tiistai 31. joulukuuta 2013

29.-31.12.2013 - vuoden viimeisiä

Kemijärvelle palattuamme kelit jatkuivat lauhoina ja kaikin puolin ankeina. Virittelin silti verkkoja aika ajoin pihalle rengastusten toivossa ja sainkin kiinni jokusen sini- ja talitiaisen ja yhden käpytikankin. Maanantaina päivän jo hämärtyessä sain vielä yhden kaivatun vuodenpinnankin, kun verkkoon pölähti veikeän näköinen varpuspöllö.


Se jäikin sitten vuoden viimeiseksi havismerkinnäksi, ja oli vuodari n:o 215, mikä näin lappilaisittain oli ihan kelpo tulos. Myös rengastuksellisesti vuosi 2013 oli ihan hyvä, sillä kihlasin suomalaisen rengastuksen juhlavuonna yli 900 lintua. Vuoden varrelle osui monta hienoa retkeä ja linturallia ja muutama mukava harvinaisuuskin sattui taas kohdalle. Spondetilikin kasvoi peräti kolmella lajilla eli etelänkiislalla, tundraviklalla ja pikkukiljukotkalla. Ja sattuihan reittien varsille pari nokivaristakin, sekä mm. onnistuneesti bongattu riuttatiira ja arvokas uusi LLY -laji amerikantukkasotka. Näillä mennään - kohti uutta vuotta ja uusia seikkailuita...

maanantai 30. joulukuuta 2013

23.-27.12.2013 - joulu Simojärvellä

Aatonaattona ajelimme Ranuan Simojärvelle joulunviettoon. Aattoaamuna appivanhempien pihassa pyörähti puukiipijä ja kävin myös pikaisesti Kaitavirran sulalla, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Nyt koskessa pulikoi seitsemän koskikaraa ja avovedessä uiskentelivat joutsen ja sinisorsakoiras. Toivakan pelloilla näkyi pieni teeriparvi.


Joulupäivästä alkaen keli oli yllättäen plussan puolelle ja olosuhteet melkoisen kurjat. Välillä sateli silkkaa vettä ja tiet olivat petollisen liukkaita. Kävin kuitenkin joulupäivänä kävelemässä lenkin hautausmaan rannassa. Kultisalmikin oli pitkälti sula, mutta koko noin seitsemän kilometrin taipaleella näin vain kolme teertä – en yhtään muuta lintua.



Tapaninpäivänä kävimme päiväseltään Syötteellä veljeni Rikun perheen luona. Heti alkumatkasta seisoi tihkusateessa keskellä ajotietä kummallinen kanalintukerääntymä; kolme riekkoa ja seitsemän teertä. Olivat ilmeisesti tulleet hakemaan jauhinkiviä sulaneelta tieltä. Kohta Aittoniemen risteyksen jälkeen värjötteli tienvarsipuussa nuori kanahaukka.

Seuraavana aamuna sinnittelin sitten läpi Aittoniemestä Sääskilahteen kulkevan talvilintulaskentareittini, joka sekin oli todella hiljainen. Menin nurin varmaan puolenkymmentä kertaa noin 10 kilometrin matkalla ja lintuja edustivat vain 23 hömö-, kahdeksan sini- ja 28 talitiaista, neljä närheä, harakka ja 10 punatulkkua. 

11.11.-21.12.2013 - lukuvuoden loppu

Suurin osa marras- ja joulukuusta meni taas ns. normaalien syyskiireiden, eli erilaisten kokoustelujen, kokeiden pidon ja korjauksen ja joulutodistusarviointien merkeissä. 15. - 17.11. olin jo kolmatta kertaa valvojana Turussa Kemijärven seurakunnan Maata näkyvissä –festivaalireissulla. Aurajoessa näkemämme haahkat eivät täyttäneet ihan kaikkia laatukriteerejä…


Sunnuntaina 24.11. rengastelin muutaman tunnin ajan pihalintuja, jolloin pyydyksiin sattui viisi sinitiaista (4r, 1k), seitsemän talitiaista (4r, 3k), varpunen (k), viherpeippo, kaksi punatulkkua ja kolme keltasirkkua (r = rengastus, k = oma kontrolli, eli jo vanhastaan rengastettu lintu).


Koulun pihalla välituntivalvonnoissa tuli sielläkin tehtyä muutama ihan mielenkiintoinen havis; 27.11. pihan yli pölähti peräti 27 kesykyyhkyn parvi ja yksinäinen pikkuvarpunen x varpunen -risteymälintu näytti pitävän koulumme välikattoa asuinpaikkanaan.

Kuun lopulla kotipihaamme ilmaantui mustapääkerttukoiras. Lintu näytti marraskuun viimeisinä päivinä jo tosi kurjalta, eikä näköjään kestänyt enää kuun vaihteen kovia pakkasia. Lintu pääsi jopa uutisaiheeksi samalla kun Lapin radio uutisoi muutenkin talvilinnuista.


Joulukuun ensimmäisenä aamuna odottelin ensin pitkän tovin, jos vaikka mustapääkerttu vielä palaisi. Sitten kävin ajelemassa läpi Juujärven ja Luusuan suunnan potentiaaliset sulapaikat, mutta vähän veden takia sulia oli todella niukasti ja ne olivat surkean pieniä. Päivän lajivalikoima jäi aivan peruslajiston varaan: kesykyyhky, käpytikka, hömö-, sini- ja talitiainen, harakka, varis, korppi, varpunen, pikkuvarpunen, viherpeippo, punatulkku ja keltasirkku – joista pääosa oli joko omalta kotipihalta tai Peunojen ruokinnalta Juujärveltä. Juuri kotiin palatessani lähti päivän jo hämärtyessä pihasembrasta petolintu, josta en nähnyt kuin vilauksen. Joitakin päiviä myöhemmin lintu palasi samaan paikkaan varmistuen varpushaukaksi.

Lukuvuoden lopun havismerkinnät jäivät todella vähäisiksi. Joulukuun lajimäärää lisäsivät vain närhi ja urpiainen sekä pihaverkosta saamani tundraurpiainen.


Kokeiden korjauksen ohessa ehdinkin pyydystellä jonkin verran myös pihalintuja ja varsinkin 7., 14, ja 15.12. osoittautuivat yllättävän hyviksi rengastuspäiviksi. 6.-15.12. saldo olikin seuraava: käpytikka 1, hömötiainen 1 (k), sinitiainen 20 (8r, 12k), talitiainen 54 (42r, 12k), pikkuvarpunen 4 (3r, 1k), tundraurpiainen 1, punatulkku 1 ja keltasirkku 2.


