sunnuntai 23. syyskuuta 2012

23.9.2012 - Kemijärven kurmitsoita

Sunnuntaiaamuna kävin retkellä kaupungin lähiympäristön parhailla paikoilla. Isokylän keikan paras laji oli edellisviikon tapaan kapustarinta, joita oli tosin enää kaksi kappaletta.


Aamun seuraava kurmitsalaji löytyi Jätevesijärveltä, jonka rantalietteellä kipitteli tundrakurmitsa, joka lensi kohta mustat kainalot vilkkuen järven yli. Paikalla oli myös joitakin kymmeniä taveja ja sinisorsia.


Alakallaanvaaran edustalla oli taas mukavasti vesilintuja, mm. 130 tukkasotkaa ja viisi mustalintua. Tukkasotkaparven seasta löytyi myös komea lapasotkakerääntymä; kaksi koirasta ja peräti 11 naaraspukuista lintua. Joutsenet olivat levittäytyneet Pitkänsillan molemmin puolin niin, että eteläpuolella oli ainakin 445 ja pohjoispuolella 215 lintua - siis yhteensä 660 joutsenta. Illalla piipahdin uudestaan Pitkälläsillalla sekä Riekonniemessä ja Pöyliöjärvellä, mutta mitään muuta mainittavaa en enää löytänyt.

21.9.2012 - kotimatkalla...

Perjantaina aloimme heti aamiaisen jälkeen pakata autoamme kotiinlähtöä varten. Tämä oli oikeastaan ensimmäinen aamu kun lintuja tuntui olevan liikkeellä, sillä etenkin räkättirastaita viuhtoi vähän väliä ylitsemme, ja muuta äänimaisemaa edustivat ainakin niittykirvinen, rautiainen, talitiainen, varpunen, urpiainen, viherpeippo ja pajusirkku. Pihaan näkyi myös vanha merikotka, ja ennen kuin olimme ajaneet vuonon pohjukkaan olimme nähneet niitä kaksi lisää.


Suomen puolen ensimmäinen pysähdys oli Utsjoen Mantojärvellä. Matkalla näkyi taas lähinnä vain harakoita, variksia ja korppeja, mutta useampaan otteeseen myös kuukkeleita. Kahvitauon pidimme Kaamasessa Neljän tuulen tuvalla, jonka ruokinnalla näkyi nyt vain viher- ja järripeippoja sekä pari oravaa ja harakkaa. Lounaan söimme Ivalossa ja loppukahvit nappasimme Sodankylässä. Iltakuuden aikaan saavuimme viimein takaisin Kemijärvelle.

20.9.2012 - Varanginvuonon kulttuuria ja historiaa

Torstaiaamuna lähdimme jälleen retkelle heti aamiaisen jälkeen. Nyt olimme liikkeellä pikkuautoilla ja ensimmäiset kohteemme olivat pari Vadsön museota. Etenkin paikallinen saunamuseo oli mielenkiintoinen, ja rantakatua kävellessä oli mukava katsella lähivesillä uiskentelevia haahkoja ja alleja. Museoreissun päätteeksi päästimme oppilaat toviksi shoppailemaan. Tauon jo lähestyessä loppuaan hoksasin pyörähtää mutkan satamassa, josta löytyi ilokseni paitsi merisiilejä mussuttavia haahkoja, myös nelisenkymmentä merisirriä.






Seuraavaksi jatkoimme koululle, jonne mennessä näkyi myös reissun ainoa piekana. Lyhyen evästauon jälkeen kävimme satamassa tutkailemassa juuri merellä käyneen oppilasryhmän kalansaalista, ja jatkoimme sitten tutustumaan läheisen Mortensnesin asutushistoriaan.


Sää suosi meitä, sillä vaikka koko päiväksi oli luvattu sadetta pääsimme retkeilemään kuivassa kelissä ja lisäksi merenpinta oli hämmästyttävän tyyni. Niinpä myös niemen edustan linnut oli helposti tsekattavissa, ja eipä aikaakaan kun löysin Nessebyn suunnasta vaihtopukuisen vanhan kyhmyhaahkakoiraan. Lisäksi niemeen näkyi ainakin yksi riskilä ja erinäinen joukko merimetsoja.



