tiistai 31. heinäkuuta 2012

30.-31.7.2012 - kahlaajia ja pihalintuja

Heinäkuun viimeiset päivät sujuivat pitkälti Olympiakisojen merkeissä. Maanantai-iltana tein kuitenkin pikaisen reissun Jätevesijärvelle, jonne oli yllätyksekseni kerääntynyt (lähes helteisestä kelistä huolimatta) mukavasti kahlaajia. Liroja näkyi 25, tyllejä 12 ja pikkutyllejä 3 sekä yksittäiset mustaviklo sekä suo- ja lapinsirri. Osa kahlaajista nousi niitä tarkkaillessani taivaalle etelästä lähestyvästä sadepilvestä huolimatta ja pyörähtipä altaan pinnassa myös 13 rantasipin parvi. Myös ampuhaukkanaaras suoritti ylilennon.


Käväisin paikalla myös tiistai-iltana, mutta kahlaajia oli nyt vähemmän. Liroja oli enää kymmenkunta ja tyllejä puolenkymmentä. Muita kahlureita edustivat kolme lapinsirriä, kaksi taivaanvuohta ja yksittäiset musta- ja valkoviklot. Paluumatkalla laskin Pitkänsillan levikkeeltä peräti 14 härkälintua.

Kisojen vahtaamisen ohessa seurailin ja jonkin verran myös rengastelin pihalintujamme. Pihassamme näyttäisi pyörivän lähes jatkuvasti kymmenkunta nuorta pikkuvarpusta - eli näyttää siltä, että tällä Itä-Lapin uusimmalla pesimälajilla on ollut hyvä pesimävuosi.


Talitiaisen poikasetkin ovat jo vaihtamassa nuoruuspukuaan aikuisen linnun keltaiseen asuun.


Sen sijaan aikuisilla talitinteillä näyttäisi sulkasato olevan nyt pahimmillaan.


26.-28.7.2012 - Yöttömän yön soudussa

Torstaina iltapäivällä lähdin köröttelemään bussikyydillä kohti Savukoskea. Samperin Savotassa nautitun päivällisen ja infotilaisuuden jälkeen suuntasimme jokirantaan, josta alkoi 110 kilometrin taival takaisin kohti Kemijärveä. Kulkuvälineenä oli tosin nyt kirkkovene, ja porukkana Yöttömän yön soutuun osallistuva Kemijärven kaupungin 15 henkinen joukkue. Perämiehenä veneessämme oli viimevuotiseen tapaan Pertti "Roope" Poropudas, ja itse päädyin Majavan Ahtin kanssa ensimmäiseksi airopariksi - eli meidän vastuullamme oli vauhdin pito koko reissun ajan.


Jokivarsi oli iltasella hyvin hiljainen. Näkyvin laji oli rantasipi, jonka lisäksi näkyi jokunen telkkä ja koskelo, mutta eipä juuri muuta. Yöllä noin klo 02 yhdeksän kirkkovenettä ja joukko kanootteja rantautui Kaikurantaan, jossa nautimme iltapalaksi mm. loimulohta ja lohkopottuja, ja painuimme puolijoukkuetelttaan nukkumaan.


Aamuherätys oli joskus kahdeksan kieppeillä, ja aamiaiselta löytyi mm. paistettuja muikkuja. Seuraava pidempi kahvi- ja kampanisutauko pidettiin sitten Keminsaarten komeilla niityillä.


Täältä matka jatkui Pelkosenniemelle, jossa lounaaksi syötiin herkullista Huttu-ukon keittoa, ja päivän päätepiste oli Vuostimon Kuukiuru, jonne saapuessamme näkyi joen yllä mehiläishaukka, joka oli samalla koko päivän ainoa mainittava lintuhavainto. Vuostimosta meidän kuljetettiin Pyhätunturille, jossa osa porukasta (minä myös) kävi hissillä laella asti, jonka jälkeen ilta jatkui hotellilla poronkäristystä syömällä ja päättyi kämpällämme Olympialaisten avajaisiin.