Tuoreita rengaslöytötietoja olivat puolestaan kotipihassa marraskuussa 2011 rengastamani sinitiaisen löytyminen elokuussa 2013 Rovaniemen Pöykkölästä ja Ranualla heinäkuussa 2012 rengastamani harmaalokin poikasen oli Lampilan Petri nähnyt Oulun "Ruskotunturilla" jo saman vuoden elokuun lopulla. Kuluneena kesänä eli 7.-8.7. Ranualla rengastamiani harmaalokkeja taas on tavattu jo 12.9. Ruotsin Örnsköldsvikissä ja 17.10. Rovaniemellä. Hailuotorallin yhteydessä Kuivasäikällä lukemani laulujoutsen oli puolestaan rengastettu Taivalkoskella jo 17 vuotta aikaisemmin. 

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

10.11.2013 - Simojärven syyslaskenta

Lauantai meni pääosin kotioloissa kokeita korjatessa, joskin rengastin siinä sivussa pihalta jokusen tali-, sini- ja hömötiaisen, pikkuvarpusen ja viherpeipon. Myöhään iltapäivällä ajelimme Simojärvelle, jota ennen pyörähdin kiikaroimassa Pitkänsillan ainoan pienen sulan, jossa pulikoi tukkasotka ja neljä sinisorsaa ja sen ympärillä nyhjötti 17 joutsenta.

Sunnuntaiaamuna appiukko nakkasi minut Aittoniemeen, josta lähdin Simojärven laskentareitilleni. Järvi oli yllätyksekseni vielä isoilta osin sula, ja heti lähtöpisteestä näin ohi lentävän joutsenperheen ja kuuden isokoskelon parven.


Aittoniementien paras havainto oli tienvarsimännystä karannut koppelo. Välillä oli pitkään todella hiljaista, ja linnut tuntuivatkin olevan aivan kateissa. Mustaniemen tyvellä, kun pysähdyin kuuntelemaan jostain kaukaa kuulunutta tiaisen ääntä, huomasin kuitenkin aivan lähelläni männyssä kyhjöttävän koppelon. Samalla viereiseen puuhun lennähti puukiipijä, läheiseen puhelintolppaan käpytikka, lähimäntyyn ilmaantui hömötiainen ja jostain kauempaa kantautui harakan naurua. Eli oli niitä lintuja sittenkin…

Hautaniemen tyvellä kuulin kaukaa pellon takaa pyrstötiaisen sirinää ja narsketta, mutta lähtiessäni seuraamaan ääntä se katosi, ja paikalla olleiden pyrstäreiden lukumäärä jäi arvoitukseksi. Jyriniemen tyveltä taas löysin paikallisen maatalon ruokinnalta yllätyksekseni järripeippokoiraan ja lähipellon takana istuskeli puun latvassa teerikukko. Keli oli koko laskennan ajan muutaman asteen plussan puolella, mutta maassa oli edellispäivien jäljiltä useampi sentti lunta. Lumijäljistä saattoikin nähdä, että tiellä oli aivan vasta kulkenut myös metsäkauris.

Laskennan toinen puukiipijä pyrähti tien yli puun kylkeen lähellä Sääskilahtea, ja reissun viimeiset linnut laskin yltyneessä vesisateessa anoppilan pihalta, jossa pyöri yhteensä lähes parikymmentä hömö- ja talitiaista sekä yksinäinen närhi. Laskennan lopuksi kävin vielä putkella tarkistamassa yhden kaukana järvellä näkemäni mahdollisen vesiäisen, mutta sen ajolenkin ainoaksi havainnoksi jäi tien varressa pällistellyt kettu. 


Kaikkiaan Simojärven laskentareitillä tulivat vastaan seuraavat linnut: laulujoutsen 7, isokoskelo 6, teeri 1, metso 2, käpytikka 3, pyrstötiainen 1, hömötiainen 26, sinitiainen 3, talitiainen 29, puukiipijä 2, närhi 6, harakka 4, korppi 2, järripeippo 1 ja punatulkku 5.

Ajelimme päivän hämärtyessä kotiin Kemijärvelle, mutta ajokeli oli niin kehno, että lisähaviksia ei kertynyt. Sen sijaan pikakäynti juuri illan pimetessä (klo 15:45) Pitkälläsillalla kertoi, että tukkasotka, sinisorsat ja kolme joutsenta olivat edelleen paikalla alueen ainoan pienen railon luona.

perjantai 8. marraskuuta 2013

8.11.2013 - kusti polkee...

Perjantaina pyörähdin päivän jo hämärtyessä Hamarin Allun kanssa Isokylällä ja Pitkälläsillalla, mutta hiljaista oli... Nokivarista ei löytynyt ja Pitkänsillan sulatkin olivat nyt ummessa. Vain muutama joutsen ja puolenkymmentä vesiäistä (joista ainoat määritetyt olivat telkkiä) oli enää paikalla. Sen sijaan päivän posti toi sitäkin mielenkiintoisempia lintu-uutisia...

Hain 1.6.2010 Kemijärven Tohmosta hoitooni paikallisten mukaan jo pari päivää eräällä pikkupellolla kyhjöttäneen, erittäin heikkokuntoisen ja räkättien todella kurjaan kuntoon "pommittaneen", suohaukkanaaraan. Lintua mittaillessani pohdin, että lieneekö tämä sinisuohaukka ollenkaan - varsinkin kun sen siivenkärki näytti sirosuohaukkamaisen kapealle - mutta jokin sen mitoissa oli mielestäni ristiriidassa myös niitty- ja arosuohaukan kanssa... Tässä vaiheessa linnun hoitaminen ajoi kuitenkin määrittämisen edelle. 