Päästyämme takaisin autoille alkoi taivaalta taas tihuttaa vettä ja iltapäivällä ja illalla sitä tuli jo taivaan täydeltä. Kävin kuitenkin ennen päivällistä mutkan Annijoen länsipuolella, jonne on perustettu jonkinmoinen lintupuisto lukuisine ruokintapaikkoineen. Paikka oli kuitenkin nyt aivan autio ja vain heikkokuntoisen tien yli juossut kärppä piristi retkeä. Illan ohjelmassa oli norjalaisnuorten laittamaa herkullista ruokaa ja yhteinen iltajuhla.

19.9.2012 - välipäivä Annijoella

Keskiviikkoaamun ohjelmassa oli edellispäivän ryhmätyöaiheiden työstämistä koululla, jonka jälkeen oppilaat jatkoivat oppitunneille ja itse ajelin Maritan kanssa mutkan Vadsössä. Reissun eka merikotka näkyi kävellessämme koululta autolle, mutta muuten Vadsön keikka sujui ilman kummempia lintuhavaintoja, vaikka koetinkin välillä kiikaroida kaupungin rantoja. Tosin sivistin hetken itseäni käymällä kirjastossa lukemassa eeposta nimeltään Norsk Ringmerknings Atlas.

Päivällisen jälkeen ohjelma oli edelleen väljä, sillä iltapäivä ja ilta oli suunniteltu niin, että nuoret voisivat olla mahdollisimman paljon toistensa kanssa. Niinpä nappasin kaukoputken olalle ja kävelin majapaikastamme kylän rantaan staijailemaan. Jokiuomassa ja aallonmurtajan edustalla lepäili jo runsaasti lokkeja, ja kiikarointi ulapalle tuotti niitä valtavat määrät lisää.


Satojen harmaa-, meri- ja kalalokkien sekä joidenkin naurulokkien lisäksi merellä parveili kymmenittäin pikkukajavia ja löysinpä sieltä paikallisen merikihunkin. Vesilinnusto oli lähinnä haahkoja, haapanoita ja koskeloita, joiden lisäksi näkyi ainakin yksi pilkkasiipi. Lähtiessäni palailemaan majapaikkaamme törmäsin yhteen paikalliseen suomalaissyntyiseen kaveriin, ja hetken päästä löysin itseni miehen talosta tutkailemasta pakastimesta löytyviä mielenkiintoisia mereneläviä.



Illalla kävimme koko porukalla seuraamassa Annijoen tyttöjen twirling -treenejä, ja pääsin lueskelemaan Tordin kanssa uunituoretta Vår Fuglefauna -lehteä. Nukkumaanmeno venyi taas lähelle puoltayötä.

lauantai 22. syyskuuta 2012

18.9.2012 - Jääkauden jäljillä

Tiistaiaamuna lähdimme bussikyydillä tutustumaan Varanginvuonon pohjukasta löytyviin Jääkauden jälkiin ja alueen geologiaan. Mukana olivat lisäksemme kaikki Annijoen koulun yläluokkalaiset, joiden tehtävänä oli laatia reissun annista ryhmätyöt omien oppilaittemme kanssa. Keli oli aamulla suorastaan ankea, eli vettä satoi ihan kunnolla ja lähestyessämme ensimmäistä etappiamme Karlebotnia alkoi myös sumu heikentää näkyvyyttä. Karlebotnissa tutustuimme kuitenkin entiseen Tenojoen uomaan ja sen suistoalueellensa kasaamiin maa-aineksiin sekä kävimme komealla palsasuolla.


Seuraavaksi palasimme taas vuonon pohjoisrannalle, josta löysimme samoja irtaimia maalajeja kuin etelästäkin ja nousimme tunturiin Meskelvan varteen tutustumaan virtaavan veden kuluttamaan V-laaksoon.



Täällä norjalaiset nykäisivät nopeasti pari telttaa pystyyn ja pidimme luonastauon, johon kuului mm. hampurilaispihvien paistamista nuotiolla. Myös keli alkoi iloksemme kirkastua, tai ainakin sade loppui, mikä piristi jo muutenkin hyvää tunnelmaa. Hiljainen tunturikoivikko sai eloa nyt myös linnuista, kun taivaalla alkoi näkyä räksiä ja kuulua rautiaisen ja niittykirvisten kutsuääniä.

Jääkauden merkkejä haettiin seuraavaksi itselleni jo entuudestaan hyvin tutusta paikasta, eli Nessebyn kirkolta. Legendaarinen lintupaikka tarjosi meille ensimmäiseksi kärpän, mutta löytyi niemen edustalta toki haahkoja, merimetsoja, lokkeja ja muutakin peruslajistoa.


