetken, ja yllätyksekseni pääsin poimimaan pihaverkosta myös tilhen - joka oli samalla koko talven ensimmäinen havaintoni lajista.


Arkiviikon viimeiseksi havaintomerkinnäksi jäi keskiviikkona koululta kotiin lompsiessani Ahvensalmen kentän suunnasta vastaani lentänyt varpuspöllö.

Perjantaina hyppäsin sitten nuorimmaisen kanssa yöjunaan, sillä lauantaina ohjelmassani oli KD:n puoluevaltuuston kokous Tikkurilassa, ja Veikka pääsi samalla Helsinkiin viettämään laatuaikaa isovanhempiensa kanssa.


Kokoukseni päätyttyä jatkoimme Kirkkonummelle, ja sunnuntaina lainasin sitten muutamaksi tunniksi isukin autoa ja kävin retkellä kouluaikojeni keskeisillä linturetkikohteilla Espoon Laajalahdella ja Finnålla.

Laajalahdella olikin mukavasti nähtävää, sillä Maarin torniin näkyi siellä ollessani mm. neljä harmaahaikaraa, 66 kanadanhanhea, haapanapari, 310 tukkasotkaa, viisi uiveloa, viisi merimetsoa, vanha merikotka ja varpushaukka.


Finnån kierros ei sen sijaan mukavasta syyskelistä huolimatta tarjonnut mitään mainittavaa - altaalta löytyi vain pari sinisorsaa ja meren puolellakin näkyi vain perussälää eli kyhmyjoutsenia, tukkasotkia, telkkiä ja isokoskeloita.


Pääkaupunkiseudulla eivät talven tulosta viestineet vielä juuri muut kuin Esplanadin jouluvalot, joita ihmettelimme vielä iltasella ennen junamatkaa lumiseen Lappiin.

perjantai 20. marraskuuta 2015

13.-18.11.2015 - Turusta Murmanskiin

Perjantaiaamuna olimmekin jo Turussa ja viikonloppu meni sitten festareilla, joissa oma toiminimeni oli Kemijärven kaupungin nuorisotyöntekijä. Paluumatkalle lähdimme sunnuntaina iltapäivällä ja kotona olimme joskus aamuneljän jälkeen. Kahden tunnin "yöunien" jälkeen herätyskello herätti aamuseitsemältä, pakkasin uudet kamat matkaan ja aamuyhdeksältä istuin taas bussissa - nyt matkalla kohti Murmanskia!

Alkuviikon ohjelmassa oli Itä-Lapin kuntayhtymän reissu Venäjälle, ja minut oli kaupunginhallitus nimennyt Kemijärven edustajaksi delegaatioon, jossa olivat mukana myös mm. kuntayhtymän kehittämispäällikkö, Pelkosenniemen ja Savukosken kunnanjohtajat sekä Sallan hallinto- ja kehittämisjohtaja.

Ensimmäinen etappimme oli Kantalahdessa, jossa söimme ja tapasimme sitten ystävyyskaupunkimme johtoporrasta, mikä päätyi niin paikallislehtiin kuin -televisioonkin.


Illalla olimme viimein Murmanskissa, jossa majoituimme Meridian -nimiseen hotelliin. Tiistaiaamuna hotellihuoneeni ikkunasta avautuikin sitten tällainen maisema...


Aamupalan jälkeen kävelimme läheiselle jäähallilla oleville Arktinen alue -messuille, jossa meitä Itä-Lapin lähetystöä haastateltiin jopa paikallisiin TV-uutisiin.



Lounaan jälkeen ehdin käydä pienellä kävelyllä kaupungilla.


Linnuista näkyvimpiä olivat pulut, joita tuntui olevan joka paikassa - eikä ihme, sillä niille sekä varpusille oli ripotettu ruokaa pitkin tienvieruksia.


Vaikka tämän Venäjänreissun lintuhavainnot rajoittuivat niiden lisäksi vain bussin ikkunasta näkemiini harakoihin, variksiin ja korppeihin, tullirakennusten pihoissa pyörineisiin talitiaisiin, pariin viherpeippoon ja kaupungin yllä lennelleisiin isoihin lokkeihin, näkyi kaupungilla lupauksia paremmastakin...