Muutaman hoitopäivän ja eläinlääkärikäynnin jälkeen lintu kuitenkin harmikseni kuoli ja nakkasin sen koulumme pakasteeseen odottamaan jatkokäsittelyä. Aina välillä lintu ja sen auki jäänyt määritys kävi mielessä, mutta sain sen vasta pari kuukautta sitten toimitettua usean muun näytteen kera Luonnontieteelliselle keskusmuseolle, jossa tiesin lajin viimeistään ratkeavan. Ja tänään tuli varmistus... Lintu oli kuin olikin vanha niittysuohaukkanaaras (joka näin jälkeenpäin ajatellen on toki tulkittavissa myös näistä kuvista). Aikaisemmin niittysuohaukka on nähty näillä palkisilla käsittääkseni vain 1990-luvun alkuvuosina, jolloin Savukoskella havaittiin legendaarinen niittysuohaukkanaaraan ja arosuohaukkakoiraan sekapesintä!




Päivän sähköposteissa oli puolestaan mukava rengaslöytötieto. Aikaisemmin myös Kemijärvellä asunut Materon Jukka oli kontrolloinut lokakuun alussa Kontiolahdella syyskuussa 2011 Kemijärven Patovaarassa rengastamani helmipöllön. Rengastus- ja kontrollointipisteen väli oli juhlavat 471 kilometriä. 

Muita viime viikkoina saamiani rengaslöytöjä edustavat mm. Ryhdän Matin heinäkuussa Kuusamosta kuolleena löytämä Kemijärvellä kesällä 2009 rengastamani maakotka ja Ranuan Simojärveltä niin ikään kuolleena löytynyt samalla alueella kolme vuotta aikaisemmin rengastamani, mutta rengastietojen mukaan elämänsä varrella ainakin Tukholmassa ja Oulussa pistäytynyt harmaalokki.

torstai 7. marraskuuta 2013

7.11.2013 - viimeisiä viedään?

Poikkeuksellisen lyhyen koulupäivän päätteeksi ajelin taas pikaisen lenkuran kaupungin viimeisillä sulapaikoilla. Pitkänsillan pohjoispuolen sulat alkoivatkin olla jo hyvin mitättömät, mutta tutut tukkasotkat, lapasotka ja uivelo sinnittelivät niissä edelleen. Haapanoita näkyi nyt kaksi, mustalintuja viisi, telkkiä 10, sinisorsia 40 ja joutsenia 35. Sillan eteläpuolella näkyi puolestaan kolmen allin parvi, yksi telkkä ja seitsemän joutsenta.


Seuraavaksi ajoin Kalkonniemeen, jonka niin ikään kovasti pienentyneissä sulissa ei näkynyt ensimmäistäkään lintua.


Isokylällä etsin tovin nokivarista ja jo kotiin suunnatessani pyörähdin hetken mielijohteesta Kärppäläntielle nappaamaan kännykkäkuvaa tienvarsipelloille kerääntyneistä poroista.


Tässä vaiheessa nokivaakku lensi näköpiiriini jostakin etelän suunnasta ja laskeutui Rantapolun varteen, jossa ehdin nähdä sen pikaisesti ennen kun se taas katosi - ja itsellänikin alkoi olla jo kiire toimittaa ajopeliäni emännän käyttöön.


Pitkänsillan kohdalla huomasin kuitenkin allien uineen lähes sillan alle, joten nappasin niistäkin vielä jokusen ruudun ennen kotiutumistani. 


Kotipihassa näkyi vielä päivän jo hämärtyessä peippokoiras, joka oli todennäköisesti sama lintu jonka näin jo lauantain talvilintulaskennassa Uinojen pihalla.  

tiistai 5. marraskuuta 2013

5.11.2013 - vaakku paikalla

Tiistaina pääsin parin hyppytunnin avittamana pikaiselle linturundille Isokylän ja Pitkänsillan maisemiin. Nyt kamerakin oli toki mukana sen toivossa, että nokivaris suostuisi dokumentoitavaksi. Isokylällä näytti kuitenkin hiljaiselta ja kohta löysinkin jo itseni Kalkonniemestä selaamasta putkellani aavaa ulappaa. Kaukaa järveltä löytyikin 160 isokoskelon parvi, jonka sekaan laskeutui myös vanha harmaalokki. Myös laskennassa näkemäni tukkakoskelo oli yhä paikalla. Lisäksi rannassa pyöri mukava seitsemän pulmukaisen parvi.


Kylälle palattuani ja Jousilampea kiertäessäni näin Kerkelän pihapiiristä nousevan lähipuihin ison harakka- ja varisparven. Äkkijarrutus, kiikarit silmille - ja siellähän se mustakaapu taas oli! Nokivaakku sai kuitenkin kohta harakoiden vihat niskaansa ja katosi Karsimustien varren puiden sekaan. Ajelin paikalle ja hetken päästä lintu löytyi – ja sain kuin sainkin siitä jonkinmoiset otokset RK -lomaketta varten!




Koululle kiiruhtaessani ehdin vielä pikaisesti laskea Pitkänsillan sulan linnut. Joutsenia oli 43, sinisorsien määrä oli pudonnut 82:een, mutta haapanoita oli nyt kolme. Isokoskeloita ja mustalintuja oli sulalla seitsemän ja telkkiä 18 - ja myös tukkasotkat, lapasotka, alli ja uivelo olivat edelleen paikalla.

3.11.2013 - Isokylän syyslaskenta

Sunnuntaina olin taas reitillä, eli starttasin aamuyhdeksältä Kalkonniemestä Kotajoen sillalle kulkevalle laskentareitilleni. Kalkonniemen edusta ja sen eteläpuolinen osa järveä olivat yllättäen laajalti auki, ja heti aloituspisteestäni näin parikymmentä laulujoutsenta, viisi isokoskeloa, naaraspukuisen tukkakoskelon sekä jään reunalla nököttävän kalalokin.


Muualta Kalkonniemestä ja Imposenniemen kärjestä ei löytynyt kuin peruslajeja (eli käpytikka, hömö-, sini- ja talitiainen, närhi, harakka, korppi, viherpeippo, punatulkku ja keltasirkku), mutta Imposenniemen peltojen keskellä kulkevalta metsäpätkältä blokkasin ilokseni myös kolme pyrstötiaista.

Seuraava uusi laji tuli Isokylälle päästyäni Hennantien kohdalta, jossa sirahteli puukiipijä. Jousilammen ympärystiellä näin viikonlopun ainoat urpiaiset ja Jaakkolanlahden rannassa retkitunnelmaa kohottivat yli 30 viherpeipon parvi sekä ylitseni lentänyt pulmunen.