Olimme paikalla sopivasti laskuveden aikaan, joten paitsi rannan silokalliot uurteineen myös muu merenpohja oli helposti tutkittavissa, ja omat oppilaamme etsiskelivätkin sieltä innokkaasti mm. simpukoita, kotiloita ja merisiilejä.



Retken viimeinen kohde oli nouseminen tutkimaan korkealla tunturissa sijaitsevaa Klubbnesenin muinaisrantaa, jota saamelaiset olivat aikoinaan käyttäneet myös hautausmaana.



Päivällisen jälkeen löysin itseni vielä Vadsön liikuntahallilta katsomasta Vestre Jakobselvin tyttöjen (Polarstjernen) jalkapallo-ottelua Vadsön poikajoukkuetta vastaan. (Tytöt veivät pelin 9-2).

17.9.2012 - leirikouluun Jäämerelle

Maanantaina hieman aamukahdeksan jälkeen lähdimme ajelemaan vuokra-autolla kohti Jäämerta. Tarkoituksenamme oli viettää seuraavat päivät leirikoulussa Annijoen (Vestre Jakobselvin) koulun vieraana Vadsön kunnassa. Ystävyyskoulumme oppilaat ja opettajat olivat vierailleet jo kahdesti meillä Hillatiellä, ja nyt oli meidän vuoromme viettää kouluviikko Jäämeren rannalla. Reissuun oli valittu ne viisi yhdeksäsluokkalaista, jotka olivat edellissyksynä majoittaneet kodeissaan norjalaisnuoria, ja valvojina toimimme sitten minä ja rehtorimme Marita Varrio.

Alkumatkan ensimmäinen haasteeni oli Lapin tuoreimman lintutilanteen kertominen Lapin radioon kello 8:40. Pahaksi onneksi satuimme vielä melkoiselle katvealueelle juuri haastattelun alkaessa, mutta isommitta ongelmitta siitä kuitenkin selvittiin - ja pääsinpä samalla mainostamaan Kemijärven ja Varanginvuonon alueen kouluyhteistyötäkin. Ensimmäinen kahvitauko pidettiin jo Pelkosenniemellä, mutta sitten ajoinkin meidät vailla välipysähdyksiä Kaunispään laelle asti.

Kaunispäältä jatkoimme Inariin, jossa ruokailimme ja tutustuimme Siidaan, ja ehdinpä välissä juopasta kahvit myös paikalle ilmaantuneen Hamarin Allun kanssa, joka oli käynyt tarkistamassa vieläkö Inarissa pitkään viihtynyt amerikanjääkuikka olisi ollut tavattavissa.


Matka kuitenkin jatkui ilman bongauksia ja muita mainittavia lintuhavaintoja, mitä nyt joku tien yli lennähtänyt kuukkeli piristi välillä matkantekoa. Pohjois-Lapissa oli kuitenkin nyt ruska parhaimmillaan ja maisemat etenkin Inarissa ja Utjoella olivat järkyttävät komeita. Utsjoella käväisimme pikaisesti täydentämässä eväsvalikoimaa Westerholmin Karin kaupassa, jonka jälkeen jatkoimme suoraan Vestre Jakobselvin leirikeskukseen, jossa tutut opettajat Ari Anttila ja Tord Skardal ja isäntäkoulumme suomea lukevat oppilaat jo meitä odottelivatkin. Ilta sujui ruokailun ja yhdessäolon merkeissä ja käväisimme jo koulullakin valmistautumassa tulevien päivien koitoksiin.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

13.-16.9.2012 - joukhaisia ja muuta sälää...

Viikko oli taas älyttömän kiireinen. Tiistai-iltana kävin pitämässä lintuesitelmän Pyhätunturilla luontokeskus Naavassa ja keskiviikkona Lions Club Kemijärven kuukausikokouksessa. Torstaina oli vuorossa KD:n Lapin piirin hallituksen kokous Rovaniemellä, jonka yhteydessä ehdin sentään piipahtaa pikaisesti myös Ounasjokisuistossa. Parinkymmenen minuutin kiikarinulkoilutus tuottikin kolme lajia kahlaajia, eli 9 suosirriä, kaksi kapustarintaa ja tyllin.

Perjantaina oli vuorossa koulun ulkoilupäivä ja itse olin valvomassa Termusniemen kärkeen suunnistanutta kalastusporukkaa. Ilmeisesti kovasta etelätuulesta johtuen 40 hengen vahvuinen sakki jäi ilman ensimmäistäkään kalaa ja niemessä pyörineet linnuistakin mieleen jäivät vain punarinnan tiksutus ja rautiaisen hihitys.