Lauantain aamiainen oli taas hotellilla, jonka jälkeen ohjelmassa oli käynti luontokeskus Naavassa, ja vasta puoliltapäivin lähdimme soutamaan. Päivän välietapit olivat lounas Oinaalla ja kahvi- ja leipäjuustotauko Kostamossa, ja noin 18:30 saavuimme viimein Kemijärven satamaan varmaankin satapäisen ihmisjoukon hurratessa meille rannalla. Satamassa souturetki päättyi kunniakirjojen jakoon. Viimevuotiseen tapaan reissu onnistui hyvin, ja oli jälleen hieno elämys.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

23.-25.7.2012 - suoelämyksiä

Alkuviikon ohjelmassani oli kesän viimeisten kolmen haukkasuon koluaminen. Maanantainen suo oli asuttu, mutta suureksi pettymyksekseni olin liikkeellä liian myöhään - pesän kaksi poikasta olivat jo lentokykyisiä! Lisäksi ikivanha GPS -laitteeni teki suolla tenän, mutta onneksi tuloreittini oli vielä koneen muistissa, vaikka kaikki muut karttapisteet sieltä yllättäen katosivatkin.

Tiistaina ei tilanne rengastusten osalta parantunut, vaikka tälläkin suolla pesittiin. Toinen poikasista luikki pesältä lähimättäälle kohta minut nähtyään. Toinen jäi sentään kiltisti pesään, ja lähdin lähestymään lintua, mutta vaikka minulla oli käytössä lumikengät ja iso männynrunkokin liikuteltavana "pitkospuuna", noin 10 metriä ennen pesää oli pakko luovuttaa. Pesän ympärys oli joka puolelta sellaista ruoppaa, ettei sinne uskaltanut millään mennä. Niinpä jouduin tyytymään vain potrettikuvaan pesältä kurkistelleesta poikasesta.


Hyvä tilanne haukkasoitteni osalta oli siis se, että peräti kolmella suolla asuttiin, mikä oli tänä kesänä hyvinkin poikkeuksellista. Sen sijaan rengastajana petyin kyllä kovasti, kun kilometrien lahmuamisen jälkeen jouduin päästämään neljä muuttohaukan poikasta renkaitta menemään. Kurjuutta lisäsi vielä se, että kelatessani kotona tiistain kuvasatoa, huomasin haukkakoiraalla lukurenkaan, mutta juuri tästä korkealla lentäneestä linnusta minulla oli huonoimmat kuvat, ja lukurengaskin jäi nyt lukematta.


Tiistain suolla törmäsin myös lähes kirjaimellisesti kurjenpoikaseen, joka juoksi kulkemaltani jänteeltä märän suon puolelle ja jäi sinne nököttämään.


Keskiviikon "haukkasuoni" oli sellainen, jossa en ole koskaan edes muuttohaukkaa nähnyt, mutta puitteeltaan tämä pikkusuo on kyllä yllättävänkin hieno. Tarkistamisen teki toki helpoksi se, että suon reunalle pääsi autolla ja sen komppaamiseen vaadittiin vain joidenkin satojen metrien mittainen kävely. Viimeisen suon koluamisen jälkeen oli myös pakko todeta, että hilloja ei ainakaan näiltä alueilta kannata lähteä hakemaan.


Palatessani kotiin päin käväisin myös yhdellä vanhalla sääksipaikalla, mutta täälläkään ei näkynyt pesää eikä edes potentiaalisia pesäpuita. Reissun lopuksi piipahdin vielä Jätevesijärvellä, jossa vaikutti hyvin hiljaiselta. Aluksi löysin vain puolenkymmentä liroa ja tylliä, mutta juuri kun olin tekemässä lähtöä huomasin pienellä lietepläntillä kolme sirriä. Kaksi linnuista oli lapinsirrejä, mutta kolmas juuri se toivomani laji eli juhlapukuinen kuovisirri. Hyvä vuodari lämmitti kovasti mieltä. Kyseessä oli jo 173 Lapin lintutieteellisen yhdistyksen alueella tänä vuonna havaitsemani lintulaji, eli vanha ennätykseni 180 lajia vuodelta 2004 alkaa todellakin olla uhattuna. Siinäpä mukavasti lisämotivaatiota syyskauden retkille. Samoin kuovisirri oli yllättäen jo 148 tänä vuonna Kemijärvellä havaitsemani laji, mikä sivuaa vanhaa ennätystäni vuodelta 2007.  