Kärppälänkujaa hipsiessäni näin taivaalla kaartelevan kahdeksan variksen parven. Päästyäni päätien varteen huomasin vaakkujen istuvan Kerkelän Antin pihapiirissä, ja hämmästyksekseni huomasin yhden linnuista olevan aivan mustan. Lintu oli heti sen verran lähellä, että ensivaikutelma oli välittömästi nokivaris! Ja vaikka järki sanoikin nuoren mustavariksen olevan paljon todennäköisempi vaihtoehto, näytti lintu kaikesta huolimatta vain ja ainoastaan nokivarikselta. Linnun muoto ja koko ja varsinkin nokka kun olivat aivan identtiset samassa puussa istuneiden harmaatakkien kanssa. Harmittelin tietenkin älyttömästi sitä, että juuri tältä retkeltä olin jättänyt kameran kotiin, mutta linnun jatkaessa matkaa jatkoin sitä itsekin…

Loppupätkältä ei kummempia yllätyksiä tullut - jokunen poro vain. Mutta nokivarishavainto jäyti kuitenkin koko ajan takaraivossa ja luonnostelin samalla jos jonkinnäköisiä variksennaamoja havisvihkooni.


Niinpä Anittan haettua minut Kotajoelta kävin kotona vain hakemassa kameran ja palasin Isokylälle etsimään vaakkua. Nyt lintu ei kuitenkaan - tietenkään - enää suostunut näyttäytymään. 

Päivän jo hämärtyessä piipahdin vielä Pitkänsillan sulalla toteamassa pääosaltaan jo tutuksi tulleen vesilintuporukan (nyt 70 laulujoutsenta, haapana, tavi, 150 sinisorsaa, 3 tukkasotkaa, lapasotka, 13 mustalintua, 15 telkkää, uivelo ja 5 isokoskeloa) olevan edelleen sulalla. Myös vanha merikotka istuskeli edelleen sillan eteläpuolella olevan todennäköisen joutsenenraadon vierustalla.


Illalla naputtelin talvilintureittini tulokset Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka -ohjelmaan. Eli havaitsin Isokylän syyslaskennassa seuraavat linnut: laulujoutsen 24, tukkakoskelo 1, isokoskelo 5, kalalokki 1, käpytikka 5, pyrstötiainen 3, hömötiainen 13, sinitiainen 4, talitiainen 45, puukiipijä 1, närhi 1, harakka 20, varis 9, korppi 1, varpunen 25, viherpeippo 39, urpiainen 3, punatulkku 8, pulmunen 1 ja keltasirkku 15. Ja lisälajilistalle laitoin toki sen nokivariksen - vaikkei se varsinainen laji olekaan.

2.11.2013 - Kemijärven keskustan syyslaskenta

Lauantaiaamuna olin liikkeellä heti aamun valjetessa, sillä lähdin tekemään perinteistä keskusta-alueen syyslintulaskentaa Uinon Kaukon vanhalle laskentareitille. Reitin alkupiste oli Uinojen pihassa ja sinne lompsittuani näinkin heti Kaukon, joka oli tullut sopivasti hätistelemään oravaa pois ruokinnaltaan. Laskenta alkoikin sitten mukavasti kahvipöydästä pihalintuja katselemalla, ja vasta kun ruokinnan linnut oli koiraspeippoa myöten saatu ynnättyä, jatkoin reitilleni.

Seuraavat paremmat havikset tulivat heti Sairaalanrantaan päästyäni, sillä ensin huomasin jäällä nököttävän merikotkan ja sitten kaukana olevasta railosta erottui parvi joutsenia. Seuraavat aamukahvit hörppäsinkin kohta kotona, samalla kun retken lajivalikoima laajeni mm. pihallamme ruokailleella viiden keltasirkun parvella.


Seuraavalla siirtymäosuudella oli pitkään varsin hiljaista - eli vain peruslajistoa tuli vastaan, mutta Urheilukadulla lensi sentään närhi ja Kiertotiellä räkättirastas. Edellispäivänä jäätyneeksi toteamani Pöyliöjärven railoissa näkyi kuitenkin yllätyksekseni kaksi vesilintua, jotka jo kiikarilla määritin alustavasti isokoskeloksi ja taviksi, mutta varmistin vielä määritykset soittamalla emännän pyörähtämään kaukoputken kanssa paikalla.

Hyvien lajien tulo jatkui Puustellin kohdalla, jossa lintulaudan alla värjötteli järripeipponaaras. Suurimman yllätyksen koin kuitenkin vasta ABC:n rannassa, jossa pienen sulan äärellä olevalla lietteellä tepasteli komea talvipukuinen kottarainen, joka hetken sitä ihmeteltyäni otti siivet alleen ja paineli kohti keskustaa.

Pitkääsiltaa lähestyessäni näin jo kaukaa sillan alla uiskentelevat kaksi telkkää, mutta vasta sillan tyvelle päästyäni tajusin myös sen pohjoispuoleisen sulan lintujen määrittyvän kaukoputken avulla reitilleni. Tämä tietenkin räjäytti pankin, sillä sulassahan oli ollut viime päivinä ennätysmäärät vesilintuja - ja oli edelleenkin!!


Lopulta laskentareittini lajimäärä nousi jopa 30:een ja lintuyksilöitäkin ropisi reitille yhteensä 651. Kaiken kaikkiaan keskustan laskennassa näkyivät seuraavat linnut: laulujoutsen 100, haapana 2, tavi 1, sinisorsa 145, tukkasotka 3, lapasotka 1, alli 1, mustalintu 7, telkkä 15, uivelo 1, isokoskelo 1, merikotka 1, kesykyyhky 4, käpytikka 6, räkättirastas 1, hömötiainen 8, sinitiainen 14, talitiainen 107, närhi 1, harakka 22, varis 29, korppi 6, kottarainen 1, varpunen 68, pikkuvarpunen 19, peippo 1, järripeippo 1, viherpeippo 68, punatulkku 12 ja keltasirkku 5. Eli aivan huikea lajikavalkadi kun otetaan huomioon, että eletään jo marraskuuta ja ollaan sisämaassa ja vieläpä Napapiirin pohjoispuolella! :-)

lauantai 2. marraskuuta 2013

29.10.-1.11.2013 - sulassa sovussa…

Lokakuu loppui, mutta Pitkänsillan pohjoispuolen sula säilyi yllätyksekseni ennallaan ja myös vesilinnut viihtyivät edelleen paikalla - jopa marraskuun puolelle asti. Ilmeisesti poikkeuksellisen alhaalla oleva vesi aiheutti Kemijokeen ja -järveen epätyypillisiä virtauksia, jotka pitivät viimeisiä sulapaikkoja avoinna huomattavasti normaalia pidempään? Tiistaina käväisin paikalla vain pikaisesti, mutta torstaina ja perjantaina ehdin laskea sulan linnut sekä tsekata myös Pöyliöjärven tilanteen.