Perjantai-iltana käväisin pikaisesti sellulla ja kaupungilla, mutta havainnot jäivät Riekonniemen edustalla uineeseen härkälintunuorukaiseen ja jokuseen uiveloon. Lauantaiaamu oli sateinen, mutta iltasella piipahdin taas Riekonniemessä, jonka edustalla oli nyt kaksi härkälintua. Lisäksi paikalla oli komea joutsenkerääntymä, jossa näkyi vähintään 500 lintua osan jäädessä kuitenkin harmittavasti lähisaarien katveeseen.

Sunnuntaiaamun olin sitten varannut kokonaan retkeilylle, ja aamukahdeksalta nappasin Hamarin Allun kyytiini ABC:lta. Heti huoltoaseman rannasta kiikaroimme taas eilisiä joutsenia ja näimme pari härkä- ja mustalintua. Kalkonniemen, Imposenniemen ja Isokylän koluaminen palkittiin pellossa piilotelleella 21 kapustarinnan parvella. Jätevesijärvi ja Kostamon-Kummunkylän alueet olivat yllättävän hiljaisia, mutta Alakallaanvaaran edustalla oli taas mukavasti lintuja. Laskimme paikalta mm. 166 tukkasotkaa ja 30 uiveloa.


Pitkänsillan pengertietä ajaessani huomasin jo paljaalla silmällä järvellä olevan karin päällä lupaavannäköisen möykyn. Syksyn ensimmäinen merimetsohan se siellä patsasteli - ja oli vielä komea vanha lintu. Pengertien päästä laskimme vielä 32 uiveloa ennen kuin lähdimme etsimään sellaista paikkaa, jossa kaupungin edustalla uiskentelevat joutsenet olisi helpoin ynnätä. Sopiva paikka löytyi Taiteilijanniemen kärjestä, ja kun ohi ajava vene vielä hätisti joukhaiset yhteen isoon parveen olivat linnut nyt oikein hyvin laskettavissa. Parveen olikin kertynyt peräti 720 kansallislintuamme, mikä oli selvästi syksyn suurin joutsenlukema koko Suomesta. Vain muutamalla paikalla oltiin päästy toistaiseksi edes kahteensataan lintuun.

Viimeiset kohteemme olivat Riekonniemi ja Pöyliöjärvi, jonka jälkeen kävimme vielä pinnakahveilla ABC:lla (merimetso oli minulle vuodari) ennen kuin Allu lähti ajelemaan kohti Kiilopäätä ja itse lähdin kotiin valmistelemaan mm. alkavan viikon Jäämerenmatkaa.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

8.-9.9.2012 - kaupunkilintuja

Viikonlopun retkeilyä hankaloittivat mm. kameran tilttaaminen ja auton starttimoottorin hajoaminen. Lauantaina pyörähdin pikkuretken niin, että joka pysäyksen jälkeen jouduin pukkaamaan auton käyntiin. Sunnuntaina liikuinkin sitten nöyrästi polkupyörällä.

Lauantaina aloittelin Jätevesijärveltä, jossa oli jo 170 sinisorsaa. Lisäksi paikalla näkyi mm. lapasorsanaaras, pari uiveloa ja kuusi nuorta naurulokkia. Pitkänsillan pengertiellä lenteli sinirinta ja sillalle näkyi reilun kahdenkymmenen uivelon parvi. Sillan pohjoispuolelle oli kerääntynyt jo runsaasti joutseniakin, ja yhteensä niitä näkyi levikkeelle 240 kappaletta. Sunnuntaina kolusin kaupungin paikkoja Pitkältäsillalta Riekonniemeen ja Pöyliöjärvelle. Ainoat Tiiraan päätyneet havainnot olivat Hannantien pysäkille näkynyt tylli ja Riekonniemessä vilahtanut harmaasieppo.

perjantai 7. syyskuuta 2012

4.-7.9.2012 - kouluretkiä

Kulunut työviikko oli harvinaisen vauhdikas ja sain viettää siitä mukavan siivun maastossa. Jo maanantaina kävin kahden seiskaluokan kanssa haavimassa pohjaeläimiä läheisestä Ahvensalmesta. Tiistaiaamuna starttasimme viiden opettajan ja 30 oppilaan retkueella kohti Pyhätunturia. Poikkeuksellisen mielenkiintoiseksi reissun teki se, että jotakuinkin puolet retkikunnastamme oli ystävyyskoulumme väkeä Annijoelta Norjan Vadsöstä. Aloitimme tutustumalla luontokeskus Naavan näyttelyyn, josta jatkoimme pian luontopoluille.