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

20.-22.7.2012 - pesänhakua

Perjantai-iltapäivällä kävin koluamassa kaksi mahdollista muuttohaukkasuota. Ensimmäisellä rengastussaldoni  tuntui menevän jopa miinukselle, kun edellisvuotiselta pesämättäältä löytyivät rengastamani poikasen renkaat. Pesässä oli tuolloin neljä pientä poikasta, joista yksi oli siis kuollut jo pesälleen. Lisäksi hyvä pesäsuo oli tällä kertaa tyhjä - vain muutama harmaalokki kaklatti suon päällä. 

Toinen suo, jossa komppasin nelisen kilometriä pitkän lenkin, oli sekin hiljainen - tosin en ollut aiemminkaan siellä muuttohaukkaa kohdannut, mutta syystä tai toisesta suo kuului edelleen tarkistuslistalleni. Ainoa piristysruiske oli yhdessä jorpakossa surahdellut jänkäsirriäinen. Kotimatkalla, joutuessani hidastamaan tiellä patsastelleiden porojen takia, löytyi lähipellolta 14 kurkea. 


Lauantaina ajelimme jälleen Simojärvelle - nyt vaimon suvun eli Sääskilahtien serkustapaamiseen. Tapaamispaikan rannasta näkyivät kymmenisen päivää aikaisemmin rengastamani harmaalokinpoikaset emoineen. Jatkaessamme iltamyöhällä appivanhempien luo yöpymään rengastin Välttämönsalmen tienvarsipellolta kuovinpoikasen.

Sunnuntaina rengastin anoppilan varastorakennuksen vintiltä kolme harmaasieponpoikasta.


Sen jälkeen kävin tsekkaamassa Oittisen Karin toivomuksesta Soppanassa olleen vanhan sääksipaikan, mutta ko. rämeeltä ei löytynyt mitään paria tilheä ja pohjansirkkua kummempaa. Kun kerran olin Simojärven itäpuolella, kävin samalla mutkan seudun parhaalla lintujärvellä eli Roosinginjärvellä. Hyvällä härkälintujärvellä näkyi nyt neljä lajin edustajaa, joista yksi näytti olevan vielä hautomassa. Muita vesilintuja edustivat joutsenpoikue, kolmisenkymmentä tukkasotkaa, kymmenen telkkää, kolme uiveloa, kaksi kuikkaa ja kaksi tavia.


Kotimatkalla Kemijärvelle näkyi Luusuassa rantaheinikossa ruokaileva joutsenpoikue.

torstai 19. heinäkuuta 2012

18.-19.7.2012 - sääksisafarilla

Keskiviikkopäivänä ohjelmassani oli piipahtaminen Taivaan tulet -sarjan kuvauksissa. Maskeeraajalla tosin meni hetki, ennen kuin edellisiltana muuttohaukkasuolla tulleet mäkärän puremat oli saatu häviämään naamavärkistäni. Iltaa vasten lähdin sitten ajelemaan kohti Simojärveä, jossa tarkoituksenani oli lähteä Hamarin Allanin kanssa kiertämään järven sääksenpesiä.

Ensimmäiseen kohteeseemme meloimme leppoisasti kajakilla, ja pääsin rengastamaan elämäni ensimmäiset kaksi sääksenpoikasta. Olin kuullut, että poikaset ovat pesällä rauhallisia, mutta niiden velttous yllätti silti. Sen sijaan heti ensimmäinen pesäpuu oli vähintäänkin niin hankala kuin olin kuvitellutkin - eli latvassa olevaan risulinnaan ylettäminen oli ihan eri luokkaa kuin tutuksi tulleilla kotkanpesillä.


Iltapalan jälkeen lähdimme sitten moottoriveneellä järvelle, ja joskus lähempänä puoltayötä pääsin jo kiipeämään seuraavalle pesälle, jossa sielläkin oli kaksi poikasta. Alas laskeuduttuani alkoi yö olla sen verran pimeä, että huristelimme lähellä seuraavaa etappiamme olevalle laavulle ja tulistelimme muutaman tunnin. Aamun valjettua kävimme toteamassa saaressa ja sen lähiympäristössä olevat kaksi vanhaa pesäpaikkaa tyhjiksi ja jatkoimme taas matkaa.

Viimeiselle kohteellemme saavuimme joskus aamuneljän jälkeen, ja tuo edellisvuoden venereissulla löytämämme pesä oli iloksemme jälleen asuttu. Tämä puu ei sentään ollut tyvestä lahon oloinen kuten kaksi edellistä, mutta runko oli kiipeämisen kannalta alhaalta epämiellyttävän paksu ja latvus oksainen.