Pitkänsillan sulapaikoissa näkyi torstaina 53 ja perjantaina 79 joutsenta. Molempina päivinä laskin paikalta 140 sinisorsaa, joiden lisäksi sulasta löytyivät myös kaksi haapanaa, tavi, kolme tukkasotkaa, lapasotka, kaksi allia, uivelo ja enimmillään kuusi mustalintua sekä 22 telkkää.

Pöyliöjärvi oli torstaina vielä suurimmalta osaltaan sulana ja siellä näkyi ainakin 26 isokoskeloa, neljä allia ja pari telkkää. Järvi kuitenkin jäätyi seuraavan yön pikkupakkasessa niin, että jäljelle jäi vain pari pientä railoa, joiden turvin paikalla sinnitteli perjantaina enää yksinäinen isokoskelo.

Keskiviikkona ja torstaina pyydystelin myös tovin pihalintuja. Keskiviikon mainittavin lintu oli nokkavikainen hömötiainen…


… ja torstain kuvauksellisin pihavieras oli viehkeä keltasirkku. 


Torstai-iltana järjestettiin Pyhätunturin Naavassa Pyhä-Luoston aluetta käsittelevä valtuustoseminaari Kemijärven, Pelkosenniemen ja Sodankylän päättäjille. Pidin siellä puheenvuoron sen puolesta, että kansallispuistoa laajennettaisiin lähialueen soille. Näillä soillahan monet matkailua tukevat rakenteet, kuten pitkospuut ja lintutornit, ovat jo valmiina, mutta näiden hienojen luontokohteiden markkinointi on ollut hyvin vähäistä ja matkailijat näin ollen puuttuvat. Tutkitusti kansallispuistot houkuttelevat (varsinkin kansainvälisiä) matkailijoita huomattavasti paremmin kuin "pelkät" Natura -alueet, mikä on jo nähty mm. Ylläksellä. Eli kun Ylläs-Aakenuksen Natura -alueet liitettiin Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon alueen kesämatkailu moninkymmenkertaistui. Pyhä-Luoston kansallispuiston laajentaminen lisäisi varmasti kesämatkailua ja yöpymisvuorokausia alueella, eikä irrallisten suojelualueiden liittämisen puistoon pitäisi olla mikään ongelma. Koostuuhan mm. Syötteen kansallispuisto monista toisistaan erillään olevista sirpaleista. Toivottavasti ajatus jäi itämään useammallekin paikalla olleelle viranhaltijalle ja kuntapäättäjälle, sillä kansallispuiston laajentaminen ympäröiville luonnonsuojelualueille hyödyttäisi mielestäni niin alueen luontoa kuin asukkaitakin. 

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

27.10.2013 - talvimaiseman piristäjiä

Perjantaina lähdin suoraan koulusta Helsingin koneelle, sillä illalla oli edessä KD:n strategiaseminaari sisäministeriössä ja lauantaiaamuna puoluehallituksen kokous eduskunnan pikkuparlamentissa. Laitoin jo hyvissä ajoin LLY:n sähköpostilistalle vetoomuksen, että joku kävisi ainakin lauantaina laskemassa Kemijärven joutsenet koskapa viikonloppuna oli BirdLifen "joutsenbongaus" -tapahtuma - jota ajatellen olisi toki tärkeää tietää, montako joutsenta Kemijärvellä vielä lauantaina on.

Palatessani reilun +10 asteen Helsingistä kotiin Kemijärven pikkupakkaseen myöhään lauantai-iltana ei Tiirassa kuitenkaan ollut minkäänlaisia havaintoja Kemijärven kaupunkialueelta. Eli vaikka paikalla oli vielä torstaina koko Suomen suurin joutsenkerääntymä, ei se näköjään saanut lappilaisia lintuharrastajia innostumaan joutsenretkestä Kemijärvelle!? Severinkankaan Juha oli kuitenkin havainnut päivän mittaan Päiväjoen maisemissa pitkälti toistasataa muuttavaa joutsenta, joten vaikutti vahvasti siltä, että linnut olivat nyt lähteneet.

Sunnuntaiaamuna epäilykseni osoittautuivat oikeiksi, sillä vaikka vanhan pumppaamon pohjoispuolella oli edelleen sulaa, ei siellä ollut kuin kourallinen joutsenia. Sen sijaan muita vesilintuja oli paikalla vielä paljon. Sinisorsia uiskenteli sulassa 120 parvi, ja puolisukeltajia edustivat myös haapana ja tavi. Tukkasotkia ja mustalintuja oli molempia neljä ja telkkiä 15. Joutsenia näin Pitkänsillan levikkeeltä enimmillään 29, jotka kaikki olivat sillan pohjoispuolella, ja samalle paikalle kuului myös pulmunen.

Ajoin mutkan myös Kaisansalmella, joka oli jäässä, ja Kalkonniemessä, jossa tapasin niin ikään retkellä olleen Uinon Kaukon. Kauko oli sitä mieltä, että ainakin kaupungilla kuuluneista joutsenten äänistä päätellen myös perjantai oli jo ollut aktiivinen muuttopäivä.


Kalkonniemen eteläpuolen sulalle ilmaantui niemessä ollessamme kahdeksan joutsenta, ja seuraavasta etapistani Alakallaanvaarasta laskin vielä 21 joutsenta.

Kävin retken lopuksi mutkan Pöyliöjärven rannassa, vaikkei se mikään joutsenpaikka olekaan. Yhtenä motiivina oli Laukkasen Sampolta saamani Facebook -viesti, jonka mukaan hän oli edellispäivänä nähnyt järvellä naurulokin – helikopterista! Yhtään lokkia ei paikalla kuitenkaan nyt ollut, mutta vesilintuja sitäkin enemmän. Harmaassa ja lumisateisessa säässä löysin järveltä 24 isokoskeloa, 12 telkkää, kaksi mustalintua ja aina mukavat kuusi allia. Yhtäkkiä huomasin kaukoputken kuvassa Gavian, joka näytti heti hämmästyttävästi kaakkurilta - ja olikin sellainen! Yllätyksen toinen osa oli se, kun hoksasin linnun olevan järvellä nuoren kuikan kanssa. Koetin ottaa oudosta parivaljakosta jonkun dokumenttikuvan kännykällä kaukoputken läpi, mutta melkoista suttua kuvista tuli...