Iltapäivällä osallistuimme Murmanskin kuvernöörin johtamaan isoon Arktinen suunta -tapahtumaan ja ilta päättyi taas juhlavaan päivälliseen.

Keskiviikkoaamuna pakkasimme kamppeemme heti aamupalan jälkeen ja kävimme vielä viereisen Azimut -hotellin Arctica -keskuksessa neuvottelemassa vireillä olevasta Barents Growth Corridor -hankkeesta. Neuvotteluhuoneen ikkunasta avautui ihan mainio näköala kaupungille ja Kuolavuonolle.



Loppupäivän istuimme sitten taas pääosin bussissa kun ajoimme ensin Kantalahteen päivälliselle ja sieltä illaksi kotosalle asti.

10.-12.11.2015 - syksyn viimeisiä

Tiistain ohjelmassa oli tyttären käyttäminen Rovaniemellä LKS:ssa. Pikapyörähdys paluumatkalla Ounasjokisuistossa tarjosi vain 3 kala- ja 35 harmaalokkia. Keskiviikkona käväisin Pitkälläsillalla, jonka molemmin puolin oli vielä ihan mukavasti sulaa. Eteläpuolen sulassa uiskentelivat vielä isokoskelo, tukkasotka, haapana ja seitsemän telkkää. Pohjoispuolella lepäili tuttu 14 sinisorsan parvi. Joutsenia oli paikalla ainakin 90, joista 21 oli nuoria.

Torstaina ehdin vielä käydä mutkan kaupungin sulapaikoilla. Jännän keltaisesta maisemasta löytyi edelleen sulia, ja niin Pitkänsillan isokoskelo kuin kuusi telkkääkin olivat edelleen paikalla.


Joutsenia löytyi yllättäen peräti 138, joista osa oli yllättäen Taitelijanniemen länsipuolelle auenneessa sulassa. Sinisorsia sen sijaan oli enää yksi paikalla.


Illalla alkoi sitten pitkä bussimatka kohti Turkua ja Maata Näkyvissä -festareita.

maanantai 9. marraskuuta 2015

9.11.2015 - lumikurki

Maanantaiaamu alkoi heti lupaavasti, kun ulos vilkaistessani huomasin pihakuusten katveessa ruokailevan järripeippokoiraan. Kesken koulupäivän sain sitten soiton Kostamosta, jossa kerrottiin lokakuun lopulla sieltä ilmoitetun kurjen olevan edelleen paikalla! Soittajan mukaan lintu oli juuri lennähtänyt pellolta järven jäälle - eli oli siis kuitenkin lentokykyinen. Niinpä heti työpäiväni päätyttyä singahdin Kostamoon, ja sieltähän se kurki löytyi pelloilta kuljeskelemasta.


Lintu vaikutti kaikin puolin hyvävoimaiselta ja hiippaili lumisella pellolla valppaan näköisenä. Seuraakin sillä näytti olevan...


Paluumatkalla pysähdyin Pitkälläsillalla kolmessa pisteessä. Sillan eteläpuolella oli vielä nelisenkymmentä joutsenta, kuusi telkkää, tukkasotka ja isokoskelo. 


Pohjoispuolella lepäili puolestaan 14 sinisorsan parvi ja kaikkein kauimmaisessa sulassa pulikoi mukavana yllätyksenä viiden naaraspukuisen pilkkasiiven parvi.




Loppupäivä ja lähes koko ilta menikin sitten visusti sisätiloissa - eli tyypilliseen maanantaiseen tapaan kaupungintalolla kaupunginhallituksen kokouksen merkeissä.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

8.11.2015 - Simojärven syyslaskenta

Sunnuntaina olin jälleen varhain liikkeellä, tosin nyt koko pesueen kanssa. Suuntasimme Ranuan Simojärvelle, jossa muu perhe jäi appivanhempieni luo aloittelemaan isänpäivän viettoa, ja itse jatkoin saman tien talvilintulaskentareitilleni.

Yllättäen Ranuan puolella ei ollutkaan lainkaan lunta, ja koko Simojärvi oli edelleen sula. Syksyisestä maisemasta huolimatta reitin alkupätkä oli todella hiljainen - kirjasin koko Aittoniemen osuudelta vain harakan ja pari hömötiaista.