Kaksi poikasta löytyi täältäkin ja pienten kiipeämishankaluuksien jälkeen pääsin viimein myös puusta alas ja veneeseen juuri kun taivaalle alkoi kerääntyä harmaita pilviä ja ilmassakin alkoi olla kosteutta. 


Muuten yö järvellä oli hiljainen, ja näimme lähinnä vain kuikkia, tukkakoskeloita ja selkälokkeja, sekä jokusen harmaa- ja kalalokin. Päästyämme viimein Allun luo vaihdoimme kuivat vaatteet ylle, nautimme ansaitun aamiaisen ja saunoimme, jonka jälkeen kävin hakemassa tyttäreni mummolasta ja lähdin ajamaan kohti kotia.

Kemijärvelläkin satoi, jonka johdosta piipahdin iltapuolella Jätevesijärvellä, mutta nyt ei paikalle ollut kertynyt muuttavia kahlaajia. Sen sijaan altaan reunamilta löytyi tyllipari kahden poikasensa kanssa.




keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

17.7.2012 - haukkasuolla

Tiistai-iltana, kun päivän kuumin aika alkoi olla ohi, lähdin kesän ensimmäiselle haukkasuolle. Viestit eri puolilta Lappia olivat kertoneet poikkeuksellisen heikosta muuttohaukkojen pesimätilanteesta, mutta onnekseni tästä ei kuitenkaan tullut hukkareissua. Muutama vuosi takaperin löytämääni pesäpaikkaa lähestyessäni alkoi kohta kuulua emolintujen varoittelua. Räpsin emoista tukun kuvia tarkoituksenani niiden avulla nähdä, olisiko linnuilla lukurenkaita. Koiras oli kuitenkin renkaaton ja naaraallakin näkyi vain alumiinirengas vasemmassa jalassaan.


Pesälle päästyäni siellä odottivat yllätyksekseni varsin terhakkaat kolmoset, joita rengastaessa, mitatessa ja punnitessa kului hyvä tovi ja samalla päädyin kaikenlaisten syöpäläisten (lähinnä tietenkin mäkärien ja sääskien) ruokalistalle. Haukkojen ruokalistalle oli näköjään ollut päätymässä rantasipi, joka siipeään roikottaen pakeni pesältä kohti lähisuota.


Haukkasuolta palatessani löysin ääntelevän isolepinkäisen ja kävin kiikaroimassa läheiselle tyhjältä vaikuttaneelle sääksenpesälle. Ennen puoltayötä kävin minulle annettujen koordinaattien perusteella tarkistamassa kaksi muutakin sääksipaikkaa, mutta kummastakaan ei löytynyt mitään pesintään viittaavaa. Iltayö oli hiljainen, eikä lukemattomien verenimijähyönteisten lisäksi siellä tullut vastaan mitään rupikonnaa kummempaa.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

14.-16.7.2012 - kahlaajia ja karhuja

Lauantaiaamu oli sateinen, ja sateen tauottua ajelin kulkulupani turvin entisen sellutehtaan Jätevesijärvelle katsomaan oliko pudotuskeli tuonut paikalle kahlaajia. Muutamalta vaatimattomalta lietepläntiltä löytyikin mm. puolenkymmentä tylliä ja liroa, kolme lapinsirriä, mustaviklo, suosirri ja jänkäsirriäinen. Sulkivien vesilintujen seassa näkyi jälleen pari lapasorsaa, ja yllättäen tehdasalueen päällä pyörähti myös vanha merikotka saaden altaan harmaalokit kimppuunsa.

Keskiyön maissa suuntasin Isokylälle etsimään kahlaajanpoikasia, mutta löysin vain jo aikaisemmin rengastamani pikkukuovin sekä kaksi kuovinpoikasta, joista toinen jo lensi, ja toinen livahti nenäni edestä johonkin suhteellisen epämiellyttävältä tuoksuvaan pelto-ojaan. Samalla pellolla kuovinpoikasten kanssa näkyi myös neljä pikkukuovia ja töyhtöhyyppää. Paluumatkalla kävin taas sellulla, josta löytyi nyt neljä pikkutylliä, mutta pääosa muista kahlaajista oli jo vaihtanut maisemaa. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä piipahdin taas Isokylällä rengastamassa tuon edellisyönä karkuun päässeen kuovin, mutta muita havaintoja lyhyehkö yöretki ei tuottanut. 