Tunturiaavan lenkille olin itsekin järjestänyt pari kasvintunnistusrastia, ensimmäisen aapasuolle ja toisen alueen rehevimpään puronvarteen.



Tunturiaavalta jatkoimme Pyhänkasteen putouksen kautta Uhriharjulle, jonka jälkeen palasimme taas Isokuruun ja luontokeskukselle. Maisemat olivat jälleen kerran erittäin komeita, mutta lintuhavainnot jäivät valitettavan vähiin. Jokunen hippiäinen kuitenkin sirisi puissa ja jonkun kerran korvani tavoittivat puukiipijän ja lapintiaisenkin kutsuääntä, mutta muuten äänessä olivat lähinnä vihervarpuset.



Illaksi meidät kuljetettiin Vuostimoon, jossa yövyin puolijoukkueteltassa 15 riehakkaan 8. luokkalaisen kanssa. Parin tunnin torkahduksen jälkeen ja öisen rankkasateen sopivasti tauottua jatkoimme aamusella matkaamme kirkkoveneillä kohti Oinasta.


Oinaan koululta saimme bussikyydin Kemijärvelle jossa leirikoulu jatkui uimahallin, ruokailun ja nuorisotiloilla vierailemisen merkeissä. Torstaina pääsin taas kolmeksi tunniksi reissuun - nyt vanhimpien norjalaisoppilaiden ja omien ysiemme kanssa. Aiheena oli tällä kertaa tutustuminen metsätalouden eri muotoihin Kostamon metsissä.

Viikon viimeisen maastokeikan heitin oman valvontaluokkani kanssa perjantaina, kun käytimme oppitunnin etsimällä eri puulajeja Kuumalammen ympäristöstä. Yllättäen myös koko viikon paras lintuhavainto löytyi vasta tuolla retkellä, sillä venesatamassa istuskeli ja lenteli sarvipöllö, jota kaikki halukkaat pääsivät myös kiikaroimaan.

maanantai 3. syyskuuta 2012

2.9.2012 - sunnuntairetki Saltille

Perjantai-iltana suuntasimme koko perheen voimin yöjunalla kohti Helsinkiä. Lauantai meni itselläni suurimmalta osin KD:n puoluehallituksen kokouksessa ja vaaliavajaisissa, ja vasta illaksi ehdin muun porukan perään Kirkkonummelle sukuloimaan. Sunnuntaina tein aamulla isäni autolla pikaretken Saltfjärdenin pelloille, joilla oli oleillut edellispäivinä komeasti hanhia. Olo oli aika orpo, koskapa olin retkellä ilman kaukoputkea, mutta heti Saltfjärdintien alussa tärppäsi. Tien varressa auringonkukkapellon takana näkyi iso hanhitokka, jota pysähdyin tietenkin kiikaroimaan. Usean sadan merihanhen ja joidenkin kanadanhanhien seasta silmiin pomppasi kohta outo valkopäinen hanhi... Alueella jo pitkään pyörinyt lumihanhen värimuoto "sinihanhi" löytyi heti ensipysäyksellä.


Jatkoin pikapuolin matkaa lintutornille, jossa olin nähnyt olevan porukkaa. Kysäisin ensimmäiseltä vastaantulijalta kuulumiset, ja kuulin heidän olleen tornissa nimenomaa lumihanhea hakemassa. Ilmoitettuani hanhen olevan nyt tienvarsipellolla tuli torniin säpinää, ja osa porukasta suuntasi heti hanhijahtiin. Itse ehdin vain pyörähtää tornissa, kun alkoi olla jo kiire kummitytön rippijuhlaan, mutta jokunen ruskosuohaukka, lisää hanhia ja komea kurkiparvi tuli kuitenkin vielä nähtyä ennen kuin lyhyt retki oli ohi. Kyseessä olikin ensimmäinen sinihanheni. Valkoisia lumihanhia olin havainnut aikoinaan Tenholassa (Tammisaaressa) 1987, kahdesti (spontaanisti) Lumijoella 1989 sekä Hailuodossa 1996.  

Sää oli pääkaupunkiseudulla vielä komean kesäinen ja vanhempiemme piha-aidassa kasvoi komeita viinirypäleterttuja. Iltasella lähdimme taas junalla kohti pohjoista. Mennen tullen näkyi junan ikkunasta Rovaniemen kohdalla pähkinähakkeja.