Simojärventielle päästyäni matka jatkui edelleen hyvin vähälintuisissa merkeissä, sillä tien varren pihoilla ei oltu vielä aloitettu talviruokintoja. Hautaniemen kohdalta tuli ensimmäinen pienoinen yllätys, kun taivaalta löytyi harmaalokki. Perinteisesti hyvä lintupaikka eli Marjaniemen kohdalla oleva piharuokinta oli kuitenkin toiminnassa, ja lukuisien tiaisten ja silmäpuolen närhen joukosta löytyi myös kaksi kuusitiaista.

Reitin kummallisin havainto tuli kuitenkin vasta Sääskilahtea lähestyessäni, kun tieltä löytyi hämmästyksekseni rupikonna! Minulla meni hetki ennen kuin uskalsin todeta sen hengettömäksi - niin tuoreelta ja hyvänkuntoiselta se vaikutti. Mutta silmät sillä olivat kiinni ja kieli ulkona sen lötköttäessä jäisellä tienpinnalla kohdassa, jossa sula oja kulki tien ali. (Myöhemmin selvisi että anoppi oli nähnyt saman otuksen samassa paikassa ja samassa tilassa jo varhain aamulla, mutta edellispäivänä se ei kuulemma ollut siinä vielä ollut). Viimeinen uusi laji löytyi reittini päätepisteestä Sääskilahdesta, kun rannasta lähti kaksi isokoskeloa.


Kaikkiaan näin reitilläni seuraavat linnut: isokoskelo 2, harmaalokki 1, käpytikka 1, hömötiainen 21, kuusitiainen 2, sinitiainen 11, talitiainen 28, närhi 3, harakka 4 ja korppi 2.

Iltapäivällä käväisin vielä Veikan kanssa mutkan Simojärven hautausmaan rannassa ja kalasatamassa. Jälkimmäinen etappi tarjosi yllättäen vielä kolmen vanhan kuikan parven.

2.-7.11.2015 - vesiäisiä ja rengaslöytöjä

Marraskuun ensimmäisellä viikolla kävin joka päivä ainakin jonkinmoisen mutkan kaupungin rannoilla vesilintujen perässä. Laulujoutsenten määrä oli huipussaan torstaina, jolloin laskin Pitkänsillan ympäriltä 342 kansallislintuamme. Samana päivänä oli sillan kupeeseen kerääntynyt 30 sinisorsaa, joiden joukosta löysin yllätyksekseni vielä haapanankin. Joutsenten seassa näkyi päivittäin muutamia tukkasotkia ja uiveloita. Telkkien lukumäärät olivat sen sijaan toisella kymmenellä ja isokoskeloitakin uiskenteli vielä sekä yksittäin että parvissa.

Torstain retkestä teki erityisen myös kaupungin pohjoispuolella liikuskellut vanha merikotka. Lokkilintuja sen sijaan edusti vain Pöyliöjärvellä ja Pitkälläsillalla näkemäni nuori harmaalokki. Torstain ja perjantain välinen yö oli sen verran kylmä, että pääosa Pitkänsillan ympäristöstä meni jäähän, ja perjantaina näin pikaisella käynnilläni vain 12 telkkää ja vajaat sata joutsenta.

Keskiviikkona ehdin myös rengastella, ja 10 tali-, kolmen sini- ja yhden hömötiaisen lisäksi pääsin kihlaamaan taas harakankin.


Viikon huikein rengastukseen liittynyt tapahtuma oli kuitenkin mitä yllättävin löytökirje. Kesäkuun alussa eli 6.6. pihassamme rengastamani nokkavarpunen oli päätynyt lokakuun alussa jonkin petolinnun saaliiksi Puolassa 1663 kilometrin päässä rengastuspaikaltaan! Sääli tietenkin linturiepua, mutta tämä oli käsittääkseni ensimmäinen Puolassa tavattu Suomessa rengastettu nokkanisse, ja linnun kulkema matkakin oli kotimaan tilastojen kolmanneksi pisin. Kaikenkaikkiaankin kyse oli harvinaisesta tapauksesta, sillä suomalaisia nokkavarpusia on löydetty vain kourallinen ulkomailta.