Maanantaina rengastin päivällä kotipihasta muutamia varpusia ja ajelin sitten illaksi Kuusamoon, josta jatkoin Mäkelän Jyrkin kyydillä Kuntivaaraan karhukuvauskojulle. Olimme pelipaikoilla jo noin 17:30, mutta kojun edustalla oli vielä pitkään varsin hiljaista. Linnustoa edustivat lähinnä vain muutamat korpit ja lokit ja pari puiden latvoissa patsastellutta esiaikuista merikotkaa. Tunnelma oli kuitenkin erittäin leppoisa ja keli hyvä, joten mikäs siellä kojussa oli ollessa - varsinkin kun jossakin vaiheessa ohitsemme lensi haarahaukka istuutuen pitkäksi toviksi suon laidassa olevan kuusen latvaan. Lisäksi jännitystä lisäsi se, että Jyrki oli jokunen päivä aikaisemmin nähnyt paikalla jopa kiljukotkan.



Ensimmäinen karhu käveli suon poikki hieman klo 21 jälkeen, jonka jälkeen oli taas pitkään hiljaista, kunnes suolle saapui kettu. Heti sen perään, eli aika tarkkaan kello 22 odotuksemme viimein palkittiin, kun kojun edustalle tallusteli veikeä kolmen karhun porukka. Ensin tulleella karhulla oli komea vaalea panta kyljessään.


Toinen nalle - joka tuntui olevan edellisen kaveri - oli naamaltaan muita vaaleampi.


Ja kolmas nalle oli pienempi, vähän ressukan oloinen, jota muut kaksi tuntuivat jopa vähän hyljeksivän.



Karhut ruokailivat ja touhuilivat puolisen tuntia kojun edustalla, jonka jälkeen ne lähtivät pikkuhiljaa poistumaan suon taakse, joskin pantakarhu ja vaaleanaama leikkivät ja painivat vielä pitkän tovin suolla ennen katoamistaan lähimetsään.



Puoli kahdentoista maissa kojun edustalla pyörähti vielä yksi karhu, joka tosin päätti syödä iltapalansa lähimetsässä suojassa uteliailta katseilta.


Poistuimme kojulta muutamaa minuuttia vaille keskiyön illan pimettyä ja luonnon hiljettyä. Kävimme iltapalalla kuusamolaisella hampurilaiskioskilla, jonka jälkeen lähdin ajelemaan kohti Kemijärveä. Paluumatkalla näin vielä muutaman ukkometson ja Joutsijärvellä kuoviperheen, jonka jälkikasvusta toinen jo lensi ja toinenkin päätti jatkaa elämäänsä ilman renkaita. Kesäyö oli mitä kaunein, ja Sallan Karhujärvellä nappasin puhelimellani siitä jonkinmoisen muistonkin.


lauantai 14. heinäkuuta 2012

11.-13.7.2012 - selkälokkisaarilla

Tiistai-iltana sovin jälleen Allun kanssa venereissun. Nyt Simojärven puolelle ja kohteeksi selkälokit. Säätiedotukset lupasivat yöksi selkenevää, joten aloitimme retkemme saunomalla ja kunnon iltapalalla, ja vasta lähempänä yhtä starttasimme liikkeelle. Inventoimiemme saarten lokkitilanne oli kuitenkin muutaman viime vuoden tapaan erittäin huono - eli vaikka varoittelevia emolintuja näkyi paikalla pitkälti toistakymmentä, ei saarilta löytynyt kuin kolme selkälokin poikasta.


Paluumatkalla keli lupauksista huolimatta vain paheni, joten retki loppui taas saunomiseen ja kahvitteluun, ennen kuin lähdin palailemaan Aittoniemeen joskus aamuviiden aikoihin. Yön viimeiseksi havainnoksi jäi Hautaniemen pelloilla sateessa tallustellut viiden ukkometson rivistö.


Keskiviikon lintuhavainnot jäivät muuten varsin vähiin, mitä nyt mökin lähipelloilla tallusteli kaksi fasaania.