Tiesin Hamarin Allun olevan retkellä Rovaniemellä ja yritin soittaa hänelle potentiaalisesta lokakisapinnasta, mutta linnut ottivat saman tien siivet alleen ja poistuivat taivaalle. Kävin vielä Ikihirren lähirannasta katsomassa järven sulapaikat uudelleen, mutta Gavioita ei enää näkynyt. Uutena havaintona tuli kuitenkin tavi.

Iltapäivällä Imporannan Aulikki soitti pihapiirissään edellisillasta asti könynneestä kurpasta, jonka määritys tuntui olevan vielä auki. Kun kuulin linnun olevan taas paikalla ajelin Imposenniemeen - ja lehtokurppahan siellä taapersi hangella kaivellen aina välillä nokallaan maata lumen alta.

torstai 24. lokakuuta 2013

22.-24.10.2013 - joukhaisia laskemassa

Tiistaina pääsin taas alkuillasta Pitkällesillalle. Tosin aika hätäisesti, kun välillä piti hakea tytär musiikkiopistolta ja viedä nuorimmainen ja emäntä samaan paikkaan - ja ehtiä vielä itsekin vanhempainiltaan. Lisäksi keli oli melko sumuinen ja hämäräkin alkoi jo laskeutua - mutta toisaalta nyt iso osa joutsenista oli pakkaantunut pienelle alueelle Pitkänsillan entisen pumppaamon yläpuolelle, mikä helpotti laskemista ja teki tilanteesta muutenkin huikean! Lisäksi samassa sulassa uiskenteli myös seitsemän lapasotkaa, kolme mustalintua ja pilkkasiipi.


Kaiken kaikkiaan Pitkänsillan ympäristössä oli edelleen 1600 joutsenta, joista aika tarkkaan 1000 sillan pohjoispuolella. Heti illan eteläpuolella taas näkyi pienessä railossa peräti 170 sinisorsaa, neljä haapanaa ja kaksi tavia. Kauempana jäällä istuskeli merikotka.

Keskiviikkona suuntasin heti koulusta vapauduttuani Alakallaanvaaraan, jonne iso osa joutsenista oli nyt siirtynyt. Nyt havainnointia haittasi sankka lumisade, mutta siitä huolimatta eteläpuolen railoista oli laskettavissa 520 joutsenta. Merikotka oli taas paikalla ja vesiäisiä edustivat 75 sinisorsaa, viisi telkkää, neljä tukkasotkaa ja mustalintu. Pitkänsillan sulassa oli edelleen melkoinen kuhina, ja laskin entiseltä pumppaamolta 560 joutsenta, 39 sinisorsaa, 20 telkkää, vähintään kuusi lapasotkaa, kolme uiveloa, kaksi mustalintua ja yksittäiset tukkasotkan, pilkkasiiven ja isokoskelon. 


Sillan eteläpuolella näkyi vielä 150 sellaista joutsenta, jotka tuskin tässä kelissä olivat näkyneet Alakallaanvaarasta – eli kaikkiaan joutsenia oli edelleen paikalla pitkälti toista tonnia. Kolmesta havainnointipisteestä näin myös jäällä lenteleviä tai tepastelevia pulmusia – yhteensä reilut 20 kappaletta.

Torstaina painelin taas suoraan koulusta Alakallaanvaaraan. Maisema oli varsin luminen ja talvinen, mutta järvellä oli edelleen railoja, joissa näkyi 235 joutsenta. Sää oli tyyni ja näkyvyys erinomainen, joten myös railoissa olevat vesiäiset määrittyivät oikein mainiosti. Paikalla oli jälleen 75 sinisorsaa sekä 20 telkkää, viisi haapanaa, kolme tukkasotkaa, kaksi tavia ja mustalintu. Kaukana jäällä lensi myös puolenkymmentä pulmusta.

Pitkäsillan eteläpuolella olevassa railossa nukkui nyt vain kuusi lapasotkaa, mutta pohjoispuolen sula oli edelleen hyvin kansoitettu. Kaiken kaikkiaan laskin Pitkältäsillalta 750 joutsenta, joista 440 oli pienehköllä alueella sillan pohjoispuolella ja loput 310 eteläpuolella. Iso osa eteläpuolen linnuista oli samoja, jotka näkyivät myös Alakallaanvaaraan, ja nyt joutsenet olivat muutenkin jo varsin levottomia ja ne lentelivät pikkuparvissa sinne tänne ja osa näytti lähtevän myös muutolle. Pumppaamon sulasta löytyi joukhaisten seasta myös tutuksi tullut pilkkasiipinaaras, 130 sinisorsaa, 15 telkkää, neljä lapasotkaa, ainakin kaksi tukkasotkaa, kaksi mustalintua ja kaksi tavia sekä uivelo. Sulan reunalla liikuskeli 21 pulmusen parvi.

tiistai 22. lokakuuta 2013

21.10.2013 - joutsenennätys!

Maanantaiaamuna annoin klo 8:40 perinteisen lintutilanneraportin Lapin radioon ja pyörähdin vielä ennen kouluun menoa Pitkälläsillalla. Tuuli oli tyyntynyt ja sillan ympäristö oli jäätynyt yön aikana uhkaavasti. Sulapaikoissa oli kuitenkin hämmästyttävän runsaasti elämää, ja vaikka valo oli aika huono, laskin taas pitkälti toistatuhatta joutsenta sekä ison määrän muitakin vesilintuja.

Koulupäivän jälkeen ajelin takaisin sillalle ja totesin railojen pienentyneen entisestään. Valaistus oli kuitenkin nyt erinomainen ja kaukana railoissa ja niiden reunoilla olevat joutsenet hyvin laskettavissa. Laskin joutsenet useaan kertaan jolloin pohjoisesta näkyi tulevan vielä lisää lintuja alueelle. Hain välillä nuorimmaisen iltapäiväkerhosta, kävimme sillalla, vein nuorimmaisen kotiin, ja palasin vielä illan jo hämärtyessä sillalle tekemään viimeiset laskennat.