Lauantai oli kokouspäivä, eli minun piti olla jo puoliltapäivin Rovaniemellä KD:n Lapin piirin hallituksen kokouksessa ja sitä seuraavassa syyskokouksessa. Olin kuitenkin heti aamun valjettua liikkeellä, ja kävin ensimmäisenä Pitkälläsillalla. Sen eteläpuolen railoissa oli vielä 90 joutsenta ja toistakymmentä telkkää, ja yhdestä pienestä telkkäparvesta löytyi tukkasotkakin. Lähes sillan alta löytyi myös neljä sinisorsaa seuranaan torstainen haapana.

Jatkoin seuraavaksi kohti Luusuaa, mutta yöllä oli tullut sen verran paljon lunta, että jätin suosiolla Kulmunginniemen väliin. Juujärven pohjoispäähän uskalsin sentään ajaa, vaikka sekin tie oli auraamatta, ja järveltä löytyi kuusi isokoskeloa. Seitakorvan ohella myös Vanttauskosken padon ympäristö oli tyhjä linnuista, joten seuraavaksi kiikaroin vähän pitempään Tennilässä, jossa oli ollut kuun alussa vielä myöhäinen tuulihaukka.

Viimeinen etappini oli Ounasjokisuisto, jonne tähystelin ensin Arktikumin edustalta, mutta sekin alue oli nyt jäässä. Lainaanrannan puolella silmiini osui kuitenkin sankaksi tihenneessä sumussa uinut kolmen vesilinnun parvi. Saatuani linnut putkeen ne osoittautuivat alleiksi ja samalla löysin sumun seasta myös joutsenperheen ja muutamia lokkeja - ja mikä mielenkiintoisinta, yhdellä joutsenista oli kaularengas. Ajoin vähän lähemmäs lintuja, ja kipitin rannassa olevan laiturin päähän, jolloin huomasin, että lokkeja olikin kahta kokoa. Jäällä oli jonkin matkan välein toisistaan sekä neljä kalalokkia että viisi harmaalokkia. Joutsenemon lukurengas osoittautui suomalaiseksi - ja samalla varsinaiseksi nestoriksi, sillä kyseessä oli vuonna 1995 Sallassa rengastettu joutsen. Itse asiassa tuo 20 -vuotias lintu lienee nyt peräti toiseksi vanhin Suomessa dokumentoitu kansallislintumme! Sitten jouduinkin singahtamaan kokouspaikalle, josta olin jo vähän myöhässä. Illalla ohjelmassa olivat puolestaan Hietajärven Teuvon 60 -vuotispäivät Kemijärvellä, jonne veimme lintuharrastajaporukalla lahjaksi komean Laineen Paavon maalaaman ukkometson.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

1.11.2015 - Isokylän syyslaskenta

Sunnuntaina oli heti toisen "talvilintulaskennan" aika - eli kävelin Isokylän laskentareittini vielä varsin syksyisissä olosuhteissa. Kalkonniemessä tosin tuuli niin, että tukka olisi taipunut (jos sitä vain olisi ollut sen verran), mutta lämpömittarissa oli +5 astetta ja maisema sen mukainen. Niemen ainoalla ruokinnalla kävi ainakin kahdeksan hömötiaista sekä jokunen sini- ja talitiainen, ja saapuessani Imposenniemeen vievälle kannakselle leijaili taivaalla 12 varista ja 11 korppia ja tuuli puhalsi ohitseni harmaalokinkin.

Imposenniemen pellot näyttivät lupaavilta ja vastaani ajelleen Uinon Kaukon mukaan siellä oli oleillut lokakuun lopulla vielä pulmusia ja joku myöhäinen kapustarintakin - mutta nyt siellä oli hiljaista.


Lahtelanlahden rannasta löysin sentään pari joutsenta ja Jaakkolanlahden puolella lentävän uivelon.


Edellispäivästä poiketen tämän laskentareitin porot olivat sentään ihan oikeita.


Leudosta säästä ja lupaavista maisemista huolimatta laskenta sujui aika lailla yllätyksittä, ja havaitsin reitin varrella (vain) seuraavat linnut: laulujoutsen 21, uivelo 1, kalalokki 1, hömötiainen 14, sinitiainen 5, talitiainen 42, harakka 30, varis 21, korppi 12, varpunen 25, pikkuvarpunen 2 ja viherpeippo 5.


Kotimatkalla näin Kallaanvaaran kohdalla vielä närhen ja räkätin ja laskin Pitkälläsillan ympäriltä taas reilut 300 joutsenta.