Sen sijaan torstaina havaintoja ja rengastuksiakin taas kertyi, sillä vietin Allun kanssa lähes koko päivän Simojärvellä. Lähdimme liikkeelle aamuyhdeltätoista ja kolusimme ison osan järveä. Ensimmäiset paremmat lintuhavainnot teimme Selkäsaarten seutuvilla, jossa yhdestä pikkusaaresta löytyi pari riekkoa, rannassa uiskenteli muutama uivelo ja viime kesänä löytämämme sääksenpesä oli taas asuttuna. Yhdessä vaiheessa järven selän ylitti myös pieni jalohaukka, joka vaikutti lähinnä punajalkahaukalta, mutta varma määritys jäi valitettavasti saamatta. 

Esimerkiksi kuikkia ja kierteleviä selkälokkeja näkyi järvellä yhtenään, mutta pesiviä lokkilintuja näytti olevan hyvin vähän. Isoimmalta selältä löytyi myös reilun parinkymmenen tiiran parvi. Keli oli hyvin vaihteleva, mutta pienen sählingin ja kahden perämoottorin sokan katkeamisen jälkeen meidät palkittiin paitsi hetkisen kestävällä auringonpaistella, myös muutamalla uudella riekolla ja retken ensimmäisellä selkälokinpoikasella. 



Simojärvi teki minuun jälleen vaikutuksen ollen maisemiltaan monin paikoin jopa Inarijärven veroinen. Kahvittelimme välillä parilla laavulla ja paistoimme makkaratkin yhden sadekuuron aikana. Seuraavat selkälokit löytyivätkin vasta pohjustamastani paikasta, eli Aittoniemen edustan pikkusaaresta, jossa olin nähnyt poikasen kaukoputkella jo mökkirannastamme. 


Paluumatkalla Aittoniemen edustalta kohti Kaariniemeä löysimme Kivisalmesta neljä lokkia, joista kaksi olivat tyypillisiä tummaselkäisiä (fuscus) selkälokkeja, yksi oli harmaalokki, mutta neljäs lintu yllätykseksemme harmahtavaselkäinen ja roteva heuglini -tyyppinen "tuhkaselkälokki". Vettä tuli välillä hyvinkin rankasti, mutta keli oli muuten upean tyyni. Retkemme huipentui "työvoittoon" kun saimme Allun mökin edustalta kiinni meiltä edellisreissullamme livahtamaan päässeet harmaalokinpoikaset.



Päätimme jatkaa mukavaa retkipäivää vielä yöretkellä, joten muutaman tunnin huilin jälkeen Allu haki minut puoliltaöin Aittoniemestä ja kiertelimme reilut neljä tuntia eri puolilla Ranuaa yölaulajien toivossa. Valitettavasti tälläkin kertaa Ranuan "yölaulajat" jäivät vain kahteen ruokokerttuseen ja neljään lehtokurppaan. Yön yleisin ääni oli yllättäen punarinta, joita kuulimme kymmenittäin. Kuhajärven tornista näimme pari silkkiuikkua ja härkälinnun ja kirkonkylältä löysimme reissun ainoan kuoviemon poikasensa kanssa. Muita havaintoja olivat mm. Toivakan pelloilla laiduntaneet viisi kurkea ja Riekissä lennellyt tuulihaukkapariskunta sekä useammassakin paikassa näkemämme ukkometsot.


Illalla kotiuduttuamme taas Kemijärvelle huomasin Rengastustoimistosta tulleen viestin. Kreivin Ismo oli havainnut kesällä 2009 rengastamani selkälokin kesäkuun alussa Rovaniemellä Kuusiselän kaatopaikalla. Tämä oli jo kolmas erämaisella Simojärvellä rengastamani selkälokki, joka jäi kiinni roskaruoan nauttimisesta. Edelliset narahtivat Tampereen Tarastenjärveltä ja Kuusamon kaatopaikalta.

8.-9.7.2012 - Simojärven sieppoja ja harmaalokkeja

Sunnuntai-iltapäivänä lähdimme mökkeilemään Ranuan Simojärvelle. Autoa pakatessani huomasin nokkavarpusen taas ruokinnallamme ja matkan varrelta havikseen (eli käytännössä Tiiraan) kirjautuivat Simojärven rantamilla näyttäytyneet ampuhaukka ja jokunen tilhi. Perillä Aittoniemessä näkyi puolenkymmentä kuikkaa ja muuttava mustalintu. 