Sählyvuoron vaihtaminen joutsenlaskentaan oli kuitenkin ilmeisen kannattava uhraus, sillä nyt sillan levikkeelle näkyi peräti 1600 joutsenta (aika tarkkaan 700 lintua pohjois- ja 900 eteläpuolella siltaa), joka oli uusi ennätys! Edellinen huippulukema oli päivälleen seitsemän vuotta aikaisemmin samalta paikalta laskemani 1500 joutsenta. Hyvää lintupäivää huipensivat myös muut sulapaikkoihin ahtautuneet vesilinnut, joita edustivat ainakin 170 sinisorsaa, 3 haapanaa, tavi, 11 tukka- ja 6 lapasotkaa, 100 telkkää, 8 isokoskeloa, 4 uiveloa ja naaraspukuinen pilkkasiipi. Jossakin välissä näin kaukana joutsenten seassa myös tumman Anser -hanhen, joka kuitenkin katosi joutsenmassojen sekaan ja jäi määrittämättä lajilleen.

20.10.2013 - Simojärven alkutalvea

Sunnuntaina olin sopinut aamuyhdeksäksi tapaavani Niemen Tapanin Pitkänsillan levikkeelle. Tarkoituksemme oli tehdä radiojuttu joutsenista, mutta kovaksi yltynyt tuuli pakotti meidät sisätiloihin, ja juttu syntyi lopulta lämpimissä ja tuulettomissa oloissa aamukahvien äärestä ABC:ltä.

Puoliltapäivin suuntasimme perheellä appivanhempien luo Simojärvelle. Kiikaroin matkalla Seitakorvan kala-altaat, joilla näkyi vain muutama varis, korppi ja harmaalokki. Simojärvelläkin tuuli, mutta kävin kuitenkin katsastamassa järven vielä varsin laajoja sulapaikkoja. Vesilinnusto oli kuitenkin erittäin niukkaa. Aittoniemessä lensi puolenkymmentä isokoskeloa, Sääskilahdessa näkyi pari telkkää ja Kultisalmen sillanpielessä ui mustalintu.


Käväisin myös mutkan Kaitavirran sillalla, johon näkyi kaksi koskikaraa ja kosken rantakivillä pomppinut räkättirastas. Muut havainnot kertyivät appivanhempien ruokinnalta, jossa vieraili hömö- ja talitiaisia, jokunen punatulkku sekä yksittäiset käpytikka, närhi, viherpeippo ja (pienenä yllätyksenä) peipponaaras.

maanantai 21. lokakuuta 2013

18.-19.10.2013 - Kemijärven vesiäisiä

Perjantaina laitoin taas herättyäni verkot pihalle, mutta lintuja liikkui tosi niukasti. Niinpä suuntasin pian kierrokselle kaupungin rannoille. Alakallaanvaaran edustalla oli 15 telkkää, 11 mustalintua, 35 isokoskeloa ja 30 uiveloa. Pitkänsillan ensimmäiseltä levikkeeltä löysin heti ilahduttavan 10 lapasotkan parven ja eri puolilla sillan ympärillä näkyi nyt ainakin 1350 joutsenta. Muita laskemiani vesilintuja edustivat 50 sinisorsaa, 10 haapanaa, 40 telkkää ja 8 mustalintua. Loppupäivän vietimme Rovaniemellä (jossa katsoimme mm. elokuvan autokisaan osallistuvasta etanasta), joskin tein menomatkalla ”vertailun vuoksi” pikapysäyksen Ounasjokisuistossa, jossa näkyi 260 joutsenta sekä jokunen sinisorsa, tukkasotka, telkkä ja uivelo.

Lauantaiaamuna kävin taas Kemijärven lähirannoilla. Alakallaanvaarassa oli nyt 12 telkkää, 9 mustalintua ja 12 uiveloa, mutta sykähdyttävin näky oli järvellä joutsenten yllä kaarrellut vanha valkopyrstöinen merikotka. Päästyäni Pitkänsillan pengertielle huomasin saman merikotkan lentävän nyt kohti Jätevesijärveä, ja kohta sinitaivaalle ilmaantuikin sitä säikähtänyt 120 sinisorsan parvi.



Laskeskelin Pitkänsillan levikkeeltä taas pitkään edelleen varsin kaukana uiskennelleita joutsenia ja päädyin hyisessä kelissä samaan 1350 lintuun kuin edellispäivänäkin. Severinkankaan Juha pysähtyi toviksi paikalle, jolloin ohitsemme lensi kuuden pulmusen parvi. Myös Kellokummun Mikko ja Kekin Anna pyörähtivät ihmettelemässä joutsenmääriä.


Iltapäivän aluksi kävimme taas katsomassa elokuvan (joka kertoi nyt keskenään kisailevista puhuvista lentokoneista), jonka jälkeen ehdin vielä rengastaa kotipihasta jokusen tali-, sini- ja hömötintin sekä pihassamme jo pitkään viihtyneen vihervarpusenkin.

16.-17.10.2013 - pakkasta, sumua ja auringonpaistetta

Kemijärvelle saavuttuani alkoivat pakkaset. Keskiviikkona pyydystelin taas pihalintuja, joita kertyi päivän aikana 22 rengastusta (14 talitiaista, 7 varpusta ja sinitiainen) ja 17 omaa kontrollia (8 tali-, 3 sini- ja 2 hömötiaista, 3 varpusta ja käpytikka). Lisäksi pihapiirissä pyöri vihervarpusnaaras ja pihaan kantautui puukiipijän ja taviokuurnan ääntä. Sekä tiistai-iltana että keskiviikkoaamuna olin kuullut pihasta kahahtavan lentoon jonkun isomman linnun, ja torstaiaamuna arveluni osoittautui oikeaksi – pihassa näkyi kahteenkin otteeseen lehtokurppa.

Torstaina olin ajatellut lähteä heti aamusta tsekkailemaan kaupungin rantoja, mutta aamu valkeni sumuisena. Laitoin taas verkot pihalle, mutta kohta nekin notkuivat paksussa kuurassa. Jossakin vaiheessa aamua päätin kuitenkin lähteä liikkeelle ja ajoin kaupungille. Pitkänsillan levikkeellä ajattelin jo tehdä u-käännöksen ja palata kotiin, mutta ajoin kuitenkin sillan toiseen päähän ja se kannatti – hernerokkasumu loppui kuin veitsellä leikaten ja sillan puolivälin jälkeen keli oli mitä hienoin!