Maanantaiaamuna kolusin läpi appivanhempien pihapöntöt, joista osa oli jo ehtinyt tyhjentyä. Rengastin kuitenkin kolme pesällistä kirjosieppoja (4 + 5 + 6 poikasta) ja yhdessä pöntössä oli vielä munat. Samoin pihassa pesivä harmaasieppo oli vielä haudontahommissa. Ainakin sääskiä tuntui olevan vähintäänkin riittävästi hyönteissyöjien naposteltavaksi.


Iltapäivällä lähdin sitten Hamarin Allun ja Lennin kanssa inventoimaan Topin lintutornin edustan lammilla pesivää harmaalokkikoloniaa. Lokkien pesimämenestys vaikutti huonolta, mutta saimme kuitenkin soudettua kiinni kolme poikasta ja Lenni juoksi urhoollisesti suolta kiinni neljännen.



Edellissyksynä ostamalle korentokirjallekin löytyi viimein käyttöä, kun veneeseemme tumppautui mukaan ylimääräinenkin matkustaja.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

5.-7.7.2012 - yökeikkoja ja aamuylläri

Torstai-iltana suuntasin jälleen Isokylän pelloille kahlaajajahtiin. Imposenniemen töyhtöhyypät ja pikkukuovit olivat suunnilleen samoilla sijoillaan kuin muutama yö aikaisemminkin, mutta muuten oli edelleen luonnottoman hiljaista. Normaalisti alueella tavalliset kuovit ja töyhtöhyypät loistivat nyt poissaolollaan, ja vaikutti kyllä pahasti siltä, että tämän kesän pesinnät olivat syystä tai toisesta epäonnistuneet. Ihan hukkareissua tästä ei onneksi kuitenkaan tullut, sillä Jousilammen lähistöllä auton eteen putkahti tienvarsipöheiköstä kuovinpoikanen, jonka pääsin rengastamaan. 


Reissun selvästi runsaslukuisin näkemäni kahlaaja olikin kapustarinta, joita oli yhdellä pellolla 12 linnun parvi. Lisäksi Isokylällä lauloi vähän puolenyön jälkeen hernekerttu ja paluumatkalla kuulin Kuumalammella ruokokerttusen, joka sekin on yllättävän harvalukuinen laji täällä Itä-Lapissa. Kävin myös Pitkänsillan pengertien päässä kiikaroimassa. Sellutehtaan puoleisen lahden kortteikossa häämötti pari uikkua, jotka eivät olleetkaan olettamiani härkälintuja, vaan paljastuivat meidän leveysasteillamme huomattavasti harvinaisemmiksi silkkiuikuiksi. Pitkältäsillalta oli myös mukava ihan vain ihailla kesäöistä maisemaa.




Perjantai-iltana lähdin taas lähes samanlaiselle peltokierrokselle. Kahlaajia näkyi nyt entistäkin vähemmän - vain rengastamani pikkukuovi näyttäytyi emonsa kanssa. Kärppäläntien pelloilta laskin sen sijaan yhdeltä seisomalta 65 räkättirastasta. Iskelmäfestivaalien takia liikennettä ja myös poliiseja näkyi keskimääräistä enemmän, ja kotimatkalla huomasin poliisiauton kääntyvän seuraamaan minua. Kohta jouduinkin pysäytetyksi ja kun naureskelin poliiseille, että olin kyllä varmasti aika epäilyttävän näköinen, he totesivat että kyllä vain, ja varsinkin se, että ajelin ikkuna auki oli epäilyttävää... No - yölaulajia on kyllä aika hankala kuulla, jos ajelee ikkunat kiinni ;-)

Lauantaiaamuna nukuin melko pitkään, mutta viikonlopun todennäköisesti parasta havaintoa ei tarvinnut onneksi kaukaa hakea. Olin perjantaina laittanut piharuokinnallemme jonkin verran evästä tarkoituksenani tsekkailla saisinko pikkuvarpuspoikueita pihalle ja rengastettavaksi. Aamiaista laittaessani vilkaisin taas kerran pihalle, ja yllätys yllätys - ikkunan takana ruokailikin nokkavarpunen! Tempaisin kameran hollille ja otin Nissestä ikkunan läpi muutaman dokumenttikuvan, ja siinä sivussa onnistuin polttamaan aamiaiscroissantitkin uunissa. Mutta hyvä havainto ja arvokas vuodari lämmitti kyllä sitäkin enemmän.