Huikeassa valaistuksessa näkyi myös lintuja. Sillan eteläpuolen sumussa ui 50 uivelon parvi ja pohjoispuolelta löytyi alli. Sillan ympärillä näkyi roppakaupalla joutsenia, jotka laskin päivän aikana useampaan kertaan odotellen välillä sumun hälvenemistä. Lopulta päädyin 1300 joukahaiseen, joiden seassa näkyi ainakin 70 telkkää.

Käväisin myös Jätevesijärvellä, joka oli jo melkein jäässä. Samana päivänä sammutetun ilmastuslaitteen ympärillä oli vielä sulaa, jossa uiskenteli 120 sinisorsaa ja 10 tavia. Sellutehtaan parkkialueelta löysin yllätyksekseni vielä kaksi kulorastasta.

15.10.2013 - matkahuoltoa?

Tiistaiaamuna Janne nakkasi minut seitsemäksi Raaheen, josta hyppäsin Turusta Ouluun menevään bussiin. Olin viime tipassa päättänyt palata kotiin junan sijasta dösällä, sillä tälle autolle oli Matkahuollon nettisivuilla luvattu jouhevat jatkoyhteydet Kemijärvelle asti, ja aikataulukin näytti kaikin puolin oikein mukavalta.

Oulussa käväisin pikaisesti linja-autoasemalla aamukahvilla ja kiiruhtaessani pysäkille säikähdin, kun Rovaniemen bussia ei näkynytkään. Eskelisen auto tulikin lähtöpysäkille reilut viisi minuuttia myöhässä ja kun kysyin kuljettajalta jatkoyhteydestä, sain vastauksen, että ”Kemijärven bussi lähtee puolelta, eli ehdit siihen jos ei olla myöhässä. Mutta niitähän menee vähän väliä.”

Ihmettelin kuskin asennetta ja huoli alkoi kasvaa pitkin matkaa, kun aikataulu ei todellakaan näyttänyt pitävän. Jossakin vaiheessa kuulin kuskin soittavan Rovaniemen Matkahuoltoon ja kertovat, että ollaan parikymmentä minuuttia myöhässä ja kyydissä olisi ainakin yksi Kemijärven bussiin menijä. Kuitenkin viralliset kuulutukset autossa kertoivat vain siitä, että vain Eskelisen pohjoiseen menevät bussit odottavat tätä autoa.

No – saavuttuamme Rovaniemelle sain kuulla Kemijärven jatkoyhteyden lähteneen, ja seuraava auto lähtisi vasta neljän tunnin päästä! Möllärin kuskilla ei ollut kuulemma lupaa viivyttää lähtöä yli 15 minuuttia. Ketutuskäyrä oli tässä vaiheessa jo aika korkealla – Eskelisen kuskin mokailujen takia koko päivä alkoi olla pilalla.

Keksin kuitenkin yhden tavan ainakin yrittää parantaa mielialaa – joten hyppäsin taksiin ja ohjeistin kuskin ajamaan ”Ylikylän risteyksen puomille tai Aronperän täyttömaa-alueelle”. Tosin kerroin samalla tälle viehkolle nuorelle naiskuljettajalle perusteet outoon osoitteeseen, jottei luulisi minua aivan pimeäksi…

Ja syyhän oli paikalla muutama päivä sitten oleillut isokirvinen, jota yritin sitten muutaman tunnin ajan kompata esiin alueen heinikoista - mutta turhaan. Sain siivilleen ainoastaan yhden kiurun ja niittykirvisen.

Mieliala ei siis ollut yhtään sen parempi lompsiessani takaisin linja-autoasemalle. Vasta piipahdettuani kahvilla linja-autoaseman lähihuoltoasemalla ja saatuani siellä paitsi hyvää evästä, myös perusystävällistä lappilaista palvelua alkoi elämä taas voittaa…


Saavuttuani viimein Kemijärvelle klo 17:45 kävelin rinkkoineni ja kaukoputkineni suoraan seurakuntatalolle siellä klo 18 alkaneeseen kirkkovaltuuston kokoukseen. Kotiin tulo meni siis varsin myöhään, ja voi hyvinkin olla, että menee aika pitkään ennen kuin seuraavan kerran käytän pitkiin siirtymisiin linja-autoa.

14.10.2013 - Tauvon loppusyksyä

Aamukahdeksalta olimme Jannen kanssa terhakkaina tornissa. Odotukset eilisen myrskypäivän jälkeen olivat korkealla, mutta aamumuutto pilvisessä ja yllättävänkin valottomassa säässä oli varsin vaisua. Rastasparvia velloi kuitenkin ilmatilassa, ja Janne sai ynnäiltyä kasaan tuhatkunta räkättiä ja reilut puolentoistasataa punakylkeä. Myös viherpeippoja muutti alun toistasataa. Tornista irronneita parempia muuttohaviksia olivat 17 isokäpylintua ja komeasti tööttäillyt kirjosiipikäpylintu. Nokalla näkyivät yksinäinen tundrakurmitsa, pari merikotkaa ja nuori muuttohaukka.


Kylmässä kelissä staijailun lomassa kävimme aika ajoin verkoilla, joista tuli itselleni vähän turhankin tuttua lajistoa eli etupäässä viherpeippoja sekä tali- ja sinitiaisia.

Iltapäivällä kävimme kunnon lenkin Ulkonokalla, mutta vaikka komppasimme huomattavasti edellispäivää laajemman alueen, jäivät havainnot vähiin. Kahlaajia edusti enää yksi ainoa taivaanvuohi ja vesilintumäärätkin olivat pudonneet jopa aamulla torniin näkemästämme. Edes yhtään kiurua tai niittykirvistä emme nähneet – yhden pyrstötiaisparven sentään.


Illan hämärtyessä olimme taas Matin kanssa verkoilla, joissa roikkui yllätykseksemme melkoinen määrä pyrstö-, sini- ja hömötiaisia. Saatuamme viimein linnut renkaineen takaisin maastoon alkoikin jo olla pimeä. Loppuilta kului saunoessa ja helmipöllönauhaa soittaessa. Hyvästä kelistä huolimatta pöllösaalis jäi nyt vain yhteen lintuun.